Se on kuulkaa sillä lailla että pahoista puheista huolimatta nelikymppisenä sinkkumiehenä elämä vasta oikeastaan tavoittaa sen kypsyystason että siitä voi nauttia. Elämä pitää vaan ottaa hallintaan.
Tähän ikään mennessä työstä ja tienaamisesta ei tarvitse murhetta kantaa. Kun on parikymmentä vuotta rakentanut uraa niin nyt suurien ikäluokkien siirtyessä eläkkeelle työnantajat pitävät meikääisiä kuin kukkaa kämmenellä. Opinto ja asuntolainat ovat pelkkiä muistoja vaan. Ja sinkkumiehen ei tarvitse edes niin suurta lukaalia pitää asuntonaankaan, alle sadankin neliön kämpässä pärjää.
Eikä autonkaan tarvitse olla mikään bussin kokoinen möhkäle. Muutamat eurooppalaiset ja japanilaiset autotehtaat rakentavat juuri meikäläisille sopivia ajoneivoja joissa sille paikalle jossa normaalisti kuskataan kitiseviä kakaroita on sijoitettu lauma äkäisenoloisia hevosvoimia.
Viinan ja tupakan kanssa läträämisen nelikymppinen on jättänyt ajat sitten taakseen ja siirtynyt käyttämään kovia aineita: Mikään ei vedä vertoja niille kikseille mitä adrenaliinin ja endorfiinin sekoitus saa aikaiseksi. Tunnin kovalla sykkeellä vedetty treeni punttisalilla, ladulla tai maastofillarin satulassa niin olet taivaassa. Tähän jää niin pahasti koukkuun että fiksi on saatava parikin kertaa päivässä.
Jos parikymppisille antaakin jonkin verran tasoitusta voimassa ja nopeudessa niin sen kuittaa moninkertaisesti takaisin kestävyydessä. Ja tämä pätee monellakin elämänalueella.
Viikonlopun ruokahuollossa kysymys mitähän huomenna söis on muuttunut muotoon missähän huomenna söis. Halpojen lentolippujen aikana viikonloppuna käy syömässä sianpotkaa Munchenissä samalla rahalla minkä keravalainen kaksikymppinen polttaa yrittäessään turhaan vongata stadin pitapaikoissa jotain kannelmäkeläistä jälkiteini-ikäistä brasilian waxia. Paellaa Barcelonassa, pastaa Milanossa, Entrecote Pariisissa ja sitä rataa.
Tällä palstalla törmää säännöllisesti valituksiin siitä miten elämä on kurjaa kun ei ole sitä naista vieressä. Herää pahvi! Ilman sitä riippakiveä voit elää elämäsi juuri niin kuin sitä pitääkin elää: Häpeämättömästi omaan napaan tuijottaen. Ei tarvitse kenellekään tehdä tiliä menemisistään tai tulemisistaan, golfiakin saa pelata niin paljon kuin sielu sietää.
Sinä itse olet elämäsi tärkein henkilö, siksi sinun tärkein tehtäväsi on pitää juuri itsestäsi huolta. Ajatella vain ja ainoastaan omia tarpeitasi. Eli nyt pistät sen kaljapullon pois ja painut ostamaan hyvät juoksukengät ja sitten alat juosta. Etkä lopeta ennen kuin painoindeksi, rasvaprosentti, kolesterooliarvot ja muut mittarit ovat narisevan alhaalla. Kun keho on timmissä kunnossa niin ajatuskin kulkee kirkkaammin ja alat ymmärtämään missä tässä hommassa on kysymys. Hiki on ainoa tapa poistaa vitutus elämästä.
Sitten huomaat että naisia alkaa pörrätä ympärillä ihan kiusaksi asti. Ja mikäs siinä, nelikymppisissä naisissa on aivan hurmaavia persoonallisuuksia joidan kanssa on kiva käydä illallisilla, teattereissa ja taidenäyttelyissä. Yleensä jossain vaihessa he sitten alkavat ehdotella lähempää tuttavuutta jolloin voi tuntuu ihan kivalta kun voi sanoa että ollaan me VAAN ystäviä. Nelikymppisen sinkkumiehen kannataa nimittäin oivaltaa että sosiaalisen elämän henkinen ja fyysinen puoli on jaettava siten että nelikymppisten naisten kanssa seurustellaan ja parikymppisten kanssa tehdään ihan jotain muuta. Nämä kaksi asiaa kun pitää toisistaan erossa niin elämä hymyillee.
