Hei.
Tää voi kuulostaa aika sairaalta mut toivon et saisin asiallisia vastauksia ja apua mun ongelmaan.
Olen 20v tyttö ja tapasin puoli vuotta sitten pojan, 22v. Puhuttiin paljon puhelimessa, joskus jostain asiasta hänelle tuli mieleen hänen ex ja hän jotenkin masentui. Se oli hänelle arka paikka.
Nyt ollaan seurusteltu parisen viikkoa, kun vihdoin muutin samalle paikkakunnalle kuin hän.
Ongelma on se, että olen mustasukkainen hänen entisilleen. Hän ei heistä paljon puhu, mutta hänellä on kädessään tatuointi, jonka laittoi rakkaudenosoitukseksi entiselleen. (suhde meni poikki jo pari vuotta sitten)
Itse en ole ennen häntä seurustellut enkä harrastanut seksiä muiden kanssa. Ajatuskin, että hän on rakastanut ennen minua jotakuta niin paljon ja SE että hän on rakastellut sen ihmisen kanssa saa mut todella surulliseksi.. ja jotenkin tunnen että hän on "saastunut" ja likainen kun hän on ollut muiden kanssa ennen mua. Monta kertaa on tilanne alkanut käydä kuumaksi, mutta yhtäkkiä minulle tulee aina mieleen ne hänen entiset ja en pystykään jatkamaan ja on pakko poistua muualle.. kun minua alkaa oksettaa! ajatuskin että hän on koskenut nuollut... en kestä sitä!! en siedä hänen kosketusta enää.
Haluaisin että olisin hänelle se ainoa..
Mulla on todella huono itsetunto, oon lihava ja jne. Poikaystävä kyllä sanoo kauniiksi mutta ei liiemmin muuta kommentoi. Hän on todella fiksu ja osoittaa rakkauttaan. Mikä minussa on vikana??
Oon yrittänyt jankuttaa itselleni, että ne entiset on ollutta ja mennyttä mutta en pysty siihen. Tuntuu että hän on minua paljon parempi, kun on seurustellut ennemminkin. En pääse tästä tuntemuksistani eroon, auttakaa hyvät ihmiset mitä teen? poikaystäväni kohta luulee, että en rakastakaan häntä.. ja luulen, että hän ei ymmärrä mua jos kertoisin tästä hänelle.. hän on muuten hyvin ymmärtäväinen mutta kun hänellä itsellä on hyvä itsetunto. Tunnen muutenkin olevani niin huono kun olen juuri nyt työtön samalla kun hän opiskelee hienoa ammattia. Mieitin vain koko ajan että vertaako hän mua muihin...entisiin.. olisiko parasta antaa suhteen olla?
en tiedä miten pystyisin siihen sillä rakastan häntä mielettömästi ja hän on suloisin maailmassa.. mutta joka kerta kun näen sen tatuoinnin hänen kädessä masennun...
jotenkin se entinen on kiinni hänessä...
Tää voi kuulostaa aika sairaalta mut toivon et saisin asiallisia vastauksia ja apua mun ongelmaan.
Olen 20v tyttö ja tapasin puoli vuotta sitten pojan, 22v. Puhuttiin paljon puhelimessa, joskus jostain asiasta hänelle tuli mieleen hänen ex ja hän jotenkin masentui. Se oli hänelle arka paikka.
Nyt ollaan seurusteltu parisen viikkoa, kun vihdoin muutin samalle paikkakunnalle kuin hän.
Ongelma on se, että olen mustasukkainen hänen entisilleen. Hän ei heistä paljon puhu, mutta hänellä on kädessään tatuointi, jonka laittoi rakkaudenosoitukseksi entiselleen. (suhde meni poikki jo pari vuotta sitten)
Itse en ole ennen häntä seurustellut enkä harrastanut seksiä muiden kanssa. Ajatuskin, että hän on rakastanut ennen minua jotakuta niin paljon ja SE että hän on rakastellut sen ihmisen kanssa saa mut todella surulliseksi.. ja jotenkin tunnen että hän on "saastunut" ja likainen kun hän on ollut muiden kanssa ennen mua. Monta kertaa on tilanne alkanut käydä kuumaksi, mutta yhtäkkiä minulle tulee aina mieleen ne hänen entiset ja en pystykään jatkamaan ja on pakko poistua muualle.. kun minua alkaa oksettaa! ajatuskin että hän on koskenut nuollut... en kestä sitä!! en siedä hänen kosketusta enää.
Haluaisin että olisin hänelle se ainoa..
Mulla on todella huono itsetunto, oon lihava ja jne. Poikaystävä kyllä sanoo kauniiksi mutta ei liiemmin muuta kommentoi. Hän on todella fiksu ja osoittaa rakkauttaan. Mikä minussa on vikana??
