mitä kalliimpia mikrofonimerkkejä

Tiedätkö mitä puuta kitaran body on ja entäpä kaula ja otelauta? Nuo tiedot jos annat, niin voisin tietenkin antaa jotain osviittaa, tosin tuo soundipuoli on myös makuasia, joten se mitä toinen pitää hyvänä ei välttämättä ole sitä toiselle. Minkätyyppisellä vahvistimella muuten soitat? Pitäisikö tallamikin olla pelkkään raskaaseen komppiin tarkoitettu vai sooloiletko paljon ja entäpä särötön puoli, eli pitääkö cleanitkin taittua tallamikillä? Kumpaa soundia pidät parempana: modernia metallisoundia jossa alapää ja yläpää ovat hivenen korostettuna ja keskialueella on vaimentumaa vai vähän narskumpaa keskialuevoitoista soundia, joka taittuu helposti myös rokkiin? Heh, tulipahan nyt kysymyksiä, mutta pähkäile noita ja laita vastausta, niin katsotaan mitä voidaan tehdä.

Vaihda se perus-Iba johonkin prestige-malliin, johon on jo Dimarziot konffattu valmiiksi. Tuskin tulee ainakaan merkittävästi kalliimmaksi. Yleensä nuo jälkiasennukset menevät enemmän tai vähemmän päin persettä.

kepitin kirjoitti:

Vaihda se perus-Iba johonkin prestige-malliin, johon on jo Dimarziot konffattu valmiiksi. Tuskin tulee ainakaan merkittävästi kalliimmaksi. Yleensä nuo jälkiasennukset menevät enemmän tai vähemmän päin persettä.

kommenttiasi. Eihän kyse ole kuin mikin laittamisesta kiinni kitaraan... ja jos elektroniikka ei ole hallussa, niin kyllä ne liikkeessä tai muualla laittavat mikin kiinni, tosin se maksaa hieman. Eikä tollasen humbuckerin hinta ole kuin 100 euron molemmilla puolella. Tuosta hinnasta on vielä pitkä matka Prestigeen. Halvimmissa Prestigeissä on siltikin Ibanezin omat mikit. Vähän kalliimmissa n. 1000 euroa ja päälle, on DiMarzion sunnittelemat mikit, jotka ovat laadultaan huonommat ja halvemmat kuin DiMarzion ns. "oikeat" mikit. Sama asia kuin Seymour Duncan on suunnitellut halpoja "Duncan Designed" mikkejä kitaroihin. Ja sitäpaitsi joissakin kalliimmissa Prestigeissä käyttävät tallamikkinä sellaista mikkiä joka on etupäässä tarkoitettu kaulakäyttöön, mutta makujahan tietenkin on monia.

on kyseessä? kirjoitti:

Tiedätkö mitä puuta kitaran body on ja entäpä kaula ja otelauta? Nuo tiedot jos annat, niin voisin tietenkin antaa jotain osviittaa, tosin tuo soundipuoli on myös makuasia, joten se mitä toinen pitää hyvänä ei välttämättä ole sitä toiselle. Minkätyyppisellä vahvistimella muuten soitat? Pitäisikö tallamikin olla pelkkään raskaaseen komppiin tarkoitettu vai sooloiletko paljon ja entäpä särötön puoli, eli pitääkö cleanitkin taittua tallamikillä? Kumpaa soundia pidät parempana: modernia metallisoundia jossa alapää ja yläpää ovat hivenen korostettuna ja keskialueella on vaimentumaa vai vähän narskumpaa keskialuevoitoista soundia, joka taittuu helposti myös rokkiin? Heh, tulipahan nyt kysymyksiä, mutta pähkäile noita ja laita vastausta, niin katsotaan mitä voidaan tehdä.

Tässähän näitä vastauksia:

Sen kitaran pitäisi olla GRG270B, mutta itselläni on vasuri, joten en ole varma onko aivan sama. Enkä noista materiaaleista ole varma, ainoa minkä hämärästi muistan olisi se, että kaulan puu olisi ruusupuuta... Tosin, tuostakaan en mene takuuseen.

Vahvistin on Rolandin Cube-30. Yritän soittaa melko monipuolisesti, joten tallamikiltä pitäisi myös cleanit hoitua. Ja noista kahdesta ehkä tuota modernia soundia pidän parempana.

