Sinkkuna ollessa on tullut huomattua ettei kiinnosta ihmisenä tai ulkoisesti. Käytännössä sama asia, jos lopputuloksena ei kiinnosta, mutta se suuri kysymys onkin, kun tiedän kymmeniä muita naisia, jotka kuitenkin on parisuhteessa, että MITÄ kiinnostavaa niissä oikein on? Ja vaikka en itseäni kehukkaan niin sanon, ettei kaikki ole mitään ihanuuksia. Joistakin on jopa kovin monikin kiinnostunut ja jonoa riittäisi oven taakse. Ihan samanlaisia naisia, hyvät ja huonot puolet on sisältä ja ulkoa kaikissa ja vaatekaappia ja peiliä voi kaikki käyttää periaatteessa samalla tavalla ja käytöksenkin voi valita. Kokemuksesta olen huomannut sen, että ilmeisesti minulla ei ole kovin paljon annettavaa suhteeseen, ainakaan kukaan ei sitä huomaa, jos olisikin, mutta MITÄ niillä muilla on sellaista mitä ei periaatteessa voisi olla kenellä hyvänsä. Ja vastausta en ole keksinyt, enkä ymmärrä suoraan sanottuna monestakaan ihmisestä, mikä siinä voisi olla jonkun mielestä kiinnostavaa tai mitä monessakin voi olla sitä, mitä näköjään minussa ei ole. Sitä ei ole keksinyt vielä kukaan, jolta olen kysynyt. Muiden on helppo sanoa, ettei minulla olisi mitään annettavaa suhteeseen, tai siihen ei olisi mutta sitten kun kysyn, mitä muilla on -niillä jotka vierestä viedään- kaverit, työkaverit, sukulaiset ja naapurit ja muut, niistä 99% menis kakskytä tusinaan, eikä kaikki ole mitään helppoja ihmisiä. Kun joltakin kysyy, että mikä niissä ihmisissä kiinnostaa, niin sitten ei tule enää mitään vastausta.. Tietääkö kukaan?
sinkkuna miettii
mikä kiinnostaa
231556
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Se on vain SE JOKIN mihin toisessa kiinnittää huomiota. Jotkut kiinnittävät eri asioihin, toiset toisiin. Kemiaa, niinkuin sanotaan. Vastinkappaleen löytymisen todennäköisyydestä en osaa sanoa mitään. Voihan niitä löytyä, mutta eihän se aina riitä. Elämäntilanne, asenne, ikä jne vaikuttavat myös. Ja se, että on valmis tekemään jotain suhteen toteutumiseksi myös.
Oliko tarpeeksi korni vastaus?
En ole oikein tyytyväinen tuohon selitykseen.
Tähän mennessä ei ole tullut mitään oikeasti hyvää vastausta.
Samantapaiset elämäntilanteet kuitenkin, mitä nyt henkilökohtaisia eroja mutta samat ikäluokat on, eikä riipu niistä. Ei myöskään siitä, mitä on valmis tekemään ja mitä ei. Jotkut eivät edes tikkua laita ristiin ja saavat hätistellä miehiä pois, ja toisilla ei auta mikään, teki mitä hyvänsä, lähinnä sillä vain karkoittaa muut pois. Kemiaankaan en usko kiinnostavuudessa vielä. Ei kukaan voi sanoa pelkän näkemisen perusteella, että nyt se kemia kolahti. Nimittäin on paljon naisia, joista on tosi moni mies kiinnostunut, mutta niillä ei voi olla tekemistä kemian kanssa, koska monen kanssa naisella ei välttämättä edes synkkaa millään tasolla. Siitä kuitenkin kiinnostutaan ilman, että se on mitään tehnyt tai tullaan tekemään aloitteita melkein kadulta hihasta kiskomalla.
Niiden naisten asennekaan ei vaikuta miehiin, jos ne kiinnostuvat. Se saattaa jopa olla tosi vastenmielistäkin niistä, mutta silti..
Se jokin ei riitä vastaukseksi. Koska jokaisessa on jotakin "jotakinta". Ja se jokin ei välttämättä silti ole kuitenkaan kaksipuolista.
"Se jokin ei riitä vastaukseksi. Koska jokaisessa on jotakin "jotakinta". Ja se jokin ei välttämättä silti ole kuitenkaan kaksipuolista"
Aivan. "Se jokin" on subjektiivinen ominaisuus. Jos se toinen ei havaitse sitä "jotain", niin eihän silloin kiinnostu? Tai sitten ei saa mahdollisuutta kiinnostua. Joistakin ihmisistä vain paistaa "se jokin" läpi kauaksi, joistakin ei taas saa mitään viboja: täysin värittömiä ja mauttomomia. Jotkut taas näkevät nämä harmaat sateenkaaren kaltaisina. Toki kyseessä voi olla ihmisen henkinen harmaus myöskin. Toinen henkisesti harmaa näkee sen sateenkaaren.
