En tiedä miten suhtautua tähän.. Meillä eroprosessi vireillä ja itse olen jo aika hyvin päässyt entisestä miehestäni yli, olemme asuneet jo melko kauan erillään. Nyt minulla on uusi miesystävä ja uudet kuviot, joista vanhempani eivät vielä tiedä koska heidän mielestään on liian aikaista. Eihän avioliittokaan ole vielä ohi.. Ex-mies kavereeraa vanhempieni kanssa sen verran etten kehtaa uutta miestä tuoda kuvioihin koska tiedän että se loukkaisi häntä ja loukkaa myöskin minua koska en itsekään halua olla exäni kanssa tekemisissä jollei ole pakko. Vanhempani eivät tätä kuitenkaan ymmärrä eivätkä pysty kunnioittamaan eropäätöstäni, vetoavat vain siihen että heillä on niin rankkaa sulattaa meidän eroa ja että minun pitäisi ymmärtää heitä.. Eikö sen nyt pitäisi olla vähän toisinpäin? Minun elämäni, minun avioliittoni, minun eropäätökseni... Ymmärrän tietysti että avioero vaikuttaa myös muihin läheisiin ihmisiin mutta loppupeleissä se on kuitenkin vain kahden kauppa ja muiden on se vain hyväksyttävä. Tai oltava hyväksymättä ja pilata suhteensa tyttäreensä..
Ex-mies ja vanhemmat
:o)
121321
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
valmiiksi olet miettinyt ? vapaa anoppi?
Annappa asian olla kyllä vanhempiesi on hyväksyttävä että elämä on sun elämää.
On hienoa jos se ei luista lähdet parempi aikaisemminkuin liian myöhään, sitten harmittaa kun pitkään kituuttanut ja ei minkään arvoista elämä.
Avoliitot on hyviä nykyään.
Helppo erota.
Vanhrmpasi ovat sitä aikakautta jollion kärsittiin turhaan.
Hyvä jos teillä ei vielä lapsia, parempi heilläkin sopuisassa suhteessa kuin rakkaudettomassa kodissa.
Elämä on sinun!!
Mielestäni sinulla on oikeus solmia uusi suhde kun sen parhaaksi katsot. Minusta olisi reilua, että vanhemmat tukevat päätöstäsi ... ja suhtautuvat uuteen mieheesi asiallisesti (ymmärsin ettei hän ole tullut sinun ja exäsi "väliin"). Oletan että olet kertonut syyt eroosi, ja ettei sinulla ollut hyvä elää exäsi kanssa ... nyt on ... erikoiset vanhemmat jotka eivät lapselleen pelkkää hyvää toivo ja tahdo.
Toisaalta, myös heillä ja exälläsi on oikeus pitää toisiinsa yhteyttä. Se ei ole tarkoitettu sinua tai nykyistä miestäsi loukkaamaan, mutta vaikke te erositte, ei sen tarvitse merkitä etteivät he voisi olla "väleissä". Siihen sinun ja nykyisen miehesi mtös sopeuduttava.
Eli, yhteensovittamista tiedossa, ja kunkin valintojen kunnoittamista. Kyllä se siitä.
Tuota päätöstä ei mielestäni tarvitse sen kummemmin tukea, mutta se kannattaa silti hyväksyä; vaikka vain ikävänä tosiasiana.
Et taida tietää edes mitä on tulossa? Puhumattakaan, että olisit päässyt pahimman yli.
Selvästikään toiset eivät ymmärrä päätöstäsi, ja siitä saat luultavasti kärsiä. Loppuelämäsi? Sen riskin sinä otat. Et voi vaikuttaa muiden mielipiteisiin. Jotkut yrittävät mustamaalaamalla ex:ää, mutta oman maineensa siinä vain pilaa.
Avioero ei todellakaan ole vain kahden kauppa, kuten olet jo saanut huomata.
Kehoittaisin varautumaan rankkaan prosessiin.
