Olemmeko kriittisiä myös itsellemme, kun sättäilemme tai keskustelemme Werkossa? Tunnemmeko empatiaa kanssa Keskustelijoitamme kohtaan, yritämmekö lyödä heidät laudalta vai kohtaammeko vuorovaikutusta?
Peilaammeko omia ajatuksiamme hyökkäillen, arwostellen, kantaa ottaen, kritisoiden, vai tuommeko aina omaa kantaamme ko. viesteihin?
Pystymmekö näkemään "metsän"/"luonnon" yksittäisiltä puilta ja kukilta / muurahaispesiltä vai uskommeko kaiken mitä näemme ruudultamme?
Ongelma on varmaan netin luonteessa: mistä tietää mihin pitää uskoa, mihin luottaa, mikä pitää paikkansa! Entäpä jos lähtökohta olisikin : mikään EII pidä paikkaansa; kaikki pitää osoittaa todeksi.
Miten tämä Todentaminen tapahtuu! (*.*)
Ilmapiiri on merkityksellinen; hyvä, positiivinen ilmapiiri saadaan muutamalla viestillä näyttämään keskustelupalstalla ärsyttävältä. Jatkuva häirintä tiettyä nimimerkkiä kohtaan vaikuttaa .#.#. (*&*) ... etenkin jos viesti ei ole sen kummoisempi kuin suurin osa palstan viesteistä. Mitä enemmän häirintää tulee, sitä enemmän ko. nimimerkkiä katsellaan... ei häiritsijöitä.
Keskustelua se toki aiheuttaa; mutta se ei todellakaan ole minkään arwoista, täysin turhaa ajanhukkaa. SE tuntuu jatkuessaan täysin lapsellisesta, kanamaiselta pöllöilyltä... Tyhjänpäiväistä tuulimyllyn tai lumipallon liikkumisen (*&*)-- >todistelua;... ;D
Avoimuus kirjoituksissa aiheuttaa joko mielihyvää tai kateutta; joko SE taas kirjoitti noin, näin; mitähän se taas yrittää... PuschkaJonnat pajattaa ilkeillen ... Varsinainen syy/aihe negatiivisiin viesteihin on piilossa; keskustelussa pitäydytään vain ko nimimerkissä .. ja hänen ominaisuuksissaan,,,
Joka palstalle warmaankin muodostuu oma "lemmikkinsä" .. sekä /- :D
Puolivalmista hukkakauraa sanoisin.
Harwoin syntyy edes kunnon Tappelusta (álaJermuxi)
Palautteen antamiseen tarwitaan enemmänkin kuin
"sää veit mun lapion. heitän hiekat sun silmille.. nuiiiiiiiiiin"...
Tunteisiin vetoaminen on mun heikko kohta, en ole koskaan osannut olla ilkeä; sillä pahuus sucks. Toki osaan olla B A D , mutten halua olla. Siinä on vissssscchi ero.
Usein sanotaan, jotta virtuaalinen olemus ei heijastele reaalielämän luonnetta. Minäpä Wäitän: Ihmisen Wirtuaalisesta käyttäytymisestä WaggariTasolla näkee hänen luonteensa ja ongelman RatkaisuKykynsä.
Pelisäännöt eivät ole kaikille samat; toiset pelaa punaisilla, toiset vihreillä. Toisille pisteiden keruu on tärkeintä, toisille inhimillisyys. Toiset paistattelee "valokeilassa", ensimmäistä kertaa elämässään; eivätkä huomaa sen harhaa.
Chat on hyvä Asia, Ottakaamme toisemme huomioon!
"""Olenko minä ChatKamuni Wartija?"""
(*.*)(*;*)
~cµccµµ~
Peilaammeko omia ajatuksiamme hyökkäillen, arwostellen, kantaa ottaen, kritisoiden, vai tuommeko aina omaa kantaamme ko. viesteihin?
Pystymmekö näkemään "metsän"/"luonnon" yksittäisiltä puilta ja kukilta / muurahaispesiltä vai uskommeko kaiken mitä näemme ruudultamme?
