Hei!
Mielipiteitänne lukisin mieluusti. En ole ollut kovin montaa kertaa eläissäni rakastunut, mutta kun rakastun, on se minulle totista totta, eikä mitään leikkiä tai peliä.
Taannoin tutustuin erääseen mieheen, jonka kanssa suhde eteni salamavauhtia, hullaannuttiin toisiimme täysillä. Ei mennyt kauaakaan kun hän jo esitteli minulle lapsensa, meillä oli hauskaa ja hellää ja kivaa yhdessä. Puhuttiin vakavia asioita ja sängyssä meni loistavasti, ei meinattu saada tarpeeksemme toisistamme. Uuden perheen perustamisestakin puhuttiin. Itse olin alussa aika peloissani huonoista menneistä mieskokemuksista johtuen, mutta vähitellen tämä mies voitti luottamukseni, osasi sanoa niin kauniisti, olla hellä, kärsivällinen ja huomaavainen. Jatkuvasti hän korosti tunteidensa vakavuutta ja ajatuksiaan yhteisestä tulevaisuudestamme.
Muutaman kerran meillä oli riitaa. Ja erääseen isompaan riitaan, jolloin kieltämättä sanoin tosi pahasti, koko juttu sitten kaatui. Mies joka vielä edellisenä päivänä oli vakuutellut tunteitaan, lakkasi kuulemma salamana rakastamasta minua, kaikki tunteet kuoli yhdessä hetkessä ja hän halusi lopettaa suhteen, joka kuulemma koko ajan oli ollut mahdoton erilaisuutemme vuoksi. Arvatenkin menin aivan shokkiin. Niin vakavia oli puhuttu ja olin uskonut hänen syvien sanojensa perustuneen aitoihin tunteisiin, kuten itseni kohdalla oli.
Erosta on jo jonkun verran aikaa, en vaan pysty tunnetasolla irtaantumaan, lakkaamaan välittämästä hänestä ja toivomasta yhteenpaluuta, vaikka miesseuraa minulla kyllä riittäisi. Kukaan muu ei kiinnosta, enkä osaa katsoa eteenpäin. Sisimmässäni ajattelen, että hän kuitenkin vielä välittää minusta, ei vain myönnä tai näytä sitä, kätkeytyy kylmyyden muurin taakse, koska jostakin syystä meni paniikkiin, pelkää etten hyväksy häntä vikoineen päivineen tai muuta vastaavaa. On niin vaikea uskoa, että se kaikki kaunis olisi kadonnut tuhkana tuuleen. Kuitenkin tämä mies haluaa pitää minuun kontakteja yllä "kaverina". Olen siihen suostunut, koska ajattelen hänen vielä sulavan minulle. Petänkö itseänì? Pitääkö hän minua vain varalla tai koska haluaa silloin tällöin seksiä? Aluksi vastustin eron jälkeen rakastelua hänen halustaan huolimatta, mutta nyt lankesin kerran, koska on ollut niin ikävä hänen lähelleen. Enkä pysty olemaan kenenkään muun kanssa, se tuntuisi pettämiseltä, vaikka tiedän tämän ajatuksen olevan järjetön. Luulen myös melko varmasti tietäväni, ettei tällä miehellä ole ketään uutta, ei olisi aikaakaan seurustella. Pitäisikö jo päästää irti? Ja mistä voi tietää välittääkö toinen vielä sisimmässään, mutta pelkää jotakin? Onhan sellaisiakin tarinoita ja tunnustuksia täällä luettu... Mies sanoo ettei välitä, mutta tavatessamme eron jälkeen hän itki
ja oli todella hellä minulle. Kuitenkin sanat olivat ihan muuta.
Olisipa sydämeni kivestä, mutta se on lihas, joka sykkii edelleen hänelle...
Mielipiteitänne lukisin mieluusti. En ole ollut kovin montaa kertaa eläissäni rakastunut, mutta kun rakastun, on se minulle totista totta, eikä mitään leikkiä tai peliä.
Taannoin tutustuin erääseen mieheen, jonka kanssa suhde eteni salamavauhtia, hullaannuttiin toisiimme täysillä. Ei mennyt kauaakaan kun hän jo esitteli minulle lapsensa, meillä oli hauskaa ja hellää ja kivaa yhdessä. Puhuttiin vakavia asioita ja sängyssä meni loistavasti, ei meinattu saada tarpeeksemme toisistamme. Uuden perheen perustamisestakin puhuttiin. Itse olin alussa aika peloissani huonoista menneistä mieskokemuksista johtuen, mutta vähitellen tämä mies voitti luottamukseni, osasi sanoa niin kauniisti, olla hellä, kärsivällinen ja huomaavainen. Jatkuvasti hän korosti tunteidensa vakavuutta ja ajatuksiaan yhteisestä tulevaisuudestamme.
