Keinuin kuin laspsonen tuutilullaata laulettaessa ja hyräiltäessä kuunnellessani lumottuna Schubertin salaliittoilaisia melodisimmissa kööreissä, tahtoo sanoa kuorokohtauksissa finaalissa Wallbergin 70-luvulla Emin tuottamassa levytyksessä. jossa varsinkin duetot ja Helanan romanssi taivaallisine klarinettiobligatoineen olivat mannaa korvilleni tainnuttaen järkeni kankaalle vastapainona dramaattisemmin jylisevissä kohtauksissa näyttäytyville orkestraalisten ja vokaalisten voimien näytökselle eikä schubertia arietoissa voida todellakaan syyttää taivaallisesta sitä vastoin erinomasisen ekonomisesti hallitusta ja punnitusta pituudesta.
Uupperaa sunnuntain ratoksi
Pimsakka pimu
4267
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
hyvältä eikä vois vähempää kiinnostaa. EVVK!
luomavampaa musiikkia ei oopperarepertoaarista löydä. Mutta esitelmäni Taikaharpusta saa odottaa, jota tänään kuuntelin taas henkeä pidätelleen ja johtaen palmerinin romanssia vanhan ketun tavoin keskellä 20-minuuttista laajaa 1. melodraamaa 2 vaikuttavamn ja kliimaksiin päättyvän kuoron välissä. Aah Schubert.
orgasmin
Vielä suuremmat orkut olen saanut Schubertin Estrellan D 732 II-näytöksen petturikenraali Adolfon ja salaliittolaisten sinfonisiin mittoihin yltävästä vaikuttavasta ja upeasta kuoro-ja ensemblekohtauksesta II-näytöksen finaalissa hekumalisessa melodisessa hehkussaan, joka on milteipä yksin schubertille ominainen piirre tapaamatta vastaavaa oikein koskaan hiukan brutaaleissa tai rahvaanomaisen vulgaareissa Wagnerin oopperoissa, joissa pelkästään mahtipontiset orkestraaliset puitteet ja keinovarat korvaavat ja peittävät onton melodisen kauneuden.