Suurin ongelma ehkä nykyisissä mikeissä on puuroutuva ääni, ja muutenkin ne kuulostavat aika heppoisilta, sustainista puhumattakaan.

elikkäs kirjoitti:

Tässähän näitä vastauksia:

Sen kitaran pitäisi olla GRG270B, mutta itselläni on vasuri, joten en ole varma onko aivan sama. Enkä noista materiaaleista ole varma, ainoa minkä hämärästi muistan olisi se, että kaulan puu olisi ruusupuuta... Tosin, tuostakaan en mene takuuseen.

Vahvistin on Rolandin Cube-30. Yritän soittaa melko monipuolisesti, joten tallamikiltä pitäisi myös cleanit hoitua. Ja noista kahdesta ehkä tuota modernia soundia pidän parempana.

Suurin ongelma ehkä nykyisissä mikeissä on puuroutuva ääni, ja muutenkin ne kuulostavat aika heppoisilta, sustainista puhumattakaan.

Juu, eli sinulla näyttäisi olevan sellainen kitara joka on lämpimään soundiin kallellaan. Lehmus kun on aika pehemeää puuta ja kevyttä ja tuo otelautakin tuottaa lämpöistä soundia. Elikkäs kovin bassovoittoisia mikkejä ei kitaraan kannattane laittaa. Roland on tosi hyvä vahvistin hoitamaan nuo cleanit, joten en tähän valinnut välttämättä ihan tumpuimpia särörevitysmikkejä, vaan sellaisia, että cleaneissakin olisi jotain sävykkyyttä. Sinun kannattanee käydä myös DiMarzion ja Seymour Duncanin sivuilla tutkailemassa noita mikkejä. Siellä on myös mahdollista kuunnella minkä tyyppistä ääntä mikäkin mikki tuottaa. Soundi tietenkin riippuu käytetystä kitarasta, mutta kyllä niistä jotain osviittaa saa.

DiMarziolta kokeilisin talla humbuckeriksi D-Sonicia tai Evo 2 Bridgea. Tuo Evo on suunniteltu Steve Vain kanssa yhteistyössä ja se on räyhäkkä peli, ei välttämättä kaikkein siistein soinneiltaan, mutta särmää löytyy. Evo voi vaatia ehkä hieman enemän taitoa ja tarkkuutta soittajalta kuin muut mikit yleensä ja se on omimmillaan särösoundeissa, joten kannattaa harkita tarkkaan. D-Sonic on tarkoitettu varsinaisesti kitaroille joissa käytetään alavirettä, mutta eipä mikään estä sitä käytettäväksi normaalivireelläkään. Lisäksi D-Sonicista saa kaksi hieman erityyppistä ääntä ulos, riippuen kummin päin mikki asennetaan, suositelisin kirkkaampaa asennusvaihtoehtoa. Tästä mikistä saa myös hyvät cleanit. Ehkä turvallisempi vaihtoehto kuin tuo Evo 2.

Sitten jos harkitset myös sen yksikelaisen keskimikin vaihtoa, olisi vaihtoehtona Cruiser Neck. Se on yksikelaisen kuorissa oleva humbucker ilman yksikelaisen hurinaa ja soundi on myös kuin yksikelaisessa, mutta ehkä bassopäästä jämäkämpi ja muutenkin vähän munakkaampi tapaus. Lisäksi ulostulotehoa tuossa mikissä on 1,5 kertaa enemän kuin standardi yksikelaisessa. Jos haluat hieman enemmän munaa yksikelaisesta, ja haluat soundin olevan jostain humbuckeri ja yksikelaisen välimaastosta, niin sitten vaihtoehtona olisi Fast Track 1. Sekin on humbucker yksikelaisen kuorissa. Soundissa on siis melkein kaksinverroin potkua kuin tavallisessa yksikelaisessa mikissä, mutta soundikin on sitten hieman tummempi. Itse valitsisin tuon Cruiserin Neckin näistä kahdesta.

Seymour Duncanilta olisi sitten tarjolla talla-humbuckeriksi se vanha kunnon JB. JB on siistisoundinen mikki, jossa on myös tosi hyvät cleanit. Säröpuoli on myös hyvä, mutta ehkä hieman perinnetietoinen, eli ei välttämättä niin moderni kuin voisi olla, mutta kyllä tuolla aika hyviä grunttauksia saa aikaan. Toinen vaihtoehto voisi olla Dimebucker, joka on kehitelty yhteistyössä edesmenneen Panteran Dimebag Darrelin kanssa. Tällä mikillä loihtii esille hyvät soolot ja melodiat. Soundi on erotteleva ja tarkka, sekä tosi siisti. Tämä mikki toimii varsinkin transistorivahvistimien kanssa loistavasti, tosin joillakin vahvistimilla soundia voisi kuvailla hieman tummahkoksikin. Toisaalta cleanit soundit ovat kirkkaat ja jos kelat puolittaa tästä mikistä niin saa aikaan tosi kirkkaita stratocastersoundeja.

