Luin juuri uusimmasta Kunto Plussasta, että rakastuminen kestää 18kk. Mä olen samaa mieltä. Nyt kysyisinkin teiltä, jotka olette seurustelleet kauan ( 7 vuotta ja enemmän) että kuinka saatte suhteenne kestämään arjen keskellä? Onko teillä vielä himoa ja intohimoa mietänne kohtaan? Ja oletteko onnellisia?
Me on seurusteltu reilu 7 vuotta. Ja välillä tuntuu että mihin se intohimo, seksi ja toisen kunnioittaminen on kadonnut? Me vaan tapellaan. yhdessä asutaan , ollaan 27v ja 32v.
Me on seurusteltu reilu 7 vuotta. Ja välillä tuntuu että mihin se intohimo, seksi ja toisen kunnioittaminen on kadonnut? Me vaan tapellaan. yhdessä asutaan , ollaan 27v ja 32v.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Näinhän se etenee, että ensin ihastutaan sitten rakastutaan ja sitten alkaa se rakastamisen-vaihe. Alkuhuumasta rakastamisen arkeen...
Kyllähän se totta on, että sellainen intohimo ja rakkauden palo, kun alkuvaiheessa on, laimenee ajan myötä huomattavasti. Meillä ei kuitenkaan ole (8 1/2 vuotta yhdessä) kunnioitus toista kohtaan mihinkään hävinnyt, päinvastoin. Monesti myös olemme puhuneet siitä, että kuinka hyvin meillä elämässä menee, vaikka monilla muilla tuntuu olevan ongelmia enemmän ja vähemmän.
Minä olen ainakin se päässäni näin pähkäillyt, että jos se arki sujuu, juuri ilman sitä ainaista riitelyä, eikä "ilmassa" ole jatkuvaa epävarmuutta, niin silloin suhde on hyvällä pohjalla.
Mulla ainakin tunteet omaa kumppania kohtaan vuosien mittaan myös aaltoilevat eli välillä tuntuu, kuin olisin rakastunut uudestaan ja sitten välillä tuntuu kovinkin tasaiselta puurtamiselta. Se on kuitenkin täysin luonnollista ja kukapa olisi sanonut, että elämä olisi koko ajan ruusuilla tanssimista ja onnenkukkuloilla käyskentelyä. Suhteeseen mahtuu sekä ylä-, että alamäkeä.
Se arjen lisäksi on hyvä välillä juhlia, sekä yhdessä että erikseen. Myöskin mieleisten asioiden tekeminen/toteuttaminen, yhdessä tai erikseen, antaa voimia jaksamiseen arjessa ja sisältöä elämään.
Suuren intohimon jälkeen löytyy kyllä jotain pysyvämpää, kuten kiintymys sekä molemmin puolinen kunnioitus. Molempien olleessa rehelliseti oma itsensä, sen hyväksyminen ja halu elää yhdessä, vie suhdetta eteenpäin.
Seksikin maistuu ihanalle oma kumppanin kanssa, vaikkakin erilaiselta kun alkuhuumassa... Minä voin sanoa, että olen kyllä onnellinen!
No minun ja mieheni pitkässä suhteessa on ollut ylä- ja alamäkeä. Välillä tasaista ja mutkia, kuoppiakin. Tärkeintä on, ettei kaiva toiselle niitä kuoppia... Onnellisia ollaan. Seksiä, intohimoa ja kunnioitusta on riittävästi.
Mistä riitelette? Mielestäni riitely kuuluu parisuhteeseen, mutta se on tehtävä toista kunnioittaen! Muuten kaivaa niitä kuoppia itselleen sekä toiselle.
Me olemme olleet yhdessä 4 v ja edelleen olen superrakastunut!ein tiedä mitä kikkoja olemme käyttäneet,ehkä vain olemme "täydellisiä"toisillemme tai jotain..Tsemppiä suhteisiin!