Kertokaas miehet, mikä ihmeen logiikka tällä on:
Seurustelin yli vuoden erittäin onnellisesti erään miehen kanssa, jonka kanssa suunnittelimme yhteistä tulevaisuutta jne.. No, kuitenkin kaikki vain jotenkin päättyi, emme tiedä edes miksi, mutta jokin sai minut yhtäkkiä epävarmaksi tunteistani.. No, kun itse olin jälleen selvillä rakkaudestani häntä kohtaan, niin hän ei enää ollutkaan varma rakkaudestaan minuun. Ja kuitenkin vielä pari päivää aikaisemmin hän sanoi minulle, että uskoo, että selviämme tästä ja tuntee sydämessään, että kuulumme yhteen.. No, päätimme siis kuitenkin erota ja katsoa maailmaa hieman eri kantilta. Ottaa ns. omaa aikaa tunteiden selvittelyyn.
Ok. Tietenkin se sattui, mutta ajattelin, että olemme kuitenkin vielä jonain päivänä yhdessä, jos niin on tarkoitettu ja jos me molemmat sitä kerran haluamme vielä joskus.
Meni muutama viikko ja tämä mies soitti ja sanoi, että hänen tunteensa ovat alkaneet kertoa hänelle, että olemme vain ystäviä,
Selvä. Päätimme, että olemme ystäviä, ja ehdottomasti parhaita sellaisia. Ja jos joskus vielä tiemme kohtaavat romanttisessa mielessä, niin mikäs sen hienompaa.
Minä yritin kovasti aloittaa tuota sovittua ystävyyssuhdetta, mutta aina kun pyysin tapaamista, hänellä oli jotain muuta.. Ok. Päätin antaa hänelle hieman aikaa. Annoin ajan kulua muutaman päivän, ja hän soittikin minulle itse ja kyseli kuulumisia.
Tapasimme ja kuinka ollakaan, riitauduimme. Jostakin tosi typerästä, en edes muista.. Mutta sanoin hänen käytöksensä loukkaavan minua ja että hän ei toimi niin kuin ystävä. Kysyin, haluaako hän todella olla ystäväni. Hän sanoi, että sitä hän todellakin haluaa. Ei kuulemma halua unohtaa minua, ja haluaa minut elämäänsä.
No, kuitenkaan hän ei koskaan halunnut tavata minua, vaikka minulla ei ollut muuta mielessä kuin ystävyys. Riitelimme siitä aina uudestaan ja uudestaan kunnes lopulta sanoin, että en jaksa enää. Sanoin, että lopetan yhteydenpidon välittömästi, eikä hän enää kuulisi minusta, jos hän kerran sitä toivoo.. Hänen käytöksensä vaikutti ihan siltä. No, hänhän suuttui silmittömästi! Hän ei kuulemma missään nimessä halunnut, että lopetan yhteydenpidon, vaan halusi minun edelleen pitävän yhteyttä. Halusi ehdottomasti olla ystäväni.
Eilen illalla minulla oli sitten treffit ja tämä mies tiesi niistä. Hän soitti minulle illalla ja hoki koko ajan, että häntä ei minun treffini haittaa ja hän ei välitä yhtään.. Hän oli todella humalassa.. löin luurin korvaan, koska en jaksanut kuunnella sitä. Tunnin päästä hän soitti uudestaan ja löpisi aivan samat asiat.. Että häntä ei yhtään haittaa ja pahoitteli, jos keskeytti jotakin.. Löin jälleen luurin korvaan ja käskin hänen soittaa uudestaan, kun olisi selvin päin.
Noniin.. Kertokaas nyt miehet, mitä ihmettä on tekeillä?!? Menee aika lailla yli hilseen.. Tämän miehen äidin kanta kuului, että mies sai kolauksen miehiselle egolleen, kun minä epäilin tunteitani, ja häneltä vie nyt aikaa sulatella sitä. Hänen äitinsä myös epäili, että mies rakastaa minua yhä ja haluaa vielä jonain päivänä elää koko elämänsä kanssani. No sitähän minäkin toivon.. Mutta hänen käytöksensä on aivan käsittämätöntä! Seksin perään hän ei ole, koska sänkyyn emme eromme jälkeen ole päätyneet, ja hän tietää, että en siihen edes suostuisi. Erosta on nyt kohta kolme kuukautta.
