Itseäkin tuppaa tuo vanha suola silloin tällöin janottamaan, vaikka 'tapauksesta' jo 16 vuotta.
Uteliaisuuttani tiedustelisin, että miten on käynyt jos on lähtenyt ottamaan yhteyttä ihmiseen yli kymmenen vuoden takaa. Vaivautuneisuutta, luuri korvaan, äkäinen syyte häirinnästä...?
Uteliaisuuttani tiedustelisin, että miten on käynyt jos on lähtenyt ottamaan yhteyttä ihmiseen yli kymmenen vuoden takaa. Vaivautuneisuutta, luuri korvaan, äkäinen syyte häirinnästä...?
Vastaukset 14
Vanhimmat
tulisi yhteydenotto eräältä.
Itsellä on kanssa tämä vanhasuola joka mietityttää.. vuosi oli 1989 ja 1990... Kertonut siitä tuolla vanhemmissa jutuissa.
En uskalla edes ajatella miten kävisi jos ottaisin luurin käteen ja kirjottaisin tekstiviestin. Elettiinhän tuolloin aikaa kun ei ollut kuin se "lapsuuden" - "kodin" lankapuhelin, jota kaikkien ei olisi ollut sopiva käyttää.
Todella tekis mieli, mutta rima on korkealla
tapa sitten parempi. Ehkä voisit yrittää päästä juttusille ihan muuten vaan, ei olis niin suuria paineita.
Että miten sitä törmäyskurssille osuisi muuten kuin tuttavan tuttavan tuttavien (hieman imetystä saattaisi herätä)välityksellä. Ja löytyiskö sitä enää jutun aihetta muuta kuin tarinat takavuosilta (=ajalta ennen kännyjä)...
riittää, niin kyllä juttu kulkee aivan varmasti ! Kokeile jotenkin ottaa yhteyttä, niin selviää. Et kuitenkaan voi menettää mitään ja asia ei sitten jää vaivaamaan. Mulla on sama tilanne ja ajattelinkin ihan kaveripohjalta ottaa yhteyttä entiseen ihastukseeni.
Niin, mutta ennen ku tämän kautta uskaltaa, niin pitäisi varmaan olla varma, että tämä toinen on sitten kanssa täällä kanavalla!
Itsellä on kotisivu, ja sen oso on suoraan omanimi.fi, eli jos tietää sen niin eiku sieltä viestiä, niin saan sitten tietää kuka kukin on. Eli ei ku Googlaan vaan arvon neitiseni
kätöseen ja kokeile, ei siihen kuole.
Mullakin siitä ihmisestä muisto vain, jota en koskaan unohda. siitä on n. 20 v.
Olisinpa tehnyt silloin oikean valinnan kun pistettiin valitsemaan. Valitsin väärin ja sinkku olen erinäisten elämänkokemusten jälkeen. Mistäs sitä ikinä tietää.
Silloin meni elämäni mies.
Kyllä taitaa nimikirjaimet A-M E jäädä multa ns. kokeilematta. Ei riitä kantti laittaa viestiä.
Eikä oo ketää jota pyytäs tekee sitä.
tässä on se, että olin silloin itse se kannat kopisten paikalta poistunut idiootti. Joten vaatii hieman nöyrtymistä myös tuo yhteydenotto.
Ja olenpa tässä yrittänyt sitäkin pähkäillä, että mitä mä edes haluan kyseiseltä ihmiseltä. Jos vielä joltain löytyisi kokemusta siitä, mihin nämä nuoruudenheilojen kohtaamiset ovat johtaneet, jos mihinkään, niin ehkä uskallan koputella kepillä jäätä.
voi meitä hannareita
Kun vanha suola oikein janottaa molempia voi tapahtua ihmeitä pitkänkin ajan jälkeen. Minun ensirakkauteni 28 vuoden takaa otti yhteyttä keväällä ja siitä lähti tunteiden vyöry liikkeelle molemmin puolin. Asumme kaukana toisista, mutta välimatkakaan ei ole estänyt meitä tapaamasta toisiamme. Rakkaus on leimahtanut uudelleen liekkeihin ja tuntuu vielä paremmalta kuin silloin nuorena. Elämä on opettanut meitä molempia ja nyt osaamme arvostaa sitä yhteyden tunnetta ja sielujen sympatiaa, joka välillämme vallitsee..
Kannattaa ottaa yhteyttä, jos sisimpään on jäänyt tunne, että jotakin jäi silloin aikoinaan kesken...
minulle samalla tavalla. Aloin exäni kanssa mailailemaan, 23-24 vuoden jälkeen ja tunteet ovat molemmilla nousseet pintaan. Elämäntilanteet vaan ovat molemmilla sellaiset, ettei ainakaan heti ole mahdollista yhteiseen tulevaisuuteen, vaikka haluaisikin... Asumme myös kaukana toisistamme, mutta nähty ei ole.. ainakaan vielä. Omaa miestä kohtaan tunteet ovat lopahtaneet kokonaan, tosin jo kauan sitten. Meillä ainakin jäi paljon kesken, silloin joskus...
Aika ei ole este, se voi olla vain pieni hidaste, silloin kun on TODELLISIA tunteita toista kohtaan.Sain juuri äsken ihanan viestin rakkaaltani ja muutaman päivän kuluttua tapaamme jälleen. Yhteistä tulevaisuutta suunnitellaan... aika näyttää mitä tästä tulee... ja vaikka ei tuliskaan, niin näitä ihania hetkiä ja tunteiden paloa en olisi halunnut jättää kokematta. Toivotan Onnea kaikille jotka ovat löytäneet Vanhan Suolansa uudelleen!
pitää odottaa kauan... sillä toisella osapuolella on pienet lapset ja hän ei ole valmis eroamaan ymmärrettävästi, koska lasten äiti on kotoisin toiselta puolelta Suomea ja veisi lapset mennessään, eikä hän näkisi heitä kuin harvoin. En haluakaan olla perheen rikkoja. Lapset ovat hänelle henki ja elämä, enkä ihmettele. Minulla on puolet enemmän lapsia, mutta he ovat jo paljon isompia. Olen silti tätä miestä nuorempi, kun aloitin nuorena lasten hankinnan... jokainen päiväkin kuluu hitaasti... en tiedä miten jaksaa odottaa... Saatan itse erota aiemmin, kun olen omaan pitkään liittooni täysin väsynyt ja kyllästynyt.