Oon tapaillut vuosia erästä miestä, jota rakastan suuresti ja hän on mulle tosi tärkeä. Nyt meillä oli riita taas kerran (vaikea tilanne) ja toivotin hänet about niin kauas kuin pippuri kasvaa.. Hän vissiin meni, kun ei ole sittemmin ottanut yhteyttä. Minä taas en voi ottaa häneen yhteyttä olosuhteitten vuoksi, ja hän tietää sen. onhan näitä erimielisyyksiä ollut, ja on menny päiväkin ottamatta yhteyttä. Ei kuitenkaan koskaan montaa päivää niinkuin nyt. Tulen hulluks kun en voi ottaa yhteyttä, ja odotan vaan koko ajan että hän ottaisi yhteyttä minuun, vaikka toisaalta vaikuttaa ettei hän aio ottaa. Tuntuu että järki lähtee enkä osaa keskittyä mihinkään. hyvät neuvot kalliit, mitä ajatella, mitä tehdä?? On varmasti tosi ympäripyöreää mutta en halua kertoa tarkkoja yksityiskohtia.. Oon niin yksin ja surullinen, jos joku osaa sanoa ees jotain, oon tosi hyvilläni siitä.
Please, help me!!
Please, help me!!
Vastaukset 15
Vanhimmat
jos vasta muutama päivä mennyt, ei kaikki varmaankaan siihen lopu. Yritä nukkua yön yli.
Aamulla yleensä parempi olo. Kaikkea hyvää.
Itselläni kaikki loppui kun liikaa yitin.
Sen saa mitä tilaa...ikävä kyllä...
Oonko tosiaan muka ansainnu tällasta vaan siks että suutuin?? Etko koskaan oo ite suuttunu kumppanilles ja tullu sanoneeks jotain mitä ei olis pitäny??
ei mitään ansaita, ihmiset loukkaa välillä toisiaan
joo ja se luokkaaminen/loukatuksi tuleminen helpompaa mitä läheisimpiä olitte
Suutuksissaan tulee monesti sanottua asioita, pahoja asioita. Itse olen keskustellut tyttökaverini kanssa juuri tästä asiasta. En siedä nimittelyä enkä mitään hv - shittiä. En rupea kuuntelemaan mitään haukkumista.
Tapella voi ja pitääkin, mutta haukkuminen ja raivonpuuskassa sanotut toivotukset ovat aivan turhia eivätkä auta asiaa mitenkään. Kannattaa puhua asiasta, sekä kiinnittää huomiota itseensä tappelutilanteessa, ettei anna asian nousta raivoamispisteeseen. Ei sitä yksin voi tehdä, mutta yhdessä kun kummatkin tietävät, ettei toista kannata turhaan kiihdyttää, asiat tapellaan huomattavasti rakentavammin läpi.
nimimerkki "niinpä" koskaan mitään muuta sanottava,kun että "sitä saa mitä tilaa"????
KEKSISIT JOTAIN UUTTA!TAI HÄIVY KOKONAAN!!!!
häipymässä jo ennen riitaa, riitaa tarvittiin vain siihen, että mies saa "oikeutuksen" karistaa tomusi jaloistaan. Olisiko nyt aika tehdä itse seuraava liikku, sen sijaan että reagoi vain miehen tekemisiin? Kesä on kauneimmillaan, nauti!
Näin oon vähän itsekin arvellut. Kyllähän minä rumasti sanoin, ja hällä oli oikeus suuttua, mutta toisaalta niin oli mullakin. jos hän nyt muka tämän takia haluaa erota, niin oikea syy on kyllä jossain muualla. Keljuttaa vaan, niin hyvin on meillä mennyt ja vasta pari viikkoa sitten hän vakuutti rakkauttaan, että eikö olisi reilusti voinut sanoa jos haluaa erota. ollaan joskus sovittukin että jos erotaan, niin yhdessä sitten sovitaan asiasta. no, ehkei hän sitten sitoutunukaan niihin asioihin kuten minä. Tuntuu niin hirvittävän pahalta tämä epävarmuus. Sanois tai ilmasis suoraan tahtonsa, musta sekin olisi reilumpaa kuin antaa toisen elää epätietoisuudessa - varsinkin kun hän tietää kuinka hankalaa se mulle on. Mikä lie totta, mikä ei. Kun jotenkin jaksais vähän eteenpäin, mutta kun en pysty keskittymään mihinkään muuhun.
Et kertonut paljoa yksityiskohtia mutta sen perusteella mitä kerroit sanoisin että anna ajan kulua, pieni etäisyydenotto voi olla hyväksi ja selvittää asioita suuntaan tai toiseen. Ymmärrän että juuri nyt sinulla on tosi vaikeaa, mutta yritä parhaasi keskittyä toistaiseksi johonkin muuhun. Toistuvat riidat ovat merkki siitä että jotain on pielessä, ja ehkä vain aika näyttää voiko sen korjata. Joskus on valitettavasti pakko osata myös luovuttaa.
