että tahdon turhan helposti jäädä märehtimään surkeaa tilannettani. Olen miettynyt miten toiminnan tasolla pääsisin eteenpäin asiassa ja helpotetuksi pahaaoloa.
Yksi hyvä konsti on ollut ,rttä osa ystävistäni on jaksanut kuunnella minua ja tuonut omaa näkökantaa asiaan.
En halua, enkä anna aviopuolison pettämisen tuhota elämääni, enkä edes kovin monta vuotta siitä. Luin erään kirjan ,jossa kerrottiin, että ,jotkut todella "menettävät järkensä" ,kun ihastuvat ja rakastuvat vaikka suhde sitten kuihtuukin omaan mahdottomuuteensa. Voihan se olla ,että mieheni oli aivan sekaisin siitä naisesta ,eikä itselleen oikein mitään voinut. Vastuu on silti hänen. Muutenhan hänet täytyisi julistaa syyntakeettomaksi.
Kirjoitelkaapa ,miten olette päässeet irti tästä oravanpyörästä muuten kuin eroamalla.
Yksi hyvä konsti on ollut ,rttä osa ystävistäni on jaksanut kuunnella minua ja tuonut omaa näkökantaa asiaan.
En halua, enkä anna aviopuolison pettämisen tuhota elämääni, enkä edes kovin monta vuotta siitä. Luin erään kirjan ,jossa kerrottiin, että ,jotkut todella "menettävät järkensä" ,kun ihastuvat ja rakastuvat vaikka suhde sitten kuihtuukin omaan mahdottomuuteensa. Voihan se olla ,että mieheni oli aivan sekaisin siitä naisesta ,eikä itselleen oikein mitään voinut. Vastuu on silti hänen. Muutenhan hänet täytyisi julistaa syyntakeettomaksi.
Kirjoitelkaapa ,miten olette päässeet irti tästä oravanpyörästä muuten kuin eroamalla.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Tänään luin lehdestä, että vahva rakastuminen on haitaksi pitkän parisuhteen alkajaisiksi; se heikentää todellisuuden tajua ja ties mitä.
Oletko itse koskaan rakastunut intohimoisesti? Minä olen. Avioliittoni aikana... Ihan kamalaa.
Selvitä se mahdollisimman nopeasti. Laita miehesi seinää vasten siinä mielessä että saat selville mikä on suhteen laatu ja vakavuus. En minäkään halunnut tuhrata petoksen käsittelyyn seuraavia vuosikausia.
Syrjähypyn tekee meistä mahdollisesti lähes jokainen joskus liiton varrella, pitkäaikainen tiivis suhde on jo vaikeampi asia. Rakastatteko toisianne, haluatteko jatkaa, vai onko kyse "kuvitellusta" rakastumisesta ( joka sekään ei kestä kuin aikansa)?
laittaa seinää vasten. Se saattaa vain pahentaa tilannetta; mies pakotetaan liian nopeasti laskeutumaan todellisuuteen. Tuollaiset rakastumiset lopahtavat yleensä nopeasti, kun vain jaksaa odottaa. Mitään vakavampaa niistä ei yleensä seuraa; siis ainakaan uutta suhdetta. Korkeintaan turha hätiköity avioero.
Parisuhteen kytevät "palot" kannattaa sammuttaa heti ennen kuin palo leviää totaalisesti. Että siinä mielessä...
vasten, tein sen kun hänen suhteensa (yli vuoden) paljastui tai hän itse sen kertoi. Se oli sellainen shokki ,että mies kyllä sai kuulla kunniansa ennenkuin pystyttiin edes jotenkin keskustelemaan.Paljastumisesta on jo vuosi.
Minulle tuo pettäminen on ollut hirveän kipeää ja raastavaa. Se ,että mies valehteli ja piti yllä suhdetta kun olin vakavasti sairas. Nyt haluan kuitenkin päästä tästä suremisen ja märehtimisen suosta ihan itsekin omine keinoineni ja muilta saamine apuineen.
Kertokaa ,miten olette saaneet elämän pyörimään ihan muissa asioissa ,kuin siinä pettämisessä. Miten olette rakentaneet itsetuntoa ja saaneet elämän uusilla raiteila käyntiin. Jatkui liitto tai sitten ei?
Ensinakin otan osaa suruusi. Mutta helpottaako tänne kirjoittelu, koska joka kolmanteen ketjuun kirjoitat elämäntarinasi. Lisäksi pidät huolen, että elämäntarinasi on aloituksena etusivulla aina. Ja viimeisimpänä, mutta ei vähäisempänä haukut kaikki pettäjät ja toiset naiset joka ketjussa, joissa niitä vähänkin sivutaan.