Yksikelaisen mikin korvaajaksi voisi sitten suositella Vintage Railsia. Se on kirkas humbucker mikki yksikelaisenmikin kotelossa. Edut ovat samat kuin DiMarzion vastaavilla mikeillä. Tosin tästä mikistä löytynee vähemmän potkua kuin DiMarzioista, mutta soundikin on ehkä näistä kirkkain ja stratocastermaisin.

Siinäpä sinulle nyt pohdittavaa ja lisää saa toki kysyä. Jo aiot tosiaan hankkia uuden mikin tai kaksi, niin muista tilatessa sitten mainita, että haluat tallamikin olevan vibratallamitoilla. noista kaikista sitä ei löyty, mutta ei tarvikaan. Kannattaa kuitenkin varmentaa tuo asia jos jotain ostat. Ja jos asennutat jollakn muulla sen mikin, niin muistuta sille, että liittää ne mikit samoin kuin ne on Ibanezissa alkuperäisesti. Mikkien toimintatavan eri valitsinasenoista löytyy Ibanezin sivuilta. Eli ykkös asennossa on pelkkä tallahumbucker päällä, toka asennossa humbucekri kaulanpuoleinen kela ja keskimikki ovat yhtäaikaa päällä, kolmosasennossa pelkästään keskimikk on päällä jne.

vaihtoehtoja kirjoitti:

Juu, eli sinulla näyttäisi olevan sellainen kitara joka on lämpimään soundiin kallellaan. Lehmus kun on aika pehemeää puuta ja kevyttä ja tuo otelautakin tuottaa lämpöistä soundia. Elikkäs kovin bassovoittoisia mikkejä ei kitaraan kannattane laittaa. Roland on tosi hyvä vahvistin hoitamaan nuo cleanit, joten en tähän valinnut välttämättä ihan tumpuimpia särörevitysmikkejä, vaan sellaisia, että cleaneissakin olisi jotain sävykkyyttä. Sinun kannattanee käydä myös DiMarzion ja Seymour Duncanin sivuilla tutkailemassa noita mikkejä. Siellä on myös mahdollista kuunnella minkä tyyppistä ääntä mikäkin mikki tuottaa. Soundi tietenkin riippuu käytetystä kitarasta, mutta kyllä niistä jotain osviittaa saa.

DiMarziolta kokeilisin talla humbuckeriksi D-Sonicia tai Evo 2 Bridgea. Tuo Evo on suunniteltu Steve Vain kanssa yhteistyössä ja se on räyhäkkä peli, ei välttämättä kaikkein siistein soinneiltaan, mutta särmää löytyy. Evo voi vaatia ehkä hieman enemän taitoa ja tarkkuutta soittajalta kuin muut mikit yleensä ja se on omimmillaan särösoundeissa, joten kannattaa harkita tarkkaan. D-Sonic on tarkoitettu varsinaisesti kitaroille joissa käytetään alavirettä, mutta eipä mikään estä sitä käytettäväksi normaalivireelläkään. Lisäksi D-Sonicista saa kaksi hieman erityyppistä ääntä ulos, riippuen kummin päin mikki asennetaan, suositelisin kirkkaampaa asennusvaihtoehtoa. Tästä mikistä saa myös hyvät cleanit. Ehkä turvallisempi vaihtoehto kuin tuo Evo 2.

Sitten jos harkitset myös sen yksikelaisen keskimikin vaihtoa, olisi vaihtoehtona Cruiser Neck. Se on yksikelaisen kuorissa oleva humbucker ilman yksikelaisen hurinaa ja soundi on myös kuin yksikelaisessa, mutta ehkä bassopäästä jämäkämpi ja muutenkin vähän munakkaampi tapaus. Lisäksi ulostulotehoa tuossa mikissä on 1,5 kertaa enemän kuin standardi yksikelaisessa. Jos haluat hieman enemmän munaa yksikelaisesta, ja haluat soundin olevan jostain humbuckeri ja yksikelaisen välimaastosta, niin sitten vaihtoehtona olisi Fast Track 1. Sekin on humbucker yksikelaisen kuorissa. Soundissa on siis melkein kaksinverroin potkua kuin tavallisessa yksikelaisessa mikissä, mutta soundikin on sitten hieman tummempi. Itse valitsisin tuon Cruiserin Neckin näistä kahdesta.

