Mua kiinnostaa vallan vietävästi tämä kysymys. Itse olen jo kolmannellakymmenennellä mutta vieläkään en ole kertaakaan vaivautunut ajelemaan säärikarvojani koska en yksinkertaisesti keksi mitään hyvää syytä miksi niin pitäisi tehdä. Ilmeisesti monet ainakin nuoremmat alottavat säärikarvojen ajelemisen ihan vaan siksi että kaikki muutkin tekee niin ja voisin kuvitella että tämä on ehkä syynä suurimmalla osalla sheivaajista. "Oon nainen - säärikarvat kuuluu ajella". Mutta kai nyt joltain löytyy joku muukin syy? Onko ne esim. jonkun mielestä vaan niin ällöttäviä että siksi ajellaan pois? Haetaanko siinä enemmän ulkonäköä vai sitä "silky smooth" -tuntua?
Täytyy tosin sanoa, että omat säärikarvani on kyllä aika huomaamattomat... jos ne olisi tosi tummat ja tuuheat niin ehkä sitten mäkin ajelisin ne ihan esteettisistä syistä mutta nyt en kyllä vaivaudu.
Täytyy tosin sanoa, että omat säärikarvani on kyllä aika huomaamattomat... jos ne olisi tosi tummat ja tuuheat niin ehkä sitten mäkin ajelisin ne ihan esteettisistä syistä mutta nyt en kyllä vaivaudu.
Vastaukset 21
Vanhimmat
aika kamalan ja ällöttävän näköistä kun on hame päällä ja karvaiset jalat.HYI!Ei ole kovin naisellisen ja edes hygieenisen näköistä naisen olla karvainen niin jaloista kuin kainaloistakaan.Esim sievät sandaalit,hame ja karvaiset jalat.Ei kovin kaunis yhtälö :)
karvattomat jalat tuntuu (!) ja näyttää todella paljon paremmilta kuin tummien karvojen peittämät kintut... Ajelemiseen olen kyllä nyt hieman kyllästynyt, epilointi ja vahat nyt testissä :)
Jos minulla olisi kalpeat ja ohuet kulmakarvat, varmaankin värittäisin ne paksummiksi. Jos hiukseni olisivat littanat ja hiirenväriset, varmaankin värjäisin ne nätimmiksi ja ottaisin tyvikohotuksen. Jos naamani olisi kuin kuun kamara, kävisin varmaankin hoidattamassa sitä.
Jos sinun säärikarvasi olisivat paksummat, tummemmat ja näkyvämmät, ajelisit ne pois. Ne eivät kuitenkaan ole, joten MIKSI IHMEESSÄ käyt täällä hämmästelemässä asiaa?
... että minua kiinnostaa miksi MUUT ajelevat omansa? Varmasti on monia joilla karvat ovat myös aika huomaamattomia mutta ajelevat ne silti.
Ja tuohon että jonkun mielestä se on aika ruman näköistä jos on hame ja säärikarvat, niin näinkö tosiaan suurin osa ajattelee? Omasta mielestäni siinä ei ole mitään ihmeellistä.
mitään ihmeellistä olekaan.Ei siis yhtään mitään ihmeellistä.Rumaa kylläkin!Mieluummin sitä on kaunis ja ihmeellinen kuin ruma ja karvainen,eikä ihmeellisyyden häivääkään.Pelkkä karvainen tavis.
jokin aika sitten aika samantapainen kyselijä: ensin ihmetteli sitä, kuinka kaikki haluavat paksut, pitkät ja kiiltävät kutrit ja suostuvat tekemään vaikka mitä ne saadakseen, sitten kertoi, että itsellään oli ihanat paksut, pitkät ja kiiltävät kutrit eikä hänen mielestään niissä ole yhtään mitään ihmettelemistä.
Aika kehnosti piiloteltua omahyväisyyttä kummaltakin.
Kuinka monta kertaa olet nähnyt lyhyen hameen naisella, jolla on jumalattoman pitkät, paksut ja mustat säärikarvat? Kaikki niille jotain tekee, jos kasvustoa on vähänkin. Haista itte vaan niin.