Mutta sanokaa nyt, mitä tämä oikein tarkoittaa?! Luulen, että hän välittää minusta yhä, mutta miksi ihmeessä se on niin pirun vaikea hänen myöntää!! Näen sen hänen päältään ja hänen silmistään kun hän katsoo minua. Ja tuo mustasukkaisuus.. Huh huh..
Mutta miksi miehet eivät vain voi niellä ylpeyttään ja myöntää virheitään? Miksei hän vain voi myöntää, että teki virheen, ja haluaa edelleen olla kanssani? Miksi täytyy käyttäytyä noin lapsellisesti? Vai mistä tässä oikein on kysymys?
Kiitos neuvoista jo etukäteen! Ja hyvää talvea kaikille =)
Seurustelin yli vuoden erittäin onnellisesti erään miehen kanssa, jonka kanssa suunnittelimme yhteistä tulevaisuutta jne.. No, kuitenkin kaikki vain jotenkin päättyi, emme tiedä edes miksi, mutta jokin sai minut yhtäkkiä epävarmaksi tunteistani.. No, kun itse olin jälleen selvillä rakkaudestani häntä kohtaan, niin hän ei enää ollutkaan varma rakkaudestaan minuun. Ja kuitenkin vielä pari päivää aikaisemmin hän sanoi minulle, että uskoo, että selviämme tästä ja tuntee sydämessään, että kuulumme yhteen.. No, päätimme siis kuitenkin erota ja katsoa maailmaa hieman eri kantilta. Ottaa ns. omaa aikaa tunteiden selvittelyyn.
Ok. Tietenkin se sattui, mutta ajattelin, että olemme kuitenkin vielä jonain päivänä yhdessä, jos niin on tarkoitettu ja jos me molemmat sitä kerran haluamme vielä joskus.
Meni muutama viikko ja tämä mies soitti ja sanoi, että hänen tunteensa ovat alkaneet kertoa hänelle, että olemme vain ystäviä,
Selvä. Päätimme, että olemme ystäviä, ja ehdottomasti parhaita sellaisia. Ja jos joskus vielä tiemme kohtaavat romanttisessa mielessä, niin mikäs sen hienompaa.
Minä yritin kovasti aloittaa tuota sovittua ystävyyssuhdetta, mutta aina kun pyysin tapaamista, hänellä oli jotain muuta.. Ok. Päätin antaa hänelle hieman aikaa. Annoin ajan kulua muutaman päivän, ja hän soittikin minulle itse ja kyseli kuulumisia.
Tapasimme ja kuinka ollakaan, riitauduimme. Jostakin tosi typerästä, en edes muista.. Mutta sanoin hänen käytöksensä loukkaavan minua ja että hän ei toimi niin kuin ystävä. Kysyin, haluaako hän todella olla ystäväni. Hän sanoi, että sitä hän todellakin haluaa. Ei kuulemma halua unohtaa minua, ja haluaa minut elämäänsä.
No, kuitenkaan hän ei koskaan halunnut tavata minua, vaikka minulla ei ollut muuta mielessä kuin ystävyys. Riitelimme siitä aina uudestaan ja uudestaan kunnes lopulta sanoin, että en jaksa enää. Sanoin, että lopetan yhteydenpidon välittömästi, eikä hän enää kuulisi minusta, jos hän kerran sitä toivoo.. Hänen käytöksensä vaikutti ihan siltä. No, hänhän suuttui silmittömästi! Hän ei kuulemma missään nimessä halunnut, että lopetan yhteydenpidon, vaan halusi minun edelleen pitävän yhteyttä. Halusi ehdottomasti olla ystäväni.
