http://www.tohtori.fi/?page=6771267&id=0501176
UUTISET
Glykeeminen indeksi on kyseenalaistettu
15.06.2006
Ravitsemusneuvojat luokittelevat usein elintarvikkeita niiden ns. glykeemisen indeksin perusteella. Tämä tarkoittaa sitä, että mitä korkeampi glykeeminen indeksi on, sitä nopeammin hiilihydraatit imeytyvät elimistöön ja sitä nopeammin verensokerikin kohoaa. Tällaisia nopeasti imeytyviä hiilihydraatteja ovat mm. peruna ja valkoinen vehnäjauho. Nämä nopeasti imeytyvät hiilihydraatit ovat monissa tutkimuksissa näyttäneet altistavan painonnousulle, diabetekselle sekä sydän- ja verisuonitaudeille. Tutkimusten ongelmana on kuitenkin ollut se, että niitä ei voi soveltaa suoraan arkipäivän todellisuuteen, jossa syömme ruoka-aineita sekaisin erilaisina yhdistelminä. Glykeeminen indeksi on siis keinotekoinen mittaustulos, joka ei välttämättä vastaa todellisuutta. Monet mutkin tekijät vaikuttavat verensokeriin aterian jälkeen. Tällaisia ovat mm. hiilihydraattien keittoaika, lisäkkeet, joiden kanssa hiilihydraatit nautitaan sekä yksilölliset hormonaaliset tekijät.
Brittiläistutkimuksessa selvitettiin yli 800 henkilön ruokavalio, ruokailutavat ja verensokeri. Heitä seurattiin sitten viiden vuoden ajan. Ruokavalion glykeemisen indeksin ja verensokerin välillä ei havaittu mitään yhteyttä. Näyttää siltä, että glykeeminen indeksi kuvaa varsin huonosti ruokavalion vaikutuksia verensokeriin. Aikaisemmissa tutkimuksissa havaitut alhaisen glykeemisen indeksin omaavien ruoka-aineiden edulliset terveysvaikutukset ovat todennäköisesti johtuneet ravinnon muista ominaisuuksista. Sitä paitsi monien vihannesten glykeeminen indeksi on korkea. Niitä diabeetikotkin voivat kuitenkin huoletta syödä, koska niiden sisältämä kokonaishiilihydraattimäärä on hyvin pieni. Jäätelöiden glykeeminen indeksi voi puolestaan olla alhainen, mutta ne sisältävät paljon rasvaa. Terveellisintä on vähentää ruoan rasva- ja energiamäärää sekä lisätä hedelmien, vihannesten ja kuitupitoisen kokojyväviljan kulutusta. Lisäksi liikunta parantaa hiilihydraattiaineenvaihduntaa.
UUTISET
Glykeeminen indeksi on kyseenalaistettu
15.06.2006
Ravitsemusneuvojat luokittelevat usein elintarvikkeita niiden ns. glykeemisen indeksin perusteella. Tämä tarkoittaa sitä, että mitä korkeampi glykeeminen indeksi on, sitä nopeammin hiilihydraatit imeytyvät elimistöön ja sitä nopeammin verensokerikin kohoaa. Tällaisia nopeasti imeytyviä hiilihydraatteja ovat mm. peruna ja valkoinen vehnäjauho. Nämä nopeasti imeytyvät hiilihydraatit ovat monissa tutkimuksissa näyttäneet altistavan painonnousulle, diabetekselle sekä sydän- ja verisuonitaudeille. Tutkimusten ongelmana on kuitenkin ollut se, että niitä ei voi soveltaa suoraan arkipäivän todellisuuteen, jossa syömme ruoka-aineita sekaisin erilaisina yhdistelminä. Glykeeminen indeksi on siis keinotekoinen mittaustulos, joka ei välttämättä vastaa todellisuutta. Monet mutkin tekijät vaikuttavat verensokeriin aterian jälkeen. Tällaisia ovat mm. hiilihydraattien keittoaika, lisäkkeet, joiden kanssa hiilihydraatit nautitaan sekä yksilölliset hormonaaliset tekijät.
Brittiläistutkimuksessa selvitettiin yli 800 henkilön ruokavalio, ruokailutavat ja verensokeri. Heitä seurattiin sitten viiden vuoden ajan. Ruokavalion glykeemisen indeksin ja verensokerin välillä ei havaittu mitään yhteyttä. Näyttää siltä, että glykeeminen indeksi kuvaa varsin huonosti ruokavalion vaikutuksia verensokeriin. Aikaisemmissa tutkimuksissa havaitut alhaisen glykeemisen indeksin omaavien ruoka-aineiden edulliset terveysvaikutukset ovat todennäköisesti johtuneet ravinnon muista ominaisuuksista. Sitä paitsi monien vihannesten glykeeminen indeksi on korkea. Niitä diabeetikotkin voivat kuitenkin huoletta syödä, koska niiden sisältämä kokonaishiilihydraattimäärä on hyvin pieni. Jäätelöiden glykeeminen indeksi voi puolestaan olla alhainen, mutta ne sisältävät paljon rasvaa. Terveellisintä on vähentää ruoan rasva- ja energiamäärää sekä lisätä hedelmien, vihannesten ja kuitupitoisen kokojyväviljan kulutusta. Lisäksi liikunta parantaa hiilihydraattiaineenvaihduntaa.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Tämäkin juttu osoittaa sen, minkä monet meistä tietävätkin. Ei ole hyviä tai huonoja hiilareita, on vain (huonoja) hiilareita.