Muutaman kerran meillä oli riitaa. Ja erääseen isompaan riitaan, jolloin kieltämättä sanoin tosi pahasti, koko juttu sitten kaatui. Mies joka vielä edellisenä päivänä oli vakuutellut tunteitaan, lakkasi kuulemma salamana rakastamasta minua, kaikki tunteet kuoli yhdessä hetkessä ja hän halusi lopettaa suhteen, joka kuulemma koko ajan oli ollut mahdoton erilaisuutemme vuoksi. Arvatenkin menin aivan shokkiin. Niin vakavia oli puhuttu ja olin uskonut hänen syvien sanojensa perustuneen aitoihin tunteisiin, kuten itseni kohdalla oli.
Erosta on jo jonkun verran aikaa, en vaan pysty tunnetasolla irtaantumaan, lakkaamaan välittämästä hänestä ja toivomasta yhteenpaluuta, vaikka miesseuraa minulla kyllä riittäisi. Kukaan muu ei kiinnosta, enkä osaa katsoa eteenpäin. Sisimmässäni ajattelen, että hän kuitenkin vielä välittää minusta, ei vain myönnä tai näytä sitä, kätkeytyy kylmyyden muurin taakse, koska jostakin syystä meni paniikkiin, pelkää etten hyväksy häntä vikoineen päivineen tai muuta vastaavaa. On niin vaikea uskoa, että se kaikki kaunis olisi kadonnut tuhkana tuuleen. Kuitenkin tämä mies haluaa pitää minuun kontakteja yllä "kaverina". Olen siihen suostunut, koska ajattelen hänen vielä sulavan minulle. Petänkö itseänì? Pitääkö hän minua vain varalla tai koska haluaa silloin tällöin seksiä? Aluksi vastustin eron jälkeen rakastelua hänen halustaan huolimatta, mutta nyt lankesin kerran, koska on ollut niin ikävä hänen lähelleen. Enkä pysty olemaan kenenkään muun kanssa, se tuntuisi pettämiseltä, vaikka tiedän tämän ajatuksen olevan järjetön. Luulen myös melko varmasti tietäväni, ettei tällä miehellä ole ketään uutta, ei olisi aikaakaan seurustella. Pitäisikö jo päästää irti? Ja mistä voi tietää välittääkö toinen vielä sisimmässään, mutta pelkää jotakin? Onhan sellaisiakin tarinoita ja tunnustuksia täällä luettu... Mies sanoo ettei välitä, mutta tavatessamme eron jälkeen hän itki
ja oli todella hellä minulle. Kuitenkin sanat olivat ihan muuta.
Olisipa sydämeni kivestä, mutta se on lihas, joka sykkii edelleen hänelle...
Vastaukset 15
Vanhimmat
aikana jotain mikä teki tosi kipeää..Mitä sanoit?
Ehkäpä se on niitä miehiä jotka ei osaa käsitellä riitoja kuten muut. Kaiken täytyy toimia kuin rasvattu, eikä mistään saa riidellä. Voi tietty olla että loukkasit häntä todella pahasti, eikä hän viitsi ja uskalla pitää sua muuna kuin panona silloin tällöin. Oma päätöksesi se on, haluatko sä roikkua siinä vai et. Sanot sille suoraan, että jos hänellä ei ole aikomusta keskustella ja sopia asioita, eikä suunitelmissa ole yhteen palaaminen, niin sitten pistät välit häneen kokonaan poikki ja katsot jotain muuta.
nyt kannattasi jo päästää irti..jos toinen on todella rakastunut ei mikään riita saa salamana tunteita häviämään..tunne ei ole ollut oikea.tiedän mistä puhun.ja älä riko itseäsi menemällä tyypin kanssa sänkyyn..siitä toipuminen vie vaan aikaa ja niiden vahinkojen korjaaminen on työn takana..päästä irti..kaikesta selviää.usko minua.toivon sinulle kaunista kesää.