Eilen illalla minulla oli sitten treffit ja tämä mies tiesi niistä. Hän soitti minulle illalla ja hoki koko ajan, että häntä ei minun treffini haittaa ja hän ei välitä yhtään.. Hän oli todella humalassa.. löin luurin korvaan, koska en jaksanut kuunnella sitä. Tunnin päästä hän soitti uudestaan ja löpisi aivan samat asiat.. Että häntä ei yhtään haittaa ja pahoitteli, jos keskeytti jotakin.. Löin jälleen luurin korvaan ja käskin hänen soittaa uudestaan, kun olisi selvin päin.
Noniin.. Kertokaas nyt miehet, mitä ihmettä on tekeillä?!? Menee aika lailla yli hilseen.. Tämän miehen äidin kanta kuului, että mies sai kolauksen miehiselle egolleen, kun minä epäilin tunteitani, ja häneltä vie nyt aikaa sulatella sitä. Hänen äitinsä myös epäili, että mies rakastaa minua yhä ja haluaa vielä jonain päivänä elää koko elämänsä kanssani. No sitähän minäkin toivon.. Mutta hänen käytöksensä on aivan käsittämätöntä! Seksin perään hän ei ole, koska sänkyyn emme eromme jälkeen ole päätyneet, ja hän tietää, että en siihen edes suostuisi. Erosta on nyt kohta kolme kuukautta.
Mutta sanokaa nyt, mitä tämä oikein tarkoittaa?! Luulen, että hän välittää minusta yhä, mutta miksi ihmeessä se on niin pirun vaikea hänen myöntää!! Näen sen hänen päältään ja hänen silmistään kun hän katsoo minua. Ja tuo mustasukkaisuus.. Huh huh..
Mutta miksi miehet eivät vain voi niellä ylpeyttään ja myöntää virheitään? Miksei hän vain voi myöntää, että teki virheen, ja haluaa edelleen olla kanssani? Miksi täytyy käyttäytyä noin lapsellisesti? Vai mistä tässä oikein on kysymys?
Kiitos neuvoista jo etukäteen! Ja hyvää talvea kaikille =)
Vastaukset 16
Vanhimmat
Liian pitkä tarina, mies ei jaksa lukee
loppuun asti
Ei tässä ole kysymys sen kummemmasta kuin siitä, että mies käyttäytyy erinomaisen femiinillä tavalla. Yleensähän naiset toimivat juuri noin. No ei nyt ihan täsmälleen, mutta melko hyvin käy "profiiliin".
Käytä mielikuvitustasi ja käännä asetelma mielessäsi toisin päin. Kysymys kuuluu: miten exän pitäisi menetellä, että sinä kiinnostuisit ystävyyssuhteesta hänen kanssaan? Löydettyäsi vastauksen tiedät, mitä pitää tehdä.
Muistathan kuitenkin, että tunteilla ja logiikalla on hankala taipumus asettua ristiriitaan, eikä mitään patenttiratkaisua ole olemassakaan.
Että semmoista tuli mieleen tällä kertaa... Kokeile, jos tuntuu kokeilemisen väärtiltä! :)
Tosiaan on totta, että tunteilla ja logiikalla on taipumusta ristiriitaisuuteen.. Olen sen nyt monta kertaa saanut todistaa.. Tämä mieshän puhuu itseään koko ajan pussiin! No, eipä siitä sen enempää..
Mutta tulin juuri hänen luotaan, ja keskustelimme hieman.. Hän sanoo, että ei rakasta minua tällä hetkellä, vaikka haluaisi.. Häh?!? Eikös se rakkaus juuri ole sitä, että HALUAA rakastaa toista ja jakaa ilot ja surut tämän kanssa ym.. Tahtomiseenhan se juuri perustuu.. Vai? Niinhän se pappikin siinä alttarilla kysyy..
Mutta parasta on kai tyytyä vain seuraamaan tilanteen edistymistä taka-alalta ja odotella kaikessa rauhassa. Kyllä se routa porsaan kotiin ajaa.. Toivottavasti..