Nyt tämä setä lähtee lenkille.
Tähän ikään mennessä työstä ja tienaamisesta ei tarvitse murhetta kantaa. Kun on parikymmentä vuotta rakentanut uraa niin nyt suurien ikäluokkien siirtyessä eläkkeelle työnantajat pitävät meikääisiä kuin kukkaa kämmenellä. Opinto ja asuntolainat ovat pelkkiä muistoja vaan. Ja sinkkumiehen ei tarvitse edes niin suurta lukaalia pitää asuntonaankaan, alle sadankin neliön kämpässä pärjää.
Eikä autonkaan tarvitse olla mikään bussin kokoinen möhkäle. Muutamat eurooppalaiset ja japanilaiset autotehtaat rakentavat juuri meikäläisille sopivia ajoneivoja joissa sille paikalle jossa normaalisti kuskataan kitiseviä kakaroita on sijoitettu lauma äkäisenoloisia hevosvoimia.
Viinan ja tupakan kanssa läträämisen nelikymppinen on jättänyt ajat sitten taakseen ja siirtynyt käyttämään kovia aineita: Mikään ei vedä vertoja niille kikseille mitä adrenaliinin ja endorfiinin sekoitus saa aikaiseksi. Tunnin kovalla sykkeellä vedetty treeni punttisalilla, ladulla tai maastofillarin satulassa niin olet taivaassa. Tähän jää niin pahasti koukkuun että fiksi on saatava parikin kertaa päivässä.
Jos parikymppisille antaakin jonkin verran tasoitusta voimassa ja nopeudessa niin sen kuittaa moninkertaisesti takaisin kestävyydessä. Ja tämä pätee monellakin elämänalueella.
Viikonlopun ruokahuollossa kysymys mitähän huomenna söis on muuttunut muotoon missähän huomenna söis. Halpojen lentolippujen aikana viikonloppuna käy syömässä sianpotkaa Munchenissä samalla rahalla minkä keravalainen kaksikymppinen polttaa yrittäessään turhaan vongata stadin pitapaikoissa jotain kannelmäkeläistä jälkiteini-ikäistä brasilian waxia. Paellaa Barcelonassa, pastaa Milanossa, Entrecote Pariisissa ja sitä rataa.
Tällä palstalla törmää säännöllisesti valituksiin siitä miten elämä on kurjaa kun ei ole sitä naista vieressä. Herää pahvi! Ilman sitä riippakiveä voit elää elämäsi juuri niin kuin sitä pitääkin elää: Häpeämättömästi omaan napaan tuijottaen. Ei tarvitse kenellekään tehdä tiliä menemisistään tai tulemisistaan, golfiakin saa pelata niin paljon kuin sielu sietää.
Sinä itse olet elämäsi tärkein henkilö, siksi sinun tärkein tehtäväsi on pitää juuri itsestäsi huolta. Ajatella vain ja ainoastaan omia tarpeitasi. Eli nyt pistät sen kaljapullon pois ja painut ostamaan hyvät juoksukengät ja sitten alat juosta. Etkä lopeta ennen kuin painoindeksi, rasvaprosentti, kolesterooliarvot ja muut mittarit ovat narisevan alhaalla. Kun keho on timmissä kunnossa niin ajatuskin kulkee kirkkaammin ja alat ymmärtämään missä tässä hommassa on kysymys. Hiki on ainoa tapa poistaa vitutus elämästä.
