"Vanha suola janottaa" - mikä typerä fraasi.
Ikäänkuin vaikkapa eron ja helvetillisten tappeluiden jälkeen jotain kiinnostaisi alkaa tapailla vanhaa siippaansa.
Kuullosta kaukaa haetulta. Tai henkisesti heikkojen haikailulta.
Ikäänkuin vaikkapa eron ja helvetillisten tappeluiden jälkeen jotain kiinnostaisi alkaa tapailla vanhaa siippaansa.
Kuullosta kaukaa haetulta. Tai henkisesti heikkojen haikailulta.
Vastaukset 6
Vanhimmat
helvetillisiä tappeluita välttämättä ennen eroa, ei eron aikana, eikä sen jälkeenkään.Joskus se ero tulee ihan muista syistä...
Silloin se vanha suola voikin jossain välissä alkaa janottaa...
Ja sillä tuskin on mitään tekemistä henkisen heikkouden kanssa.
Jos on enimmäkseen hyviä muistoja ja jos tunteitakin vielä löytyy niin kyllä sitä vaan välillä kaipaa exäänsä....Ei se heikkoutta ole, päinvastoin, rohkeutta ja vahvuutta ihmisenä vaatii myöntää että esim. teki väärän ratkaisun ja erosi elämänsä rakkaudesta....
että aika kultaa muistot ja muistaa sen hyvän vain, eikä syitä mikä johti eroon. Vanhoihin tunnelmiin ei pitäis jäädä. Kokka kohti tulevaa.
Mun vanha suola oli sellainen, että tämä nainen tuli ja sanoi minulle ekoina sanoinaan, että haluaa seurustella. Itse en saanut sanottua mitään hänelle, hän sanoi asian neljän kuukauden aikana varmasti 2 - 3 kertaa jokaisella kerralla kun olimme yksissä, eli lähes joka arkipäivä.
Viimeisinä sanoinaankin hän vielä toisti viestinsä. ja laittoi muutaman kuukauden päästä vielä kaverinsakin kautta viestiä.
Ei vanha suola välttämättä tarkoita, että on ollut toisen kanssa intiimissä kanssakäymisessä. Hän voi olla vaikka vain kaukana lapsuudessa tai nuoruudessa ollut ystävä.
Janottaa se suola NIIN paljon... kaipaan ja ikävöin 10 vuoden takaista poikaystävää. Kuulostaako säälittävältä? Varmasti.
Olimme ihan kakaroita kun seurustelimme kaiken kaikkiaan vain puoli vuotta, mutta jostain kumman syystä välillämme on AINA tavatessa jotakin kipinää. Tapaamme eli törmäämme tosin hyvin harvoin ja ihan satunnaisesti esim. baarissa, ei siis mitään pettämistä eikä sovittuja tapaamisia. Mitään konkreettista ei tulekaan tapahtumaan välillämme (vaikka mielessä se on noin miljoona kertaa käynytkin), sillä olen itse naimisissa - yleisesti ottaen onnellisesti ja tiedän, että mieheni on se elämäni mies, jota rakastan valtavasti. Silti ajatukset tästä vanhasta "tuttavasta" saavat joskus vallan, kuten juuri nyt. Ja aina silloin on hetken vaikeaa.
Tiedän, että seurustelustamme ei olisi tullut mitään, olemme kuin yö ja päivä ja kävisimme vain toistemme hermoille, mutta joku juju välillämme piilee ja kipinöitä iskee. Tämän 10 vuotta olen yrittänyt jättää tätä tyyppiä taakseni, mutta aina hän jostakin putkahtaa esiin ja muistuttaa itsestään. Bittersweet.