Mutta kiitos sulle vastauksesta! Hyvää joulun odotusta =)
"Häh?!? Eikös se rakkaus juuri ole sitä, että HALUAA rakastaa toista ja jakaa ilot ja surut tämän kanssa ym.. Tahtomiseenhan se juuri perustuu.. Vai? Niinhän se pappikin siinä alttarilla kysyy.."
Niinpä se kysäisee. Ja tilastot sekä perskohtaiset kokemukset kertovat karua kieltään siitä, että ihmisten muisti on käynyt kovin heikoksi siinä, mitä on tullut luvattua. (tuossa aiemmin illalla juuri tapasin yhtä huonomuistista, kun vein muksuja takaisin viikonloppuvierailultaan)
Tiedätkös - minusta tuntuu, että ei kovin vahvasti kannata panostaa siihen, että porsas roudasta miksikään tulisi. Jos sattuisi tulemaan (vaikkapa kotiin), on suuri riski mennä pelkäksi kärsimiseksi siitä huolimatta.
Kirjoitan tietysti täydellisen tietämättömyyden antamalla varmuudella, sillä olen kokeillut vanhan suhteen lämmittämistä vain kerran... todeten sen yhtä hyödylliseksi kuin yön yli vesilammikossa lionneitten tulitikkujen raapimisen...
Joulua odotellen ja kuivia tikkuja etsiskellen ;)
Mies on sellanen keräilijä luonteeltaan.
Se haluaa pitää kaikki (omasta mielestään saavutetu edut).
Näyttä aika selvältä että "miehellä" on muutakin meneillään, vaan se haluaa kuitenkin että sä "odotat" sitä kiltisti, jos saatuis joskus mieli tekeen. Sehän se huomasi kun kuuli, että sulla on muuta menoa.
Ei tuo ole rakkautta, se on omistushalua. Ihan niinkun, miehet haluaa säilyttää kaikki esim autonsa tai muut taikakalunsa.
Älä hukkaa aikaas moiseen. Ihan niinkuin äskeinen sanoi märistä tulitikuista.
Kun suhde menee tauolle, vaatii ihmiseltä tosi paljon, että pystyy jatkamaan, joko oppien virheistään tai ikään kuin mitään ei olisi tapahtunut. Yleensä jompi kumpi pystyy tähän, harvemmin kumpikin. Vaatii kummaltakin siis aika paljon anteeksiantoa ja hyväksyntää.
Tuli sellainen tunne, että olet loukannut miestä epäröinnilläsi tosi pahasti ja hän on nyt menettänyt luottamuksensa sinuun. Siksi ystävänä oleminen on liian vaikeaa/tuskallista.
Naiset yleensä hankkivat itselleen uuden partnerin ENNENKUIN irtautuvat vanhasta suhteesta.
Yleensä miehet hankkivat uuden hoitajan, ennenkuin irtisanovat entisen työsuhteen. Toki monet tekevät myös kuutamokeikkaa siinä toivossa että hoidoissa voi käydä missä vuorossa vaan.
Niin miehelle on vaikea niellä ylpeyttään.
MUTTA.
Nyt taitaa olla niin, että miehen neuroottinen käytös johtuu sellaisesta ristiriidasta, että teillä on jatkuvia hankaluuksia - käytte toistenne hermoille. Hän tietää välittävänsä, mutta epäilee samalla mielessään, että sinä olet menossa jo, etkä välitä hänestä niin paljon kuin hän sinusta.
Todennäköisesti hänen käytöksensä motivaattori on menettämisen tunne - hän kokee ehkä jo menettäneensä sinut.
Tämä ongelma on varmaan tullut jo ensimmäiselle kerralla kun sinä olit epävarma tunteistasi. Hän on silloin kokenut tulleensa hyljätyksi. Ja oikeastaan mitään pahempaa asiaa ei miehelle ole, kuin että jos rakastaa toista - ja tämä ei rakasta takaisin. (on epävarma tunteistaan).