Sitten huomaat että naisia alkaa pörrätä ympärillä ihan kiusaksi asti. Ja mikäs siinä, nelikymppisissä naisissa on aivan hurmaavia persoonallisuuksia joidan kanssa on kiva käydä illallisilla, teattereissa ja taidenäyttelyissä. Yleensä jossain vaihessa he sitten alkavat ehdotella lähempää tuttavuutta jolloin voi tuntuu ihan kivalta kun voi sanoa että ollaan me VAAN ystäviä. Nelikymppisen sinkkumiehen kannataa nimittäin oivaltaa että sosiaalisen elämän henkinen ja fyysinen puoli on jaettava siten että nelikymppisten naisten kanssa seurustellaan ja parikymppisten kanssa tehdään ihan jotain muuta. Nämä kaksi asiaa kun pitää toisistaan erossa niin elämä hymyillee.
Nyt tämä setä lähtee lenkille.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Kuvaus elämästäsi on hauska : )
Jokin epäsuhta siinä jää minua kuitenkin mietityttämään.
Henkinen kypsyys???
Olen itse muuttunut siihen suuntaan, että pidän itseäni hieman nuoremmista miehistä. Syynä on heidän korkeampi henkinen kehittyneisyytensä suhteessa ikäisiini, usein pahoin ukkoutuneisiin, joustamattomiin, ärtyisiin ja itsekkäisiin miehiin. Uskon kuitenkin yhteen ihmisuhteeseen kerrallaan, enkä leiki kenenkään tunteilla, tai harrasta kertomasi kaltaista oheistoimintaa.
Toivon nykyisin ihan sydämestäni, että Luoja varjelisi minua itseäni vanhemmalta mieheltä. Todennäköisesti joku minua nuorempi mies toivoo yhtä hartaasti säästyvänsä ikäiseltäni naiselta : )
Onneksi maut ja pitämiset menevät myös ristiin, joten kaikilla meillä on toivoa löytää itselle sopivasti "kehittävä" suhde.
Kiltille tädille:
Mitä tarkoitat henkisellä kypsyydellä? Tarkoitatko sitä että mies joka ei enää suostu olemaan naisten nujertama ei voi olla henkisesti kypsä? Päin vastoin. Vain henkisesti epäkypsät ja epävarmat miehet suostuvat siihen ralliin mihin he joutuvat jos lähtevät tanssimaan naisten pillin mukaan. Olen kokenut tuonkin.
Mitä tarkoitat oheistoiminnalla? Jos tarkoitat sillä valehtelua ja pettämistä ja selän takana kieroilua niin sen alueen jätän ihan mielelläni teille naisille, teiltähän se sujuu niin luontevasti. Ikäiseni naisystävät ovat minulle tietoisesti vain ja ainoastaan ystäviä ja tämän kyllä heille olen suoraan ilmoittanutkin. Heidän kanssaan on kiva harrastaa kaikkia sellaisia asioita mitä ystävien kanssa – sukupuolesta riippumatta – harrastetaan. Sen pidemmälle en heidän kanssaan mene. Sitä varten on toiset nuoremmat naiset. Peli on raakaa mutta reilua, kuvio on selvä kaikille.
Se kai sinua tässä eniten ärsyttääkin että löytyy mies joka ei suostu olemaan kaltaistesi talutusnuorassa.
MISTÄ PÄÄTTELET, ETTÄ NAINEN VAATISI SUURTA ASUNTOA TAI AUTOA, EI MEILLÄ OLE KUIN 28 NELIÖN ASUNTO, KAHDESTAAN ASUTAAN JA NORMAALI HALPA AUTO.
Opettele lukemaan. Älä huuda.
Minulle on ihan samantekevää mitä nainen vaatii. Se ei kiinnosta minua nykyään enää tippaakaan. Vaatikoon vaikka kuun taivaalta, minä en sitä lähde hakemaan. Minua kiinnostavat vain ja ainosataan ne asiat jotka minua sattuvat kiinnostamaan ja elän elämääni siten kuin itse haluan välittämättä pätkääkään muiden toiveista ja odotuksista. Jos tämä on sinulle ongelma niin se on sinun ongelmasi, ei minun.
Täähän kaveri puhuu ihan asiaa! itsekkin olen oivaltanut tuon asian tässä viimeaikoina ja se on helpottanut omaa olemista huomattavasti.
alkaa tasaantua. Naisetkin lakkaavat kiinnostamasta, kun useimmiten itsetunto saa kolauksen siitä riippuvasta, jonka pitäisi olla tanassa... Kun ei toimi enää! Joskus harvoin kun oikein innostuu, niin käsityöt onnistuvat paremmin. Eikä sitä naisten kanssa oikein runkkailla voi, loukkaantuvat. Ymmärrän hyvin ajatuksiasi, veliseni.
