enään vain puolikas

paljon tapahtui...elämä todellakin oli välillä yhtä helvettiä, silti kaipaan ja odotan.

ja edelleen ajattelen 80% valveillaoloajasta eksääni ja ihmisen pahuutta. Silti verrattuna parin kuukauden takaiseen olotilaan asiat on ihan helvetin hyvin, eli ilmeisesti kaikkeen tottuu, siihen menee vaan valitettavasti hieman aikaa ;).

Positiivisinta on että vaikka edelleen aika menee TODELLA hitaasti, niin taakse päin katsoen aika on mennyt törkeän nopeasti eikä kärsitty tuomio enää paina.

Juhannuksestasi ei varmasti tule maailman mukavinta, mutta usko mua: tulee vielä päivä jolloin muistat tän juhannuksen "silloin kun mulla oli sydän murtunut", ja toisen kainalossa se tuntuu kuin eri elämässä tapahtuneelta :)!!!

Siitä on saatan vuosia ja edelleen jatkuvasti ajattelen. Koska tämä helvetin paska ja vänkääminen oikein loppuu.

MASENTAA, vihaan tätä kaupunkia.

Oletko päässyt mihinkään tulokseen ajatuksissasi siitä miksi hän nyt siten olisi kenties lähtenyt? Kyllästyminen iski, pelimiehen/naisen vikaa, jotain mitä menit sanomaan?

Sama homma, paitsi aikaa jo 8kk ja exä pyörii ajatuksissa jatkuvast. Puhelin kun piippaa niin toivon että se olisi hän. Toki hän joskus soittaakin, tai viestittää, mutta kaikki sovitut tapaamiset hän on "unohtanut" ja aina sen jälkeen olen ollut taas vähän enemmän rikki...aina kun alan unohtaan ja elämä alkaa olemaan mallillaan, niin puhelin soi ja siellä on hän ja taas toivon liikoja ja taas olen rikki...seksiä on ollut 3 muun naisen kanssa, mutta tunteita ei sen kummemmin ole muita kohtaan ollut. Varsinkin nyt juhannuksena on raskasta sillä siitä on nyt tasan 7vuotta kun juhannuksena hänet löysin. Sen jälkeen tämä on ensimmäinen juhannus yksin. Eilenkin hän soitti, sovittiin tapaaminen, mutta illalla hänellä olikin taas muuta menoa, vaikka olin valmistautunut kaikilla tavoilla tapaamiseen ja koko päivä meni vain odotellessa tätä tapaamista. Taas odotan josko hän vaikka tänään haluaisi nähdä. Tiedän kyllä että hänellä on vielä tunteita, mutta en ymmärrä miksei voi antaa niille periksi. Vastustaa kaikilla tavoilla tunteitaan, tai sitten kuvittelen vaan oman pahanoloni keskellä...tällaista se on toisilla ja toisilla se taas on niin helppoa. Mutta hyvää juhannusta hänelle ja kaikille muille tämän lukeville :)

ei minustakaan ole kuin puolikas jäljellä jos sitäkään. Itse aiheutin riidassamme tämän reilu kuukausi sitten..olin paniikissa ja pakokauhun vallassa koska pelkäsin menettäväni hänet ja pelon takaa mesosin hänelle että nyt loppu.

Aikaa on kulunut ja olo pahenee..ikävä on kova ja toinen puoliskoni haluaa olla rauhassa ja haluaa aikaa. Ymmärrän mitä tuskaa aiheutin hänelle kun tälläsen täysin harkitsemattoman sanatulvan päästin suustani, mutta vaikka se on kuinka ajattelematon teko niin silti sanat loukkaa toista, koska toinen on elänyt elämäänsä minun kauttani aivan kuten minä elin elämääni hänen kauttaan. Silti mietin vain että miksi tälläisellä teolla, millä ei ole mitään tarkotusta, miksi sillä on niin pahat seuraukset?? Kun olen selittänyt ja ottanut selvää mistä se kaikki tuli ja mikään ei viittaa siihen että sitä tosissani halusin. Sen halusin itselleni selvittää ennen kuin lähdin hänelle mitään todistelemaan, en halua että hän satuttaa itseään uudestaan minun kanssani.

Tämän reilun kuukauden ajan olen kasvanut ja kokenut muutoksia itsessäni. Muutoksia parempaan suuntaan, en ole enää tuppisuu tai sulkeutunut. Nyt vain odotan että mieheni jaksaa taas uskoa meihin joku päivä, en usko että näin vahva suhde voi kaatua yhteen kriisiin, yhteen täysin harkitsemattomaan ja ajattelemattomaan sanatulvaan.

Voimia sinulle! Kyllä se aurinko vielä risukasaan paistaa!