Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    Olen jotenkin

    viime aikoina masentunut tästä sinkkuudestani niin paljon etten enää osaa iloita muiden onnesta. Aikaisemmin minusta oli ihana kuulla ystävieni hääsuunnitelmista, lasten saannista jne. Mutta viime aikoina olen alkanut kyllästymään kun oma elämä junnaa paikallaan ja se oma kulta vain puuttuu. Olen kuullut niin monien treffien tai tapailujen jälkeen että joo, muuten ihan kiva, MUTTA.. Olen kai liian perinteinen, tylsä, ujo ja kiltti että kuka nykypäivänä haluaisi tällaista. Olen koko ikäni ollut tarpeeksi kauan yksin, joten nyt olisi kiva jakaa elämä toisenkin kanssa. Epätoivo vain valtaa mielen...
    3427
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 3

    Vanhimmat

    Sama täällä. Ja hyvä, että en ala itkemään, kun joku kertoo, että sitä ollaan menossa naimisiin tai lapsi on tulossa.

    Aikaisemmin olin vilpittömästi iloinen muiden puolesta. Mutta kun on alkanut itselle tulla enemmän ikää ja elämä kulkee samaa rataa ilman perhettä jne. niin katkeraksi alkaa pikku hiljaa tulemaan.

    Pitäisi vaan yrittää säilyttää se ilo, että kun toisilla edes menee hyvin.

    Äänestä

    hullu nyt oikeasti nauttisi muiden onnesta?! se on vain jotain sellaista mitä ihmiset sanovat vaikka tarkoittavat päinvastaista. "olen todella onnellinen puolestanne" = "heittäkää vaikka voltti, molemmat"

    oltaispa rehellisiä kerrankin!

    turhaan masennut sellaisesta.

    Äänestä

    Silloin kun on itsellä hyvä olla sisäisesti, niin silloin on myös helppoa olla onnellinen toisen puolesta eikä tarvitse kadehtia. Monesti voi toisen onnistumisesta saada vinkkiä omaan onneen.

    Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    vain kirjoitti:

    viime aikoina masentunut tästä sinkkuudestani niin paljon etten enää osaa iloita muiden onnesta. Aikaisemmin minusta oli ihana kuulla ystävieni hääsuunnitelmista, lasten saannista jne. Mutta viime aikoina olen alkanut kyllästymään kun oma elämä junnaa paikallaan ja se oma kulta vain puuttuu. Olen kuullut niin monien treffien tai tapailujen jälkeen että joo, muuten ihan kiva, MUTTA.. Olen kai liian perinteinen, tylsä, ujo ja kiltti että kuka nykypäivänä haluaisi tällaista. Olen koko ikäni ollut tarpeeksi kauan yksin, joten nyt olisi kiva jakaa elämä toisenkin kanssa. Epätoivo vain valtaa mielen...

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu