Olen tässä hengaillut erään naisen kanssa noin puoli vuotta. Eikä tästä vieläkään ole syntynyt sitä oikeaa seurustelua. Ollaan molemmat 25:sia. Mitä olette mieltä seuraavasta: Näemme monesti työkiireiden yms takia siten, että pääsen töistä joskus klo 22, menen naisen luo yöksi. Sanon hänelle moi, vaihdamme pikaisesti kuulumiset, annan pusun ja hän nukahtaa. Hän lähtee aamu 6:ksi töihin ja minä herään koska herään. Toisaalta joka toinen viikko minullakin on aamut töitä ja illat vapaita. Mutta naisella on monesti kaikkea menoa iltaisin, tai sitten hänellä satuu olemaan iltatöitä. Meillä on laatuaikaa noin yksi päivä viikossa, silloin yleensä ehdimme olla yhdessä. Mutta monesti siinä vain käy niin, että nainen on juuri silloin huonolla tuulella.
Esim eilen olisi ollut koko päivä aikaa olla yhdessä, mutta nainen oli väsynyt ja pahalla päällä. Nainen lähetti minulle tekstarin, että kävisikö tulla hänen kanssaan päiväunille ja sitten voitais tehdä yhdessä jotain. Olin hyvällä tuulella ja tottakai menin hänelle. Pian kultani tulikin töistä, mutta oli pahalla päällä. Yritin jutella kaikenlaista, mutta tuntui kuin olisin ollut vain hänen tiellään. Ajattelin jo hetken, että lähden pois, mutta menimme sitten nukkumaan päiväunia. Emme ole pitäneet pariin yöhön kiinni toisistamme, nainen jotenkin välillä inhoaa läheisyyttä. Toisin taas minä jotenkin kaipaan sitä, että saa pitää toisesta kiinni, kun mennään peiton alle. Nytkin hän vain sanoi, että tässä menee sitten raja. Kyllä minulle tuli siitä paha olo, kun ei ole saanut pitää omasta kullasta kiinni moneen päivään, koska häntä alkaa ahdistamaan.
Hän sanoi minulle, että häntä rupesi ärsyttämään kun näemme liikaa. Toki menin tuntia myöhemmin töihin kuin hän, ja tulimme suunnilleen samaan aikaan pois. Näinpä hän näki naamani aamulla, ja taas illalla. Itse ajattelin, että kivaa kun ei olla pitkään aikaan nähty päiväsaikaan, pelkästään kahdestaan. Olimme joissain bileissä muutama ilta sitten, mutta ei siellä ehtinyt tosiinsa keskittyä. Nainen kun oli suuna päänä muiden kanssa jättäen minut yksin muiden kanssa, toisin kuin muut parit näyttivät kulkevan yhdessä näissä bileissä.
Sanoin sitten naiselleni että okei, voidaan nähdä vaikkapa viikon päästä seuraavaksi. Tähän nainen sitten että ei hän sitä tarkoittanut, että hänellä oli vain paha päivä ja oli väsynyt. Hän sanoi, että tule vain huomen illalla. Mitä siis teen, menenkö vai enkö mene? Kannattaako leppyä liian äkkiä, vaikka toisaalta tekisikin mieli mennä hänen kainaloon, mutta toisaalta taas ei... Hän on itse sanonut minulle, että häneltä vie aikaa rakastua, koska pelkää että tulee satutetuksi. Olen sanonut toki ettei tarvitse pelätä, enkä satuttaisi häntä, mutta hän vain sitten kuittaa koko tilanteen vaihtamalla puheenaihetta. Ymmärtäisin, jos olisimme olleet 10 vuotta yhdessä, että välillä ei huvita toista nähdäkään. Mutta meillähän pitäisi olla paras alkuhuuma meneillään, jolloin sitä haluaisi olla kiinni toisessa. Eipä meillä toisaalta ole mitään alkuhuumaa edes ollut, nainen torjui alkuaikoina monesti yritykseni keskustella hieman syvällisempiä. Sittenpä juttelimme lähinnä kaikesta pinnallisista asioista ja hauskaakin oli, mutta jokin puuttui. Noin kerran kuukaudessa nainen on halunnut puhua hieman vakavammin, hän on mm sanonut että välittää minusta yms.
Ihmistyyppinä naiseni on se tyttö koulussa, joka on huomion keskipiste, puuhamies, järjestäjä. Itse olen tyypiltäni enemmänkin se poika koulussa, joka oli menossa mukana, mutta ei huomion keskipiste.
