en tiedä mistä aloittaisin tämän oman *elämänkertani*, todella vaikeaa avautua täälläkään, en ole milloinkaan tehnyt sitä, mutta nyt minun on pakko tehdä se... auttakkaa, jos vain suinkin voitte, antakaa kommentteja ja vinkkejä mitä minun pitäisi tehdä..........
tositarina alkaa: olen ollut avioliitossa 17 vuotta, toissa jouluna sain tietää että miehelläni on toinen, anelin (tiedän:() koko talven ja kevään että hän jättäisi hänet, kun tuli kesä ja hän oli kotosuomessa, (reissuhommissa) lähti toisen luokse jolloin mitta tuli täyteen ja laiton paperin *nenän alle*
joko hän tai kirjoitat tähän nimesi....kuten arvata saattaa, (tuntien hänet) nimi tuli alta aikayksikön avioeropaperiin...oli juhannusaatonaatto........hän lähti ja vietti viisi viikkoa (joka oli hänen lomansa täällä suomessa) poissa kotoa...vieläkin haikailin perään kun lähti taas ulkomaille töihin..ja meillä oli todella ihania hetkiä senkin jälkeen ja vielä eilenkin ...ette te jaksa lukea tätä..eikä ole tarpeenkaan..
ainoa kysymys nyt minulla on mitä teen kun lopulliseen avioerohakemukseen on yhdeksän päivää
tositarina alkaa: olen ollut avioliitossa 17 vuotta, toissa jouluna sain tietää että miehelläni on toinen, anelin (tiedän:() koko talven ja kevään että hän jättäisi hänet, kun tuli kesä ja hän oli kotosuomessa, (reissuhommissa) lähti toisen luokse jolloin mitta tuli täyteen ja laiton paperin *nenän alle*
joko hän tai kirjoitat tähän nimesi....kuten arvata saattaa, (tuntien hänet) nimi tuli alta aikayksikön avioeropaperiin...oli juhannusaatonaatto........hän lähti ja vietti viisi viikkoa (joka oli hänen lomansa täällä suomessa) poissa kotoa...vieläkin haikailin perään kun lähti taas ulkomaille töihin..ja meillä oli todella ihania hetkiä senkin jälkeen ja vielä eilenkin ...ette te jaksa lukea tätä..eikä ole tarpeenkaan..
ainoa kysymys nyt minulla on mitä teen kun lopulliseen avioerohakemukseen on yhdeksän päivää
Vastaukset 6
Vanhimmat
ja haluat että sinulle antaa elämänohjeen joku noubodi netissä. anteeks vaan, mutta toivottavasti et ota näistä ohjeista onkeesi siinä mitä teet. koska tiedät itsekin että vastaus löytyy sinusta ja miehestä. ei netistä.
kuten "dok noubodi" kirjoitti, että vastaus ei löydy täältä mutta eihän se ole tarkoituskaan. Itsensä purkaminen ja vastaavassa tilanteessa olevien kommenttien lukeminen aina vähän helpottaa.
Meitä on niin monenlaisia, toiset voi antaa pettämisen anteeksi, toiset ei. Itse kokisin pettämisen niin suurena loukkauksena, että paluuta ei olisi, puolin ja toisin.
Vaikealta tuntuu. Päätös sinun tulee tehdä itse, sillä sinun elämääsi se vaikuttaa. Miehesi käyttäytyy kuin pikkupoika. Uhmaako kenties sinussa olevaa "äitiä" ja sinä kestät. Mieti ainakin mitä itse elämältäsi haluat. Tätä samaako eteenkinpäin? Luulen, että miehesi käytös ei muutu -naiset vain voivat vaihtua...
sinuna jatkaisin yksin eteenpäin.se satttuu pitemmän päälle vähemmän kuin se että saat aina elää pelonvallassa että missä miehesi on ja mitä hän tekee ja kenen kanssa milloinkin.siinä menetät vain henkisen terveytesi ja tuhlaat elämääsi.tämä kuullostaa pahalta mutta se on totta kun itsekin sitä tarkemmin ajattelet.erot on aina vaikeita ja olen itsekin ollut niin masennuksen rajamailla että en osaa etes sanoin sitä kuvata.kaksi vuotta meni aikaa selviämiseen ja vieläkin tietyt asiat tekevät kipeää mutta aion pärjätä.olen löytänyt uuden miehen rinnalleni jota rakastan oikeasti ja tiedän että hän pitää huolen minusta.minun ei tarvia elää epävarmassa suhteessa enää.vaikka aikoinani itkin ja vapisin ja valvoin yksin yöni niin silti jälkeenpäin olen onnellinen päätöksestäni.joskus pitää vain osata tehdä raskaita päätöksiä mutta ne kyllä palkitsevat sitten myöhemmin.rohkeutta vain elämään.jos sinulla on tunne ettet jaksa suhdettasi enää niin ota ero rohkeasti.jokainen siitä joskus selviää.pettäjä on pettäjä aina.muista se.
Oon minäkin pettänyt. Kerran. 12 vuotta sitten. en ole vielä kuollut. Tiedän silti etten enää petä.
Onko kerran varastanut aina varas jos on tuomionsa kärsinyt? Ei ole.
Mikä oli minun tuomioni? Se, että opin puhumaan asioista jotka vaivaa.
Olisi voitu erota toisinkin. Me valitsimme tämän tavan. Se on historiaa. Minulla on elämä toisen kanssa. Me puhumme. Ei petetä.
Aiheen aloittajan suhteen olen pitkälti samaa mieltä kanssasi. Uusi elämä hänelle.
Kantsii lukea Fisherin eroseminaarin opuksia. Todellakin lähtevällä voi olla tarve uhmata. Mutta onko pakko katsoa sitä... sen jokaisen on itse päätettävä. On vaikea lähteä huonosta suhteesta, itse lähdin viimein, ja nyt menee paremmin. Mutta kipuilin kovasti väh 4 kk. Ja menee toipua 2 v. Toinen vaihtoehto on kasvaa yhdessä, siihen on olemassa avioliittoleirejä ym.