Menin 18.v.linnan hampin kanssa naimisiin,hakkas niin että oli pää hajota,löi muurin kylkeen,yritti hukuttaa kaivoon jne.Sitten tuli mielisairas mies,liittoa kesti 1kk.uhkasi aina tappaa,sitten tuli natsipaska,hakkas sairaalakuntoon,ja taas ero.Mut sitten löytyi mies maalta,ei koske edes tikulla pahasti,antaa kaiken rakkauden 3v.ollaan oltu naimisissa,ihanaa elämää,älkää naiset kärsikö liitoissanne,lähtekää pois,aina löytyy kunnon miehiä. onnea kaikille!
Onnen löytänyt
Loppu väkivallalle
2472
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Olen raskaana ja mies kävi just äsken mun kimppuun, eka kertaa kylläkin. Toista lasta odotan. Henkistä helvettiähän tämä elämä on ollut jo esikoisen aikaan... Haaveilen ihanasta ja rakastavasta miehestä, joka ei satuta henkisesti eikä fyysisesti ja johon voi LUOTTAA kuin kiveen... Mutta en tiedä miten uskaltaisin luottaa enää kehenkään? Olen luottanut lasteni isään ja antanut kerta toisensa jälkeen anteeksi virheitä, joita olen itkenyt yötä päivää. Ulko-ovenkin potkaisi paskaksi kännipäissään riehuessaan...Mutta tähän mennessä ei ole minuun käynyt käsiksi, ettei olisi aihetta lopettaa suhdetta... Mä olen päästänyt suustani samantapaisen lauseen kuin sinä, mutta mulla lause kuului näin: kaiken muun voin antaa anteeksi ja kestää, mutta pettämistä enkä väkivaltaa en voi unohtaa ja anteeksi antaa. Vitun paska vielä haukkui mut lihapullaksi (huom, siis olen RASKAANA!) ja sanoi että on kuulema naisia muitakin, ei jumalauta... En tiedä miten tämmösiä miehiä edes on maan päällä!
Otan osaa "Onnen löytänyt", kovia olet saanut kokea.
Luuletko kuitenkin, että nuo mainitsemasi aiemmat kumppanisi ("linnahamppi", "mielisairas" ja "natsipaska") ovat sattuneet kohdallesi vain sattumalta. Sinäkö et ole heitä aktiivisesti valinnut?