Olen 6:nnella kuulla raskaana ja elän avoliitossa poikaystäväni kanssa..
ongelmana on riitely ja että ollakko vai eikö olla..
tein abortin puolisen vuotta sitten.. se epäonnistui ja tulokseksi:
Saatiin tietää kuukausi sitten että vauva on tulossa ja poikaystävällehän se oli TOSI kova pala(ja on varmasti vieläkin..) sain vääntää rautalangasta että ei adoptioita tms, vaikkakin lapsi ei ollut tervetullut ja nyt se on "hyväksytty ja vastuun isä lupautu kantamaan loppuun saakka". Nyt parit viikonloput on ukolla ollu yhtä menoa kokoajan.. baarit ja ystävät näyttää olevan kaiken A ja O. kaljakin näyttää maistuvan enemmän.. oon jo nyt sanonu etten jää kattomaan tämmöstä meininkii sitten..
Haluaisin että poikaystäväni olisi mun tukena.. saan käydä yksin kaikki neuvolat ja ultrat kun muka töistä ei voi olla poissa..
Nyt musta jo alkaa tuntumaan että kun se käy kapakassa kavereittensa kans nii sieltä löytyy naisii joka sormelle.. mulla on tästä hirvee stressi.. alan epäileen kaikkii sen menoja ja tekoja.. johtuukohan hormoneista..?
oon jo menny laittaan asuntohakemuksen omiin nimiini ja ajatellut että nytpä saa ukko oikeen kunnolla bailata ja tehä mitä lystää ku nainen ei oo kattomas perään.. mut toistaalta: rakastan mielettömästi poikaystävääni ja en halua erota..
eniten vihaan tässä asiassa kun tulee viikonloput niin alkaa viinan läträys ja kavereitten kans meno.. mä suorastaan vihaan sen kavereita ku ne on sellasia pillumiehiä et lähettäskö taas klubille.. ja poikaystävä mukaan.. haluan et se on mun kokonaan! oon aika itsekäs kun ajattelen näin.. mut mulle on niin tärkeetä tää et poikaystävä on lähellä ja tekee mun kanssa kaikkea mukavaa..
mut kai se on pakko antaa sen olla kavereidensaki kanssa vaikka pelko perseessä.. tää ei oo ihan normaalia enää... oon mustasukkanen sen kavereista.
tää on aika sekavaa tekstii mut sainpahan kirjotettuu ees jotain..
t: ennenaikainen synnytysmasennus
ongelmana on riitely ja että ollakko vai eikö olla..
tein abortin puolisen vuotta sitten.. se epäonnistui ja tulokseksi:
Saatiin tietää kuukausi sitten että vauva on tulossa ja poikaystävällehän se oli TOSI kova pala(ja on varmasti vieläkin..) sain vääntää rautalangasta että ei adoptioita tms, vaikkakin lapsi ei ollut tervetullut ja nyt se on "hyväksytty ja vastuun isä lupautu kantamaan loppuun saakka". Nyt parit viikonloput on ukolla ollu yhtä menoa kokoajan.. baarit ja ystävät näyttää olevan kaiken A ja O. kaljakin näyttää maistuvan enemmän.. oon jo nyt sanonu etten jää kattomaan tämmöstä meininkii sitten..
Haluaisin että poikaystäväni olisi mun tukena.. saan käydä yksin kaikki neuvolat ja ultrat kun muka töistä ei voi olla poissa..
Nyt musta jo alkaa tuntumaan että kun se käy kapakassa kavereittensa kans nii sieltä löytyy naisii joka sormelle.. mulla on tästä hirvee stressi.. alan epäileen kaikkii sen menoja ja tekoja.. johtuukohan hormoneista..?
oon jo menny laittaan asuntohakemuksen omiin nimiini ja ajatellut että nytpä saa ukko oikeen kunnolla bailata ja tehä mitä lystää ku nainen ei oo kattomas perään.. mut toistaalta: rakastan mielettömästi poikaystävääni ja en halua erota..
eniten vihaan tässä asiassa kun tulee viikonloput niin alkaa viinan läträys ja kavereitten kans meno.. mä suorastaan vihaan sen kavereita ku ne on sellasia pillumiehiä et lähettäskö taas klubille.. ja poikaystävä mukaan.. haluan et se on mun kokonaan! oon aika itsekäs kun ajattelen näin.. mut mulle on niin tärkeetä tää et poikaystävä on lähellä ja tekee mun kanssa kaikkea mukavaa..
mut kai se on pakko antaa sen olla kavereidensaki kanssa vaikka pelko perseessä.. tää ei oo ihan normaalia enää... oon mustasukkanen sen kavereista.
tää on aika sekavaa tekstii mut sainpahan kirjotettuu ees jotain..
t: ennenaikainen synnytysmasennus
Vastaukset 9
Vanhimmat
osaksi voi olla myös hormooneista. mutta kyllä ihan todella törkeää on kohtelukin.. toisaaltaan yksinkin voi olla parempi ja myöhemmin kaksin lapsen kanssa:) erään tuttuni poikaystävä teki samaa ja hän jätti tämän. ja nykyään on aika onnellisesti toisen miehen kanssa:) (myös heillä omiakin nykyään).
se on totta että monet on mustasukkasia menemisistä ja tulemisista kavereista existä jne.. mutta eiköhän se ole paras tehdä kun itestä hyvältä tuntuu. vaikkei heti mutta ehkä myöhemmin kun on muuttanut. (jos tollasta kohtelua joudut sietämään). ja voihan miehesi myöhemmin olla lasta kohtaan väkivaltainen jos ei tätä ole halunnut.
mutta myöskin jos mies haluaa jostain eroon hän käyttäytyy niin pitkään "ikävästi" että toinen luovuttaa ja lähtee. joten mieti mitä itse haluat.
voimia:)
mitä nyt ulkopuolisena luin viestiäsi niin minulle tuli HETI sellainen olo, että olisi ehkä parempi jos tosiaan muuttaisit erilleen asumaan tulevan lapsesi kanssa.. Siinä nimittäin voi helposti käydä niin, että alkaa todella paljon potuttaan, jos lapsen synnyttyä asutte yhdessä - mutta mies käy klubeilla ja viettää vauhdikasta viikonloppuelämää..
