Hei!
Olemme seurustelleet nyt kaksi vuotta, ja alkaa tuntua siltä, että joko suhteen tulisi nyt edetä tai loppua... olemme jämähtäneet paikalleen. Kihlautumista ei ole tapahtunut, emme asu yhdessä, emme edes samalla paikkakunnalla. Ongelmaksi on myös muodostunut miehen käyttäytyminen humalassa. Selvinpäin mies on mukava ja hauska, humalassa kovaääninen loukkaava örveltäjä... kun itse taas en juurikaan juo alkoholia.
En ajatellut kuitenkaan tähän laittaa elämäntarinaani, vaan: Milloin kannattaa erota? Milloin tietää, että suhde on lopussa? Jos tuntuu siltä, ettei toinen oikeasti välitä.. eikä enää itsekään tiedä tunteistaan... Kun ei enää osaa puhua toisesta osapuolesta kovin positiivisesti... Mietityttää kuitenkin, että onko se ruoho aidan toisella puolella kuitenkaan vihreämpää? Jokaisessa suhteessa tulee jossain vaiheessa arki vastaan. Mutta voiko löytää sielunkumppanin, jonka kanssa todella on upeaa herätä joka aamu uuteen päivään? (niinkuin naistenlehdessä julkkikset hehkuttavat...)
Kertokaapas mietteitänne :)
Olemme seurustelleet nyt kaksi vuotta, ja alkaa tuntua siltä, että joko suhteen tulisi nyt edetä tai loppua... olemme jämähtäneet paikalleen. Kihlautumista ei ole tapahtunut, emme asu yhdessä, emme edes samalla paikkakunnalla. Ongelmaksi on myös muodostunut miehen käyttäytyminen humalassa. Selvinpäin mies on mukava ja hauska, humalassa kovaääninen loukkaava örveltäjä... kun itse taas en juurikaan juo alkoholia.
En ajatellut kuitenkaan tähän laittaa elämäntarinaani, vaan: Milloin kannattaa erota? Milloin tietää, että suhde on lopussa? Jos tuntuu siltä, ettei toinen oikeasti välitä.. eikä enää itsekään tiedä tunteistaan... Kun ei enää osaa puhua toisesta osapuolesta kovin positiivisesti... Mietityttää kuitenkin, että onko se ruoho aidan toisella puolella kuitenkaan vihreämpää? Jokaisessa suhteessa tulee jossain vaiheessa arki vastaan. Mutta voiko löytää sielunkumppanin, jonka kanssa todella on upeaa herätä joka aamu uuteen päivään? (niinkuin naistenlehdessä julkkikset hehkuttavat...)
Kertokaapas mietteitänne :)
Vastaukset 6
Vanhimmat
Silloin kun lutka niin päättää, silloin suhde on lopussa.
:D miehiä ei kyllä ole montaa.
Asiallisia vastauksia, kiitos?
aika on kypsä. Jos niin käy. Kyllä sen tuntee. Mulle tuli 3 vuoden jälkeen vahva tunne, että nyt on pakko..se tunne oli niin vahva, että muu ei tullut enää kysymykseen. Meillä alkoholi oli se eron aiheuttaja. Vaikeaksi tilanteen teki se, että tunteet eivät todellakaan olleet kuolleet. Mut joskus on pakko tehdä ratkaisuja, jotka tietää oikeiksi. Vaikka sattuisikin paljon...sattuu edelleen välillä, vaikka erosta on jo aikaa. Mut sanon, että tuo alkoholi on sellainen juttu...että se ongelma helposti pahenee ajan myötä. Luojan kiitos mulla on nykyään mies jolla tätä ongelmaa ei ole. Tuntui että se alkoholi varjosti koko suhdetta lopulta.
Mut ei missään parisuhteessa ole joka aamu upeaa herätä uuteen päivään :) muakin v***ttaa välillä julkkisten löpinät "siitä oikeasta"...kyllä se ero voi tulla missä suhteessa vaan. Sielunkumppanillaki voi tosiaan olla se alko-ongelma.
Sen verran mitäänsanomatonta tekstiä ja epäolennaisuuksiin keskittymistä, joten huomasi jo nopeasti, että kirjoittaja on typerä ja nainen.
Suomennettuna: " Kyllästyin kun mies ei halunnut ottaa asuntolainaa vaikka kohtuulliset tulot olivatkin. Nyt minulla on mies, jolla on asuntolaina, mutta vituttaa kun pikkusiskollani on mies, jolla on omistusasunto ilman lainoja ja muutama vuokra-asuntokin ja muutakin omaisuutta, mutta minkäs tekee kun olen jostain syystä ruma ja pikkusiskoni on kaunis, hämmästyttävää vaikka samat vanhemmat kummallakin."
Lopetin keväällä monivuotisen suhteeni, koska petin, en vain yhdesti vaan monesti. Tajusin viimeinkin, ettei niin voi jatkua en voi elää suhteessa ihmisen kanssa, jota petän aina kun vain voin.. miehelle se oli kova pala, koska tunnustin kaikki temppuni puidessamme suhdettamme ja hän olisi silti halunnut jatkaa yhdessäoloa.. minä en halunnut. Olen nyt jälkeenpäin mietiskellyt asioita ja tajunnut, ettei petetä, jos oikeasti välittää toisesta. Minä en välittänyt enää exästäni, joten jatkamalla suhdettamme olisin satuttanut vain häntä lisää ja lisäksi itseäni. Sanoin exälle, etten halua jatkaa, koska olen tehnyt anteeksiantamattomasti ja vaikka jatkaisimme, tekoni ei olisi mitenkään matonallepyyhkäisty, vaan jokaikisen riidan yhteydessä se tulisi esiin, siis petokseni.
Tajusin myös, etten halunnut muutenkaan jatkaa suhdettamme, koska en enää tuntenut mitään.. en halunnut enää seksiä exäni kanssa enkä muutenkaan läheisyyttä.. lisäksi hänellä oli inhottava tapa huomautella pukeutumisestani, rahankäytöstäni, puheistani, ja ennen kaikkea tekemistäni virheistä.. tajusin, etten minä sellaista suhdetta halua. Lisäksi (onneksi ennen kaikkea hänelle) emme ehtineet edes kihlautua saati hankkia lapsia tai omaisuutta. Erottuani lähdin muualle.
kannattaa puhua asioista..ja jos on joskus löytänyt sen oikean ja sen menettää,niin tulee etsittyä samanlaista ihmistä ja niitä kun ei ole kuin yks miljoonasta..
alkoholi,väkivalta,morkkaaminen,pettäminen,ovat asiota jotka pilaa suheen kuin suhteen ja silloin ero on ainut oikea ratkaisu.
itse raitistuin vasta erottuani....eli oisko syy juomiseen ollut kuitenkin huono parisuhde.