Mahtaako ola täysin mahdoton yhtälö löytää alle 30v naisystävää, jolla ei olisi lapsia ja joka ei lapsia hakuaisikaan. Itselläni tilanne on se, että tämä sinkkuelämä hieman alkaa tympimään mutta mikäli vaihtoehtona olisi lapset ja perhe niin ei kiitos. Mielummin sitten vaikka koko lopuelämä sinkkuna, tai vanhana poikana, miten vaan.
Ei minulla mitään lapsia vastaan ole, ihan ihastuttavia olentojahan niistä suurin osa on, mutta olen aina tiennyt, että itse en ole alkuunkaan sellaisesta puusta veistetty mies, jolle perhe-elämä missään tapauksessa sopisi. Olen tiennyt tuon jo nuoresta pojanklopista lähtien. Aiemmin minulle sanottiin, että "kyllä se sinunkin mielesi muuttuu kun ikää tulee lisää". No, ei sanota enää ja ikää on tullut lisää eikä ole mieli muuttunut.
Kaiken kaikkiaan, kuten sanoin, mielummin sinkkuna kuin perheellisenä mutta kyllä sitä kuitenkin kumppania kaipaisi rinnalleen. Kuitenkin, kun katselen ikäisteni kavereiden, eli kolmekymppisten, elämää niin eipä kateeksi käy heidän perhe-elämänsä mutta heillä on erilainen ajatusmaailma ja heille sellainen elämä on varmasti just mitä he haluavat.
Itse kun olen seuraa hakenut niin olen tällaisen mielestäni äärimmäisen oleellisen asian julkituonut saman tien. Valitettavasti naiset vaan ovat sellaisia että "kyllä minäkin haluan lapsia ja perheen"-tyyppiä. Onko olemassa alle 30v naisia, joille ei lisääntyminen ole jokin elämän perimmäisin tarkoitus?
Ei minulla mitään lapsia vastaan ole, ihan ihastuttavia olentojahan niistä suurin osa on, mutta olen aina tiennyt, että itse en ole alkuunkaan sellaisesta puusta veistetty mies, jolle perhe-elämä missään tapauksessa sopisi. Olen tiennyt tuon jo nuoresta pojanklopista lähtien. Aiemmin minulle sanottiin, että "kyllä se sinunkin mielesi muuttuu kun ikää tulee lisää". No, ei sanota enää ja ikää on tullut lisää eikä ole mieli muuttunut.
Kaiken kaikkiaan, kuten sanoin, mielummin sinkkuna kuin perheellisenä mutta kyllä sitä kuitenkin kumppania kaipaisi rinnalleen. Kuitenkin, kun katselen ikäisteni kavereiden, eli kolmekymppisten, elämää niin eipä kateeksi käy heidän perhe-elämänsä mutta heillä on erilainen ajatusmaailma ja heille sellainen elämä on varmasti just mitä he haluavat.
Itse kun olen seuraa hakenut niin olen tällaisen mielestäni äärimmäisen oleellisen asian julkituonut saman tien. Valitettavasti naiset vaan ovat sellaisia että "kyllä minäkin haluan lapsia ja perheen"-tyyppiä. Onko olemassa alle 30v naisia, joille ei lisääntyminen ole jokin elämän perimmäisin tarkoitus?
Vastaukset 22
Vanhimmat
Eli vaan toistan otan osaa...eipä sulle muuta voi sanoa...
Kyllä niitä samanmielisiä naisiakin on, ja varmaan osuu kohdallesikin vielä joskus.
Minäkään en halua lapsia, vaikken niitä vihaakaan mitenkään. Eikä minulla ole niitä. Miehen olen kyllä jo löytänyt, mutta olenpa ainakin elävä esimerkki kaltaisestasi naispuolisena versiona! :-)
Ja olen muuten kuullut varmaankin sata kertaa tuon "kyllä se sinun mielesi vielä muuttuu"... Voi tuskastus! Olin parikymppisenä kyselemässä sterilaatiota, mutten tietenkään saanut (en tiennyt sen ehdoista silloin). Tädit olivat hymysuin, ja hokivat juuri tuota lausetta. No, eipä ole mieli muuttunut, olen nyt 32-vuotias...