Otan osaa veliseni, ikävää että potenssivaivat ovat osuneet kohdallesi. Itselläni ei niitä ole koskaan ollut enkä oikein usko niistä koskaan kärsivänikään. Kun pitää fyysisestä kunnostaan huolta niin korvien välikin pysyy kirkkaana ja etuveijari toimii niin kun pitääkin.
Kokeile muuttaa elämäntapojasi lisäämällä reipasta säännöllistä urheilua, jätä tupakka pois ja vähennä viinanjuontia niin elämään tulee uutta virtaa ihan eri tavalla. Ryhti suoristuu ja otteisiin tulee varmuutta. Eikä potenssin kanssa ole ikinä mitään ongelmia.
Minusta tuntuu että sinun kirjoituksesi ärsyttää ihmisiä sen takia ettet vastaa sitä stereotyyppistä kuvaa, mikä ihmisillä on nelikymppisistä miehistä.
Et ole katkeroitunut viikonloppuisä, joka valittaa baaritiskillä ettei ymmärrä naisia ja naiset eivät ymmärrä häntä. Kun on oman elämänsä herra ja elää elämäänsä omilla ehdoilla eikä suostu olemaan se mitä muut olettavat sinun olevan, se varmaan ärsyttää joitakin.
Setä on Kingi!
Hyvä, hyvä! Siinä aikuisen miehen puhetta meikäläisen makuun.
Näin se homma kulkee..
Vittu, tossa "sedän" juttussahan meni nuorempikin sanattomaksi!!
Ajattelet samoin kuin minä ja olen nainen!
Tapasin juuri kaltaisesi sedän tässä viikonloppuna. Oli harvinaisen raivostuttava tyyppi. Ihankuin se, että on nelikymppisenä timmissä kunnossa, jotenkin oikeuttausi kuolaamaan nuorten naisten perään! Tai no, kuolata nyt aina saa, mutta että seuraan pitää tunkea eikä ystävällisiä vihjeitä seurasta poistumisesta osata ottaa...
Tuollainen ylemmyyden tunto voi tuntua petollisen hyvältä. Sitten kun sinulla on joskus aikaa miettiä mikä elämässä oikeastaan jotain merkitsee, niin voi olla, että tulet katumaan monia valintojasi.
menneet perille.
Sääliksi käy miehiä.
Uusi a real bitch- sukupolvi on tulossa. Ensimmäiset versiot, entistä kovemmilla asenteilla ja luuloilla varustetut testikappaleet jo liikenteessä.
Kapea-alainen, markkinatalouden aivopesemä ja tunne-elämältään kehittymätön bitch-sukupolvi, kertoo miten elää mitään sanomatonta vittujoo-elämää.. ja ihmettelee miksei bailauksesta makseta palkkaa...
Tämän nettipalstan normiston mukaan nelikymppinen sinkkumies ei voi eikä saa olla mitään muuta kuin läski alkoholisoitunut impotentti luuseri joka etsii itselleen epätoivoisesti ja turhaan naista. Kun tänne palstalle sitten ilmestyy sinkkumies johon nuo tuntomerkit eivät päde miltään osin niin palstalla päivystävät ankeuttajat riehaantuvat.
Lainaus netistä: "Ankeuttaja: Dementor
Ankeuttajat viihtyvät kaikkein pimeimmissä ja saastaisimmissa paikoissa. Ne nauttivat rappiosta ja epätoivosta. Ankeuttajan läheisyydessä joka ainoa hyvä tunne ja onnellinen muisto imeytyy pois.
Ankeuttajan suudelma: Dementors' kiss
Ankeuttaja laskee huppunsa alas, painaa suunsa uhrin huulia vasten ja imee tältä sielun. Ankeuttajan suudelma tuhoaa uhrinsa lopullisesti, toipumisen mahdollisuutta ei ole, vaikka uhri jääkin henkiin. Uhri on vain tyhjä kuori ilman sielua, itsetuntoa, muistia..."