Oon yrittänyt jankuttaa itselleni, että ne entiset on ollutta ja mennyttä mutta en pysty siihen. Tuntuu että hän on minua paljon parempi, kun on seurustellut ennemminkin. En pääse tästä tuntemuksistani eroon, auttakaa hyvät ihmiset mitä teen? poikaystäväni kohta luulee, että en rakastakaan häntä.. ja luulen, että hän ei ymmärrä mua jos kertoisin tästä hänelle.. hän on muuten hyvin ymmärtäväinen mutta kun hänellä itsellä on hyvä itsetunto. Tunnen muutenkin olevani niin huono kun olen juuri nyt työtön samalla kun hän opiskelee hienoa ammattia. Mieitin vain koko ajan että vertaako hän mua muihin...entisiin.. olisiko parasta antaa suhteen olla?
en tiedä miten pystyisin siihen sillä rakastan häntä mielettömästi ja hän on suloisin maailmassa.. mutta joka kerta kun näen sen tatuoinnin hänen kädessä masennun...
jotenkin se entinen on kiinni hänessä...
Vastaukset 6
Vanhimmat
Hmmm...on helppo sanoa tietenkin mitä olisi fiksuinta ajatella/tehdä...mutta...tunteet ovat sinussa ja sinun.
Entisille ei ole syytä olla mustasukkainen, ja luulenpa että poikaystäväsi on vain tyytyväinen, ettei sinulla ole ollut muita ennen häntä= olet siinäkin suhteessa parempi kuin entiset.
Oma ´"huonoutesi" ja itsetuntosi ovat sinussa, sinä olet ainoa joka kykenee ajatuksillesi jotakin tekemään.
Miksi hän vertailisi sinua keneenkään? Eihän hän sinun kanssasi olisi, jos niin tekisi.
Tatuointi taas on vähän sellainen juttu, että joudut itse miettimään, kykenetkö elämään sen kanssa, että poikaystävälläsi moinen on? Sen poistaminen jättää todella ruman arven, ja sinä kuitenkin muistat sen olleen olemassa. Yleensäkin typerää vaatia tai antaa jonkun tehdä moinen asia "rakkauden osoituksena". Huh huh...millainenhan lienee ex ollut.
Mieti mitä sinä haluat elämältäsi, pystytkö elämään hänen kanssaan, millainen olo sinulla on jne.
Entisiä on turha miettiä, muista että menneisyys ei tule takaisin, mutta tulevaisuus on edessä ja sinä päätät millainen se on sinun kohdallasi.
Lyhyesti...mennyttä ei voi muuttaa, mutta tulevaan voi vaikuttaa.
voihan sitä äijää pyytää muuttamaan tatskan erilaiseksi, se taas osottaisi että nyt eletään näin ja entinen on entistä. poistaminen on kallista ja arpi jää, totta. mutta tatskoja on suht helppo muokata!
Minun mielipiteeni on, että sinun tunteesi ovat tosia ja oikeutettuja ja jostain ne nousevat. Mutta että ne voivat olla kotoisin ihan muualta kuin nyt ajattelet. Neuvon sinua hakemaan jotakin psykoterapiaa, sillä minusta näyttää siltä, että mikään rakkaudenosoitus ei poista pahaa tunnettasi. Se näyttää olevan jossain syvällä, syntynyt jo varhaisessa lapsuudessa ja jättänyt niin syvät arvet että itsetuntosi on mennyt.
Ei ole muuta keinoa kuin saada itsetunto kohoamaan ja tuntemaan itse itsensä rakastetuksi ja arvokkaaksi, niin mustasukkaisuuskin hälvenee, kun oma minuus ja arvo ei ole toisten tunteiden jas tekojen varassa. Mutta se voi vaatia monenkin vuoden terapian. Kaikkea hyvää sinulle!!!
olipa rankkaa tekstiä. ei kaikki tarvi terapiaa päästäkseen nyt esim. mustasukkaisuudesta eroon. miten sinäkään voit yhden nettikirjoituksen perusteella luokitella jonkuin terapiaa tarvitsevaksi?
Kyllä Minä kirjoitti aivan asiaa. Mielestäni alkuperäisen kirjoittajan tekstistä kävi selvästi ilmi, että mustasukkaisuus johtuu suureksi osaksi huonosta itsetunnosta. Siitä kun ei osaa arvostaa omaa itseään ja sitä kautta epäilee myös suhteen kestävyyttä ja poikaystävän tunteiden aitoutta. Itsetunto yleensä paranee ikävuosien karttuessa. Sitä ei kuitenkaan kannata jäädä odottamaan, vaan tehdä asialle jotain. Jotta elämästä voisi nauttia täysin rinnoin, eikä pelätä aina pahinta mahdollisinta. Terapia varmasti toisi apua tähän ja elämänlaatu paranisi selvästi. Kovasti tsemppiä alkuperäiselle kirjoittajalle!
puhu miehellesi!
et voi arvuutella että ymmärtääkö hän sinua vai ei jos et tunteistasi ja peloistasi uskalla puhua! ja jos ei ymmärrä ja vähättelee sinua niin eipä ole kundi sinun arvoinen!
älä enää haudo peikkoja päässäsi vaan ota ja puhu miehelle!