En oikein usko moiseen. 10% ihmisistä viettää koko elämänsä ilman pitkää suhdetta. Vaikka vähemmistö onkin niin hemmetin suuri joukko ihmisiä. Moiseen joukkoon kuuluminen ei ole häpeällistä. Siis, olen jokseenkin varma että minä kuulun tuohon ryhmään mutta eipä väliä. Kuten sanoin, jos vaihtoehtona olisi minulle täysin sopimaton perhe-elämä niin valitsisin nykyisen tilanteen milloin hyvänsä.
Eipä tule ainakaan omista lapsista riesaa. Asiasta on täysin turhaa kertoa suhdekumppanille.
eihän tuollaisen valheen kanssa voi elää. Salkkareitako olet jäljitellyt?
Ap.lle; hyvä, että olet ollut rehti ja kertonut heti alkuunsa. Suurin osa kun taatusti haluavat lapsia miehen lisäksi.
Itse olen kolmen lapsen äiti, mutta ymmärrän TÄYSIN myös ihmisiä, jotka eivät lapsia halua, vaikka siis itse en muuta vaihtoehtoa olisi voinut kohdalleni ajatella. Se on teidän asia ja näin saa ollakin. Varmasti löytyy myös naisia, jotka eivät halua lapsiperhe-elämää.
Hyvää jatkoa ap:lle! Pidä vain itsesi miehenä ja rehellisenä- se kyllä kantaa:)
Tässäpä yksi vapaaehtoisesti lapseton nainen. Niiden vela -miesten löytäminen on niin vaikeaa...
...olen minäkin. Arvaapa paljonko se herättää ihmetystä, koska olen nainen. Viimeisin parisuhteenikin päättyi, kun puolentoista vuoden yhteiselon jälkeen mies alkoi puhua lapsen hankkimisesta. Hänellä on jo poika, ja luonnollisesti olin heti suhteen alussa kertonut omasta päätöksestäni mutta "mä ajattelin, että sä vielä tulet toisiin ajatuksiin"!!! Ja sitten sanotaan, että naiset ovat toiveajattelijoita ja yrittävät muuttaa miehiä :)
Viime talvena kävin steriloinnissa, kun eivät enää lääkärit painostaneet "harkitsemaan vielä muutamaa vuotta". Kyllä tässä iässä (37) jo voi olla varma ratkaisustaan, kun ei koskaan elämässään ole vauvakuumetta potenut.
Onnea etsintään, Tozkem!
Mulla taas ongelma siinä etten löydä miestä, joka haluaisi sitoutua minuun ilman lapsia. Miehet joihin tutustun, haluavat olla vapaina. Jotkut jopa sanoneet, että miksi turhaa sitoutua, koska en halua lapsia. Aika outoa myös se, kun mies on sanonut ettei halua lapsia ja minun jälkeen muuttanut toisen kanssa yhteen ja lapsi hankittu.
Haluaisin vain perheen mihin kuuluu minä ja mies...ehkä muutama eläin.
Olin samaa mieltä vielä 37-vuotiaana. Ei lapsia, perusteet hyvin pitkälle samat kuin sinulla ja paljon lisää. Ei mun juttu lyhyesti. Eikä parisuhdekaan ollut mun juttu. Ei ollut mitään sellasta vastaan mutta en jaksanut kiinnostua kenestäkään. 1-yöjutu asia erikseen ;) Ja olin asennoitunut elämään yksin.
Mut koska elämä ei mene kuten luulisi, kohtasin elämäni miehen siinä 37:na. Naimisiin mentiin 2 vuotta myöhemmin ja esikoinen syntyi päivää ennen 40 vuotispäivääni.
Se ei ollut mikään muodollisesti aikaan saatu lapsi tai vahinko. Se tunne tuli täysin sisältäni ja siihen liittyi ilmeisesti tunteeni miestä kohtaan ja hänen tunteensa minua kohtaan. Koko suhde oli muuttanut minua, ilmeisesti kypsäksi vastuuntuntoiseksi aikuiseksi joka kykenee sitoutumaan mieheen ja lapseen. En mikään vastuuton hupakkokaan aiemmin ollut, mutta ehkä toiset kypsyvät hitaammin kuin toiset. Olisn hyvinkin saattanut kypsyä niin hitaasti että biologinen lapsi ei enää olisi ollut mahdollista. Enkä kovin vanhana enää olisi äidiksi alkanutkaan. Kyllä tuo 40 oli sellainen psykologinen takaraja.
