Kuten aina - olen se kakkosvaihtoehto kun mitään muuta ei ole. Jos poikaystävällä on muuta menoa tai tyttöystävä jätti juuri juhannuksen kynnyksellä, kysytään minun seuraani. "Voisin tulla vaikka pistäytymään, grillataanko?" Ja sitten odotetaan tietysti spontaania innostusta ja reagointia, että totta kai tule vaan, lähdetään yhdessä juhannuksen viettoon. Jos en heti ole innolla mukana, ihmetellään että mikäs sillä nyt on, onpa se kummalla tuulella.
Kutsut tulevat aina viime hetkellä. Onko tuttua kenellekään muulle sinkulle? Tuttavapariskunta/kunnat lähtevät mökille ja kuvittelevat että minä, sinkku, olen tietysti viikonlopun vietossa yksinäni kaupungissa ja minut voi hälyttää vaikka muutamaa tuntia ennen tai edellisenä iltana mukaan. Ja sitten ollaan todella yllättyneitä jos minulla (MINULLA! SINKULLA!) voi olla jotain sovittua menoa viikonlopuksi.
Selkeimmin tuo ajattelutapa näkyy tilanteissa, joissa toinen osapuoli ikään kuin tahattomasti putkauttaa sammakon suustaan sanomalla jotain siihen tyyliin että "ajattelin että tulen sitten sinun kanssasi" - jos alkaa siis näyttää siltä, että jokin asia ei menekään suunnitelmien mukaan. Miten loukkaavaa! Ja minä - aivan liian kilttinä ihmisenä en koskaan osaa napauttaa riittävästi tuollaiseen takaisin, kuten sanomalla että ai niin, unohdin ihan sanoa, että minun suunnitelmat ovat täysin muuttuneet että älä vain minun varaani mitään laske...
Kutsut tulevat aina viime hetkellä. Onko tuttua kenellekään muulle sinkulle? Tuttavapariskunta/kunnat lähtevät mökille ja kuvittelevat että minä, sinkku, olen tietysti viikonlopun vietossa yksinäni kaupungissa ja minut voi hälyttää vaikka muutamaa tuntia ennen tai edellisenä iltana mukaan. Ja sitten ollaan todella yllättyneitä jos minulla (MINULLA! SINKULLA!) voi olla jotain sovittua menoa viikonlopuksi.
Selkeimmin tuo ajattelutapa näkyy tilanteissa, joissa toinen osapuoli ikään kuin tahattomasti putkauttaa sammakon suustaan sanomalla jotain siihen tyyliin että "ajattelin että tulen sitten sinun kanssasi" - jos alkaa siis näyttää siltä, että jokin asia ei menekään suunnitelmien mukaan. Miten loukkaavaa! Ja minä - aivan liian kilttinä ihmisenä en koskaan osaa napauttaa riittävästi tuollaiseen takaisin, kuten sanomalla että ai niin, unohdin ihan sanoa, että minun suunnitelmat ovat täysin muuttuneet että älä vain minun varaani mitään laske...
Vastaukset 10
Vanhimmat
Mitäs itse tekisit, jos olisit itse parillinen ja sinulla olisi sinkkuystävä ? Jeesustelematta, kiitos. Noin se vaan menee, turha ihmetellä.
laajempi kaveripiiri, ni ei tarvitse pahemmin mietiskellä tuollaisia juttuja.
Sinulle sentään tulee noita kutsuja. Minulle ei tule edes viimetingan kutsuja.
Ollessani vielä avioliitossa pyysin kyllä useinkin sinkkuystäviä mukaan jonnekin ja yritin tavata heitä ilman puolisoanikin. Mutta aika usein vastaus oli, että ei ole aikaa jne jne. Nyt kun taas olen itse sinkku, nuo entiset sinkkuystäväni ovat pariutuneet eikä kukaan koskaan pyydä minua minnekään. Toki joskus edelleenkin itse kysyn heitä jonnekin mutta ehkä kerran kymmenestä kysyminen tuottaa tulosta ja silloinkin "jos mies ei ole/on töissä", "ihan pikaiseen vaan että ehtii kotiin yhdeksäksi" ja niin edelleen.