Ehkä ihan ammattiauttaja voisi auttaa paremmin?
palstasi itselläsi .kun niin olet siihen niin rakastunut ja säännötki se käytöstä laatinut !
sinulla kanttia vetää johtopääyöksiä. Mitä sinä täällä kuikuilet ,taidat olla se pettäjä tai kakkonen. Kiellät toisilta kirjoittelun. Tänne saa kuule kirjoittaa kuule vaikka kuinka paljon ja mistä sinä tiedät ,että kyseessä on sama kirjoittaja, kun nää jutut on niin samanlaisia.
Onnea sinulle ,joka selvisit oravanpyörästä. Sinulta haluaisin ennemmin kuulla miten siinä onnistuit ,kuin tältä sanasvapautta rajottamista yrittävältä noita-akalta, jolla ei viestissä ei ollut mitään muuta asiaa ,kuin sinun ja muiden haukkumista.
kun olet noin syyttelevä ja agressiivinen.
riipas oikeen urakalla, kun oikein 3 vastausta piti mulle kirjoittaa.
En yritä rajoittaa sananvapauttasi, olen vain lukenut jo tarinasi niin monta kertaa. Tiedän sen jo melkein ulkoa.
Ajattelin vain, että voisiko jostain muusta olla enemmän apua, kun tää ei oikein tunnu auttavan. Ajattelen vain parastasi
Antakaa nyt hyvä ihme ihmisten purkaa pahaaoloaan täällä sitä vartenhan tämä mahdollisuus on.Vai pitäisikö täällä mässäillä vain omakohtaisilla pettämistarinoilla ja puolustella pettäjiä?Eihän sinun ole pakko lukea näitä juttuja jos ne saa sinut voimaan pahoin.
Pettäminen on mulle erittäin tuttu juttu; olen ollut aviomieheni kanssa naimisissa kuutisen vuotta ja meillä on ihana pieni lapsi. Ennen avioliittoa olimme jo yhdessä toistakymmentä vuotta eli aloitimme seukkailun jo tosi nuorina. Tuolloin nykyinen mieheni osoitti jo kyseisiä pettämisenmerkkejä, mutta sehän pantiin nuoruuden piikkiin...kostoksi sitten itsekin tein jotain, mutten koskaan sänkyyn asti mennyt.. Mentiin v. 2000 naimisiin ja lapsi syntyi. Löysin mieheltäni vanhoja kirjeitä ja kuvia (entisiltä heiloilta); poltin ne notskilla uuden talomme takapihalla hammasta purren. Neidin syntymä lähestyi, löysin kortsuja pussukasta...poltin nekin...en puhunut asioista miehelleni koska tekoni koin itsekin laittomaksi (ei toisen kamoihin saa kajota). Meni kaksi vuotta ja mieheni alkoi laukata baareissa; kortsut lähti mukaan (tiesin missä hän niitä pitää, oli myös viagraa)..seurasin tilannetta, eikä kortsuja hävinnyt joten oletin ettei niille ollut tarvetta löytynyt...Sitten epäilin että mieheni on tehnyt yhden oppilaansa (18 v.) raskaaksi (muutamasta lapusta olisin niin päätellyt); otin asian esille, mutta hän kielsi..totuutta en tiedä... Sitten hän alkoi laukkaamaan mökillä ja syy selvisi vähitellen, oli toinen nainen. Asia vatvottiin ja helvetinmoisella urakalla sain homman loppumaan. Nyt sitten tuli kevätjuhlien aika, eikä mieheni saapunut kotiin kuin aamulla; väitti muuta, mut oli teiniheilansa kanssa bilettänyt (kuulin muualta, luin viestejä). Puutuin asiaan, otin eukkoon yhteyden, ehkä homma loppui viesteistä päätellen. Inhottaa, mihin itsekin ajautuu..kyttää ja kyylää. Olen miettinyt kauanko viitsin pitää liittoa pystyssä ja annanko samalla mitalla takaisin..lapsen takia jatkan väkisellä, muutama vain tietää tästä ja tukee...mies on ihana eikä hänestä ikinä uskoisi millainen hän on, mutta tekisi mieli väljähdyttää koko juttu ja joskus erotakin, mut miten talovelkojen yms kanssa selviää..tää on soppa, jossa olen ollut jo vuosia...En ole tätä ansainnut, en halua sääliä. Erosta puhuttiin viimeksi; mies käänsi sen et mä haluun ja mun takia ero tulee, hän haluu olla meijän kans jne...Sairas kai on ja hoitoa tarvis...mitä lie tekis itse seuraavaksi...
kaikkeen sinä olet alentunut. En tosiaan edes sääli muuta kun lasta kun tuollainen isi on huushollissa. Huh huh. Sinulla ei sitten ole itsekunnioitusta pisaran vertaa.