Ankeuttaja on Harry Potter kirjojen mielikuvitushahmo mutta ikävä kyllä kun tätä palstaa lukee niin huomaa etteivät ankeuttajat ole pelkästään mielikuvitushahmoja.
Surkeus rakastaa surkeutta ja siksi nämä tosielämän ankeuttajat haluavat tehdä kaikkien muidenkin olon yhtä surkeaksi kuin miltä heistä itsestään tuntuu. Tämän kun pitää mielessä niin osaa suhtautua ankeuttajiin niin netissä kuin livenäkin.
Miksi sitten tänne kirjoittelen. No siksipä että täällä palstalla tuntuu vierailevan paljon sellaisia sinkkuja, sekä miehiä että naisia jotka nämä ”ankeuttajat” ovat saaneet uskomaan että he ovat läskejä, alkoholisoituneita, impotentteja jne. Tarkoitukseni on rohkaista teitä ottamaan oma elämä haltuun eikä antaa näiden ankeuttajien sanella pelisääntöjä. Kysymys on HALUATKO olla läski, alkoholisoitunut jne. vai haluatko elää kuten Mies tai jopa Herrasmies. Ja jos satut olemaan nainen niin ihan samat sanat.
Ihminen on psykofyysinen kokonaisuus. Henki ja ruumis. Boody and soul. Suurimman osan siitä ajasta kun ihminen on ollut ihminen hän on kierrellyt ravinnon perässä, ollut jatkuvassa liikkeessä. Kivikauden keräilijä-metsästäjä liikkui, siis käytännössä hölkkäsi nelisenkymmentä kilometriä päivässä. Tähän meidän kehomme on luotu, ei istumaan konttorituolissa. Miehen keho on rakennettu siten että se vaatii fyysistä actionia säännöllisesti. Jos se ei sitä saa niin se sairastuu. Ja kun keho ei ole kunnossa niin korvienvälikin juuttuu pyörimään paikoileen. Siihen kun vielä lätkäistään päälle alkoholia ja muuta päänsekoitetta niin syntyy juuri semmoisia tyyppejä joita kapakat ovat pullollaan; Kumaraselkäisiä palleroita hartiat lysyssä lannistuneen näköisinä harottavain katsein.
Jos et halua olla tuommoinen niin pistä pullosta korkki kiinni ja sitten lenkille. Puoli tuntia päivässä riittää kuulemma. Mulla pitää olla kaksi tuntia päivässä.
Kun fyysinen kunto kohenee niin mielikin paranee ja otteisiin tulee tervettä itsevarmuutta. Masennus häviää ja ne musertavat kolhut mitä elämä aikaisemmin tarjoili ohitetaan olankohautuksella.
Ryhti paranee, mieli kirkastuu ja olemukseen tulee ulospäin säteilevää varmuutta joka vetää vastakkaista sukupuolta puoleensa kuin lamppu yöperhosia.
Jos siis yksinäisyys vaivaa ja masentaa niin ylös ulos ja lenkille. Se on lihas joka puhuu ja kun lihas puhuu niin bulshit vaikenee.
Jos tämä stringi saa edes yhden ihmisen vetämään itsensä ylös luuserin noidankehästä niin setä on enemmän kuin tyytyväinen itseensä.
Paha setä ei ahdistele baarissa parikymppisiä neitosia. Ne parikymppiset neitoset tulevat ihan itse omasta aloitteestaan sedän juttusille. Eikä tämä ole itsekehua vaan toteamus.
Ai että nuoresta naisesta tulee sitten Bitch, kun ei lankea jonkun nelikymppisen hörhön mainospuheisiin itsestään?
Sanoin vaan 'ei kiitos', mutta kun sekään ei riitä, en edes kiroillut, sitä raivostuu aina vaan sisäisesti, kun joku puhuu kuin lapselle :-/
Asiaa puhut paljolti. Ruumiin ja sielun ykseys, olen samaa mieltä. Mutta ylpeyden ansa sinua vaanii tai olet siihen jo langennut. Sinun tarvitsee vain kerran kunnolla liukastua lenkkipolulla ja pilvilinnasi hajoavat. Katsos, ihmisen elämä on kuin tervapääskyn pesä, ilmassa leijuvista höytyvistä rakennettu. Pidä huoli että sinulla on jokin turvaverkko kun maailma näyttää kuinka Murphyn laki toimii. Hyvää jatkoa kuitenkin ja JAKSAMISTA.
