Olen kolmekymppinen nainen ja ollut sekä pettäjä, ns. toinen nainen että petetty, ja tässä nimenomaisessa järjestyksessä. Se, että olen nyt vihdoin saanut maistaa omaa lääkettäni, on avannut silmäni hirvittävällä tavalla. Olen monta kuukautta kärsinyt hirveistä omantunnontuskista sen vuoksi, että petin ex-aviomiestäni (jäämättä koskaan kiinni) ja että tuon petoksen tein varatun miehen kanssa, eli loukkasin jo olemassa olevaa parisuhdetta. Tunnen syyllisyyttä ja nyt mietin, miten voisin korjata tilanteen, vai voinko enää mitenkään? Mitä mieltä olette, kannattaako menneitä (vuoden - parin takaisia asioita) enää alkaa kaivella?
Toinen ja tärkeämpi kysymys on, uskotteko että ihminen voi muuttua? Olen kysellyt itseltäni, miksi minussa ei ollut sen verran naista, että olisin ensin selvittänyt oman avioliittoni sotkut ja vasta sitten hakenut uutta seuraa. Mietin myös, millä oikeudella puutuin tämän varatun miehen parisuhteeseen (, joka kylläkin ajautui eroon). Miksei minulla ollut selkärankaa kieltäytyä tuosta suhteesta? Nyt siis sitten olen itse joutunut petetyksi ja se kai on saanut minut ajattelemaan näitä asioita kokonaan uudesta näkövinkkelistä. Ex-aviomiehenikin petti kyllä minua kerran, mutta sen katsoin menevän "nuoruudenhairahdusten" piikkiin (olimme häthätää täysikäisiä tuolloin). Voiko olla, että minusta vielä kaikkien näiden kokemusten kautta kasvaisi toiset huomioon ottava ja muita kunnioittava ihminen? Voinko muuttua? Riittääkö tahdonvoima ja oma halu vai olenko tuomittu elämään näissä pettämiskuvioissa lopun elämääni? Oloni on tuskainen.
Toinen ja tärkeämpi kysymys on, uskotteko että ihminen voi muuttua? Olen kysellyt itseltäni, miksi minussa ei ollut sen verran naista, että olisin ensin selvittänyt oman avioliittoni sotkut ja vasta sitten hakenut uutta seuraa. Mietin myös, millä oikeudella puutuin tämän varatun miehen parisuhteeseen (, joka kylläkin ajautui eroon). Miksei minulla ollut selkärankaa kieltäytyä tuosta suhteesta? Nyt siis sitten olen itse joutunut petetyksi ja se kai on saanut minut ajattelemaan näitä asioita kokonaan uudesta näkövinkkelistä. Ex-aviomiehenikin petti kyllä minua kerran, mutta sen katsoin menevän "nuoruudenhairahdusten" piikkiin (olimme häthätää täysikäisiä tuolloin). Voiko olla, että minusta vielä kaikkien näiden kokemusten kautta kasvaisi toiset huomioon ottava ja muita kunnioittava ihminen? Voinko muuttua? Riittääkö tahdonvoima ja oma halu vai olenko tuomittu elämään näissä pettämiskuvioissa lopun elämääni? Oloni on tuskainen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Toki voit muuttua, jos niin tahdot.
Se vain edellyttää itsekuria ja selkärankaa keskimäärin enemmän kuin ihmisiltä yleensä löytyy.
Itse tiedät himosi ja omat rajasi. Sinusta ja vain sinusta se on kiinni. Rehellisyys itseä ja muita kohtaan on avain tuosta pois pääsyyn.
Toki jokaisella on oikeus seksuaaliseen tyydytykseen, mutta vastedes: jos et saa tarpeeksi omassa suhteessasi, katkaise suhde ennenkuin lähdet muiden matkaan. Säästyt tunnontuskilta.
Ja ainahan suhde on mahdollista säätää sellaiseksi, että voi kumppanin kanssa toteuttaa fantasioitaan, vaikka ryhmäpanoja tms. jos sellaista kaipaa.
Tässä em. ei sitten kannata ottaa kaveripiiristä tyyppejä petiin, vaan joku ulkopuolinen toimii parhaiten. Ei pääse käymään niin, että joku kaveripiiristä ihastuu, ja yrittää päästä väliinne. Ulkopuoliset on helpompi torjua, ja kaveruussuhteet säilyy.
osoittaa , että olet muuttumassa. Kasvu ei (yleensä)koskaan tapahdu kivutta (ajatteleppa vaikka murrosikää). Olisitko silloin aikoinasi pettäjänä kirjoittanut noin empatiasta ja muuttumisesta ja toisten ymmärtämisestä? Tuskin.
Tuska hellittä ja sinä pystyt katsomaan itseäsi peilistä uudistuneena moraalisesti ja vastuuntunnossa kasvaneena ihmisenä
Hyvää kesää !
"Joka menneitä kaivelee, sitä tikulla silmään". Eli ihan turha enää "selvitellä" menneitä, paitsi tietysti omassa päässäsi näin voi tehdä.
Se, että olosi on tuskainen kertoo, että muutos on tapahtumassa. Kyllä se siitä. Ihminen muuttuu kokoajan, joku enemmän toiset vähemmän.
Pettäminen ja petetyksi tuleminen on raskas juttu! Älä kuitenkaan ruoski itseäsi liikaa niillä asioilla vaan käännä uusi sivu elämässäsi. Et voi liikaa miettiä menneitä.Anna itsellesi anteeksi.Juttele jonkun luotettavan ihmisen kanssa ja tee jotain kivaa. Kyllä se helpottaa! Ihan varmasti. Ja sitä myöten kun saa uutta itsevarmuutta saat halun ja voiman muutokseen. Koska ihminen muuttuu ja kasvaa ja kehittyy koko ajan.