Vaikka sydän olisi kuinka riekaleina, siitä huolimatta kaunista ja nautinnollista Juhannusta Suomen ihanassa suvessa meille kaikille.
"Muistoissani olleet kaikki vuosien ajat, tuntuukuin ne olisi olleet vain taikaa, mi kaukana kaukana siintää.
Elo on kuin virvatuli, mi hetken loistaa, lupauksia kauniita ihmislapselle toistaa.
Se puoleensa vetää, kiehtoo, haavekuvia kaukaisia silmihin liehtoo."
"Muistoissani olleet kaikki vuosien ajat, tuntuukuin ne olisi olleet vain taikaa, mi kaukana kaukana siintää.
Elo on kuin virvatuli, mi hetken loistaa, lupauksia kauniita ihmislapselle toistaa.
Se puoleensa vetää, kiehtoo, haavekuvia kaukaisia silmihin liehtoo."
Vastaukset 2
Vanhimmat
jos ei vain kykene tuntemaan iloa mistään, vaikka piiskaisi itsensä ulos luontoon järvelle, metsään ja sitten kaupungille aurinkoisille kaduille, toreille, kahviloihin, kirjastoihin, kirpputoreille. MUTTA EI, TUNTUU VAIN PAHALTA. Sen verran ajattelin, että ihan kuin jokin robotti vain olisin. Pitäisikö kuitenkin pakottaa itsensä jatkamaan , vai onko kuitenkin parempi jäädä sänkyyn ja toivoa että lepääminen tuo elämän ilon ja tarkoituksen takaisin??
-mietin nuorempana että minusta ei ikinä tule luuseria. Mutta niin se sitten kävi näköjään, kilttiä tunteellista ihmistä vietiin, kuin pässi narussa. Vuosi, vuodelta voimat katosi, kunnes tämä kai romahdus on, tässä kirjoittaessa viimeisen varmistuksen itselleni päähän taoin:/
Lähestyvä juhannus sai väsyneessä mielessä paniikin, joka varmaan vei rakkaan läheisen ihmisen viimeisen kunnioituksen. Olen huono luovuttaja. Siksi kai viimeiset 2-3 vuotta katosi johonkin usvaan, kun väsymistä en itselleni voinut tunnustaa. Joutui tekemään aina vain pitempiä päiviä, että selvisi töistään. Eikä tietenkään ylityö korvauksia vaatinut, koska ajattelin itse olevani syypää kun en selviytynyt normaali ajalla. Nyt ne muutaman vuoden kestäneet lyhyet peräkkäise t määräaikaiset työt loppui. Miettinyt myös pakeninko on-off suhdetta töihin, kun olisi halunnut niin paljon enemmän. Rakkautta oli molemmilla, kunnes kaikki vaikeudet (en tähän voi niitä ilmi tuoda) ja lisääntynyt etäisyys tappoi tunteet. Minulle ne silti vielä jäi vahvana elämään. Siis nyt typerä Luuseri taas yksin vietän juhannusta. En herännyt siitä usvasta ajoissa taistelemaan rakkaimmasta ihmisestä. Pelottaa että kaiken yrittämisen jälkeen saan halveksuntaa päälleni.
Hetkinen.. tarkoitus taisi olla toivottaa juhannusta.
Tämä(kin) maa on täynnä särkyneitä sydämiä jotka luulee olevansa Juhannuksena yksin. Näinhän EI ole asia, meitä on tarpeeksi vaikka laittamaan oma presidenttiehdokas seuraaviin vaaleihin :D!
Eli sinne koteihin, mökeille, telttoihin, maalle ja kaupunkiin kaikille huonoa Juhannusta pelkääville: ajatelkaa vaikeana hetkenä kanssasisarianne ja veljiänne, lähimpään toiseen yksinäiseen sydämeen on aika lyhyt matka :D!
Hirmuhyvää Juhannusta!