Tenava menee syksyllä tokalle luokalle eikä elämässämme ole mitään mitä olisin katunut. Päinvastoin. Jokainen päivä on ollut kuin Luojan lahja (jos olisin uskovainen).
Etsimällä ei aina löydä. Joksus eteen ilmestyy jotain odottamatonta.
Minkähän takia joka kerta kun joku kirjoittaa, että ei halua lapsia eikä perhettä niin takuuvarmasti tulee sellainen vastaus, että "noin minäkin vielä ajattelin joskus mutta sitten...". Äärettömän ärsyttävä ja paapova asenne. Ikään kuin ihminen tulisi ns järkiinsä kun haluaakin perheen ja lapsia.
Itse olen sitä mieltä, että suurin osa ihmisistä, jotka eivät lapsia tai perhettä ikinä halua, ovat sellaisia, joille moinen ei joka tapauksessa sopisi ollenkaan. Ainakin itse täytän tuon määritelmän. Olen aivan liian epäkypsä että minä voisin koskaan moista vastuuta kantaa. Tuo asia ei tule muuttumaan, tiedän sen, olen eräänlainen ikuinen kakara eikä asia minua millään tavalla haittaa.
Monet varmasti tuntevat sellaisia vanhempia joilla se vanhemmuus on todella huithapelitouhua ja heistä väistämättä tulee mieleen, että heidän olisi kannattanut jättää lapset tekemättä kun useinmiten eivät osaa itsestäkään huolehtia sati sitten avuttomasta pienestä ihmisestä.
Mitä tuohon mielenmuutokseen tulee niin varmasti on myös paljon mielenmuutosta toisin päinkin, eli, jotkut nuorempana ajattelevat että aivan varmasti haluavat lapsia ja perheen mutta iän lisääntyessä huomaavat että eivät oikeasti haluakaan.
.. että se on mahdollista. Et voi tietää mitä elämä tuo. Mutta jos haluat sulkea ovet saat sen kaikin mokomin tehdä. Kerroin oman tarinani siksi että se rohkaisisi pitämään ovet auki eikä kiinni. Olen läheltä nähnyt itseensä sulkeutuneen ihmisen joka työnsi kaikki ihanan elämästään pois. Oli usein lähellä onnea, mutta ajtteli ettei se ole hänen juttunsa. Sitten jälkeenpäin kuitenkin mietti että olisiko kuitenkin pitänyt... Hän alkoi käyttää alkoholia pikku hiljaa reilummin ja 48-vuotiaana hänet pahoinpifdeltiin kun oli kännipäissään eksynyt väärään porukkaan. Menehtyi vammoihin. Eikä saanut kokea elämässään mitään onnea koska kielsi sen itseltään. Kolmekymppisenä hän oli eri ihminen. Reipas, elämänhaluinen, sosiaalinen. Tapaili naisia, mutta mitään sen kummempaa niistä ei tullut kuten jo aiemmin mainitsin. Hän olisi kuitenkin halunnut. Sen joskus sanoi, mutta heti perään, että 'ei se kuitenkaan ole mun juttu'. Kerran hän kertoi pelkäävänsä lapsia, koska ei ole varma osaisiko hoitaa, ja mitä lapsen äiti pitäisi jos hän olisi huono isä. EN tarkoita että sinä olet samanlainen. Ainoastaan siinä että suljet ovet. Ole hyvä. Mutta miksi ihmeessä marmatat netissä ettet halua kuullakaan että hankkisit lapsia. Jos sinussa olis itsevarmuutta sinun ei tarvitsisi sellaisia selitellä tuntemattomalle lukijakunnalle. Emme sinua tunne. Eikö se riitä että kerrot niille naisille joita tapaat. Kerro se vaikka ekassa lauseessa niin ei tule väärinkäsityksiä. Tai jätä kertomatta. Älä koskaan lähde keskusteluun tuosta aiheesta. Vaihda puheenaihetta, tai poistu paikalta. Tai valitse älykkäämpiä naisia seuraksesi. Sellaisia jotka ymmärtävät kerralla kun sanot että lapset eivät kuulu sinun elämääsi. Noilla keinoilla minä säästyin turhilta lässytyksiltä, eikä minua haitannut jos joku täti kerran vuodessa sitä päivitteli.