Tiivistetään nyt vielä lopuksi ongelmamme. Eli mitä tehdä jotta tulisimme läheisemmäksi. Joskus pelkään ottaa naisestani kiinni peiton alla tai suudella häntä, koska en voi koskaan tietää milloin olen ei-toivottu tai toivottu henkilö. Olisi kivaa jos välillämme olisi rakkautta, mutta nainen vain torjuu sen tunteen molemminpuolin. Jonkinasteista välittämistä on, minun puolelta ehkä hiukan enemmän. Välillä tuntuu että nainen nauttii tunteillani leikkimisestä, mutta en usko että hän olisi näin pitkään ollut kanssani ja antanut minulle vapaa-aikaansa, jos hän olisi pelkästään leikkinyt kanssani. Hän on vain sanonut ettei ole sellainen joka jaksaisi olla 24h kanssani. Mutta emme edes ole, olemme enemmänkin 24h viikossa yhdessä, mikä on minusta aivan liian vähän. Tietysti naisella on niin paljon muita menoja, että hänen viikkonsa menee yhtä nopeaa kun minulta menee yksi päivä. Ehkä juuri tämän takia hän kokee, että aina se mies on jaloissa pyörimässä. Itse ehdin puuhastella ihan riittävästi omalla ajalla ja nähdä silloin tällöin muutamia kavereita. Mutta hänelle naamani voi olla joskus tuntikin liikaa.
Hjelppiä:::)
Esim eilen olisi ollut koko päivä aikaa olla yhdessä, mutta nainen oli väsynyt ja pahalla päällä. Nainen lähetti minulle tekstarin, että kävisikö tulla hänen kanssaan päiväunille ja sitten voitais tehdä yhdessä jotain. Olin hyvällä tuulella ja tottakai menin hänelle. Pian kultani tulikin töistä, mutta oli pahalla päällä. Yritin jutella kaikenlaista, mutta tuntui kuin olisin ollut vain hänen tiellään. Ajattelin jo hetken, että lähden pois, mutta menimme sitten nukkumaan päiväunia. Emme ole pitäneet pariin yöhön kiinni toisistamme, nainen jotenkin välillä inhoaa läheisyyttä. Toisin taas minä jotenkin kaipaan sitä, että saa pitää toisesta kiinni, kun mennään peiton alle. Nytkin hän vain sanoi, että tässä menee sitten raja. Kyllä minulle tuli siitä paha olo, kun ei ole saanut pitää omasta kullasta kiinni moneen päivään, koska häntä alkaa ahdistamaan.
Hän sanoi minulle, että häntä rupesi ärsyttämään kun näemme liikaa. Toki menin tuntia myöhemmin töihin kuin hän, ja tulimme suunnilleen samaan aikaan pois. Näinpä hän näki naamani aamulla, ja taas illalla. Itse ajattelin, että kivaa kun ei olla pitkään aikaan nähty päiväsaikaan, pelkästään kahdestaan. Olimme joissain bileissä muutama ilta sitten, mutta ei siellä ehtinyt tosiinsa keskittyä. Nainen kun oli suuna päänä muiden kanssa jättäen minut yksin muiden kanssa, toisin kuin muut parit näyttivät kulkevan yhdessä näissä bileissä.
Sanoin sitten naiselleni että okei, voidaan nähdä vaikkapa viikon päästä seuraavaksi. Tähän nainen sitten että ei hän sitä tarkoittanut, että hänellä oli vain paha päivä ja oli väsynyt. Hän sanoi, että tule vain huomen illalla. Mitä siis teen, menenkö vai enkö mene? Kannattaako leppyä liian äkkiä, vaikka toisaalta tekisikin mieli mennä hänen kainaloon, mutta toisaalta taas ei... Hän on itse sanonut minulle, että häneltä vie aikaa rakastua, koska pelkää että tulee satutetuksi. Olen sanonut toki ettei tarvitse pelätä, enkä satuttaisi häntä, mutta hän vain sitten kuittaa koko tilanteen vaihtamalla puheenaihetta. Ymmärtäisin, jos olisimme olleet 10 vuotta yhdessä, että välillä ei huvita toista nähdäkään. Mutta meillähän pitäisi olla paras alkuhuuma meneillään, jolloin sitä haluaisi olla kiinni toisessa. Eipä meillä toisaalta ole mitään alkuhuumaa edes ollut, nainen torjui alkuaikoina monesti yritykseni keskustella hieman syvällisempiä. Sittenpä juttelimme lähinnä kaikesta pinnallisista asioista ja hauskaakin oli, mutta jokin puuttui. Noin kerran kuukaudessa nainen on halunnut puhua hieman vakavammin, hän on mm sanonut että välittää minusta yms.