Kukaan meistä ei voi olla varma huomiseta. Rekka voi tulla kolmion takaa, lääkäri voi kertoa vakavin ilmein pahimman mahdollisen uutisen. Mitä hyvänsä voi tapahtua. Tiedän tämän ihan yhtä hyvin kuin sinäkin. Kukaan meistä ei ole voittamaton.
Pitäisikö siksi luovuttaa ja ryömiä rypemään itsesäälissä? Minusta ei. Hyvä itsetunto ei ole ylpeyttä eikä valheellista kuvitelmaa omaan kuolemattomuuteen. Hyvä itsetunto on samalla sekä nöytyyttä elämän realiteettien edessä että myös uskoa omaan itseen ja omiin voimiin.
Fyysisen kunnon vaaliminen on vain yksi puoli minusta, en minä niin yksiulotteinen ole. Elämässäni on paljon sellaisiakin puolia joista te ette tiedä yhtään mitään. Kyllä Murphyn laki on täälläkin toiminut mutta en ole lannistunut ja vaikeuksista selviäminenhän vain vahvistaa.
Vaikutat onnelliselta mieheltä. Pidä kuitenkin onni omana tietonasi. Tiedäthän kuinka runossa sanotaan "kel onni on se onnen kätkeköön". Hyvä kuitenkin että näin netissä voi puhua asiasta. Mielestäni minullakin on hyvä itsetunto, mutta vähän itsevarmuutta. Tiedän kuinka heikko olen joissain asioissa, enkä turhaan lähde mittelemään voimiani sillä suunnalla. Vaikka ehkä pitäisi, kokemus tuo varmuutta. Kukaan tuskin on vahva joka asiassa, joku on vahva yhdessä asiassa, toinen toisessa. Älä muuten turhaan halveksi alkoholisoitunutta, ylipainoista sinkkua joka istuu kapakassa tyhjin katsein. Hän saattaa olla putkimies joka huolehtii että viemärisi toimii etkä huku omaan p...si näin ilkeästi sanottuna. Varoitan vielä Murphyn laista. Mitäs sitten kun omat voimasi eivät riitä? Kun on tosi pimeää oma varjosikin jättää sinut.
Mielenkiintoisia kirjoituksia sinulta.Geeniperimäsi et tuolla periaatteella onneksi jatka. Tai vaihtoehtoisesti sinulla on muutama äpärä?Surullista. Toisaalta itserakkaus on alku elinikäiselle romanssille.
Olisi myös mukava tietää lapsuutesi traumat...rivien välissä on jotain...jotain...(taustoistasi täytyy löytyä menetyksiä tai menetys,jonka vuoksi olet valinnut nykyisen linjasi...joku toinen ryhtyy munkiksi)
Muutoin ymmärrän itsestäsi huolehtimisen periaatteen. Olenhan itsekin kaltaisesi timmissä kunnossa oleva terveellisiä elämäntapoja noudattava nainen, mutta mieleltäni en ole yhtä narkoottinen kuin sinä
Harvoinpa kuulee noin kovaan ääneen moikaavaa biologista kelloa. Lapsettomuus tuntuu sinulle olevan niin hirvittävä asia että kuvittelet muidenkin säikkyvän samaa mörköä.
Ja samasta syystä pelkäät minuakin niin hirveästi että hyökkäät uskonnollisen fanaatikon raivolla minua poloista vääräoppista vastaan. Eihän nelikymppinen sinkkumies voi mitenkään elää onnellista ja tasapainoista elämää ilman naista ja perhettä? Näin ennenkuulumattoman väitteen esittäjä täytyy siis nolata ja häpäistä kaikin mahdollisin keinoin. Voisihan käydä niin että joku niistä miehistä joista katselet lapsillesi isää tulisikin toisiin aatoksiin ja siksi tällaiset ajatukset on ammuttava alas niin pian kuin mahdollista ettei tämä vääräoppisuus vaan pääse leviämään.
