Mitä olette mieltä, kannattaako puolison valinnassa painottaa järkeä vai tunteita?
Minulla on ihana mies, mutta suhteessa ei ole intohimoa. Jos kuljen vain halujeni perässä, päädyn pettäjien vietäväksi. Haluan todella tämän miehen. Haluan kuitenkin myös intohimoa. Voiko intohimoa saada tavalliseen kunnolliseen suhteeseen, vai tarvitaanko siihen salainen seksisuhde varatun kanssa?
Minulla on ihana mies, mutta suhteessa ei ole intohimoa. Jos kuljen vain halujeni perässä, päädyn pettäjien vietäväksi. Haluan todella tämän miehen. Haluan kuitenkin myös intohimoa. Voiko intohimoa saada tavalliseen kunnolliseen suhteeseen, vai tarvitaanko siihen salainen seksisuhde varatun kanssa?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kyllä järkeäkin kannattaa kuunnella, mutta intohimon puute on aika iso juttu.. Henkkoht miesvalinnassani aikoinaan järki oli jäässä ja tunteet voimissaan ja hyväksi osoittautui valinta ;)
Mutta mitä sitten kun joka kerta kun menee intohimon perässä, törmää pettäjiin tai pelkkää seksiseuraa etsiviin? Haluan seksikkään miehen joka haluaa tyydyttää vain yhden naisen!
Juu tuttu tunne, että ne intohimoiset miehet voivat usein olla sitten liiankin himoisia, kun ei yksi nainen riitä. Mutta kyllä niitäkin miehiä löytyy, joille on se intohimo tärkeää mutta haluavat jakaa sen vain oman naisensa kanssa ;)
Kyllä puolison valinnassa tarvitaan sekä järkeä että tunteita. Intohimo kuuluu myös hyvään, pitkään suhteeseen, mutta se on erilaista kuin alkuhuumassa. Ei meillä ainakaan päivittäin mitään hillittömiä intohimon purskahduksia ole, mutta kunhan silloin tällöin, vaikka edes harvoin, kutittaa mahanpohjasta, niin se on hyvä merkki =) Suhteessa on vaiheita milloin on enemmän ja milloin vähemmän intohimoa. Hiljaisena kautena ei kannata heti luovuttaa ja lähteä muille apajille, vaan usein sitkeys palkitaan. Toisaalta epätyydyttävään suhteeseen ei kannata jäädä.
Parisuhteen lopettamisen ja jatkamisen kohdalla vaikein kysymyssana on "milloin"? Siihen ei valitettavasti kukaan ulkopuolinen osaa vastata, ja aika harvoin asianomainenkaan. Lycka till.
Ja tuosta intohimon erilaisuudesta, itse viimeksi eilen katselin miestäni lepotuolissa kun loikoilimme pihalla - hänellä päässään joku hassu lippis auringonsuojana ja vanhat sortsit, kädessä iltapäivälehti ja pohdiskelin, että kylläpä olen onnellinen kun rinnallani on ihana mies jonka kanssa voin vaan "olla" ja viihtyen tässä olotilassa! :)
tieto, että ihmisen valinnoista suurinpiirtein kaikki ovat tunnepohjaisia? Järjellä on ihmisen valintojen kanssa todella vähän tekemistä. Järjellä oikeastaan vain perustellaan valinnat muille ja itselle.
Eli kumpi tuntuu paremmalta, vanhan suhteen intohimon elvyttäminen vai sivusuhteen hankkiminen? Vai onko olemassa kolmaskin vaihtoehto...
jos kerran sitä intohimoa ei ole koskaan ollutkaan??? Jos on siis tehnyt sen valintansa vain järjellä.
Kyllä siinä miehessä on se jokin... en kai minä muuten suhteessa olisi. Mutta tämä suhde alkoikin enemmän turvallisuuden tunteesta, kuin intohimosta. Haluaisin saada sitä intohimoa makkariin, en minä ole sellainen ihminen, että muualta lähtisin sitä hakemaan. Ja uskon että minussa se vika on kun minä se haluton olen.