Ja mielestäni se olisi lapsenkin kannalta paras ratkaisu. Lapsi aistii jo pienestä pitäen ympäristön ilmapiirin.. Riitelyt eivät asiaa paranna.
Tiedän, tuntuu vaikealta, mutta vielä vaikeammalta tuntuu, jos jämähdät siihen asumaan, niin uskoisin.
Eikö olisi mukavampaa viettää lpasen kanssa sopuaikaa, sen sijaan että vahtisit aikuista miestä, joka ei taida vielä ymmärtää mitä tarkoittaa aikuismainen käytös ja vastuun ottaminen?
onnea ja voimia sinne päin, kyllä kaikki järjestyy ajan kanssa :)
minä löysin hyvän isän lapselleni kun biologinen hylkäsi. meillä menee loistavasti ja rakkaus elää perheessämme. ellei tuo kakaramies ymmärrä mitään lapsesta eikä äidistä (sinusta), sille et mitään voi. Riitely sairastuttaa sinut ja lapsen lopulta.
Onnea ja voimia! Olen AIVAN VARMA että löydät ihanan miehen ja isin teille jos tuo biologinen isä ei ala huomata teidän arvoa.
kieltämättä äijä tekee paskamaisesti,mutta mieti vaikka näin: nyt kun lasta ei vielä ole niin NYT on aika mennä ja rellestää(tietty ei petä sua tms) ja kun se syntyy niin hän rauhoittuu varmasti.itse ymmärrän todella hyvin että huikka maittaa äijällesi.jos hän on luvanut kantaa vastuunsa niin vaadi sitä häneltä,vaadi etä tulee neuvolaa jnejne...
Lapsi on syntymässä ilmeisesti aika suunnittelematta ja yllättäen, ja sellainen pistää tietysti jokaisen miehen aika sekaisin. Tulee väkisinkin tarve ottaa kiireesti "viimeisen kerran ilo irti elämästä". Ehkä poikaystäväsi ajattelee, että nyt hänestä tulee lapsen syntymän myötä vastuullinen aikuinen ja ennen sitä on kerättävä kaikki ne kokemukset, mitkä eivät mahdu isän identiteettiin.
Ehkä tämä on vain tällaista rituaalinomaista rellestystä ennen uutta vastuullista elämänvaihetta. Toivotaan, että lapsen syntymämn jälkeen poikaystäväsi lopettaa kapakoissa kohkaamisen ja omistautuu uudelle perheelleen.
kysyinkin jo siltä, että eikö osasyy ole myös se että kun oon vielä raskaana ja vauva ei oo syntynyt niin otat kaiken ilon irti sitä ennen..? vastaus oli: joo, se on myös osasyy..
Mutta tosiaan toivon että se loppuu vauvan syntymään.. tai ainakin reippaasti toi bilettäminen vähenee!
Kyllähän mäkin varmasti tartten joskus sitä raitista ulkomeininkii.. ja vauvan voi aina laittaa isovanhemmille hoitoon jos tulee tarve:) mut elämähän ei tosiaan lopu tähän.. mutta pääasia että poikaystävä osaa olla rakastava ja huolehtivainen isä eikä näyttää mallia miten dokataan.
Mä jään vielä katsomaan ja keskustelen poikaystävän kanssa lisää näistä niin katsotaan sitten enemmän tulevaisuutta..
Toivottavasti toi ei nyt pidä jokaisissa tapauksissa paikkaansa jonka yks kirjotti, että poikaystävä biletti ja lopulta jätti.
tiiän että poikaystäväni rakastaa mua vaikka se ei nyt aina näytäkkään sitä.. eikä se tuu hylkään mua ja sen omaa pientä lastaan, se varmasti rakastuu siihen taaperoon kun se saa sen syliin:)
kiitos teille vastanneille oikein paljon ja lämpimii kesänviettoja.
You want it, you got it: pieni perhe. No hätä ja tsemiii... *huiskuttaa*
Nyt on kyllä pakko kysyä, että miten abortti voi epäonnistua ja miten et ole huomannut, että raskaus on kuitenkin edennyt..? Kuulostaa meinaa tosi omituiselta ja pelottavalta..
Mutta muuten onnea tulevaan ja voimia tämän hetkiseen tilanteeseen.. kyllä se siitä vielä iloksi muuttuu..:)
juu kyllä voi epäonnistua.. tein itse kaavintaoperaation ja lääkärit ei kertoneet millanen todennäkösyys on että epännistuu.. odottelin sen jälkeen kuukautisia ja ajattelin että mussa taitaa olla jotain vikaa kun niitä ei näkyny.. noh menin kaikenlaisiin testeihin ja samalla tein raskaustestin joka näytti pos. maha nyt ei ollut ees kasvanu näkyvästi, että olis ollu huoletta siihen mutta toisaalta luulin vaan lihovani muuten! näin meillä..