Jos nainen olisi kirjoittanut nuo ajatukset sinkkuudesta jotka minä kirjoitin, hän olisi rohkea itsenäinen oman tiensä kulkija. Mutta koska olen nelikymppinen sinkkumies, olen itserakas sika.
Eva Biaudet: "Nykyään oikein rehvastellaan sillä että ollaan kokolihaa syöviä heteromiehiä."
Ilmeisesti Evan mielestä sitä pitäisi hävetä?
Tekstisi antaa vaikutelman tietoisesta tai tiedostamattomasta puolustusreaktiosta joka on ilmeisesti johtanut addictiotyyppiseen asenteeseen ja toimintaan. Sinänsä inhimillinen reaktio tietyissä olosuhteissa ja niiden vuoksi.
Rivienvälinen tulkinta johtaa mielikuvaan taustasta, todennäköisesti lapsuusvuosina koettuun alistettuun asemaan johtuen vallan liioitellusta ja dominoivasta käytöstä ja tämä mahdollisesti myös vastakkaista sukupuolta edustavan / edustavien taholta.
Seuraavassa vaiheessa todennäköisesti vastaavanlaisen henkisen valtasuhteen, altavastaajan tai henkisen riittämttömyydentunteen toistuminen pitkäaikaisessa suhteessa (avioliitto?) ja tämän kariuduttua kuvaamasi kaltainen vastareaktio.
Vertaistensa nelikymppisten naisten kanssa pitäydytään ja rajaudutaan kaverisuhteisiin jolloin ne eivät pääse edustamaan uhkaa omalle sisäiselle egolle ja aikaisempien valtasuhteiden, altavastaavuuden toistumiselle ei ole pelkoa.
Kun taasen nuoret naiset jotka henkisesti eivät ole samassa määrin uhkana sisäiselle tasapainolle ja jotka eivät edusta uhkaa edellämainituille valta- ja voimasuhdesuhteiden toistumiselle uudelleen, sopivat paremmin fyysiseen kontaktiin. Tällainen suhde antaa tunteen voimasta / vallasta / riittvyydestä ja myös tukee ja lääkitsee pinnan alla olevaa puolustuskannalla olevaa "haavoittunutta" itsetuntoa.
Ihminen rakentaa usein hyvin taitavasti, tietoisesti tai tiedostamattaan, puolustusjärjestelmänsä ja verkkonsa. Toisinaan se tapahtuu itsessään rakentavia ja terveellisiäkin keinoja käyttäen.
Todellisuudessa kuitenkin on kyse itsensä pakenemesisesta jolloin paetaan pinnan alla olevia kipeäksi koettuja tunteita, asioita ja tilanteita.
Toisinaan erilaisten riippuvuuksian korjaaminen johtaa uusiin riippuvuuksiin, jotka sinällään voivat olla terveitä ja kannustettavia toimintoja, ja addictiotyyppiseen toimintaan.
Olet oikeassa addiktion suhteen: Olen tietoisesti pyrkinyt rakentamaan addiktiota - elämään.
Valitettavan moni meistä valitsee sen vastakkaisen tien joko itsetuhoisella elämäntavalla tai sitten vielä suoraviivaisemmin. No, jokaisen oma asia miten elämänsä käyttää. Minä olen valinnut elämästä ne positiiviset palat ja ottanut tietoiseti myönteisen asenteen elämääni. Koska olen sinkku, korostan sinkkuelämän parhaita puolia.
Elämä on rankaa ja kuluttavaa ja jokaiselle meille kasataan ristiriitaisia vaatimuksia ja malleja siitä miten elämä pitäisi elää niinsanotusti oikein. Mutta kun sitä yhtä oikeaa mallia ei ole olemassa. Me teemme elämässämme monia valintoja täysin vääristä syistä. Me teemme elämäämme syvälliseti vaikuttavia valintoja kuin valitsisimme pukuun sopivia asusteita ottaen huomioon muodin, ystävien ja sukulaisten odotukset tai vaikka omaa statusta korostavan vaikutuksen. Ilmeiseti on liian vaikeaa pysähtyä hetkeksi miettimään mitä itse oikeasti haluaa. Helpompi jättää oma elämä ympäristön tai vaikka markkinatalouden ohjattavaksi.