Mies ei yleensä ymmärrä naisen logiikkaa - Ensin epävarma tunteistaan, sitten jonkin ihmeellisen ajatustyön tuloksena taas varma tunteistaan. Tämä ei oikein sovi miehen toiminnalliseen logiikkaan.
Yleensä mies olettaa, että jos nainen on epävarma niin kyse on jostain kolmannesta osapuolesta. Oli se sitten toinen mies tai naisen halu olla seikkaileva sinkku. Jokatapauksessa kumpikin kolaus miehen egolle. Tuntuu todella pahalta, jos kokee, ettei saa toista tyytyväiseksi, VAIKKA kuinka yrittää.
Kannattaa muistaa, että niinkin outoa kuin miehen käytös onkin - se saattaa olla parasta mihin hän pystyy. Onko hänen parhaansa sitten sinun mielestäsi tarpeeksi -se on sinun asiasi, eikä missään mielessä tuomittavissa.
Ystävyydestä.
Oman kokemukseni mukaan on vaikea olla ystävä sellaisen "exän" kanssa, jonka kokee niin, että hän on ollut jättävänä osapuolena. Se vasta miehen kunniaa ja egoa syökin, että joutuu olemaan "vain ystävä" rakastamansa naisen kanssa.
Miksi hänen on sitten vaikeaa myöntää tunteitaan ?
Yksi suuri syy siihen on, että hän pelkää sinun käyttävän näitä tunteitaan häntä vastaan. Se kuullostaa vainoharhaiselta, mutta on melko normaali reaktio. Kun epäilit tunteitasi, käynnistit myös miehessä epäilyn tunteen. Hänen epäilynsä vain saattaa koskettaa koko hänen kykyään kokea itsensä rakastettavana ja hyväkysyttävänä persoonana.
Eritoten tämä tunne on voimakas, jos mies ei koe "rationaalista" syytä siihen, miksi nainen epäilee tunteitaan. Esim. jos mies tietää pettäneensä, perseilleensä tai tehneensä jotain muuta helposti tuomittavaa suhteen aikana, niin mies tällaisessa tapauksessa ymmärtää paremmin virheensä - ja pystyy myös pyytämään toivottavasti anteeksi rakastamaltaan naiselta.
MUTTA, jos mies ei ole suhteen aikana ollut tavallaan kuin "oma itsensä" niin hän kokee mitä suurinta epäonnistumisen tunnetta itsensä suhteen. Ja saattaa tietenkin jäädä "roikkumaan", kun ei ymmärrä mitä on tehnyt väärin.
Paras ratkaisu ehkä tässä tilanteessa on, että mietit omat tunteesi läpi. RAKASTATKO todella tätä miestä niin, että haluat hänen kanssaan jakaa elämää seuraavat x - vuotta.
Jos pystyt antamaan hänelle anteeksi hänen perseilynsä ja huonon käytöksensä sekä yrittää hänen kanssaan uudelleen yhteisesti sovittavista lähtökohdista NIIN suhteellanne saattaa olla tulevaisuutta.
tuota olen miettinyt pääni puhki niin monet monet kerrat! Eli rakastanko häntä todella ja haluanko todella viettää elämäni hänen kanssaan, ja kyllä. Kyllä todella rakastan ja haluan. Olen sen myös hänelle kertonut. Mutta ymmärrän, että hänen on vaikea luottaa siihen. Eikä hän pysty nielemään ylpeyttään ja tunnustamaan sitä minulle. Ja kuitenkin hänkin on nyt käyttäytynyt tökerösti, joten minullakin on tekemistä, että voin antaa kaiken anteeksi, mutta haluan sitä sydämeni pohjasta ja täysin vilpittömästi. Toivoisin vain, että hänkin huomaisi sen..