Pelkkä vaalentaminen olisi ollut paras ratkaisu minun säärikarvoihin, mutta nyt on jo myöhäistä, koska karvat ovat pitempiä ja paksumpia
Karvaiset sääret ovat epäsiistit ja rumat!
pitkät säärikarvat iljettävältä näyttämisen (vaalea iho joka ei rusketu todella tummat ja paksut karvat, eww..) lisäksi tuntuvat iljettäviltä. Mulla ainakin on niin pitkät ja paksut karvat, että sen oikein tuntee ihon pinnassa kun ne pöiköttävät pystyssä. Varsinkin talvella ne on tosi inhottavat kun vedät sukkahousut jalkaan ja ne kääntävät pidemmät karvat "vastakarvaan" eli väärään suuntaan. Ai että kun rupeaa ihon pintaa koskemaan...
Joten veks vaan kaikki tuollaiset inhotukset itseä häiritsemästä.
Minulla on pakkomielle säärikarvojen ajelemiseen. Ajelen ne monta kertaa viikossa. En pdä jos ne kutittelee kokoajan. Eikä varmasti vastakkainen sukupuoli ajattele että ompa kauniit sääret kun ne ovat karvan peitossa...
Siis omahyväisyyttä ei kyllä tässä tapauksessa ole ollenkaan, väärin ymmärsitte jos siltä vaikutti! Ei ollut tarkoitus!
Monta fiksua vastausta sain jo, joista voi päätellä että monien mielestä karvaiset sääret vain yksinkertaisesti ovat rumat. Eli välttämättä nämä henkilöt EIVÄT sheivaa jalkojaan pelkästään ns. yhteiskunnan/muiden ihmisten aiheuttaman paineen vuoksi vaan ovat itsekin sitä mieltä että karvat eivät ole esteettisiä. Tai tuntuvat inhottavilta. Tämä minua juuri kiinnostikin.
Toki en itsekään haluaisi että joku katsoo minua pitkään tai ihmettelee ja sen takia hain ehkä vähän juuri mielipiteitä siitä mitä tämmöisestä ihmisestä ajatellaan, onko se kerta kaikkiaan ällöttävä yms. Ehkä vähän toivoin että joku muukin ilmoittaisi ettei pidä säärikarvojen ajamista tärkeänä... xD Mutta vaikka sitten olisinkin ainut ihminen joka ei sääriään aja niin en silti tahtoisi sitä tehdä vain siksi että MUIDEN mielestä pitäisi tehdä niin vaikka itse en asiasta ole samaa mieltä.
eihän säärikarvojen ajelu tärkeää olekaan,ei myöskään moni muukaan asia mitä ihmiset tekee.Ja tuskin monikaan ajaa niitä sen takia,mitä muut ajattelee.Enpä kyllä ole törmännytkään ihmiseen,joka pitää karvaisia naisen sääriä kauniina.
Minä jouruin aloittaa jo säärien ajelun tosi nuorena,
kun olen niin tumma niin ne näkyi tosi kauas ja
olivat tosi pitkät, paksut ja tummat...
ei ollut kiva sillon kun sääret näytti miesten sääriltä...
Myös minua joskus ihmetyttää,kun asiakkaanani
käy ihmisiä joilla on tosi vaaleat ja ohuet säärikarvat joita saa todella etsiä , että löytää jotakin poistettavaa. Onneksi tuo sokerikarvanpoisto on selainen, että ottaa lyhyemmänkin karvoituksen pois.
Onhan se tietysti minulle yrittäjänä hyvä, mutta tuntuu joskus asiakkaan puolesta turhalta rahan tuhlaukselta.
Mutta me jokainen olemme niin erilaisia , että pitää vain kunnioittaa asiakkaan toiveita, oli se sitten mikä tahansa. Jokaisella meillä on omat tunteet omasta itsestämme.
Itse ajan ihan puhtaasti esteettisistä syistä.
Olen tumma ja kaikki ihokarvani (jotka myös kasvavat tavallista runsaampana) ovat tummia ja paksuja.
Teininä alkoivat kasvaa ja silloin hävetti esim jumpassa tai uimahallissa ja sain ilkeää kiusaakin niistä toisilta (joilla ne vaaleat haituvat).
