onko joku selvinnyt vuosien suhteesta, tarkoitan sen loppumisesta yksin. Selvinnyt tehokkaaksi yhteiskunnan osaksi. Siis ilman että olisi päässyt/voinut purkaa mitään!! (tarkoitan ei kenellekään) asioita suhteestaan koskaan sen kestäessä, tai sitten kun se päättyi? Vain ja ainoastaan omassa päässäsi yrittänyt kaiken selvittää.
En tarkemmin tähän vielä, mutta jos keskustelua syntyy ehkä ajatuksia vaihtaa voisi.
En tarkemmin tähän vielä, mutta jos keskustelua syntyy ehkä ajatuksia vaihtaa voisi.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ymmärrän , että vaikea tilanne on! Se on aina, kun toinen jättää. Joko kuoleman tai suhteen päättymisen kautta. Yksin jääneellä pitäisi aina olla ystävä tai kaksi, joihin voi luottaa.
Viestistäsi ei kuitenkaan ilmene tärkeitä asioita niin, että asiaan voisi ottaa kantaa. Tämän vuoksi et ehkä tule kovin montaa vastausta saamaan. Minä en ainakaan tunnista, oletko nainen vai mies, minkä ikäinen, minkälainen oli suhteesi ja miksi se päättyi? Itse olen kestänyt jo neljä vuotta yksinolemista vaimoni kuoleman jälkeen. Eikä se aina ole ollut niin helppoa. Olen jo vanha mies, mutta minulla on yhä elämälle jotakin annettavaa. Lastenlapsilleni. Kestettävä on, koviakin kolhuja. Toisaalta itsekin kasvaa kokemustensa kautta vahvemmaksi. Tsemppiä!
äh, anteeksi en taida vielä pystyä avautumaan edes tänne. Olen pitänyt kaiken sisällä niin pitkään. Kiitos vastauksesta, siitä tuli elämän viisaus esiin ja antoi myös ajattelemisen aiheita. Peukut pystyyn myös sinnepäin!
Itsestäsihän kaikki on kiinni! Ei kukaan tule sinulle sanomaan, että ryömi pois siitä itsesäälistä! Sinun pitää tajuta se itse! Ja alkaa elää taas!
niin joo itsesääliä sitä. Mutta myös paljon selvittämättömiä asioita ja patoutumia. Johonkin tuntuu että on ruvettava vähän edes purkamaan. Ei ole vain halunnut lähimpiä sukulaisia halunnut omilla asioilla rasittamaan.
Minäkin ajattelin noin kunnes elämässä tuli oikein vaikea asia eteeni. Huomasin että olisi ollut vielä vaikeampaa perheelle ja ystäville jos heille ei olisi annettu edes mahdollisuus auttaa ja tukea. On äärimmäisen vaikea nähdä kun läheinen ihminen kärsii jos ei saa auttaa. Sitten jos tuntuu siltä että on liikaa asioita, eikä halua koko ajan puhua samojen ihmisten kanssa niin voi vielä saada tukea asiantuntijalta. Itse kävin psykiatrin luona eka kerta elämässäni-olin hämmästynyt miten paljon se auttoi. Avaudu muille ihmisille! Luota niihin-sillä tavalla pääset irti menneisyydestä! Olen tise vasta alussa,mutta uskon kuitenkin vahvasti siihen että on parempi käydä asioita läpi muitten kanssa kun yritä pärjätä yksin.
Tsemppiä!