Tosin olen keskustellut hänen äitinsä kanssa eräitä kertoja asiasta ja hän on koko ajan ollut sitä mieltä, että tämä mies kamppailee nyt vain oman itsensä kanssa ja vie oman aikansa ennen kuin hän on oma itsensä jälleen. Ikäänkuin löytää itsensä uudelleen. Kai äti poikansa tuntee..
Ja hänen äitinsä on myös sitä mieltä, että todennäköisesti mies palaa vielä luokseni jonain päivänä, kun on valmis siihen taas. Sitä niin toivon.. Sillä aikaa ei kai ole muuta mahdollisuutta kuin odottaa ja antaa ajan kulua.
Enkä usko, että tällainen rakkaus katoaa noin vain. Kuten hänen äitinsäkin sanoi, tämä mies on sellainen ihminen, jonka ottaisi kuka tahansa tyttö ja hän sopisi kenelle tahansa, mutta hänelle itselleen ei sovi aivan kuka vain. Hän on niin herkkä tunne ihminen, syvällinen ajattelija ja hänellä on suuri sydän ja upea, syvä sielu. Hänen rakkaimpia harrastuksiaan on sytyttää kynttilä ja keskustella sen liekin kanssa. Se rauhoittaa häntä ja saa hyvälle mielelle. Se kertoo hänestä jo paljon. Ja minä olen aivan samanlainen. Olemme niin samanlaisia, vaikka myös erilaisia ja tunnemme (tai ainakin tunsimme) olevamme sielunkumppaneita. Siksi jotenkin uskon, että vielä meidän tiemme kohtaavat..
Tuskin löydämme kummatkaan koskaan mitään vastaavaa, mitä yhdessä koimme. Se oli jotakin niin syvää ja suuria ulottuvuuksia, joita syvempää ja suurempaa ei voi enää olla. Niin me molemmat tunsimme usein. Siksi on vaikea uskoa, että sitä ei enää olisi.. Ja luulenpa, että rakkautemme on edelleen hyvin totta ja hyvin syvää.. Hänellä se vain on kaivautunut jonnekin hyvin syvälle piiloon pelon ja tuskan alle. Kunpa se olisi tarpeeksi vahva kaivautuakseen jälleen esiin..!
Mutta kiitos sulle erittäin paljon vastauksestasi! Se antoi paljon ajateltavaa ja lisää uutta toivoa =) Mutta sanopas nyt vielä mielipiteesi, että kannattaako minun nyt antaa hänen olla aivan omassa rauhassaan ja olla ottamatta yhteyttä häneen? Se voisi olla ehkä parasta.. Vai?
Sinun kannattaa mielestäni varovaisesti lähestyähäntä. Ehkä paras tapa tähän on tehdä sellaisia asioita, joita teitte suhteenne alkuaikoina, ja jotka tuottivat paljon iloa ja hyviä kokemuksia. Voisitte tavallaan tutustua uudelleen. Jokatapauksessa hiljaisuus ei välttämättä ole hedelmällinen tässä tilanteessa, varsinkin kun mies aika selkeästi "kerjää" huomiotasi. Yhteisen toimintanne muoto pitäisi valita sitten niin, ettette ryövi menneessä tai jatkuvasti muistuta toisianne kriisistänne. Miehen logiikan huomioonottaen jokin toiminnallisesti mielenkiintoinen asia, mitä voitte yhdessä tehdä olisi hyvä. Esimerkiksi vaikka joku yhdessä luistelu voisi olla sellainen romanttinen läheinen liikunnan muoto. Toisaalta se voi olla jotain sellaistakin, että sinulta hajoaa jotain kotona, autossa, mökillä jne ja pyydät miehen apua asian korjaamiseen. Tällaisessa tilanteessa mies pääsee olemaan sankarillinen ja sinä pääset askeleen lähemmäs miestä, koska hän todennäköisesti tyytyväisenä itseensä (koska sai olla sankarisi) laskee suojaustaan. Ja kun mies on sitten "vastaanottavaisella" päällä niin sinä voit tehostaa miehen rakoillutta itsetuntoa puhumalla avoimesti tunteistasi miestä kohtaan.