Ongelma on varmaan netin luonteessa: mistä tietää mihin pitää uskoa, mihin luottaa, mikä pitää paikkansa! Entäpä jos lähtökohta olisikin : mikään EII pidä paikkaansa; kaikki pitää osoittaa todeksi.
Miten tämä Todentaminen tapahtuu! (*.*)
Ilmapiiri on merkityksellinen; hyvä, positiivinen ilmapiiri saadaan muutamalla viestillä näyttämään keskustelupalstalla ärsyttävältä. Jatkuva häirintä tiettyä nimimerkkiä kohtaan vaikuttaa .#.#. (*&*) ... etenkin jos viesti ei ole sen kummoisempi kuin suurin osa palstan viesteistä. Mitä enemmän häirintää tulee, sitä enemmän ko. nimimerkkiä katsellaan... ei häiritsijöitä.
Keskustelua se toki aiheuttaa; mutta se ei todellakaan ole minkään arwoista, täysin turhaa ajanhukkaa. SE tuntuu jatkuessaan täysin lapsellisesta, kanamaiselta pöllöilyltä... Tyhjänpäiväistä tuulimyllyn tai lumipallon liikkumisen (*&*)-- >todistelua;... ;D
Avoimuus kirjoituksissa aiheuttaa joko mielihyvää tai kateutta; joko SE taas kirjoitti noin, näin; mitähän se taas yrittää... PuschkaJonnat pajattaa ilkeillen ... Varsinainen syy/aihe negatiivisiin viesteihin on piilossa; keskustelussa pitäydytään vain ko nimimerkissä .. ja hänen ominaisuuksissaan,,,
Joka palstalle warmaankin muodostuu oma "lemmikkinsä" .. sekä /- :D
Puolivalmista hukkakauraa sanoisin.
Harwoin syntyy edes kunnon Tappelusta (álaJermuxi)
Palautteen antamiseen tarwitaan enemmänkin kuin
"sää veit mun lapion. heitän hiekat sun silmille.. nuiiiiiiiiiin"...
Tunteisiin vetoaminen on mun heikko kohta, en ole koskaan osannut olla ilkeä; sillä pahuus sucks. Toki osaan olla B A D , mutten halua olla. Siinä on vissssscchi ero.
Usein sanotaan, jotta virtuaalinen olemus ei heijastele reaalielämän luonnetta. Minäpä Wäitän: Ihmisen Wirtuaalisesta käyttäytymisestä WaggariTasolla näkee hänen luonteensa ja ongelman RatkaisuKykynsä.
Pelisäännöt eivät ole kaikille samat; toiset pelaa punaisilla, toiset vihreillä. Toisille pisteiden keruu on tärkeintä, toisille inhimillisyys. Toiset paistattelee "valokeilassa", ensimmäistä kertaa elämässään; eivätkä huomaa sen harhaa.
Chat on hyvä Asia, Ottakaamme toisemme huomioon!
"""Olenko minä ChatKamuni Wartija?"""
(*.*)(*;*)
~cµccµµ~
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hyvä kirjoitus, samoja asioita olen lyhyen "virtuaaliurani" aikana usein pähkäillyt.
Tuohon ytimekkääseen aloitukseen on todettava, että kaikki olennaiset tekijät olivat mukana.
Yhden henkilökohtaisen "kompastuskiven" huomasin tänne aikoinaan eksyessäni. Mielipidekirjoituksissa ei tunnu hämminkiä syntyvän niinkään herkästi, mutta tuolla tunteiden sotkeutumisosastolla sitä rytinää tulee väistämättä ennemmin tai myöhemmin. Kunnes sisäistää "kuinka tunteet kuoletetaan" aloituksen ja data imuroidaan systeemiin päivä kerrallaan ;D Yhdyn aloittajaan mitä tulee ilkeyteen. Tuskin tänne kukaan TOSISSAAN tulee ilkeilemään. Lukijan vastuulla, miten haluaa joka välimerkin, rivivälit yms. tulkita. Jos on mennäkseen punaiselle, mikään positiivisinkaan vastine ei vastalukijassa enää aiheuta kuin lisää punaisen kortin silmien edessä heilutusta. Siinä se "miten nähdä laatikon ulkopuolelle" ajattelutapa mitataan. Itse kukin koneensä ääressä näitä hevijuuserin ominaisuudessa pähkäillyt tovin jos toisenkin. Ihan liikaa itse asiassa. Kesä kauneimmilaan ulkona, ja tässä sitä haaskataan taas näppistä helliessä.