Ihmistyyppinä naiseni on se tyttö koulussa, joka on huomion keskipiste, puuhamies, järjestäjä. Itse olen tyypiltäni enemmänkin se poika koulussa, joka oli menossa mukana, mutta ei huomion keskipiste.
Tiivistetään nyt vielä lopuksi ongelmamme. Eli mitä tehdä jotta tulisimme läheisemmäksi. Joskus pelkään ottaa naisestani kiinni peiton alla tai suudella häntä, koska en voi koskaan tietää milloin olen ei-toivottu tai toivottu henkilö. Olisi kivaa jos välillämme olisi rakkautta, mutta nainen vain torjuu sen tunteen molemminpuolin. Jonkinasteista välittämistä on, minun puolelta ehkä hiukan enemmän. Välillä tuntuu että nainen nauttii tunteillani leikkimisestä, mutta en usko että hän olisi näin pitkään ollut kanssani ja antanut minulle vapaa-aikaansa, jos hän olisi pelkästään leikkinyt kanssani. Hän on vain sanonut ettei ole sellainen joka jaksaisi olla 24h kanssani. Mutta emme edes ole, olemme enemmänkin 24h viikossa yhdessä, mikä on minusta aivan liian vähän. Tietysti naisella on niin paljon muita menoja, että hänen viikkonsa menee yhtä nopeaa kun minulta menee yksi päivä. Ehkä juuri tämän takia hän kokee, että aina se mies on jaloissa pyörimässä. Itse ehdin puuhastella ihan riittävästi omalla ajalla ja nähdä silloin tällöin muutamia kavereita. Mutta hänelle naamani voi olla joskus tuntikin liikaa.
Hjelppiä:::)
Vastaukset 10
Vanhimmat
Mietippä nyt asiaa kertaalleen. ts lue toi oma juttus vielä kerran. Minusta vaikuttaa, että toisesta osapuolesta on vaan kiva kun siinä vierellä on joku. Ei varmaankaan hirveesti kyynelehdi, kun jättää sinut toisen takia. Sinä olet vierellä, kunnes parempi löytyy? Vai?
Niin no tässä täytyy valitettavasti kompata edellisen vastaajan viestiä.. sinun versiosi kuullostaa rakastuneen / vähintäänkin ihastuneen miehen kertomukselta ja ainakin mulle tuli heti sellainen mieleen, ettei taida tunne olla ihan molemminpuolinen. Jos naisesi kohtelee sinua kun märkää rättiä, ei halua nähdä kuin vaan silloin kun hänelle käy ja purkaa sinuun pahaa oloaan niin sinuna miettisin pitkään, haluatko tuollaista menoa kuinka kauan sit katsella.. Ainakin omissa ihmissuhteissani alusta saakka on heti näytetty kiinnostus ja välittäminen ja molemmilla on ollut kiire toisen kainaloon..
