Minun piti kerran viijä Saariseläle talijoja, mulla oli sillon oma limusiini huollosa, niin menthin naapurin Jounin mersula. Methän varasima sieltä mökin, ko aioima käyvä illala hotelisa kattomasa joko naista saatas.
Olihan sielä niitä etelän naisia. Methän Jounin kansa alethin pyörittelhen niitä sielä parketila ihan tosishan. Löytyhän sitte semmonen nätti vaalia, oikia plonti. Sehän tuli samhan pöythänki istumhan.
Jouni alako sitte kauppaamhan naisele porontalijaa. Nainenhan innostu siitä tosishan. Jounin kansa menthin veshan ja sielä päätimä että Jouni mennee sen kans mökhin eeltä käsin, ja mie tulen sitte jäläkhen. Jouni meinas että harrastettas ryhymäseksiä. Jouni supliikkimiehenä puhuis valamhiksi homman. Merkikis sovithin että Jouni yskäsee kovasti, koska mie saan tulla. Jouni lähtiki heti “kauppaamhan sitä talijaa.”
Mieki menin jonku ajan päästä sinne mökhin hilijaa ja toisen huoneen ovi oli kiini. Sitte kuuluki melekonen rykäsy. Mie otin äkkiä kaikki vaathet pois. Tuo “saparoki” nousi heti valamhiksi pysthyn täythen kommeuthen ja komia se kyllä onki. Sitte aukasin oven ja menin huonheshen sishän.
Kuulu kauhia rääkäsy. Naiselta lensi viinilasi käestä lattialle, se makkoili sängysä vaathet päälä porontalijala ja nojasi sängyn pääthyn. Jouniki oli vaathet päälä, säikähti ja karijasi mulle: Mitä helvettiä sie koikkelehit ilikosen alasti kalu pystysä.” Mie siihen että, siehän yskäsit. Jouni sano että ei yskässy, mutta tuola Kirstilä meni vähän viiniä henkhen se siinä köhi.
Vaikka mulla tuo “saparo” nousee äkkiä pysthön, niin vielä nopiammasti se sillo laski alas. Häpes ja säikähti raukka niin paljon ettei jääny näkösäle ku reilut kaheksantoista senttiä. Siinä se roikku kurtusa pettynhenä lattiaa kohti.
Sitä mie en käsitä mikä sille naisele tuli ko huusi ko palosireeni että: “Vai tämmöisiä miehiä ja tämmöiset aikeet.” Oli se hyvä ettei Jouni alakanu sen kans millekhän ko se oli niin riski nainen, että meinas koko mökki hajota ko löi oven kiini lähtiessä. Pelekäsin että siirtyy kokonhan perustuksilta syrjihhän. Katostaki lamppu sammu.
Ei tullu meilä porontalijakauppoja sillon eikä tullu mithän hyvin suunnitellusta ryhymäseksistäkhän.
Jonkulaisia “raumoja” taisi siitä karijahuksesta saaha tuo minun “saparoki” ko ei kestä ennää kovia ääniä ollenkhan. Pittää aina käsi laittaa naisen suun ethen ku niillä hyvvää alakaa tekhen, ku ylleensä huutavat sillon niin kovasti ja kauvon.
Täsä se nyt tuli tojistettua kaikille, ettei mullakhan aina onnistu, naishommat meinaan. Kerran vuojesa voipi käyä näin. Jounin kanskhan ei ennään suunnitellakhan kimppakivvaa.
Hyvvää Jussia, olokaahan ihimisiksi niinku mieki.
Olihan sielä niitä etelän naisia. Methän Jounin kansa alethin pyörittelhen niitä sielä parketila ihan tosishan. Löytyhän sitte semmonen nätti vaalia, oikia plonti. Sehän tuli samhan pöythänki istumhan.
Jouni alako sitte kauppaamhan naisele porontalijaa. Nainenhan innostu siitä tosishan. Jounin kansa menthin veshan ja sielä päätimä että Jouni mennee sen kans mökhin eeltä käsin, ja mie tulen sitte jäläkhen. Jouni meinas että harrastettas ryhymäseksiä. Jouni supliikkimiehenä puhuis valamhiksi homman. Merkikis sovithin että Jouni yskäsee kovasti, koska mie saan tulla. Jouni lähtiki heti “kauppaamhan sitä talijaa.”
Mieki menin jonku ajan päästä sinne mökhin hilijaa ja toisen huoneen ovi oli kiini. Sitte kuuluki melekonen rykäsy. Mie otin äkkiä kaikki vaathet pois. Tuo “saparoki” nousi heti valamhiksi pysthyn täythen kommeuthen ja komia se kyllä onki. Sitte aukasin oven ja menin huonheshen sishän.