Eli ajan oman itseni takia ja koska ei le kivaa naisena näyttää mieheltä. Ilman ajoa kädet ja jalat olisivat kuin miesten, pitkien tummien karvojen peitossa.
Etelä-Euroopassahan ei ajella samalla mitalla, mutta täällä pohjoisessa ollaan toisen muodin oikkujen mukaan. Nykyäänhän ei saisi olla edes alapääkarvoja, koska on IN olla posliini.
Jos kaikki naiset maailmassa lopettavat karvojen sheivalilun, mikä helpotus meille kaikille =)
Ikävää ja vaivalloistahan tuo on ja olen kateellinen niille vaaleille ja vain muutamia haituvia omaaville. Silloin ei ole mitään tarvetta niitä pois ajaa kun eivät näy rumana.
Vaikka tunnustaudunkin feministiksi, ei silti mikaan saisi minua jattamaan saariani karvaisiksi! Ajelevathan miehetkin partansa (tai ainakin siistivat sen jonkinlaiseen malliin). Mulla oli viela 90-luvulla opettaja joka ei ajellut saariaan ja sen saarikarvat oli varmaan jotain 3cm pitkia... arvatkaa oliko kaunis naky kun ne liiskautuivat sukkahousujen sisaan?! (yuk)
karvani ovat naiselle epämiellyttävän pitkät ja tiheät - kuten myös käsivarsieni ja olkavarsieni karvat. Mittasin huviseni kerran niiden pituuden. Käsissä 3cm ja jaloissa 4,5 :( Ja vaikka ovat vaaleita, ovat tosi tiheässä, minulla on tiheämmät karvat kuin useilla parikymppisillä lähipiiriin kuuluvilla miehillä!
Eli siksi sheivaan.. Käsikarvat käyn vahauttamassa, mikä on opiskelijan rahapussille ikävän kallista. Mutta se nolous mikä syntyy kun joku katsoo keskustelun lomassa käsikarvojani tai tulee vertaamaan rusketusta iholla ja tottakai kun töllistellään käsivartta toisen ohuisiin, vähiin ja lyhyisiin karvoihin, oma käsi näyttää apinalta.. :(
Siksi olen ajanut 13-vuotiaasta asti karvani (eli kun karvat olivat lähteneet n.11 vuoden iässä kasvamaan eikä loppua näkynyt..) Jos saisin lyhyet, ohuet ja harvemat karvat, en vaivautuisi niitä poistamaan.
Ole onnellinen omasta tilanteestasi!
Riippuu varmaan täysin siitä että onko ne kasvat sellasta valkosta "untuvaa" vai samanlaiset kun miehillä,tummaa ja pitkää!
Kiitoksia paljon lukuisista fiksuista vastauksista! Selvensi tätä kysymystä huomattavasti! :)
Mulla on sama tilanne kuin keskustelun aloittajalla, eli ihokarvat ovat melkein näkymättömiä.
Teininä ajelin sääriä pari kertaa kun sain jostain päähäni että niin "pitää tehdä". Se loppui kuitenkin sen parin kerran jälkeen kun en vain jaksanut vaivautua. Parikymppisenä havahduin että vaikka säärikarvani eivät näy, niin auringossa niiden varjot näkyvät. :D Sen jälkeen sheivailin n. kerran kesässä ihan oman mielenrauhan vuoksi. Eihän ne karvat niin kauan oikeasti pysy poissa, mutta sainpahan kuvitella ettei niitä näy. Talvisin en niille mitään tee, ei ne sähkövalossa näy. Ja kun en niitä näe, niin voin kuvitella ettei niitä ole. :)
Säärikarvat siis ajelen jos ne häiritsevät itseäni. Kainalot ajelen kun kainalokarvat kutittavat ja tuntuvat aika nihkeälle. Bikinirajan nypin kun en tykkää että alkkareiden kuminauhat hiertää niitä karvoja.
Tummemmat naiset varmaan kadehtivat minulta noita vaaleita ihokarvoja ja minä kadehdin heiltä tummia ripsiä, kulmia hiuksia. Mulla kun on nuokin tismalleen yhtä värittömiä ja ohuita. :/ Näytän ilman meikkiä siltä ettei mulla ole silmiä ollenkaan.
Eli ongelmakohtansa ne löytyy kaikilta..