Sinuna ottaisin nyt paperia ja kynää ja laittaisin noita ajatuksia ylös.. itsekin tein listan ihmissuhteen plussista ja miinuksista kun oli vaikea paikka viime kesänä ja sit kun huomasin, että miinuspuoli oli 2 kertaa pidempi kuin plussapuoli, oli siinä konkreettista todistetta ettei se suhde pelannut ja oli helpompi tehdä päätös järjellä ja unohtaa mitä se sydän yrittää sanoa. Sun naisystävällä tuntuu olevan ns. prinsessasyndrooma eli HÄN on aina ykkönen ja hänen menonsa (tai ystävät, perhe, työt) ovat poikkeuksetta tärkeämpiä kuin kumppanin..!! Uuden "poikaystävän" täytyy vaan sulattaa tämä asettelu tai etsiä parempi tyttöystävä, tätä lausetta ainakin pari tuntemaani typyä käyttää kun tietävät ettei se toinen lähde vaikka mitä sanoisi/tekisi. Tuntuu että tällaiset prinsessat löytävät kumppanikseen aina sinun kaltaisesi kiltit miehet, jotka roikkuvat tässä ns. ihmissuhteessa kunhan vain saavat silloin tällöin toiselta huomiota. Oikeasti, katso peiliin. Sieltä sinua tuijottaa uskollinen koiranpentu, joka palvoo omistajaansa. Vaikka omistaja pitäisi kuinka huonosti, silti koira palvoo tätä ja pitää maailman tärkeimpänä ihmisenä. Pienikin huomionosoitus antaa uskoa parempaan. Jos minä olisin sinä, nostaisin kytkintä ja nopeasti. Itsekin kuvailemassasi ihmissuhteessa roikkuneena tiedän kyllä mistä puhun, jos toiselta sataa paskaa niskaan jo tuossa vaiheessa ja joudut miettimään, tykkääkö toinen ja uskallatko koskea, et ole oikean ihmisen kanssa. Et kai halua seurustella minkään ns. lasivitriinissä olevan "nuken" kanssa, jota on kaunis katsoa mutta lähelle et pääse millään eikä koskea saa..? Maailmasta löytyy naisia, joilla on sekä ulkokuori että sisus kunnossa, jotka osaavat vastata tunteisiin. Pidä ainakin pari viikkoa taukoa jos et henno erota ja katso, miten nainen tähän suhteutuu. Sun tekstistäsi voi vaan ulkopuoliset lukea jo valmiiksi lopun alun.. :(
Ei niin yksinkertainen juttu...
Yhdyn edellisiin kommentteihin, eli että nainen ei ole valmis sitoutumaan enempää, tykkää olla menossa, pitää hauskaa ja tapailla eri ihmisiä.
Tykkää kyllä sinusta, mutta siihen tunteet jäävät. Pitää sinua siihen asti kunnes löytää toisen ja hylkää sinut sitten kylmästi...
Mutta mieleeni tuli myöskin toinen ajatus.. tiedätkö enemmän naisen menneisyydestä? Ehkä hänelle on sattunut jotakin ikävämpää eikä ole vielä toipunut tapahtuneesta. "Hän on itse sanonut minulle, että häneltä vie aikaa rakastua, koska pelkää että tulee satutetuksi" -tämä voi hyvin olla totta ja siinä tapauksessa sinun pitäisi ottaa se vakavasti.
Monilla on ikävän kokemuksen jälkeen vaikeaa uuden suhteen kanssa, että miten pystyä luottamaan ja kova pelko tulla uudestaan hylätyksi ja satutetuksi. Ja lisäksi pidättelee tunteitaan, ei anna tunteiden voimistua.
Voi olla arkakin asia, kokemus, jonka takia hän ei ole niin avoimesti keskustellut asiasta kanssasi.
Voi olla että hän tarvitsee vain aikaa. Aika parantaa ja sitten hän tosiaan näkee myös senkin millainen mies tosissaan olet ja voitat hänen luottamuksensa.
Juttu kuulostaa tutulle, on käynyt molemmin päin miten olen tässä kirjoittanut, mutta vaikea mennä sanomaan varmana mikä teidän tilanteessa tosiaan on kysymys.
Yritä varovasti keskutella, anna aikaa, mutta seuraa myöskin tilannetta jos hän kuitenkin käyttää sinua "hyväkseen", älä anna tunteesi kasvaa liikaa ja sitten joutuisitkin loppujen lopuksi pettymään.
Anna hänelle aikaa ja tilaa, älä roiku hänessä vaikka toisaalta kerroit kyllä että hän ottaa sinuun yhteyttä yhtälailla vai?
Toivotan kaikkea hyvää, toivottavasti saisitte asian selväksi ja voisitte nauttia toistenne seurasta.
:)
Niin, vastaan vielä tuohon, että kyllä hän ottaa yhteyttä yhtälailla minuun. Olen tehnyt monesti siten, että en ole soittanut tai tekstannut. Eipä mene kauaa, kun nainen alkaa kyselemään tyyliin "missä olet olen huolissani". Tai kun en ole ilmoittanut meneväni hänelle yöksi, niin illalla tulee viesti, jossa kierrellen kaarrellen kysytään että voisinko mennä yöksi.
Hulluinta on, että tavallaan hän on aktiivisempi osapuoli ottamaan yhteyttä. Järjestää myös aktiivisemmin yhteisiä menoja, mutta vain kun hänelle sopii. Minun ehdotukset yleensä ei käy, koska en tiedä hänen aikataulujaan. Tosiasia on vaan, että nukumme paljon yhdessä öitä, mutta päiväsaikaan ei ole paljoakaan yhteistä aikaa.
