Cosi fan tutte raiskattu musiikillisesti

että Mozart itse tykkäis räpätä.Se ei todellakaan ollut mitenjkään kapea-alainen heppu, ja sen mielestä oli ihaninta, että Prahan kadunlakaisijatkin vihelteli sen musiikkia. (Lukekaa vaikka Mossen kirjoittamia kirjeitä..)

MUTTA: tunne tyyppejä, jotka oli mukana tossa räppihommassa, ja niistä ei kyllä kukaan tiedä Mozartista nyt yhtään sen enempää kuin ennen tuota räppijuttuakaan. Että sikäli hukkaan meni nekin fyrkat. Ja siksi olen sitä mieltä, että myykää mileuummin nuorille halpoja lippuja oikeaan mosse-oopperaan, eikä rahaa mihinkään pseudo-moderniin leikkimiseen.

Nää tämmöset ärsyttää ihan suunnattomasti meikäläistä, siis tällaiset klassispuritanistit, joille vain klassinen on "kyllin hyvää".

"Miten joku on voinut antaa tehdä Mozartin kaltaisen neron huippuoopperasta jonkin räppimölinää
sisältävän nuorisoversion kun nuoriso voisi mennä
kuuntelemaan aidon alkuperäisen Cosi fan tuten ja
oppia tuntemaan klassista musiikkia paremmin."

Tässä olen osittain samaa mieltä, mutta toisaalta miten joku on voinut antaa tehdä Lordin kaltaisen mörrimöykyn huippubiisistä jotain kuoroölinää?
Mielestäni tämä ölinäkuoro voisi ostaa Lordin levyn ja popittaa sitä sitten vaikka autostereossa ja samalla oppia tuntemaan hard rockia paremmin.

"koska rapissa ei edes lauleta vaan puhutaan rytmissä eikä monet räppärit osaa edes
laulaa vaan he mölisevät huumeista sekä jengitappeluista naurettavaan kovistyyliin. Rapin taustat tehdään usein rumpukoneella jota ei voi ikinä verrata kokonaisen orkesterin käyttöön oopperassa."

Tuo kappale toimii pienin muutoksin:
koska rapissa ei aina lauleta vaan räpätään rytmissä, jotkut räppärit eivät osaa
laulaa vaan he mölisevät huumeista sekä jengitappeluista. Rapin taustat tehdään usein rumpukoneella jota ei voi ikinä verrata kokonaisen orkesterin käyttöön oopperassa."

Ja sitten vielä, kokonaista orkesteria ei ikinä voi verrata konemusiikkiin, jos pitää saada tanakka synabassolinja ja siihen sitten jämäkkä kasarikomppi, niin mistään ei saa semmoisia kuin koneesta. EI EDES ORKESTERISTA.

"Rapista suurin osa on kaupallista teinimusaa,jota tunkemalla klassiseen annetaan nuorille väärä kuva klassisesta musiikista,jonka
säveltäjistä suurin osa oli neroja kun taas suurin osa räppäreistä on rahanahneita musiikillisesti lahjattomia pellejä,joiden säveltämiskyvyt ovat
olemattomat."

On paljon räppiä joka on hyvinkin kaupallista, mutta on myös paljon räppiä joka ei ole niin kaupallista. Sama oli varmasti silloin joskus kun klassinen musiikki oli enemmän suosiossa. Siinä on vain se ero, että jos silloin aikoinaan ei tullut kuuluisaksi, niin ei tosiaankaan sitten ollut kuuluisa, nykyaikana pienemmätkin artistit saattavat tulla tunnetuksi television ja muiden viestimien kautta.
Uskon myös, että suurin osa klassisen musiikin säveltäjistä on musiikillisesti lahjattomia pellejä, vain nerot pääsevät huipulle ja heistä saattaa tulla tunnettuja säveltäjiä.


Eli siis olen samaa mieltä siinä, että aina kun tehdään joku uusi versio, niin toisia se miellyttää, toisille se on korvia riipivää raiskausta. Olen eri mieltä asenteistasi räpistä, kuulostaa juuri siltä, ettet ole paljon perehtynyt muuhun kuin klassiseen musiikkiin.

Kiitos ja anteeksi. :)

Tämä kyseinen Così fan tutten versio oli siis nimeltään Hip H'opera ja esitettiin Suomessa tuossa kesäkuun alussa. Itsekin kävin katsomassa, ja totta puhuakseni - niin klassisen musiikin ystävä kuin olenkin ja kaikista ennakkoluuloistani huolimatta - pidin esityksestä kovasti.