Seymour Duncanilta olisi sitten tarjolla talla-humbuckeriksi se vanha kunnon JB. JB on siistisoundinen mikki, jossa on myös tosi hyvät cleanit. Säröpuoli on myös hyvä, mutta ehkä hieman perinnetietoinen, eli ei välttämättä niin moderni kuin voisi olla, mutta kyllä tuolla aika hyviä grunttauksia saa aikaan. Toinen vaihtoehto voisi olla Dimebucker, joka on kehitelty yhteistyössä edesmenneen Panteran Dimebag Darrelin kanssa. Tällä mikillä loihtii esille hyvät soolot ja melodiat. Soundi on erotteleva ja tarkka, sekä tosi siisti. Tämä mikki toimii varsinkin transistorivahvistimien kanssa loistavasti, tosin joillakin vahvistimilla soundia voisi kuvailla hieman tummahkoksikin. Toisaalta cleanit soundit ovat kirkkaat ja jos kelat puolittaa tästä mikistä niin saa aikaan tosi kirkkaita stratocastersoundeja.

Yksikelaisen mikin korvaajaksi voisi sitten suositella Vintage Railsia. Se on kirkas humbucker mikki yksikelaisenmikin kotelossa. Edut ovat samat kuin DiMarzion vastaavilla mikeillä. Tosin tästä mikistä löytynee vähemmän potkua kuin DiMarzioista, mutta soundikin on ehkä näistä kirkkain ja stratocastermaisin.

Siinäpä sinulle nyt pohdittavaa ja lisää saa toki kysyä. Jo aiot tosiaan hankkia uuden mikin tai kaksi, niin muista tilatessa sitten mainita, että haluat tallamikin olevan vibratallamitoilla. noista kaikista sitä ei löyty, mutta ei tarvikaan. Kannattaa kuitenkin varmentaa tuo asia jos jotain ostat. Ja jos asennutat jollakn muulla sen mikin, niin muistuta sille, että liittää ne mikit samoin kuin ne on Ibanezissa alkuperäisesti. Mikkien toimintatavan eri valitsinasenoista löytyy Ibanezin sivuilta. Eli ykkös asennossa on pelkkä tallahumbucker päällä, toka asennossa humbucekri kaulanpuoleinen kela ja keskimikki ovat yhtäaikaa päällä, kolmosasennossa pelkästään keskimikk on päällä jne.

Kiitos oikein paljon, pitää noista alkaa pähkäilemään. Missäs hintaluokassa noiden kanssa liikutaan?

ghdfjfg kirjoitti:

Kiitos oikein paljon, pitää noista alkaa pähkäilemään. Missäs hintaluokassa noiden kanssa liikutaan?

Tuo S. Duncanin JB liikkunee jossain 90 euron tietämillä ja se Dimebucker taitaapi maksaa jopa sen 115. JB noista on ehkä järkivalinta, sillä sen on monipuolisempi mikki kuin Dimebucker, mutta riippuu mitä asioita painottaa.

DiMarzion viimeisintä hintapolitiikkaa en tiedä, mutta lienee samoissa kuin S. Duncan. Nuo yksikelaiset mikit ovat yleensä sitten kympin pari halvempia kuin humbuckerit, mutta toisaalta noi humbuckerit jotka on ykskelasten koteloissa ovat samoissa 90-100 hinnoissa. Kannattaa kysellä soitinliikkeistä noita hintoja, ja sieltä voi löytyä käytettykin mikki pari-kolmekymppiä halvemmalla. Lisäksi voi tutkailla muusikoiden.net ja riffi.comista käytettyjä mikkejä, varsinkin JB on aika yleinen mikki, joten sitä näkyy silloin tällöin kaupattavan.

Nuo hinnat voi tuntua aika kalliilta verrattuna kitarasi hintaan, mutta sanotaanko, että pelkkä tallamikin vaihto nostaa kitaransoundisi jo monta tasoa korkeammalle. Tosin eihän se soittotatsi siitä parane ja sustaini kun riippuu muustakin kun mikistä, mutta ei se sustaini tuosta ainakaan huonone ja takuulla saat parempaa soundia ja potkua noista mikeistä lisää. Aina tietenkin voi olla sitten mahdollista ettei tykkää, mutta silloin mikki vaihtoon tai myyntiin. Takkiin voi tulla tietenkin muutamia kymppejä jos annat entisen mikin vaikka liikkeeseen vaihdossa, mutta eipä siinä muutakaan keinoa ole jos metsästää sitä hyvää ja mieluista soundia. Ja jos ei ole niin rahasta kiinni, niin voihan sen mikin jättää jemmaan ja kokeilla vaikka uuteen kitaraan jos semmoisen joskus hankkii, tai vaikka jos ostaa toisen kitaran, tai kolmannen, niin on mistä heittää uutta mikkiä kehiin jos alkuperäisten soundi ei miellytä.