Tällaisessa tilanteessa kannattaa varautua kuitenkin defenssiiviseen reaktioon, eli mies kaikesta huolimatta saattaa "torjua" tunteenilmaisusi. Kannattaa olla kärsivällinen, eikä ainakaan missään tapauksessa kilahtaa miehelle siitä.
Kaikenkaikkiaan oleellista olisi siis:
1. Keskittyä positiivisiin tunnetiloihin mitä aiheutatte toisissanne - jättäkää vihat tai kaunat taka-alalle. Niitä voi käsitellä objektiivisemmin sittenkun luottamuksen ja rakkauden ilmapiiriä on jälleen rakennettu.
2. Luoda miehelle toiminnallinen ympäristö, jonka puitteissa hän voi jälleen kokea onnistumisen tunnetta ja sen tuottamaa positiivista reaktiota sinussa. Ts. Olla sankarisi.
3. Yritä pysyä askeleen edelle miehen ajatusmaailmaa 8) Korni, mutta aina hyvä neuvo. Loppuen lopuksi miesten - kuten naistenkin - kaikkien ihmisten ajattelumaailmaa on helppo ymmärtää jos miettii tarkkaan miltä toisesta ja itsestä tuntuu. Ole siis tietoinen tunteista.
Kiitos kovasti mahtavista neuvoista! Olen miettinyt pääni puhki, mitä voisin tehdä..! Ja mikään ei ole tuntunut olevan hyvä keino, mutta sinulta tuli niitä paljon. Kiitos niistä kovasti! Toivon tosiaan, että nuo neuvot auttavat.. Todellakin tunnen, että meidät on luotu toisillemme, ja tunnen jotenkin senkin, että hän yhä välittää. Ja niin sanoo myös hänen äitinsä. Mutta minäpä nyt kokeilen noita neuvojasi.
Tosin siinä on se ongelma, että olen parikin kertaa jo ehdottanut yhteistä elokuvailtaa, ja taka-ajatuksena minulla on kummallakin kerralla ollut, että sytyttäisin kynttilän ja ehdottaisin, että keskustelisimme sen liekille yhdessä.. Niinkuin hänellä oli aina tapana tehdä. Olen ajatellut, että se ehkä saattaisi laukaista romanttisen tunnelman ja vapauttaa hänen tunteitaan.. Mutta hänelle ei ole kummallakaan kerralla sopinut.. Enkä tiedä, voinko kysyä enää.. Pelkään, että hän ei jälleen suostu.. Mutta tuo "sankari-teoria" oli hyvä. Jos koitan ensin sitä, ja jos se toimii, niin sitten tuota toista..?
Voi.. Kunpa neuvosi auttaisivat! Haluan saada hänet uskomaan, että sydämeni kuuluu vain hänelle ja haluan sen myös kuuluvan hänelle ikuisesti! Se on minun sydämeni ääni, enkä voi sitä vaientaa.. Sydäntään kun ei voi huijata..
Mutta kiitos vielä kovasti! Sinulla taitaa olla omakohtaista kokemusta, kun noin viisaita puhut =)?
Kokemusta ei minulla ole kovinkaan paljoa, olen vasta 21 vuotias. Mutta olen tottunut kuuntelemaan, näkemään, tuntemaan ja miettimään. Monille kärsivällisyys on menetetty hyve, joillekin se on liittolainen. Toivon kaikkea hyvää teidän suhteeseenne.
...juttu
Ei jaksa nääs lukea, mutta veikkaampa, että se mies ei ole sinun arvoisesi. Pitää sinua "jyvällä", käy hönsimässä muita, välillä jopa sinua ja vannoo teille kaikille ikuista "kaikkea".
Ruvetkaa sinkuiksi... silloin olette molemmat onnellisempia.
Mies haluaa pitää Sinut varalla niin kauan kuin löytää uuden. Jos löytää... Jos ei, niin hän ottaa kyllä yhteyttä.
Ei kuullosta kivalta, eihän?