Hän on sanonut minulle myös joskus aikaa sitten, että kuka pääsee hänen sisäpiiriinsä, niin saa huomiota. Ja että se vie aikaa. Hänen muutama kaverinsa on hänen ns sisäpiirissään, ainakin hänen omasta mielestään. Mutta ei hän ehdi heitäkään kovin usein nähdä, nykyään, asuu eri paikkkunnalla, ja toisaalta laaja ystäväpiiri pitää huolen siitä ettei aikaa jäisikään. Mutta aika pinnallisia juttuja hän kavereidensakin kanssa puhuu, sellaista turhanpäiväistä joutavaa.
Sosiaalisesta luonteestaan johtuen hän myös odottaa välillä minulta liikoja. Eräänkin kerran kun olimme joissain bileissä, istuimme siinä minulle tuntemattoman porukan kanssa pöydässä. Juttelin erään toisen jätkän kanssa hetken aikaa niitä näitä, kunnes hän lähti vessaan ja seurasin varmaan minuutin ympärillä olevaa hälinää. Kunnes naiseni käääntyi minuun päin ja sanoi kaikkien aikana, että onko sulla vähän tylsää ja ootko vähän ulkopuolinen kun oot ihan hiljaa. Siis olin ollut hiljaa noin minuutin. Eikä sitä nyt kaikkien tuntemattomien tyyppien kanssa heti tule juttuun. Kaikki muut pöydässä olijat näyttivät hieman vaivaantuneilta puolestani, mutta sanoin sitten lähteväni vessassa käymään kun vitutti niin.
No, asiaan. En roiku hänessä, eli en soittele hänen peräänsä. Mutta toki suostun 95% hänen tapaamisehdotuksiinsa. Joskus tapaamiset menee ihan ok, mutta monesti hän odottaa että kieltäytyisin. Siis hän kutsuu minut luokseen, ja samalla toivoo että en tulisi. Kerran en sitten mennyt, ja mykkäkoulua kesti kaksi päivää, kun hän oli leiponut minua varten pullaa ja keittänyt kahvia. Mutta enhän minä tiennyt, koska sain vain tekstiviestin, jossa luki, että "odotan sinua klo 20.00, tulehan töistä päin täällä käymään, saat jotain hyvää". Tällöin juuri edellisiltana hän oli ollut ärtyisä, ja ajattelin sitten että katoan päiväksi. Että tällaista. Ei sitä vain voi tietää, milloin hän haluaa minun kieltäytyvän ja milloin ei...
suosittele häntä elämäsi kumppaniksi... niin jos yleensäkään pääsisit siihen asti.
Usko minua kun kerron, että tuo ei ole normaali suhde. Olette LIIAN erilaisia.
Tiedän kylläkin miltä sinusta tuntuu ja se on todella stressaavaa. Kestin aikani ja koko ajan olin aivan tuskissani. Jossain vaiheessa vain tuli mitta täyteen ja lähdin. Voi, mikä helpotus se olikaan.
Nykyään seurustelen miehen kanssa joka on todella samantapainen kanssani. Harrastetaan urheilua yhdessä, tai yhtäaikaa, mennään aina yhdessä ulos bilettämään koska meillä vaan on aina hauskaa yhdessä. Tykätään samoista tv-ohjelmista (silloin kun katsotaan tv:tä) eli kyllä samanlaisuus täytyy suhteessa olla jos haluaa suhteen onnistuvan.
Tuo tyttöystäväsi on selvästi sen tyyppinen ihminen, että valitettavasti hän pitää sua itsestäänselvyytenä ja pompottelee miten tahtoo.
Tee itsellesi palvelus ja mieti miten asioiden pitäisi olla jotta olisit onnellinen... et varmasti löydä paljoa yhtäläisyyksiä tyttöystävästäsi ja sun unelmasuhteestasi.
Toivottavasti kaikki menee sulla hyvin. Oikein hyvää kesää.
Asiasta kolmanteen. Onko teillä omia kavereita sitten ollenkaan, joiden kanssa menette (edes joskus) ilman sitä omaa kultaa? Minusta hyvään suhteeseen kuuluu se, että on kuitenkin se oma elämä molemmilla. Ei sitä voi loppuelämäänsä toisessa kiinni elää. Ihminen kaipaa vaihtelua, kaverit ja ystävät tuovat sitä, ja oikein hyville ystäville voi aina kertoa ilot ja surut.
