Olen seurustellut poikaystäväni kanssa nelisen vuotta ja hyvin on mennyt...
Mua vaan ärsyttää se, että minä saisin suurin piirtein tehdä mitä vain ja poikaystäväni luottaa minuun etten tee mitään typeryyksiä.. Totta kai häntä ärsyttää minun menemiseni, mutta hän ei näytä sitä samalla tavalla kuin minä.. hän osaa olla sen verran aikuismainen.
Eli siis silloin kun p.ystäväni menee johonkin ilman minua, eikä ota minua niin paljon huomioon, olen hirveän suutuksissani!! Hän siis ei saisi käydä missään, vain minä! Todella lapsellista, tiedän.
Nyt haluaisinkin teidän kommentteja ja kokemuksia kysymykseeni:
Miksi on hyväksyttävää, että itse käy viihteellä ja se tuntuu hyvältä, mutta kun toinen menee, se tuntuu pahalta!!!???
Missä menee se raja, että teillä menee hermot?:)
p.s Minulla on ihan hyvä itsetunto, mutta en kyllä voi kieltää sitä, ettenkö JOSKUS pelkäisi että hän löytäisi minua kauniimman ja mukavamman, vaikka tiedänkin että hän minua valtavasti rakastaa.
Mua vaan ärsyttää se, että minä saisin suurin piirtein tehdä mitä vain ja poikaystäväni luottaa minuun etten tee mitään typeryyksiä.. Totta kai häntä ärsyttää minun menemiseni, mutta hän ei näytä sitä samalla tavalla kuin minä.. hän osaa olla sen verran aikuismainen.
Eli siis silloin kun p.ystäväni menee johonkin ilman minua, eikä ota minua niin paljon huomioon, olen hirveän suutuksissani!! Hän siis ei saisi käydä missään, vain minä! Todella lapsellista, tiedän.
Nyt haluaisinkin teidän kommentteja ja kokemuksia kysymykseeni:
Miksi on hyväksyttävää, että itse käy viihteellä ja se tuntuu hyvältä, mutta kun toinen menee, se tuntuu pahalta!!!???
Missä menee se raja, että teillä menee hermot?:)
p.s Minulla on ihan hyvä itsetunto, mutta en kyllä voi kieltää sitä, ettenkö JOSKUS pelkäisi että hän löytäisi minua kauniimman ja mukavamman, vaikka tiedänkin että hän minua valtavasti rakastaa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
oikeasti kovin vahva itsetunto, vaikka hyvä se voi kuitenkin olla.
Tuo juttu on aika kuluttava pidemmän päälle, ettei tasavertaisuus toimi molemmin puolin.
Itse miehenä tekisin tuossa tilanteessa niin, että juttelisin kanssasi vakavasti asioista, antaisin aikaa muutokseen ja toivoisin, että tasavertaisuus toimisi. Ellei se kuitenkaan toimisi, niin silloin katsoisin paremmaksi antaa sinulle yksinäistä aikaa ja samalla ottaisin itselleni pakon sanelemana sen tasavertaisuuden, eli laittaisin suhteen poikki ja jatkaisin sitä, jos sinulla henkinen kasvu tätä kautta tapahtuisi.
Suomeksi sanottuna tuolla tasavertaisuuden toimimattomuudella ajat miehesi ulos suhteestanne.
Näin vähän ajattelinkin... se vaan on niin hyvä kuulla toisen suusta, ymmärtää paremmin.. vaikka onhan näistä asioista tullut puhuttua.
Miten sitä miesten mielestä naisen pitäisi sitten toimia, ettei hän tuntisi oloaan ulkopuoliseksi tai ahdistetuksi?
Menee aikaa ennenkuin tajuaa ettei suhde ole vankila ja että kumppanillakin on oikeus omaan elämään, kavereihin, harrastuksiin ILMAN suhdehenkilön jatkuvaa läsnäoloa.
Et sinä ole lapsellinen. Tuo on paljon pahempaa :(
Mustasukkainen!
Varaudu siihen, että tulet elämään koko elämäsi pätkäsuhteissa tai kokonaan yksin. Pieni toivonkipinä sinulla on: onnistunut psykiatrinen hoito ja pitkällinen terapia. Hae apua heti, nyt, ja nopeasti!
heheheh... Ei tämä nyt näin vakavaa ollut..
Asioita pohdittuani tajusin, että käyttäydyin typerästi.. Ymmärsin, että jos minä saan mennä, hän saa myös mennä vapaasti...
Nuori kun vielä on niin henkistä kasvua tapahtuu taukoamatta... - positiivista kuitenkin mielestäni tässä on se, että toiset sen huomaavat :D