ja tuli jopa niin hullu ajatus mieleen, että olemmeko voineet törmätä samaan mieheen, mut tuskin sentään :) Juttu meni prikulleen samoin, tapasimme, kaikki oli niiiiin ihanaa ja riidan jälkeen kaikki loppui. Ja se riitakin yhä mietityttää, koska asia meni siten, että puhuin menneistä pettymyksistäni ja siitä, että luottamukseni on mennyt, mutta että toivon meidän onnistuvan jne...tää mies alkoi puheleen omiaan päälleni ja kun siitä kiivastuin, niin siinäpä se sitten olikin. Mä kun olin kuulemma niin hankala yms...,kun uskalsin häntä moittia :/ No, edelleen me olemme "kavereita" ja seksikin on kuvioissa ja täysin hänen aloitteestaan ja itse tollona siihen suostun, koska miehestä välitän. Meidänkin juttu oli täynnä tunnetta, puhuttiin yhteisestä tulevaisuudesta jne...,mutta tuntuu nyt jälkikäteen, että asiat menivät liikaa hänen ehdoillaan ja sekin on tullut mieleen itsellänikin, kuten aloittajallakin, että olenko varalla, hänen etsiessään parempaa...Itse en ole pystynyt myöskään tunnetasolla hänestä irtaantumaan, vaan olen hänen "otteessaan", vaikka sisimmässäni tiedän, että ei meistä voi tulla mitään enää, paitsi seksisuhteeseen, jolla satutan itseäni, tiedän, mutta kun irti päästäminen on niin pirun hankalaa :((
Niin mistä päin Suomea olet? Tuollaisia miehiä taitaa olla enemmänkin, en vain ennen ole törmännyt. Kukaan aiempi ei ole perunut tunteitaan, vaikka suhde ei olisikaan onnistunut, päinvastoin.Meidänkin tapauksessa mies pisti kaiken mun syyksi, mielestäni riita oli aika tyhjänpäiväinen, mutta miehen mielestä se osoitti kuinka ylikauhea, temperamenttinen ja vaikea ihminen olen. Muutenkin hän määräili kaikesta ja oli dominoiva. Paras vitsi oli, että nyt hän syyttää minua viimeisimmästä kohtaamisestammekin, kun en antanut hänen nukkua, vaikka hänhän tavallaan käytti minua - kun ei kerta välitä ja tietää mun välittävän ja silti halusi seksiä. Minulle se oli rakastelua, hänelle ei. En edes välitä, vaikka hän saisi tietää minun täällä julkisesti kirjoittelevan.
pohjois-suomesta, mistäs sinä Lihassydän olet? Toi sun tarina kuulostaa niin tutulta, mies, joka minun elämässäni oli hetken, oli myös aika dominoiva ja kaiken piti tapahtua hänen ehdoillaan. Ja se riita, täysin käsittämätön juttu ja vaikka herra vasta edellisenä päivänä hehkutteli tunteitaan, kuinka ihana nainen olen, niin sen riidan jälkeen nakkas hanskat tiskiin eikä vaihtoehtoja ollut. Kun yritin puhua asiasta, mä olin se hankala, kärsimätön ihminen joka EI kuuntele, vaikka herra itse koko ajan oli äänessä eikä suostunut kuuntelemaan minua juurikaan. Ihmettelen, että mihin mä hänessä ihastuin, ja annoin vielä toisen ja kolmannenkin mahdollisuuden tavallaan pitää mua varalla elämässään, vaikk varmasti hänellä on muitakin joiden kanssa seksiä harrastaa, on hän sen verran seksuaalinen ihminen. Sitähän mä alussa ihmettelinkin, kun olimme vasta pari kertaa nähneet ja hemmo jo ehdottelee, että lähtisimme ostamaan seksiasuja jne...Olen lähes varma, että alusta saakka, huolimatta hänen kauniista puheistaan, hän halusi vain ja ainoastaan seksiä!!
Ei ole sama mies kyseessä, etelämpää on. Mutta taitaa olla kyse samasta miestyypistä. Meidänkin suhteessa seksi oli erittäin keskeisessä osassa, mutta sehän oli vain hienoa kun rakastuneita oltiin. Tai siis minä olin. Jälkeenpäin tuntui kurjalta, siis eron jälkeen, kun mulle se edelleen oli rakastelua, hänelle pelkkää seksiä. Päätinkin, etten enää ryhdy sellaiseen. Haluan oikeaa rakkautta, huolenpitoa, välittämistä ja sitoutumista ja jos hänestä ei siihen ole, antaa olla. Ei kannata pettää itseään ja tuhlata aikaansa. Vaikka sydämellä onkin omat aikataulunsa, tunteita on varmaan pitkään, mutta niiden ei pidä antaa ohjata käytöstään. Samaa neuvoisin sulle, ansaitset enemmän ja jos jatkat "vakipanona" oloa revit itseäsi vain enemmän ja enemmän sisältä, kun kuitenkin tunteesi ovat syvempiä. Hyvää kesän jatkoa sinulle kohtalontoveri!