Kuulu kauhia rääkäsy. Naiselta lensi viinilasi käestä lattialle, se makkoili sängysä vaathet päälä porontalijala ja nojasi sängyn pääthyn. Jouniki oli vaathet päälä, säikähti ja karijasi mulle: Mitä helvettiä sie koikkelehit ilikosen alasti kalu pystysä.” Mie siihen että, siehän yskäsit. Jouni sano että ei yskässy, mutta tuola Kirstilä meni vähän viiniä henkhen se siinä köhi.
Vaikka mulla tuo “saparo” nousee äkkiä pysthön, niin vielä nopiammasti se sillo laski alas. Häpes ja säikähti raukka niin paljon ettei jääny näkösäle ku reilut kaheksantoista senttiä. Siinä se roikku kurtusa pettynhenä lattiaa kohti.
Sitä mie en käsitä mikä sille naisele tuli ko huusi ko palosireeni että: “Vai tämmöisiä miehiä ja tämmöiset aikeet.” Oli se hyvä ettei Jouni alakanu sen kans millekhän ko se oli niin riski nainen, että meinas koko mökki hajota ko löi oven kiini lähtiessä. Pelekäsin että siirtyy kokonhan perustuksilta syrjihhän. Katostaki lamppu sammu.
Ei tullu meilä porontalijakauppoja sillon eikä tullu mithän hyvin suunnitellusta ryhymäseksistäkhän.
Jonkulaisia “raumoja” taisi siitä karijahuksesta saaha tuo minun “saparoki” ko ei kestä ennää kovia ääniä ollenkhan. Pittää aina käsi laittaa naisen suun ethen ku niillä hyvvää alakaa tekhen, ku ylleensä huutavat sillon niin kovasti ja kauvon.
Täsä se nyt tuli tojistettua kaikille, ettei mullakhan aina onnistu, naishommat meinaan. Kerran vuojesa voipi käyä näin. Jounin kanskhan ei ennään suunnitellakhan kimppakivvaa.
Hyvvää Jussia, olokaahan ihimisiksi niinku mieki.
Vastaukset 5
Vanhimmat
ko mie meinasin ihan nauruun tukehtua! Sie se vasta sälli oot ja sinun kaveri kans.
ei mulla muuta..lissää pökköä pesään!
Sullon munnaa! Niinko kanttia.. ;)
Jokhan on kaikki yöttömän yön töllöttäjät hoije...ei ku palaveltu että pääsemä leppäämhän ja kalastamhan, ko talavela met emmä kalasta. heh heh
Met ootamaki nytten niitä ruska-aikoja. Sitte tulleeki palijon turisteja kattomhan mei..ruskaa.
Kerran yksi etelänmies kysy, että mitä met tehemä kesälä. Mie sille että, met naima ja kalastama. Sitte se kysy että mitä met tehemä sitte talavela. Mie sanoin sille että, sillon met emmä kalasta.
Kyllä sitä saa kuulla yhtenhän ihan tolokuttomia kysymyksiä turisteilta.
Turistista tuliki mielhen juttu, ko tuola tunturisa tuli vasthan turisti ja kysy multa että misä suunnasa on pohojonen. Miehä sille näytin, mutta se katto siitä mittarista ja näytti suunnan misä se sen mielestä on. Se vishin suuttu ko mie sanoin sille että on sitä pohojosta vähän sieläki ko lapisa kerta olhan. Sitte se tohkheissa sano että mitä jos eksyttä ku ei ole sulla kompassia. Mieki vähän sille suutahin ja sanoin että jos met meinathan eksyä, sillon lähethän kotia.
Pijethän hyvvää huolta turisteista ja palavelhan hyvästi, että net tulevat mejän tykö uuvesthan.
Yhtenä talavena sato mahottoman palijon lunta ja aura-auto oli katkassu semmosen opastemerkin. Siitä merkistä oli katkennu kokonhan nimi pois ja se pätkä, josa luki 48km. törrötti pystösä kohti taivasta.
Siihen kohale pysähty turistin auto, kuski veivasi ikkunan auki ja kysy multa: "Mihin on tuo 48 kilometriä matkaa"? Sanoin sille että joka suunthan.
Ei etes kiittäny ku veivasi ikkunan kiini ja lähti ajamhan että lumi pöllysi.
Nyt mie taijan jättää teät rauhhan vähäksi aikaa ja panna tämän hujitsun kiini, lähen kattomhan hyviä apajia että saisko...kallaa.