Olet oikeassa siinä mielessä että ei kai siitä erosta koskaan ihan täysin yli pääse, ei sitä unohda. Ja en tietenkään ole kokonaan päässyt yli erosta, mutta siinä mielessä että elämä jatkuu ja itse tunnen olevani taas onnellinen joten voin sanoa että olen ainakin päässyt jatkamaan elämääni eteenpäin.. Kuten sanoin, ymmärrän kyllä että kaikkia asianosaisia satuttaa meidän ero, mutta silti molempien perheiden pitäisi vain hyväksyä se tosiasia että ero on tullut, eikä yrittää jarruttaa sitä kaikin mahdollisin keinoin ja vaikeuttaa meidän lopullista irtautumista ja yli pääsemistä..
...meillä erossa syntyi aita, jonka puolen täytyi lähes jokaisen valita.
Aika moni karkasi koko haasta.
Oman lapsen ero koskee isään ja äitiin varmaan enemmän, kuin eroajiin.
Eihän miehesi ole eroamassa tai riidoissa vanhempiesi, vaan SINUN kanssasi. Todella outo näkemys siinä, että kun pariskunta eroaa, niin automaattisesti pitäis välit katkaista molemmilla toistensa kavereihin ja sukuihin ja yhteisten kavereiden pitäis "valita puolensa"!
Kuten mainitsit, niin avioero on vain kahden ihmisen kauppa ja muilla on se vaan hyväksyttävä. Sinä ja miehesi hoidatte asian keskenänne, kuten aikuiset ja sinä voisit miettiä asin niin, että muistat ettei miehesi ole eroamassa muista kuin sinusta.
Itselläni on ikävä tilanne sinällään, että kun erosimme exäni kanssa, hänen puoleltaan suku lakkasi pitämästä yhteyttä. Siis nyt entiset kaverit ja kaikki, jotka sattuivat exälle sukua olemaan. En ole sitten enää itsekään yhteyttä pitänyt, kun ei se yksipuolisesti oikein toimi. :)
Tosi älytöntä, että pilaisit välit vanhempiisi vain, koska haluat etteivät he olisi tekemisissä ex-miehesi kanssa... se kuuluu tänä päivänä jo kuitenkin monien vanhempien elämään, että lapsen kautta sukuun on tuotu sekä exiä että uusia miehiä ja naisia. Jos taas et itse saa tehdä omia päätöksiäsi ja seurustella kenen kanssa haluat, vain koska se ei ole vanhempiesi mielestä sopivaa, niin hallitsetkohan omaa elämääsi?
Kuitenkin, viehän uutukaisesi näytille, että vanhempasi tajuavat sinun jatkavan elämääsi vaikkeivat he hyväksyisikään sitä. Mieshän on sinun uusi kumppanisi, sinun valintasi ja tärkein on että sinä haluat hänen kanssaan olla. Viis muista! Lämmintä kesää ja tsemppiä tilanteeseesi!! :)
..lähinnä nyt reagoin sen vuoksi, että kun minulla on uusi mies jota tunnen rakastavani valtavasti, en toivoisi hänelle sellaista tilannetta, että ex-mieheni vielä hengailee perheeni kanssa ja aiheuttaisi jotain mustasukkaisuuden tai huonommuuden tunteita rakkaalleni, kuten että "ex-mies on vanhempien lellikki, miten ikinä voisin päästä tähän perheeseen sisään" tai jotain.
Et vastannut kysymykseen onko teillä lapsia ja tuliko tuo uusi "mies" väliinne vai oliko jo eroprosessi käynnissä kun uuden hommasit? montakertaahan on niin ettei "väliintullut" saa kummankaan perheen sympatioita ikinä puolelleen ja se on mielestäni oikein koska tämähän on aivan selvä avioliiton rikkoja eikä kukaan tuollainen saa minun sympatioitani puolelleen. tehdään asiat oikeassa järjestyksessä eikä niinkuin tuntuu.
..kuin kolmannen pyörän takia. Itse asiassa ärsyttää eniten juuri se asenne, että kun ero tulee niin kaikki automaattisesti olettavat että jommalla kummalla on joku toinen. Näin olettivat myös omat vanhemmat vaikka miten yritimme selittää että ne syyt on ihan jossain muualla kuin kolmansissa osapuolissa.
Joten ei, nykyiseni ei tullut meidän väliin. Ja ei, meillä ei myöskään ole lapsia.
Malttia vaan, älä hosu, niin hyvä tulee.