Miespuolinen ystäväni sanoi rakastavansa minua tosissaan (ei siis niin kuin ystävä ystävää). Minulla on jo poikaystävä ja hänellä on tyttöystävä, mutta silti hän rakastaa minua eikä omaa tyttöystäväänsä. Minä taas rakastan häntä kuin ystävää. Sanoin sen hänelle ja nyt välimme eivät ole enää samanlaiset kuin ennen, mitä voin siis tehdä? Olemme jutelleet asiasta monen monta kertaa mutta mikään ei muutu. En haluaisi lopettaa ystäväni kanssa oloa mutta kun hän katsookin minua suoraan silmiin, tulee minulle paha olo kun tiedän että hän todellakin rakastaa. Mitä voin siis tehdä...?
Ystäväni rakastui minuun.
Sunshine
8938
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ei varmaan kannata jatkaa. Voi olla myöhemmin
vaikeampi päättää ystävyyttä jos tollaisen
tilanteen keskellä pitkitätte. Jos sä haet
toisesta ystävää vain ystävää, ja toinen
haluaisi susta elämänsä naisen...ei tuu onnistuun.
Kokemusta on.
Tylsää kun meni hyvä ystävyys pilaan ku piti mennä ihastumaan! :( :( :(
Ei tu mitää...
Mä oon ihan sekaisin, en tiiä mitä mun kannattais tehä. Mulla ei pitkään aikaan ole ollut näin hyvää ystävää ja olen kuitenkin tehnyt hänelle selväksi että olemme vain ystäviä. Ja hän tietää sen aivan hyvin ja tietää myös sen ettei edes yritä mitään.
En kuitenkaan haluaisi menettää häntä, hän on auttanut minut ylitse vaikeidein aikojen.
En tiedä onko toisenlaista, yhtä hyvää ystävää kuin hän.
Minä olen se rakastunut osapuoli. Siis en se joka rakastui sinuun, vaan olen rakastunut naispuoliseen ystävääni. Pelkään kauheasti etten osaa hillitä tunteitani, sillä haluaisin pitää hänet ystävänäni. Hän on kaikkineenkin läheisimpiä ihmisiä mitä minulla on. Fiksu, hauska ja kauniskin. Saan olla hänen seurassaan sellainen kuin olen. Välillä hiljainen, välillä puhelias ja vähän boheemi, ja hän on samanlainen. Järki sanoo, että voi olla parempikin että hän ei muutu elämäni naiseksi. Saan pitää kuvani hänestä. Mutta sydän kun osaa olla välillä niin hankala.
Sydämen asioihin on vaikea puuttua. Minulla on sama juttu, saan olla hänen seurassaan juuri sellainen kuin olen ja hänkin on yksi läheisimmistä ystävistä mitä minulla on.
Mutta en oikein tiedä miten suhtautua hänen katseisiinsa, kosketuksiinsa ja haluaksiin.
Hän jätti tyttöystävänsä ja tarvitsee nyt tukeani.
Autan häntä parhaani mukaan, toivottavasti hän ei luule että meistä voisi tulla enemmän kuin ystäviä.
Pitkään ystäväsuhteessa olleena tiedän miten helposti juttu syvenee...mutta aika tekee tehtävänsä. Pidä järki päässä ja oma linjasi. Loppujen lopuksi olet siitä iloinen, sitten vuosien päästä.
Olen edellisen kanssa samaa mieltä. Tee itsellesi rauhassa selkeä suunta! Kun huomaat että tämä on se juttuni ja piste. Niin ei ole mitään kaduttavaa…
Olen päättänyt että olen onnellinen siitä että hän on ystäväni mutta se siitä. Aion olla yhdessä poikaystäväni kanssa mahdollisimman pitkään ja rakastaa häntä koko sydämestäni, niin kuin hänkin minua:) Yhteinen tulevaisuus on edessä =)
Kiitos kaikilla neuvoista:)!