Mitä tekee KTL? Ei huomioi tutkimusta lainkaan, koska se ei tue käsitystä ruisleivän ja perunan terveellisyydestä. Ja kansalaiset maksavat.
Jäätelössä paljon rasvaa? Voi itku. Aina siellä lopussa on sitten vedetty joku täydellisen älytön johtopäätös. Jos kerran verensokeri nousee sekä pullalla että ruisleivällä, miksi ihmeessä silloin pitää rasva vetää mukaan soppaan? Jäätelössä on sitäpaitsi vähemmän energiaa kuin ruisleivässä.
Eipäs, kun tästä voimme päätellä, että perunaakin voi syödä, sillä emme me sitä pelkästään syö, vaan pihvin ja salaatin kanssa. Imeytyminen on tällöin paljon hitaampaa kuin pelkästään perunaa syödessä. Seuraus: verensokeri ei nouse taivaisiin.
käytännössä. Tutkaile vaikka kanssatyöntekijöitäsi jotka syövät kuvailemallasi tavalla.
Tämä toimii 'normaaleilla', mutta ei enää diabeetikoilla. Rasva ei auttanut perunan syömisen yhteydessä diabeetikkoa lainkaan, kuten tuolta etusivulta löytyvästä tutkimuksesta (tärkkelyksestä) voi huomata.
Se onkin sitten toinen asia kuinka kauan 'normaali' elimistö jaksaa hoidella tärkkelyskuormat vai johtaako pitkäaikainen kuormituslopulta tyypin 2 diabetekseen ihan normaalipainoisillakin. Ainakin on yleistynyt järkyttävissä määrin maailmalla tuo sairaus samassa suhteessa kuin hurja tärkkelyksen puputtaminen... Entisaikaan raskas työ ja normaalipaino varmaan piti omalta osaltaan kurissa haittatekijöitä.
Ei perunaa kannata syödä, sillä sen "nauttiminen" on yhdistetty mm. 2. tyypin diabetekseen, ja Harwardissakaan ei perunaa suositella, vaan se on lyöty yhteen sokerin ja puhdistettujen viljojen kanssa. Perunan epäterveellisyyden lisäksi siinä ei ole juuri mitään ravintosisältöä.
Peruna on ollut tärkeä osa ruokavaliota 1800-luvun Suomessa ja vielä 1900-luvun alun, mutta nykyisin sitä ei kannata paljoakaan syödä. Parempi käyttää hapatettua kokojyväleipää ja vihanneksia perunan asemesta. Jotkut tosin kehuvat perunaa hyväksi ravinnoksi, ja erityisesti hyväksi C-vitamiinin lähteeksi, mutta tosiasissa syömällä 3 grammaa paprikaa saa saman määrän C-vitamiinia, kuin tavallisen suomalaisen päiväannoksesta perunaa.
miten suomessa peruna ja leipä on aivat TABU ja niitä ei saa arvostella tai olla syömättä. Aivan uskomaton asia.
Kun olen katsonut noita olet mitä syöt ohjelmia, niin suomessa peruna ja leipä on siinäkin "terveellisen" ruokavalion ja laihdutuksen perusta. Mutta jostain kumman syystä sarjan alkuperäisessä versiossa asia ei ole näin.
Siksihän on otettu käyttöön glykeeminen kuorma, jossa huomioidaan mm. syöty määrä.
Esim. vaikka porkkanalla on korkea glyk. indeksi, sitä pitäisi syödä jumalattomat määrät, jotta saataisiin elimistöön se 50g hiilareita, jolla indeksi on tuotettu. Parin porkkanasta tulee vain 5 g hh, joten tietenkään se ei ole sama asia.
Glykeemistä kuormaa voi myös alentaa vaikkapa syömällä kuituja/proteiineja/rasvaa/hapanta samalla aterialla.
Kyllä nykyään pitäisikin enemmän tutkia GKtä, eikä enää tuota GItä.
"Jäätelöiden glykeeminen indeksi voi puolestaan olla alhainen, mutta ne sisältävät paljon rasvaa."
Mikä on tämän idea VHHlla?
No ainakin se, että rasvaiset tuotteet ovat GK arvoltaa pienempiä eli parempia, ja se rasva on sitä tarvittavaa energiaa, joten miksi ihmeessä sitä pitäisi välttää?
Diabeteksen hoidossa ja ruokavalioiden laadinnassa mainitut asiat ovat olleet arkipäivää jo vuosikausia. Olisikohan jo lähes kaksikymmentä vuotta sitten, kun ensimmäiset tuntemani diabetespotilaat ovat voineet lopettaa insuliinin piikittämisen, kun laativat sopivat ruokavaliot huomioiden juuri näitä eri tyyppisten hiilihydraattien keskinäisiä käyttäytymisiä ja ominaisuuksia ja näiden riippuvuussuhteita.
Vasta äskettäin eräs tuttavani kertoi lääkärin ihmetelleen, että "miten ihmeessä olet saanut sellaisen ruokavalion aikaiseksi, joka on mahdollistanut piikin pois jättämisen". Hän kun oli lääkärin mielestä vaikea diabeetikko.
Aikasemmin diabeteksen hoitoon kätettyä tietoa on pidetty spesiaalitietona niin että sitä ei ole yleisesti hyödynnetty. Mutta mikään uusi asia ei glykeemisen indeksin epämääräisyys ole. Tietoa ei ole vaan osattu käyttää muissa kuin dibetespiireissä. Tai tietoa ei ole aikaisemmin katsottu tarvittavan muissa yhteyksissä.