Oliko tarpeeksi mystinen vastaus?
miksi vertaat itseäsi muihin? ole yksilö ja vertaa itseäsi itseesi. haasta itsesi ja suorituksesi ja mieti miten voit parantaa niitä. ota vertailukohteeksi menneisyyden sinä. mieti mihin suuntaan olet mennyt edellisestä itsestäsi. viihdytkö edes itsesi kanssa? etsi itsestäsi jotain mitä kenelläkään muulla ei ole. ei ole kyse siitä mikä kiinnostaa muita vaan mikä kiinnostaa sinua.
en jaksaisi saarnata mutta teki mieli. en ole itsekään koskaan seurustellut. en pidä lähelläni montakaan ihmistä. useimmilla ei ole minulle mitään. enkä käytä hyväkseni vaikka siltä kuulostaa. ei tippaakaan kiinnosta mitä muilla on mitä minulla ei ole, vaan mitä minulla on ja muilla ei! siitä hiotaan se timantti. tottakai voit olla niin kuin muut. mutta kun muut voivat olla juuri niin kuin sinä, teet jotain väärin.
tuon nalkutuksen voitkin sitten jättää heti..
Periaatteessa en näe syytä vertailla ihmisiä, mutta tämä on nyt vähän eri asia. Siksi vertaan, kun asia on niin ilmeinen ja siksi koska nimenomaan MUUT tekevät sitä vertailua kuitenkin.. ymmärrätkö, jos on kuitenkin jollakin tavalla kokoajan vertailun kohteena tai toisaalta ei ole siinä kohderyhmässä mitä edes vertaillaan. Jos minä en vertaa, niin muut kuitenkin, siksi se kiinnostaa. Jokainenhan kehittyy, minäkin, ja viihdyn kyllä itseni kanssa. Eikä ihmisissä periaatteessa voi olla kuitenkaan jotakin sellaista mitä ei mistään muista löytyisi, oma persoona nyt tietenkin, mutta ei kiinnostuminen näytä monellakaan edellyttävän sitä, että tuntee, joskus jopa päinvastoin, että kun tutustuu, niin sitten ei kiinnostakkaan. Ja tiedänhän minä myös sen, mikä minua kiinnostaa, tiedän myös sen, mikä muita on kiinnostanut, siinä ei kuitenkaan periaatteessa ole suuria eroja, ei mitään ratkaisevan suurta voi olla.
Minua taas kiinnostaa se, mitä muilla EI NÄYTÄ OLEVAN sen erikoisemmin. Onko sitä edes vai onko se jotakin kuvitelmaa, että joku olisi jotenkin erityinen, koska nämä muut eivät ole. En silti väheksy ketään, mutta en ilman kunnon järkevää syytä myöskään itseäni. En ihmettele sitä, miksi minusta ei olisi, vaan sitä miksi MUISTA on. Haluankin tietää sen, mitä ihmiset toisissaan (muka) näkevät jotakin täysin ihmeellistä ja erikoista..
ehkä olet sitten liian itsenään toimeentuleva, etkä ulospäin (alitajuisestikin?) näytä kaipaavan miehen tukea, tai näin annat ymmärtää. puhut vain vahvuuksistasi. mikä on heikkoutesi johon kaipaat sitä suhteen tuomaa tukea?
periaatteessa kaikki on järkevää ja loogista mutta loppujen lopuksi jokin yhtälön osa ei käyttäydy odotetulla tavalla. ota huomioon ihmisen kaoottisuus. viljelet sanaa kuin jyväjemmari siementä. perhonen lepattaa suomessa, hirmumyrsky raivoaa kiinassa, eh eh. pikkujutuilla on kohtuuttoman suuret vaikutukset.
välitätkö muuten kovastikin siitä mihin tai ylipäänsä siitä että sinua vertaillaan?
ilman muuta mä voisin nostaa jalat seinälle ja odottaa, et jostain tulis jotakin tukea, jos nyt suhdetta tarkoitetaan. No ei sitä tule odottamalle tai odottamatta, niin että sen asian suhteen ei ole minkäänlaista vaihtoehtoa, vaikka voisi halutakkin. Ja mitenkähän minä annan ymmärtää sen? Ja en tietääkseni ole puhunut mistään vahvuuksista enkä heikkouksista, missä kohti?. Nimenomaan sanon, ettei sellaista ratkaisevaa eroa muihin kuitenkaan ole tai en ymmärrä, mikä muissa ihmisissä on jotenkin sitä erityistä. Käytännössä pitää tietysti pärjätä, mutta se nyt ei ole mikään valintakysymys. Tarviiko sitäpaitsi olla joku vika, että haluaisi suhteen, minusta ei, nimenomaan parempi onkin olla ok. Haluta saa, vaikka ei tarvisikaan.