lihassydän toivon hyvää kesää :)) Pitää yrittää pysyä vahvana ja päästää tästä miehestä irti, koska se, että suostun hänen pantavakseen silloin kun herralle sopii, se satuttaa minua ja paljon, koska kuitenkin sisimmässäni tiedän, että en ole ainoa hänelle. Olen miettinyt sitäkin, että onko hän näitä ns. narsisteja, jotka eivät todellakaan kykene parempaan, vaan tekevät tuhoa piittaamatta siitä lainkaan. Meillä juttu menee näin, hän puhelee, että meistä voisi vielä EHKÄ tulla jotain, mut kaikki tapaamiset tapahtuu kun herralle passaa..., siitä sitten kiivastun, vaatien vastausta sille, että JOS hän haluaa jotain, nii miksi näemme niin harvoin yms..sitten kerron esim. textarilla, että unohdetaan koko juttu, hän soittaa ja puhelee kauniita ja olen taas hänen pauloissaan. Ihmettelen mihin olen itsekunnioitukseni ja ylpeyteni heittänyt, koska ei ole oikein antaa toisen pitää itseäni kynnysmattona.
Tosin hän osaa puhua hyvin ja keksii aina selityksen sille, miksi ei vastaa puhelimeen tai viestiin. Ja jos uskallan epäillä hänen tarkoitusperiään ja kyseenalaistaa hänen juttujaan, mä olen se suvaitsematon ja hankala ihminen, koska uskallan ääneen sanoa asiat jotka vaivaavat. Ja varsinkin siitä hän suuttui, kun sanoin, että teot puhuvat puolestaan, hän loukkaantui hirveesti, kun epäilin hänen tunteitaan, kun niitä mukamas on, mutta totuushan on se, mitä tossa jo mainitsin, ihminen kertoo teoillaan totuuden. Ihan sama mitä hän puhuu, mutta jos puheet ovat jyrkässä ristiriidassa tekojen kanssa, niin eiköhän asia ole selvä. En enää jaksa uskoa, että kaikki hänen aika menee töissä jne...,vaikka hän vakuuttavasti esiintyykin. Hänen tapansa "unohtaa" soittaa silloin kun on aikonut, se minua raivostuttaa ja itselleni olen helvetin vihainen kun alan sitten anelemaan ja kyselemään syitä sille, miksi et soittanutkaan. Itsekin olen jollain tapaa sairas, kun roikun miehessä, joka ei tee minulle hyvää, mutta aion tehdä parhaani, että en häneen itsekään enää yhteyttä ota. On kesää paljon jäljellä, suotta tuhlata aikaa tyhjänpäiväiseen miettimiseen, vaikk tunteita yhä onkin :))
ja juhannusfiilis pilalla. Tämä mies, joka minun elämässä oli, laittoi äsken erinäisten vaiheiden jälkeen viestin, jossa kertoi minun olevan SAIRAS. Olen sairas, kun laitoin hänelle viestin, jossa kysyin että tuleeko hän luokseni juhannusaattona, että tiedän varata ruokaa ja juomaa riittävästi. Eilen nimittäin hänen soittaessaan, puhelimme sellaisesta mahdollisuudesta ja hän aikoi ilmoittaa tänään mitä tekee. Hän ei vastannut ja mä sekoan aina sellaisesta ja laitoin toisenkin viestin ja yritin soittaakkin. Ei vastausta mihkään. Tein sitten tosi skitson tempun ja laitoin erään ystäväni kännystä viestin hänelle, jossa kysyin jotain mukamas ystävänäni ja herra vastasi heti. Myönnän, tein todella tyhmän ja sairaan tempun, mutta ärsytti että herra taasen jätti vastaamatta, kuten niin monesti ennenkin. No, tietty sitten sairaana ihmisenä laitoin taas viestin, jossa kerroin, että edellinen viesti oli vain testi, että kenelle hän vastaa!! Älkääkä kertoko että oletpa tyhmä nainen, olen mä sitä, mutta olen niiiiin vihainen sille miehelle, ett puhelee kauniita, lupailee tulla, ei tulekaan, lupaa soittaa, ei soita...paljon tätä ja mulla meni hermo lopullisesti. Hän sitten äsken tekstasi että "olet sairas ihminen, hyvä että tää loppuu nyt kokonaan..." ja mä vaan itken. En todellakaan halunnut tämän näin menevän, mutta kait se olit tarkoitettu näin ja kuten eräs ystäväni fiksusti sanoi, että tää kyseinen mies itse lähettää signaaleja, joihin vastaan tavallani ja sanoi ystäväni senkin, että JOS aidot tunteet kyseessä olisi, ei kaikki olisi näin hankalaa, vaan yhteistä aikaa järjestettäisiin eikä tehtäisi ohareita kerta toisensa jälkeen. Kaduttaa nyt ihan hirveästi, mutta en voinut tekoselleni mitään, vaikka se hulluutta olikin :/
Voi sua pohjoisen tyttö! Ymmärrän paremmin kuin hyvin, miltä susta nyt tuntuu. I've been there. Jos sulla on laittaa joku sähköpostiosoite, niin voisin kirjoittaa sulle suoraankin, ihan miten haluat.