Turha sitten valittaa (ehkä kuulijasi ovatkin jo kyllästyneet niihin) kun vaan jatkat samaisen ääliön kanssa. talonhan voi aina myydä, mutta jos rakastaa niin paljon materiaa, sen kun pysytte yhdessä ja vielä onnenpotku persuuksille!
taas ajattelin sitä, että tuossa suhteessa on paljon muuta sellaista joka pitää yhdessä. Juu, tietysti lapset ja talo, mutta tuskin koko hullunmylly olisi koossa pysynyt ellei molemmilla olisi tietty "pakkomielle" toisiinsa. Mutta voisit yrittää vapauttaa mielesi uusille tuulille.. ihan ansaitusti.
kun olen päässy irti siitä oravanpyörästä ja aloitan elämän uuden rakkaan rinnalla. Terve vaan sulle tiukkapipoinen arvostelija. Minulla menee hyvin !!! Ompahan tätä uutta rakasta tässä vähitellen tapaillut ja nyt sanoin ,että minulla on parempi mies, jomla kanssa en ole sinua pettänyt, ainoastaa saanut myötätuntoa ja empatiaa.
Itse sain oman arvon tuntoni takaisin kun kelasin ja kelasin tapahtunutta.
Lopulta soitin tuolle toiselle naiselle ja pyysin anteeksi mieheni puolesta mieheni käytöstä, kun oli mennyt "iskemään" tuota naispoloista.
Nyt katselen miestäni hiukan alaspäin ja ajttelen, että hän on uhri myös, pieni lapsellinen mieli teki tepposet ja hän ei tajunnut kuin ihmeellinen ja ainutlaatuinen minä olen.
Minä olen niin hyvä ja ihana ihminen, etten anna moisen hairahduksen tuhota avioliittoamme, mutta jos mies uusii tekonsa saa tietää mistä löytää itsensä eli ulkos lentää kuin leppäkeihäs.
Me petetyt emme ole uhreja ja meidän ei tarvitse nöyristellä eikä surkutella tilannetta vaan kulkea pää pystyssä kohti uutta päivää tietäen kuinka hienosti olemme omalta osaltamme käyttäytyneet koska emme ole pettäneet.
Minä seison omilla jaloillani ja katson säälien noita kahta , jotka menivät "säätämmään" mukamas ihastuksissaan.
Voi voi, mihin tämä monen vuoden avioliitto on perustunut jos tuo kaikki kaataa sen.
Minähän olen tässä avioliitoossa vaikka kiusallini, en anna eroa ja en ainakaan helposti ja ilman rahaa, jotain protia pitää petetylläkin olla.
Ei jäädä surkuttelemaan vaikka silloin se sattui niin kauheasti.
jos sait omanarvontuntosi takaisin ja katselet miestäsi alaspäin, miksi ihmeessä et sitten anna eroa? mitä voitat sillä että olet "narttu"?
en tuomitse, ihmettelen vain, että eikö "voitto" olisi suloisempi jos olisit ystävällinen ja mukava..voi tietysti olla vaikeaa, mutta mielestäni vasta sitten voisit oikeasti kulkea pää pystyssä.
niin metsä vastaa kun sinne huudetaan.
tarkoitukseni ei ole arvostella, kohan kysyin.
Annan eron jos tuo haluaa, mutta kun ei halua erota vaan haluaa jatkaa kanssani avioliittoa ja haluaa unohtaa tuon"ihastuksensa".
Ei kukaan voi pidätellä ketään väkisin jos on mennäkseen on mennäkseen, mutta tämä minun ei halua jättää tätä perhettään.
En minä ole omasta mielestäni "narttu" vaan se toinen nainen oli /on sitä. Minä olen hyvinkin fiksu ja oman arvoni tunteva hieno ihminen.
Metsä vastaa kuin sinne huudetaan niinhän se kaiketi on.Antaa hänen nyt hiukkasen aikaa kokea sitä nöyryytyksen tunnetta jonka minulle teoillaan aiheutti, siis niin vastaa kun sinne huudetaan....taitaa olla nyt minun vuoroni huutaa takaisin eli nöyryyttää....
Saan rakkautta nyt mieheltäni , jospa minäkin oppisin vastaamaan niinkuin mies huutaa nyt eli rakastan sinua olet tärkeä...älä lähde.
Eiköhän tässä olla jo aika tasan näitten huutojen kanssa
kun pettämiseen liittyvät tapahtumat ja asenteet ja odotukset sun muut kuvitelmat selvisivät minulle ,alko koko ahdistus kaikkoamaan , niin säälittävään naivia , suoraan säälittävää touhua,ei oikein jaksa enää edes uskoo ,että suhde jatkuu vaikka mies sitä haluaa jopa sanoo rakastavansa. Parasta on ,että se petetyksitulleen helvetti on ohi ,vaikka itsekkään ei aina tahdo uskoa ja odottaa ,että huomenna varmaan taas palaa mutta ei.