Mutta yleistämättä paras. Tämä on yksi kommunikaation ilmaisutapa. Tuskin tämän palstan perusteella voidaan lähteä ketään yksittäistä nimimerkkiä karsinoimaan tiettyyn lokeroon. Siinä virtuaalimaailman pervo puoli tulee esille. Päivätöistään vapautuva nörtti saa rauhassa täällä vapaasti tuoda persoonansa rajoituksetta esille. Oikeassa elämässä tuskin tulisi ihan kaikkea yhtä suoraan ilmaistua? Ja mikä on yksittäisen tekstin totuus? Tarkoitus provoisoida? Saada keskustelua aikaiseksi? Selkeyttää omia henk.koht. ajatuksiaan? Yhtä monta tarkoitusperää kuin kirjoittajaakin...
Ei, ei täällä kannata liikkua "uskon mitä luen" mentaliteetilla. Tämä on kiinteän modeemiyhteyden tarjoamaa halpaa viihdettä. Ei sen vakavampaa, vaikka vakaviakin aiheita välillä täälläkin näkee.
Joskus ns. liki liippaa ;)
Todentaminen tapahtuu ulkosalla? Luonnon helmassa, kun ymmärtää irtaantua addiktoivan läppärin seurasta ;) Lintujen laulu, laiturin nokassa järven tyyntä pintaa varpailla kutittelu...Siihen voi uskoa, antaa enemmän elämyksia kuin konsanaan käyty henkevinkään nettikeskustelun tapainen. Tai lapsellinen kuraisa kuljailu, jolle lopun hakeminen on työn ja tuskan takana. No, allekirjoittanut katsoo usein peiliin ja hämmästelee todellista henkistä ikäänsä ;))
Waggaritasolla? Totuus on oikeasti tarua ihmeellisempää! Kaukana täällä käydyistä "keskusteluista". Kaikkea voi kokeilla ainakin kerran, tämä maailma ei korvaa aitoa ihmisten välistä vuorovaikutusta. Olisi mielenkiintoista tietää, millaiset ihmiset lukeutuvat keskustelupalstojen vakio/suurkuluttajiin? Mielenkiintoinen maailma, mutta vastaleikatun ruohon tuoksu, pillimehu keinussa ja aurinko kutsuvat nytkin takaisin.
Tässä taas nähtiin. Vaikea elää kuten saarnaan. Jokin näiden keskusteluiden parii vetää kuitenkin!
Kesää kaikille!
Oli todella virkistävää lukea pitkästä aikaa hyvin jäsenneltyä ja ajateltua tekstiä.
WirtuaaliTerveisin
Ellen
Pieni olennainen lisäys. Varma tapa välttää ikäviä virtuaalikahakoita; luo oma näppärä mieleisesi aloitus ja käy tiiviisen tahtiin monologia itsenäisesti usean profiilin/nimimerkin turvin. Ja kaikki mahdollisesti asiaan liittyvät näkökulmat läpikäyden. Näin turvaat, ettei "ulkopuolisille" jää mitään lisättävää, kritisoitavaa ja kommentoitavaa. Eri murteiden, sukupuolten, etnisten vähemmistöjen käyttö ja lievä itsekehu maustavat "keskustelua" varsin tehokkaasti. Tämä voi olla sitä vuorovaikutusta, jossa ei tarvitse edes virtuaalisesti kommunikoida kuin niiden oikeiden ja toimiviksi havaittujen mielipiteiden/ajatusten parissa. Vaikuttaa ihan hyvältä tavalta tappaa aikaa :)
Kesää edelleen!
kuuluu myös erilaisten mielipiteiden esittäminen ja niiden hyväksyminen.
Terveisin
Ellen