Tuli nyt vaan tarve lohduttaa sua, vaikka itse alunperin tänne kirjoitin saadakseni tukea, ulkopuolisten mielipiteitä. En tiedä minkä ikäinen olet, mutta itselläni on jo ennen tätäkin sen verran kokemusta miehistä, että kuvailemasi tyyppi vaikuttaa todellakin ns. "pelimieheltä", narsistinkin vikaa hänessä tuntuu olevan. Juuri tuollainen käytös, että hän käyttää sinua aivan oman mielensä ja halunsa mukaan.
Tuollaista ylenpalttisen ihailun ja huomion sekä välinpitämättömyyden ja kylmyyden vuorottelua kutsutaan kaksoissidokseksi. Se on aivan taktista toisen tunteilla pelaamista. Sillä persoonallisuushäiriöinen ihminen saa toisen koukkuun, sidottua itseensä. Pitää sinua jatkuvassa epävarmuudessa. Hän tarvitsee palvontaasi, tunteidesi leiskuntaa pönkittääkseen omaa egoaan, joka pohjimmiltaan on varsin heiveröinen. Katsopa asiasta lisää tältä sivustolta: www.narsisteienuhrientuki.info. Usko pois, Suomi on täynnä tuollaisia tarinoita, kuten keskustelupalstan tarinat osoittavat. Oikeaa rakkautta se ei ole.
Olen ehkä nyt julmakin suorapuheisuudessani, mutta itse olen yhdestä narsistista selvinnyt ja hän kohteli minua juuri kuten tuo mies nyt sinua. Ja minäkin roikuin ja ruikutin, nöyryytin itseäni ja siitähän hän nautti. Kun otin etäisyyttä,irtaannuin, alkoi taas palvonta ja ihailu ja rakkaudentunnustukset hänen taholtaan. Ja kun hän oli varma tunteistani, oli hänellä taas varaa olla kylmä ja julma. Lankesin monta kertaa, kunnes lopulta pääsin irti. Tämä mies pitää vieläkin yhteyttä, hänen palvontansa on ollut aivan vimmaista viime aikoina, mutta enää en ole aikoihin langennut häneen, tämä uusikin ehti tulla. Kun viimeksi hänet näin, tämän narsistin, tajusin lähinnä sääliväni häntä, koska hän ei kykene oikeaan rakkauteen ja rimpuilee elämässään kaikin tavoin. Vaikka väälitän varmasti jollakin tasolla hänestä aina, en enää odota enkä halua häneltä mitään. Se on itsesuojelua. Muistan kaikki ne kivut, jotka koin, ne joiden keskellä sinä olet juuri nytkin.
Sitä vaan sopii ihmetellä, että miksi kaltaisemme naiset aina lankeavat tuollaisiin tyyppeihin. Jotakin vajetta he meissä itsessämme ruokkivat. Lisäksi he ovat usein hyvin puoleensavetäviä, älykkäitä, hurmaavia ja seksuaalisesti inspiroivia. Itsekin taas olen retkahtanut vaikeaan mieheen, vaikka vaistoni jo alussa varoitteli. Hän oli kuitenkin niin erilainen kuin tämä narsisti, että halusin uskoa parasta. Enää en tiedä lainkaan kuka hän on. Koko ihminen muuttui aivan toiseksi. Usein menee aikaa ennen kuin saa etäisyyttä ja tajuaa, mikä suhteen dynamiikka oikeasti olikaan. Tunnesuossa velloessaan sitä ei näe. Mutta me molemmat varmasti ansaitsemme aitoa rakkautta ja välittämistä, sillä onhan meillä sitä vilpittömissä sydämissämme itselläkin tarjota. Halaus sinulle ja laita tänne postia tai mailiosoite jos haluat! Selviät tuosta kyllä, jos minäkin. yritetään molemmat, jookos?