On meillä kavereita... Omia uskottuja ystäviä ja yhteisiä kavereita ja ne omat läheisimmät ystävätkin on jo muuttuneet yhteisiksi ystäviksi.
Liikutaan useinkin heidän kanssaan. Se on vaan lähinnä kun ulos lähdetään bilettämään niin kyllä toinen silti aina mukaan pyydetään. Ei ole mitään syytä lähteä vain ystävien kanssa.
Johtunee osaltaan myös siitä että ollan tanssijoita myös molemmat ja tykätään aivan mielettömästi tanssia yhdessä...
Kyllä tietty siis välillä tulee näitä kun lähdetään vaan ystävien kanssa kahville tai kylään käymään ihan niinkuin muillakin.
Meillä on vaan niin hyvä yhdessä.
Minä olen juuri kuvailemasi kaltainen nainen.
Tutustuin n.puoli vuotta sitten todella mukavaan, ihanaan, kivaan, söpöön mieheen johon vähän ihastuinkin. Seurustelin vielä tuolloin, joten suhde välillämme ei tullut kysymykseen. Tulimme hirveän hyvin toimeen ja ajattelemme asioista samalla tavalla ja pidämme samoista asioista.
Pari kuukautta sitten oma poikaystäväni jätti minut. Aloin heti hengaamaan tämän vanhan tutun kanssa (olemme koko ajan olleet samassa opinahjossa). Hän tarjosi minulle lohduttavaa olkapäätä ja tarjoaa edelleenkin. Hän kertoi olleensa minuun hirvittävän rakastunut tutustumisestamme lähtien. Enää en ole itse mieheen ihastunut. Hän on silti minulle hirveän tärkeä ystävänä. Kaipaan hänen läheisyyttään kun olen yksinäinen tai surullinen tai kun haluan pitää hauskaa. Haluan hänet viereeni nukkumaan yms. tekemään kanssani siis juuri sellaisia asioita jotka eivät yksin tunnu kivalta. Toki minä olen myös hänen tukenaan ja turvanaan kun hänellä on vaikeaa esim. opintoasioidensa kanssa. Ystäväksi koen hänet täydestä sydämestäni. En halua hänen suukkojaan tai seksiä. Ne tuntuvat ahdistavilta. Poskipusuja voin hänelle antaa ja pitää kädestä kiinni kun otamme päiväunia. On vaan niin hyvä olla kun on joku toinen ihminen turvana.
Me emme seurustele vaikka mies kovin haluaisikin. Oleilemme vain yhdessä silloin kun mieli tekee..lähinnä minun.
Kamala tilanne, omatuntoni on huono kun käytän toista ihmistä hyväkseni. En vain yksinkertaisesti ole tähän lähimpään mieheeni rakastunut, enkä siksi kykene normaaliin suhteeseen. Hän kyllä sen tietää. Mutta hän odottaa minun ihastuksen tunteeni palaavan sillä hänenkin mielestään "meillä on niin hyvä yhdessä". Annan hänelle toivonpilkahduksia lähettelemällä tekstareita, että ikävöin, kaipaan ja toivon että nähdään huomenna jne. Kaipaan jotain ihmistä vierelleni. Itse odotan rakastuvani..sitä rakkauden huumaa ja valitettavasti tiedän että se tuskin tulee tähän mieheen kohdistumaan ja silloin hän saa jäädä. Miten helppoa elämä olisikin jos tähän mieheen olisin rakastunut, silloin ei minulta puuttuisi mitään. Mutta kun tunteita ei löydy niin ei löydy.
Häpeän itseäni kun haaveilen hänen seurassaan tapaavani uuden rakkauden....
Luulenpa myös, että sinä et ole sitä mitä kultasi oikeasti haluaa.
helvetin julma tuota "kaveriasi" kohtaan. Eikö nyt jumalauta löydy ketään muuta lohduttamaan sua yksinäisyydessäsi ja traumoissasi kuin mies joka rakastaa sua, mutta jota kohtaan et tunne mitään suurempaa.
Ja vielä enemmän ällötti tuo "välillä annan hänelle toivonkipinöitä lähettelemällä helliä tekstareita". Ei helvetti. Kyllä sun täytyy jotenkin sairaalla tavalla nauttia siitä että saat pidettyä jätkän ihan pikkusormes ympärillä. Tee hänelle palvelus ja lopeta toi pelleily.
edellinen vastaus oli tuolle hyppelihiirelle....