Hei sulla on aivan ihanan rehellinen suhtautuminen itseesi! Mietyttö ainakin nostan hattua ja korkealle!
On totta, että lapset vain eivät sovi kaikille ja sen ikävä kyllä näkee usein vasta kun perhe on jo jaloissa.
Sinä ap sentään olet kypsä, koska voit myöntää ettet ole perheihmisiä. Tuo tekstisi oli täyttä asiaa enkä muuta voi sanoa kun että WAU! Ja että painostavat ihmiset ovat suvaitsemattomia;(
t. perheenäiti
Pitääkö ärsyttää ihmistä? Kaikilla on oikeus kysellä tällä palstalla mitä haluaa, sitä et sinäkään erinomaisine ratkaisuinesi voi olla määräämässä.
Vedä henkeä ja ota kuppi kahvia.
oho, kukahan täällä on ärsyyntynyt ... ettet vain sinä =)
no eikö se ole tozkemin asia kommentoida eikä sun ??? missä on tozkem .. huhuuu???
ärsyttää minua, vaan tuota Tozkemiä. Miksi pitää ärsyttää ihmistä, joka avoimesti kertoo asioitaan ja haluaa kysyä? Tuollainen hyökkäävä tyyli näillä palstoilla ihmetyttää.
mist tiiät että se ärsyttää tozkemiä ??? tunnetsä sen?
sillä oli ittellään hyökkäävä tyyli kun alkoi mariseen miks kukaan ei tajuu. niinkun kaikki muut olis ihan tyhmiä ihmisiä :-O
oisin itte ehkä vastannu hyökkäävästi mut toi kuka se nyt olikaan kun kirjotti ei ollu kyllä mielestäni mikään HYÖKKÄÄVÄ. ehkä sul on eri käsitys hyökkäävästä.
mut mitäs siitä. antaa tozkemin puhuu *kuuntelee*
Tuota minä juuri tarkoitan ylimielisellä asenteella. Viestisi vihjaili, että perheettömänä koko ikänsä elävä viettää onnettoman viinanhuuruisen elämän joka päättyy väkivaltaisesti. Tuo oli sinun tuntemasi tapaus etkä sinä voi yleistää kaikkia koskevaksi. Olen aivan vakuuttunut siitä, että useimmille perheettömänä elämänsä viettäville perhe-elämä ei joka tapauksessa olisikaan se oma juttu.
Mikä siinä oikein on, että jos joku sanoo että tietää aivan 100% varmasti että ei halua lapsia tai perhettä niin aina jonkun pitää tulla heittämään noita "vannomatta paras"-viestejä?! Kuten sanoin, varmasti monella mieli muuttuu myös toisin päinkin, että nuorena haluaa lapsia mutta vanhemiten huomaa ettei haluakaan.
Kyllä niitä naisia löytyy, jotka eivät halua lapsia. Naiset vaan eivät uskalla aina pitää siitä kovaa meteliä, koska sellaisia pidetään huonoina naisina, näin olen itse ymmärtäny.
Olen itse 25-vuotias, enkä ole ainakaan vielä halunnut lapsia. En kuitenkaan rupea vannomaan, koska kaikki sanovat, että "odota vaan, kyllä se biologinen kello vielä alkaa tikittää"... En kylläkään usko, että muhun koskaan pääsee vauvakuume iskemään. Järkisyistä voisin ehkä lapsen suostua synnyttämään, mutta ei ole olemassa järkisyytä, miksi lapsia pitäisi tehdä. En halua kenellekään semmoista kohtaloa, että joutuisi syntymään tähän koko ajan kamalammaksi muuttuvaan maailmaan.
mä en enään tuu tänne kattomaan onks vastauksia kun tää nyt meni jo toiselle sivulle. höh. olisin vaan halunnu tietää..... *snif*
täällä liikkuu. Toiset käy töissä, eikä päivät pääskytysten vahtaa tätä keskustelupalstaa. miekään en, jos en olis nyt sairaslomalla, en täällä olis.
Hyvää kesää ja kannttaa vähän kurkistaa uloskin. Siellä on vaikka mitä ihanaa jos vaan pääsee menemään!
Älä selitä :)