vielä selvitään. Itselläni on kokemusta narskumiehestä n. puolentoista vuoden takaa ja tää homma nykyisen kanssa, vaikuttaa niin samalta. Heillä on ihmeellinen kyky saada ihminen tuntemaan itsensä syylliseksi kaikkeen, ovat taitavia manipuloimaan jne...Olen narsistien uhrien foorumilla käynyt lueskelemassa ja kirjoittelemassakin asioistani ja olen lähes varma, että tää nykyinen, tai entinen jo, on jollain tapaa narsisti, mut myös peluri. Mä annan sulle s-postiosoitteeni, vaihdan mielellään ajatuksia kanssasi enemmänkin ja toivon, ettei häiriköt ota postiani kohteeksi :)) No, eiköhän täällä sen verran fiksua porukkaa ole, etteivät sellaiseen syyllisty, tosin muutkin saavat kirjoittaa, jos se on asiaa...eli osoite on [email protected]. Niin ja tää vielä, että helpottaa jo tääkin jonkin verran kun luin tekstiäsi, kirjoitat niin hyvin kaikesta :))
tilanne on tällä hetkellä ts. tapahtuiko juhannuksena mitään radikaalia tai tapaatko tätä miestä enää, josta aiemmin kerroit? olisi kiva tietää, kuinka olet päässyt hänestä eroon. Itse en tahdo millään käsittää tätä juttua, mikä minulla oli exäni kanssa. Hänen torstaisista viesteistä sain käsityksen, kuin hän olisi pompotellut ja pelaillut kanssani ihan tahallaan ja pitänyt minua yksinkertaisena naisena, joka ei tajua sitä. Tajusinhan mä sen, että kaikki ei ole hyvin, mutta halusin uskoa hänen sanojaan siitä, että hän yhä haluaa minua. On tällä hetkellä tunne, että minua vedätettiin todellakin 1000-0!! Olen ihminen, joka haluaa saada asiat aina selviksi ja perusteellisesti sitten ja nytkin on tunne, että haluisin saada mieheltä vastauksen siihen, MIKSI hän kanssani pelaili, mut kun yritin häneltä sitä viestillä kysyä, vastaus oli, että "meillä ei ole enää mitään puhuttavaa.." Kai mä olen jotenkin riippuvainen ja hänestä on tullut pakkomielle, kun en saa päästettyä irti. Luonteenlujuutta se vaatii, että pystyn olemaan häneen yhteyttä ottamatta, ja aion yrittää tehdä parhaani. Kun sitten vielä joskus koittaisi se päivä, jolloin hän on muisto vain ja olen hyväksynyt asian, että kaikki eivät vain kykene asioista puhumaan niiden oikeilla nimillä. Sekin päivä vielä koittaa...:))
"Mies joka vielä edellisenä päivänä oli vakuutellut tunteitaan, lakkasi kuulemma salamana rakastamasta minua"
Toi oli hyvä! "Lakkasi rakastamasta"...heh...joku ei ole sitten koskaan ilmeisesti rakastanut. Rakkaus ei kuole koskaan, se voi muuttaa muotoaan mutta sekin tapahtuu ajan kanssa. Halu ja himo voi muuttua mutta se on ihan jotain muuta. Älä pelkää, et ole menettänyt rakkautta :)!
Juuri siksihän hänessä roikuinkin tunnetasolla, kun en usko, että rakkaus mihinkään katoaa. Eli tyhmyyksissäni ajattelen hänen jostakin syystä kiistävän tunteensa ja sisimmässään välittävän minusta, vaikka ei sitä näytä. Todennäköisesti petän itseäni.
...niin, tarkoitin siis että ehkä tämä toinen osapuoli ei ole oikeasti rakastanut missään vaiheessa, ei koskaan eikä ketään. Ei pidä sekoittaa rakastumista ja rakastamista; toisessa saadaan, toisessa annetaan. Tunnen valitettavasti paljonkin tällaisia ihmisiä.