Onko kellään tullut vastaan ikinä sellasta ongelmaa ettei avovaimo hyväksy miehensä parasta kaveria(syynä ystäväni ulkomaalaisvastaisuus.
aina kun hän on käymässä meillä niin sen lähdön jälkeen saan taas kuulla mitä hän nyt sanoi ja miten hän käyttäytyi yms,minä taas sanoin puolestaan vaimolle että ikinä hän ei kuitenkaan meitä tule erottamaan kaveruus suhteesta.
miten tällänenkin ongelma ratkaistaisiin mahdollisesti...?
aina kun hän on käymässä meillä niin sen lähdön jälkeen saan taas kuulla mitä hän nyt sanoi ja miten hän käyttäytyi yms,minä taas sanoin puolestaan vaimolle että ikinä hän ei kuitenkaan meitä tule erottamaan kaveruus suhteesta.
miten tällänenkin ongelma ratkaistaisiin mahdollisesti...?
Vastaukset 9
Vanhimmat
minun ystäviä. Hänen mielestään varsinkin yksi miespuolinen ystäväni on lapsellinen ja ärsyttävä (mieheni pitää kuitenkin tämän ystäväni avovaimosta kovasti). Me näemme yhdessä harvoin minun ystäviä, olen kokenut asioan näin helpoimmaksi. Mieheni on myös sanonut että muiden ystävieni kanssa hän viihtyy mutta on aika ulkona meidän jutuista joten ihan yhteisen rauhan vuoksi näemme ystäviämme usein yksin.
Sinun kaverisihan hän on. Miksi avovaimosi täytyy viettää aikaa hänen kanssaan? Ettekö voi tavata muualla kuin teillä tai eikö avokkisi voi mennä eri huoneeseen tapaamisen ajaksi?
Jos kaverisi on rasistipaskiainen niin ei kai se ole kumma ettei vaimosi tykkää. Ei se välttämättä tarkoita hyväksymistä, niin kuin sanoit, vaan sitä ettei kertakaikkiaan jaksa kuunnella jotain roskaa.
avovaimoja, jotka eivät hyväksy miehen kavereista ketään, mutta omat pitää miehen hyväksyä ilman mutinoita. Mitäköhän toikin sitten tarkoittaa.
myös toisinpäin... Eli ei koske pelkästään avovaimoja.
Joko
1) Sovit avovaimosi kanssa että tapaat ystävääsi osittain muualla ja osittain kotonanne niin, että avovaimosi saa järjestää itselleen siksi aikaa muuta puuhaa muualla.
tai
2) Kysäiset kaveriltasi, että onko niistä ulkomaalaisista pakko teillä jauhaa?
Aika erikoista, jos rasismi on niin hallitseva piirre hänessä, että se jatkuvasti aina puheessa / käytöksessä esille. En minäkään sellaista kotonani kuuntelisi. Mutta voisi siitä jotenkin sopia... mie muualle tai keskustelun aiheeksi jotain sopuisampaa =)
niitä joilta hyväksytään vaikka mitä paskaa koska sellaisiahan ne ovat aina olleet, eikä muutosta näy vaikka ikää kertyy. Toiset kun onnistuvat säilyttämään sen sisäisen idioottinsa läpi vuosien.
Vähitellen voisit ihan istahtaa ja ajatella loppuun että mikä siinä kaverissasi naistasi oikein ärsyttää ja voisiko hän olla hitusenkaan oikeassa tyypin suhteen. Eikä se tarkoita sitä että kaveruutta pitää lopettaa.
Mieheni teinivuosien "ystävät" ovat pikkuhiljaa jääneet kun hän on oppinut solmimaan uusia ystävyyssuhteita. Heillä kun oli se periaate että meidän jengi ja siihen muiden on turha tuppautua. Tarkoitti sitä että lähdetään illanviettoon eikä hyväksytä että edes keskustellaan kenenkään seurueen ulkopuolisen kanssa, varsinkin jos muut eivät tunteneet tungettelijaa ennestään. Solvataan ja tönitään, eikä ymmärretä miten helvetin typerää tuollainen mustasukkaisuus kaverista on.
Sinun vaimosi on osa establishemttiä. Hän on valtio-koneiston sotilas.
Sinä et voi puhua vaimollesi avoimesti kaikesta ja myös kaverisi pitää tajuta tämä. Koska vaimosi tietää asiasta jotain, parasta että tapaatta niin ettei vaimosi ole läsnä.
Vaimosi edessä te olette tavallisia kaveruksia, te ette puhu rasismista julkisesti.
Kaverisi rasistinen paatos on uhka sekä sinulle että kaverillesi. Teidän täytyy oppia olemaan huomaamattomia.
Tapauksia, että mies tai nainen ei hyväksy puoliskonsa parasta kaveria on varmaan yhtä paljon kuin tähtiä taivaalla. Siitähän kannattaa kuitenkin mun mielestä suhteessa lähteä, että kukaan ei omista ketään, eikä voi esim. valita puoliskonsa kavereita hänen puolestaan. Jos joutuu luopumaan kavereistaan/harrastuksistaan tai muuten rajoittamaan elämäänsä kohtuuttomasti toisen ihmisen painostuksen takia, jossain on vikaa. Mutta ota kuitenkin avovaimosikin tunteet huomioon; naisena on pakko todeta, että en minäkään välttämättä haluaisi kotonani kuunnella jonkun rasistin typeriä juttuja, anteeksi vain. Onko teidän ihan pakko tavata kotonasi, ettekö voi hoitaa 'seurusteluanne' jossain muualla - eli siis tavata vaikka baarissa/kahvilassa/hänen luonaan. Me on ukkoni kanssa hoidettu asia niin, että kumpikin tavataan niitä kavereita, joista puolisko ei jostain syystä välttämättä kauheasti välitä, jossain muualla kuin kotona. Tai tavataan niitä silloin, kun puoliskolla on jotain muuta menoa eli ei ole kotona 'kärsimässä'. Kompromisseja täytyy oppia tekemään jos haluaa oikeasti toisen ihmisen kanssa elämänsä jakaa - tämän sanon 14 vuoden yhdessäolon kokemuksella. Jos tyyppi ärsyttää/loukkaa mielipiteillään kovasti avovaimoasi, voi sulla alkaa olla kotona liian tukalaa. Ja sitten tietysti kannattaa aina miettiä, kumpi suhteista on tärkeämpi, kaveruus vai suhde avovaimoon. Lisäksi herää vielä kysymys, että mitä mieltä itse olet ulkomaalaisasioista? Jos olet samoilla linjoilla kaverisi kanssa eli (täysin?) eri linjoilla elämänkumppanisi kanssa, toivotan onnea... Asioista voi, saa ja pitääkin olla eri mieltä kumppaninkin kanssa, mutta jos perustavaa laatua olevat elämänarvot on kauhean erilaiset, suhteella tuskin on kovin ruusuista tulevaisuutta.