minulla on paljon ystäviä,mutta kaikki parisuhteessa ja monilla lapsiakin.Nyt on juhannusaattoaamu,eikä kukaan ole kysellyt minulta,miten vietän juhannuksen ja missä?Kaikki vouhottaa vaan mökille tai veneilemään menosta yms.Ei kenellekkään ole tullut mieleen kysyä,haluaisinko kenties mukaan?Sinkku unohdetaan totaalisesti aina juhlapyhien aikaan.Aina.Itse en kehtaa kerjätä seuraa keneltäkään.Tuntuu hölmöltä tunkea väkisin kenenkään tarkasti suunniteltuun jussinviettoon.tunnen itseni TODELLA yksinäiseksi tänään ja huomenna.Sitten vielä juhannuksen jälkeen pitää kuunnelle kaikkien ihania juhannusmuistoja.Kammottavaa!Hyvää jussia kuitenkin kaikille kohtalotovereille.
aina olen nämä ahdistavat pyhät yksin viettänyt, eikä itse asiassa kukaan kysynyt, että mitenkä minä sitä vietän. Tähän saattoi kyllä viakuttaa sekin, että vaihdoin juuri työpaikkaa ja muutin uudelle paikkakunnalle. Enhän täällä periaatteessa tunne kuin muutaman ihmisen ja heidän seuraansa en halua väkisten tunkeutua. Ehkä lähden illanpäälle ajelemaan 100 kilsan päähän "pilaamaan" systerini juhannuksen :) Vaikkei heile ole kutsua tullutkaan ja kun kuukausi sitten kysyin kylään pääsyä, hänellä oli jotakin muuta menoa perheensä kanssa. Lupasi ehdottaa jotakin viikonloppua myöhemmin :P
Mun pariutuneet kaverit kysyivät mut mukaan mökille johon ovat pariskuntaseurassa menossa. No perkele tottakai mukaan vaan, saunaan viinapäissään jne. Onneksi on ulkomaiset vaimot äijjillä niin ei tuu motkotusta, saa olla miten lystää. Kokemusta on tiukkapipoisista suomalaisprinsessoista eikä ne kovin hyviä ole.
suominaiselle ei mikään kelpaa, ei sekään että pyydetään johonkin ...
Tutun kuuloista, itsekkin olen se kakkosvaihtoehto. Useita "ystäviä" kyllä löytyy, mutta kaikki ovat pariutuneet. Olen kaveripiirini ainut sinkku.. tosihienoo. Aina kun jotain järjestetään jossa kaikki ovat koolla olen aina se ulkopuolinen outo lintu.
Homma menee aina siihen että tietenkin parit kyselevät toisiltaan, missävaiheessa talonrakennus, lapset yms... sinkultahan ei nyt sinällään mitään sen kummempia kysellä. Vttu että juuri silloin on niin ulkopuolinen olo kuin olla ja voi.
Nytkin parit viettävät jussia keskenään eikäpä minuakaan ole mihinkään kyselty, ei tietenkään. Miksi vanhatkin ystävät tavallaan unohdetaan heti kun se "oikea" löydetään? No riittää itkeminen, hyvää juhannusta kaikille sinkuille!
Totta; näin tämä peli menee myös minun kohdallani. Kaveripiirini on suhteellisen laaja, mutta kun ikää on jo 25 niin sinkkukaverit alkavat olla vähissä. En oikeastaan anna asian suuremmin häiritä, vaan nautin ylimääräisestä vapaapäivästä itsekseni; käyn lenkillä, laittelen hyvää safkaa, ehkä luen jotain ja tietysti katselen jalkapalloa.
Joulu on oikeastaan ainoa juhlapäivä, joka näkyy jollakin tavalla elämässäni. Silloin lennän pariksi päiväksi vanhempieni luo, mikä on ihan hyväksyttävä tapa viettää joulua. Juhannus, vappu ym. bileet ovat viime vuosina olleet ongelmallisempia, sillä vanhan kaveriporukan kesken ei juhlia oikein voi järjestää.
En oikeastaa edes viihdy perheellisten tai pariutuneiden kavereitteni seurassa. Heidän juttunsa Villepetterin korvatulehduksista tai rivitalojen hinnoista Espoossa eivät voisi juuri vähempää kiinnostaa.
Juhannus yksin kaupungissa on oikeastaan ihan mukava kokemus, kun kaikki muut ovat paenneet maalle. Cityjuhannus on varmasti rauhallisin ja stressittömin vaihtoehto, tosin hieman tylsä.
Onkohan leffateatterit auki viikonloppuna? Vois vaikka piipahtaa lähikaupungissa. Itselle myös on juhlapäivät muodostuneet ihan vain pidemmiksi viikonlopuiksi, jolloin on hyvä esim. siivota. Harmi, että asun täällä korven korvessa, jossa kaikki pakenevat mökeilleen tai saariin. No, olenhan minä itsekin hyvää seuraa ja lainasin tuttavilta aika monta dvd -kasettia :)