Mulla samankaltaisia ongelmia.Tosin vasta kuukauden tuntenut erään miehen ja rakastuin häneen ja hän minuun. Järjesimme paljon yhteistä aikaa. Hän on mies joka uskalsi näyttää tunteensa minua kohtaan sekä yksityisesti että julkisesti. Kunnes eilen kaikki sortui,ja putosin. Pelästytin hänet kertomalla menneisyydestäni ja ihmissuhdepettymyksistäni. Olen sen ennenkin huomannut että miehet pelkää kovia kokeneita naisia ja sitä että uskaltaa niistä puhua avoimesti.Meillä piti olla yhteinen juhannuspäivä, vaan mies perääntyi kun pelästyi puheitani. Tosin otti minut vastaan luokseen ja antoi minun kertoa taustoja, motiiveja jne. Keskustelimme 5 tuntia menneisyydestä, nykyhetkestä ja tulevaisuudesta. Mies halasi ja suukotteli minua, piti kädestä kiinni. Mutta, halusi jäädä miettimään asioita. Haluaa minut mutta ei uskalla luottaa, koska pelkää tunteitani, eli sitä että näytän ne, niin ilot kuin surutkin. Nyt olen sitten pelossa täällä kotona ja odotan mitä tuleman pitää. Toisaalta näyttää hyvältä sen suhteen ettei mies ajanut minua pois vaan saimme jutella, ja kertoi lämpimistä tunteistaan minua kohtaan. Mutta, pelottaa mitä tapahtuu. Ymmärrän että hän tarvitsee aikaa ja sitä hän saa... Mutta, tämä olotila on kaikkein vaikein... Ei pysty keskittymään, eikä nukkumaan.
Haluan tämän miehen elämääni iänikuisesti.
Mäkin vuosi sitten tapasin IHANA miehen. Olin jsut saanut elämänikuntoon, muuttanut toiselle paikkakunnalle jne. Se oli ns. rakkautta ensisilmäyksellä. Viime kesä meni ku siivillä hänen kanssaan. Kolmen kuukauden yhdessä olon jälkeen ruvettiin puhumaan nbs. seurustelusta ja vakavamamsta suhteesta ja silloin tajusin että nyt on aika kerto mun menneisyydestä koska joskus se kuitenkin tulee ilmi.
Olimme yhdessä hänen luona ja aloin rauhallisesti kertomaan edellisestä suhteestai/elämästäni..narkkarina narkkarin tyttöystävänä. Väkivaltaa siinä suhteessa käytettiin. Kiitos huumeiden. Blaa blaa blaa...Kerroin avoimesti kaiken. Mies kertoi ymmärtävänsä mua jne, mutta kas kummaa, meni viikko niin mies oli jo niin etäinen etten tunnistanut häntä samaksi ihmiseksi jonka kanssa olin koko kesän viettänyt. Sitten viikon jälkeen tuli tekstiviesti tähän tyyliin: En voi hyväksyä menneisyyttäsi, mitäs jos ratkeaisit silloin uudestaan huumeisiin kun odottaisit yhteistä lastamme blaa blaa blaa...
Maailma kaatui, mutta pysyin vahvana ekä koskenut aineisiin. Viinaakaan en voi juoda, mut tykkään elämästäni paljon enemmän selvänä. Viime kesän jälkeen en ole ottanut yhtäkäänmietä vakavasti. Enkä tiedä aionko ikinä ottaakkaan. Se oli isku vasten kasvoja sillon joka sattu paljon enemmän ku ykskään mun narkkariajoista. Kerrankin kun olisin ollut ns.kunnollinen ja selväjärkinen niin sitten ei seura kelvannutkaan. Nistinä olis vientiä ollu, mut olin varattu.
Ehkä jonain oäivänä löydän semmosenmiehen, joka uskaltaa rakastaa vaikka olenkin "kokenut kovia". JKollei löydy ni harmi. Pärjään yksinkin. ystävieni avulla tietysti. Vieläkin on välillä vaikeaa, mutta päivä kerrallaan.
TSEMPPIÄ KAIKILLE PARISUHTEISSA!!! Tää oli vaan yks paska tarina muiden joukossa, mut toivoa ei siltikai saa menettää. EIHÄN??? =)
HYVÄÄ RANTAKESÄÄ KAIKILLE!!! WOW!!!
vaan tahtoo olla että miksi mies ottaisi jonkun ex narkkarin kun voi saada ihan jonkun normaalinkin ihmisen, ties mitä tauteja olet itsees kerännyt tietämättäsi kun olet tykittänyt neulalla hepoo suoneen.
Kyllä kaikki normaalit tervejärkiset miehet sanois sulle tossavaiheessa et palaillaan asiaan joskus tai sitten ei.
Aika pahan pistit. Voi saada ihan normaalinkin ihmisen. Jos normaalista puhutaan, ni eikös noi huumeet jo aika normaali asia Suomessa ole. Ja tauteja ei ole. Ne olen testauttanut jo monta kertaa.
Jos kaikki normaalit ja tervejärkiset miehet sanois mulle ei, ni sut mä sit varmaan saisin. VAI?
Sovittiin riita, ja todettiin että loppujen lopuks molemmilla oli ollut yhtä paha mieli ja vaikea olla, mutta ylpeys esti ottamasta yhteyttä ja toisaalta sitten jo pelko, jos toinen ei enää haluakaan olla yhdessä. Riita on nyt sovittu ja anteeks annettu ja ollaan vieläkin rakastuneempia kuin ennen. OOn varmaan maailman onnellisin nainen!