Kaksi ihmistyyppiä joita vierastan hyvin paljon ovat alistajat ja alistujat. Kumpikaan rooli ei minulle sovi enkä pidä näitä rooleja vetäviä ihmisiä oikein terveinä. Ilmeiseti sinusta kaikki ihmiset voidaan jakaa jompaankumpaan ryhmään kuuluvaksi? En ole ollut kiusaaja enkä kiusattu koulussa enkä sen ulkopuolella. Niitäkin rooleja en ole suostunut ottamaan vaikka kumpiakin on tarjottu. Monet, kuten sinäkin Genteleman, näkevät elämän, parisuhteetkin pelkkinä valtataistelun kenttinä. Minua tappelut eivät koskaan kiinnostaneet. Niitäkin on yritetty minun kanssani turhaan rakentaa.
En tunne että nelikymppiset naiset muodostaisivat egolleni minkäänlauista uhkaa, päinvastoin. Minulla on läheisiä naisystäviä, paino sanalla ystävä, vuosikymmenten takaa joiden kanssa tunnen hyvin suurta yhteenkuuluvuutta, varmasti suurempaa kuin jos minulla olisi seksisuhde heidän kanssaan. Nuoremmat naiset ovat vaan fyysisesti kiinnostavampia. Tämän tietävät kaikki miehet mutta eivät vaan uskalla sitä sanoa ääneen juuri tällaisten reaktioiden vuoksi mitä tässä ketjussa saa lukea. Eli pieleen meni analyysisi tässäkin kohdassa.
Minulle on turha tulla kaapin paikkaa näyttämään enkä sitä ryhdy kenellekään muullekaan osoittamaan. Elämäni on rikasta ja täysipainoista ja koen olevani onnellinen. Kunnioitan itseäni ja siksi pystyn myös kunnioittamaan muita.
Oletko koskaan ajatellut, että mitä ne kaksikymppiset naiset sinusta ajattelevat?
Ei sinulla ole tulevaisuutta heidän kanssaan, jos oletkin viriili ja hyvännäköinen - ja kuntoinen, niin siltei olet heille vaibn hetken huvi, olet kokeneempi kuin joku 20-30 vuotias, mutta eivät he ajattele tulevaisuuttaan sinun kanssasi viettäen.
Tuntuu tuo koululaitoksen taso romahtaneen viimeisen kymmenen vuoden aikana kun vielä kaksikymppisenäkään ei ymmärretä kirjoitettua tekstiä.
Minulle täysin samantekevää mitä he ajattelevat. En minä heidän(kään) kanssa suunnittele mitään tulevaisuutta ja hetken huvi on vain hetken huvi. Jos kumpikin ajattelee samalla tavalla niin what's the problem?
Ei näytä tämän palstan kirjoittajille menevän viesti perille: En haikaile parisuhteen perään, en jahtaa epätoivon vimmalla naisia vaan elän tyytyväisenä rikasta ja tasapainoista sinkkumiehen elämää omilla ehdoillani. Se että tämän vuoksi olen naisten silmissä haluttava ja että vientiä riittää ei ole elämäni tarkoitus vaan elämäntapani sivutuote.
Loistavaa! Piristi näin 40 miehen päivää, että vielä on olemassa miehiä joilla on munaa sanoa, että olen mitä olen ja teen mitä haluan. Ihmeellistä että se noin kovasti ärsyttää. Onko niin, että 40 kymppisellä miehellä eis saisi enää olla elämää? Entäs jos elämän syrjään on päässyt kiinni vasta 40 senä? Pitäisikö rasvata köyttä -kun kuitenkin on "liian vanha" kaikeen -vai? Luulen , että itsekkin melkoiset kolhut kokeneena aloitan ennekaikkea parhaan kaverini (itseni) huoltamisen -nyt. Ehkä en kovin urheiluhulluna mutta ainakin pikku kävelyillä.
Tsemppiä kaikille!