mikeille kirjoitti:

Tuo S. Duncanin JB liikkunee jossain 90 euron tietämillä ja se Dimebucker taitaapi maksaa jopa sen 115. JB noista on ehkä järkivalinta, sillä sen on monipuolisempi mikki kuin Dimebucker, mutta riippuu mitä asioita painottaa.

DiMarzion viimeisintä hintapolitiikkaa en tiedä, mutta lienee samoissa kuin S. Duncan. Nuo yksikelaiset mikit ovat yleensä sitten kympin pari halvempia kuin humbuckerit, mutta toisaalta noi humbuckerit jotka on ykskelasten koteloissa ovat samoissa 90-100 hinnoissa. Kannattaa kysellä soitinliikkeistä noita hintoja, ja sieltä voi löytyä käytettykin mikki pari-kolmekymppiä halvemmalla. Lisäksi voi tutkailla muusikoiden.net ja riffi.comista käytettyjä mikkejä, varsinkin JB on aika yleinen mikki, joten sitä näkyy silloin tällöin kaupattavan.

Nuo hinnat voi tuntua aika kalliilta verrattuna kitarasi hintaan, mutta sanotaanko, että pelkkä tallamikin vaihto nostaa kitaransoundisi jo monta tasoa korkeammalle. Tosin eihän se soittotatsi siitä parane ja sustaini kun riippuu muustakin kun mikistä, mutta ei se sustaini tuosta ainakaan huonone ja takuulla saat parempaa soundia ja potkua noista mikeistä lisää. Aina tietenkin voi olla sitten mahdollista ettei tykkää, mutta silloin mikki vaihtoon tai myyntiin. Takkiin voi tulla tietenkin muutamia kymppejä jos annat entisen mikin vaikka liikkeeseen vaihdossa, mutta eipä siinä muutakaan keinoa ole jos metsästää sitä hyvää ja mieluista soundia. Ja jos ei ole niin rahasta kiinni, niin voihan sen mikin jättää jemmaan ja kokeilla vaikka uuteen kitaraan jos semmoisen joskus hankkii, tai vaikka jos ostaa toisen kitaran, tai kolmannen, niin on mistä heittää uutta mikkiä kehiin jos alkuperäisten soundi ei miellytä.

Noh, se kitara maksoi 715 e (siis hinta pienen tinkimisen jälkeen :D) niin eipä nuo kovin järkyttäviä ole. Olen kallistunut hieman enemmän tuon S. Duncanin puoleen, ja nyt se taitaa olla JB:n ja Dimebuckerin välinen kisa...Voisitko vielä vähän kuvailla näitä?

Kaveri muuten sanoi, että kitaraan jossa on passiivimikit, ei voi laittaa aktiivimikkiä, onko tämä sitten totta?

elikkäs kirjoitti:

Tässähän näitä vastauksia:

Sen kitaran pitäisi olla GRG270B, mutta itselläni on vasuri, joten en ole varma onko aivan sama. Enkä noista materiaaleista ole varma, ainoa minkä hämärästi muistan olisi se, että kaulan puu olisi ruusupuuta... Tosin, tuostakaan en mene takuuseen.

Vahvistin on Rolandin Cube-30. Yritän soittaa melko monipuolisesti, joten tallamikiltä pitäisi myös cleanit hoitua. Ja noista kahdesta ehkä tuota modernia soundia pidän parempana.

Suurin ongelma ehkä nykyisissä mikeissä on puuroutuva ääni, ja muutenkin ne kuulostavat aika heppoisilta, sustainista puhumattakaan.

itseltäkin.

Sustainiahan ei perussetillä saa juurikaan aikaiseksi. Kokeile vaihtaa paksumpi kielisetti. Ilmeisesti kitaran painolla on myös vaikutusta; heppoinen kitara -> heppoinen sustain.

Kunnon sustainiin tarvitaan käytännössä härpätin.

kakki parhaiimat on aktiivisia.

mutta kirjoitti:

kakki parhaiimat on aktiivisia.

onhan se kakki hyvää . eiks vaan ?