vieläkö on paikalla Ajoksessa ja mitä porukkaa olivatten ...???
Kaatuneiden Neuvostosotilaiden
hautausmaa ...
92275
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Alatornion hautausmaalla on ainakin yksi säälittävän näköinen ristin tapainen ( se on väärinpäin ja siinä kunnossa, missä väärinpäin ja vinoon törkätty puuristi on 60 vuoden jälkeen, venäläisen sotilaan hauta. joudun nykyisin käymään silloin tällöin hautausmaalla omaisteni hautaa kastelemassa. poikani 814v) on aina mukana ollessaan kiinnittänyt huomiota ko. ristiin. Hänen mielestään se on jotenkin sopimaton. Kun asiaa tarkemmin miettii, niin sitähän se on. Miksi ko. ristiä ei oteta kokonaan pois, jos ei sen paikalle voida edes normaalia puuristiä laittaa? Miksi ikäänkuin halveksia tuntematonta vainajaa. Onkohan sekään oikein kristillistä, minä kysyn vaan.
Äitini jo muinoin ihmetteli ja paheksui ko. valkoista, rempallaan olevaa ristiä. Jos ko. hautausmaa olisi jotenkin minun vastuullani, tekisin asialle jotain. helpointa olisi ottaa se kepakko pois maasta, vai onko se olevinaan jonkinmoinen historiallinen monumentti?
En tarkalleen muista minkä porukan hautuumaa se on, mutta Ajoksessahan se vielä tallella on.
Ajoksessa oli vankileiri ja hautuumaalle on haudattu vankileirillä kuolleita venäläisiä sotilaita. Mummollani oli työmiehenä sodan aikana yksi tällainen vanki, koska mummolla oli monta pientä lasta ja hän oli leski niin hän sai työmiehen joksikin aikaa. Vangit kulkivat aina leiriltä saattajan kanssa työpaikkaansa ja illalla takaisin. Tällaista perimätietoa.
Minä olen ymmärtänyt, että vangit asuivat maatiloilla, he jotka oli saatu työpalveluun. En ainakaan ole kuullut sellaista, että olisi pitänyt heitä kuskata yöksi leirille. matkaakin olisi ollut ainakin meiltä 5-10 km. Mutta kuten kerroin, setäni olivat vanginvartijoita, ehkä ei siksi vangit saivat olla hoidettavina vapaammin.
Olen kuullut joitain tarinoita vankileireiltä. Lähinnä sellaisia, että siellä olisi ollut johtoportaassa kusipäitä, psykopaatteja kai nykyisin sanottaisiin. Tavalliset vanginvartijat joutuivat katsomaan vierestä. Minulle ei ole kerrottu mitä. Sen olen myös kuullut, että ko. laitoksista on joutunut sota-oikeuteen jälkeenpäin joitakuita, vartijat ovat joutuneet todistamaan. Sellaisiakin huhuja on ollut, että vankeja olisi luovutettu saksalaisille. Ajoksestahan oli hyvät kulkuyhteydet.
Kalkkimaassakin (nykyisessä Torniossa, lähellä keminmaata) oli venäläisten vankileiri. Toinen setäni oli siellä vanginvartijana. Toinen setäni oli Ajoksessa vannginvartijana. He olivat jo niin iäkkäitä, nämä setäni, etteivät kelvanneet enää rintamalle. Isäni sanoi kerran, että onneksi hän "sai" olla rintamalla, tarkoittaen näiden veljiensä kohtaloa. Siellä tapahtui hyvin ikäviä asioita.
Vankeja oli minunkin isovanhemmilla "työntekijöinä" maatilalla. Heitä otettiin tosin ymmärtääkseni "töihin" pelkästä säälistä. isovanhempieni luona oli vankeja, joille ei voinut ensi alkuun antaa ruuaksi muuta kuin kauralientä, olivat niin heikossa kunnossa. Vankeja pakeni ainakin kalkkimaan leiriltä. Jotkut veivät heille ruokaa (henkensä uhalla, kaipa siitä olisi ammuttu)heinälatoihin. Mihin lie sieltä päätyneet, toivottavasti osa ainakin Ruotsiin.
Minäkin olen kuullut samoja tarinoita noista vangeista. Osa heistä tosiaan asui maalaistaloissa ja oli huonossa kunnossa alkuun. Vankileirien vartijatkin olivat aika armotonta väkeä, mutta täytyy ottaa huomioon, että oli sota-aika. Ei niitä suomalaisia sotavankejakaan ainakaan paremmin kohdeltu itärajan takana.
Jotkut ihmiset antoivat vangeille leivänkannikoita säälistä, vaikka se oli kiellettyä. Onneksi Suomessa ei ole sotaa, mutta tälläkin hetkellä maailmalla on sotavankeja, joita kohdellaan todella huonosti.
Vähän kun asiaa ajattelee, voi se olla niinkin, että valtaväestö olisi auttanut paenneita vankeja Ruotsin puolelle. Nämä ovat kumminkin niin salaisia tietoja, ettei niitä olisi puhuttu edes omille lapsille. isänikin puhui eräästä venäläisestä, joka oli sodan jälkeen "löytynyt" meidän ulkorakennuksesta vasta kun oli yli 80 ja NL oli jo historiaa. Hän oli vienyt miehen reellä metsän poikki tornion joen rantaan ja näyttänyt, että tuosta yli. Vanhana miehenä ihmetteli sitä, että kuka oli tiennyt kertoa hänen nimensä tälle venäläiselle, sillä nimeltä oli kysynyt ja apua pyytänyt Ruotsiin pääsemiseksi. Ilmeisesti mies oli stalinin vainoamia, toisaalta eihän sitä voi tietää vaikka olisi ollut mikä murhamies. Silloin 50-luvulla itärajan yli kait osa pääsi pakenemaan, ei ollut vielä niin tehokas rajavalvonta. Ruotsihan ei palauttanut loikkareita, Suomi palautti. taisi olla aika "rikos" auttaa näitä loikkareita. Uskon kumminkin, että isäukko saa paremminkin bonuspisteitä tekosistaan siellä, missä nyt on kuin että pahaksi teoksi laskettaisiin. Meillä päin kaikki vanhat ihmiset tiesivät, mistä kohtaa jokea oli paras mennä yli, sen verran olivat kahvia yli jobbailleet.
Voi olla mahdollista, että ihmiset auttoivat vankeja maanpakoon, mutta jos näin, se tieto on menyt hautaan. Sota-aikana se olisi ollut pahemman luokan maanpetos, mutta inhimillisesti ei niin paha.
ovat rakentaneet Ajoksen sataman aallonmurtajan kestävimmän osan (pohjoispää)
kunnossa, hieno hautausmaa