Ja mitä sanaa minä viljelen? Ja tuo vertaus meni kyllä yli ymmärryksen, kun nyt kuitenkin mietin sitä, mikä niissä muissa on se tekijä, miksi ne kelpaa. En sitä, mitä minä teen tai olen tekemättä väärin. Et vieläkään sanonut siihen mitään. Helpompaa on tietysti luetella pitkä lista asioita, mitkä eivät kävisi, mutta kun pitäisi sanoa se, miksi joku käy ja siitä tässä nyt onkin kysymys.
Periatteessa mua ei mihinkään edes vertailla, ettei se nyt vaikuta mitenkään, kunhan mietin tätä. Mutta se onkin niinpäin, että niitä ainakin on vertailtu, jotka mitään on saanut aikaan ja ne on päteneet siinä jotenkin, mitä minä en käsitä.
Tutut ja sukulaiset ja työkaverit on kaikki varattu, ja mikä niissä on jotakin, et ne onkin varattuja eikä sinkkuja? Sitä ei voi käsittää.
luen näitä tekstejä miten sattuu. anteeksi.
"periaatteessa" tuossa on se sana
oletko kysynyt heidän puolisoiltaan mitä he näkevät toisessa?
ettei miehistä irtoa mitään ymmärrettävää vastausta. "No kun se on niin ihana." No mikä siinä on ihanaa? "no kun se vaan on". Se ei selviä koskaan. Eikä ne eroa silti toisista naisista minkään asioiden perusteilla. Joo-o. Ja kun siihen lisää senkin vielä, ettei esimerkiksi jostakusta kiinnostuneet voi kaikki olla sen miehiä, niin siitä ei ota selvää millään. On niitä joista kiinnostutaan ja niitä joista ei, mutta ei siihen ole mitään järkevää syytä.
Ulkonäköhän miehillä vaikuttaa liiankin paljon, mutta ei ne kaikki mitään kaunottariakaan ole.
sinulla on oikein huvittavan analyyttinen tapa tarkkailla jotain niin abstraktia kuin kahden ihmisen mielenliikkeitä. ehkä ne miehet ottivat ekan jonka helposti saivat? laskivat standardejaan? (roppakaupalla) jollakin totuusseerumilla saisit vastauksia kuten: -no ei ollu mistä valita -ainoa joka ikinä hymyili minulle -olin kännissä, en muista -onpahan ees jotain
tai ne naiset ottivat sen jota voivat dominoida.
hymyilivät ja sanoivat "moi" ei siihen muuta tarvita kun jotkut (heikkotahtoiset) alkavat jo rakentaa unelmiaan.
katso 5 vuoden päästä uudestaan ja naura kun he ovat viiden lapsen nalkuttavia lihavia masentuneita äitejä ja mieskin on masentunut ja aliravitun näköinen.
oho menipä pinnalliseksi
Puhut tosi inhottavasti muista. Mitä ihmeen heikkotahtoisuutta on unelmoida? Hä? Ei muuten ole mikään eka helppo. Joillakin piiritetty kauankin. Ja mitkäs ne standardit sitten on olleet, siinähän olisi sitten sama onko se pirjo vai merja vai marja, jos nyt pitää olla vain joku "taso". (mikä hirveä sana) Ja se on miehestä kiinni nalkutetaanko ja onko äidillä aikaa itselleenkin ja onko mies uusavuton. Meni sulla nyt vähän överiksi tämän kanssa. Ei mulla ole mitään tarvetta nauraa kenelleen. Ei kiinnosta enää jatkaa.
sattuu syvälle.
miksi kiellät itseltäsi vahingonilon?
oot kuule aikamoinen tosikko. jos ei olisi muita ihmisiä, ei varmasti olisi huumoria. mille sitä nauraisi makeammin kuin muiden epäonnelle, jota he ovat rakkautena joskus hehkuttaneet?
varsinkin näin katkeroituneena ihmisvihaajana.
minä ammun aina yli mutten koskaan ohi
Ja iloja löytyy kyllä muistakin asioista, kuin siitä että pitäisi ne ilonsa repiä toisen ahdingosta. Sen verran on elämänkokemusta, etten ihan niin alas vajoaisi. Jos se on tosikkoutta, ja se, ettei kiinnosta tuollainen inhottavuus, niin sitten olen mielelläni tosikko.
jatkoit kuitenkin vaikka lupasit toista. sitähän minä vain hain..
hae mitä haluat sitten.
Tuota samaa olen itsekin sinkkunaisena ihmetellyt... Mikä se jokin sitten oikein on? En ole samasta puusta veistetty, kuin useimmat ikäiseni naiset. En mikään bimbo, vaan omilla aivoillani ajatteleva yksilö. Olen rakentanut elämää mieleisekseni, enkä ole tuulten heiluteltavana. Minulla on harrastuksia ja kiinnostuksen kohteita omasta takaa. jne. Onko se just se, että miehet pelkäävät itsenäistä, omillaan elävää ja omalla päällään ajattelevaa, vahvaa naista??? Ulkoisissa ominaisuuksissa en usko syyn olevan. Olen ok:n näköinen, joidenkin mielestä jopa kauniskin. Eli mikä ihme siinä on...
Ei itsenäiset naiset kuule ole aina niin vahvoja, mistä hitosta sekin on keksitty. Ja ei ne mitään ressukoita ole, jotka on suhteessa. Nekin on olleet aiemmin itsenäisiä ja omilla aivoilla ajattelevia ja on harrastuksia ja kiinnostuksia.
Ja ulkonäöstä sen verran, että on kauniimpia ja vähemmän kauniita varattu.
Ja vaikka olisikin samanlainen, kuin muut, niin silloinhan se onkin vasta ihmeteltävää. Jos on jotenkin poikkeava, niin voisi luulla olevan vaikeampaa, mutta kun ei ole. Sitä ei vain ehkä ole syntynyt sellaisten tähtien alle.
itsenäiset aina vahvoja olisi. Vaikuttaa vaan, että miehet ei uskalla tutustua itsenäiseen naiseen. Odottavatko sitten jotain perässä hiihtäjää, näyttelykapinetta, vai mitä. En tiedä. Ja sitä siis ihmettelen...
Kaikkihan ne on olleet hyvinkin itsenäisiä ennenkuin ne on pariutuneet ja melko itsenäisiä senkin jälkeen, eikä se kyllä ole mikään hidastava tekijä. Ei myöskään epäitsenäisyys.
"Vaikuttaa vaan, että miehet ei uskalla tutustua itsenäiseen naiseen."
Kysymys lienee enemmän siitä, salliiko itsenäinen nainen miesten tutustua. Naisen lähestyminen on monille miehille kova paikka. Jos vastassa on vahvaluontoinen mielipidekone, jolta ei saa suunvuoroa tai joka ei kuuntele omia ajatuksia, niin en varmasti lähesty.
Vahva ja itsenäinen nainen voi olla ihan yhtä hyvin myötäilevä ja hiljainen kuin voimakasluontoinen ja joustamaton.
Voit osua melko oikeaankin. Kaikkiin ei missään tapauksessa kannata tutustua, ei vaikka kultatarjottimella eteen kannettaisiin, valitettavasti. Se on myös niin, että ne miehet joissa on sitä, että ne pelurivikaiset miehet aina ovat ensimmäisenä niitä jotka haluavat "vain tutustua" joka toiseen naiseen. Jos ei tutustu luonnollisesti niin tosielämässä jokaikinen nainen tietää, ettei normaali mies koskaan tarkoituksella halua "vain tutustua" keneenkään ihan tavalliseen naiseen, jos se ei ole oikeasti siitä kunnolla kiinnostunut tai sitten se haluaa vain käyttää helppona nakkina hyväksi. Siinä on vaihtoehdot tavallisen naisen tilanteessa. Siitä voi sitten jokainen itsekseen arpoa, milloin mistäkin olisi kysymys.. ja se ei liene vaikeaa..
Jos mies ei uskalla niin sitten se ei uskalla ja se siitä piste fi.
Se on monille miehille kova paikka ja monille sitten taas liian helppo paikka.
Minkäköhän takia jotkut ei osaa käyttää nimimerkkiä keskustelussaan. Olisi mukavampi seurata keskustelua jos tietäisi mikä on keskustelun aloittajan viestejä ja mitkä ei ?!?!
He ovat tavallisia ihmisiä , jotka ovat tarttuneet siihen suurinpiirtein ensimmäiseen tai toiseen tai miten nyt kullakin, mutta kuitenkin ihmiseen joka heille suurinpiirtein sopii.
Puolet heistä tai meistä sitten elelee loppuikänsä löytönsä kanssa.