Kieltämättä esitys oli sen verran rankka seksin yms. suhteen, että ikäraja oli mielestäni täysin perusteltu. Sitä sen sijaan en menisi allekirjoittamaan, että Mozart itse ei olisi tästä uudesta versiosta pitänyt. Ensinnäkin tulee ottaa huomioon se tosiasia, että ennen kuin minkäänlaisia tekijänoikeuslakeja oli, säveltäjät - myöskin Mozart - lainasivat ja muuntelivat melkoisen vapaasti toistensa töitä. Toiseksi Mozart oli hyvin monipuolinen ja teki monenlaista musiikkia. Kolmanneksi se, että ei hän säveltänyt vain säveltämisen ilosta, vaan myös elätti musiikillaan itsensä ja perheensä eli sai töistään palkkaa - eikö tämä silloin ole kaupallisuutta?

Huomauttaisin vielä sellaisestakin, että tammikuussa mestarin 250-vuotissyntymäpäiväjuhlallisuuksien yhteydessä niin lehdissä kuin radiossakin käytiin runsaasti läpi tämän elämää ja töitä, eräs toimittaja varsin osuvasti totesi, että jos joku olisi keksinyt Mozart-kuulat jo säveltäjän elinaikana, tämä olisi todennäköisesti heti kannattanut ajatusta. Mozart ei siis itsekään ollut suoranaisesti kaupallisuuden yläpuolella.

Hyvä "oopperaan", minusta tulisi lähinnä olla iloinen että nuorten kiinnostusta oopperaan ja klassiseen musiikkiin yritetään tällä tavoin lisätä. Ilman tätä versiota todennäköisesti puoletkaan näytöksen yleisöstä ei olisi koskaan nähnyt yhtäkään oopperaa tai edes mitään sen kaltaista. Hip H'operasta lähes puolet oli kuitenkin oopperaa ja ymmärtääkseni aivan alkuperäisen Cosìn aarioita.

Loppukaneettina todettakoon vielä, etten henkilökohtaisesti ole järin suuri räpin ystävä. Tarkoitukseni oli lähinnä lisätä oma osani aiheen aikaisempiin, erinomaisiin vastauksiin.

Mozartin oopperan tekeminen nykymuodossa on vain paluuta musiikin juurille.

Kuuntelin jokin aika sitten Yle ykköseltä erään idiootin kolummia jossa hän perusteli klassisen musiikin ylivoimaa suhteessa rytmimusiikkiin. Erinäisistä kolummin osasista pystyi hyvin havaitsemaan herran oman kapea-alaisen näkemyksen, ja tietämyksenkin, musiikkiin mm vertauksesta että klassisessa musiikissa on enemmän tyylisuuntia kuin rytmimusiikissa. Hän mainitsi tyylisuuntina vain rytmimusiikin päägenret unohtaen että niiden alla niitä suuntia vasta onkin. Samalla jaottelumallilla ja tasolla klassisen musiikin päätyylisuuntia on vain muutama.
Yleisesti ottaen klassisen musiikin edustajien tulisi suuressa ylemmyydessään muistaa että suurin osa heidän tänä päivä esittämäänsä musiikkia on vain pelkkää coverien tekemistä. Kikkaillaan ja kiistellään siitä kuka esittää parhaan coverin ?!

Kuin rytmimusiikin puolella että kuka tekee parhaan Beatles coverin... ja sen perusteella olet mestari ? säälittävää !

Muutoinkin klassisen musiikin tekeminen on harhautunut tänä päivänä. Kuten se että tänä päivänä tiedetään muka paremmin kuin säveltäjä aikanaan kuinka säveltäjän teos kuuluu esittää, hyvänä esimerkkinä Sibeuksen Ida Ekmanille tekemät laulut ( niitä löytyy levyiltä ) Sibeliushan tarkoitti ne juuri sellaisiksi. Tänä päivänä vain kuitenkin kuvitellaan että nämä tämän päivän nerot tietävät muka paremmin kuin Sibelius itse. Eli sama kuin joku väittäisi että Beatles teki biisinsä väärin ja ne kuuluu esittää siten tai noin. Minusta tuo on aika harhaista ja eksynyttä.

Kolmannenkin asian klassisen musiikin ovat unohtaneet. Lähes koskaan ei parhaimmalta kuulostava esitys ole teknisesti parhain. Musiikin lumo ei synny teknisestä taidosta. Ja siitähän musiikissa on kyse, miltä se kuulostaa ja tuntuu ihmisestä.

Palaten tähän kolummin tehneeseen herraan. Hänen oma sävellykarriaarinsa on varsin kyseenalainen eli tuotokset ovat lähinnä tätä uutta taidemusiikia (insinöörimusiikia) josta selvää ei saa muuten kuin ohjekirjan kanssa. Viiden vuoden kuluttua hänen kuolemastaa häntä ei muista kukaan kun häntä ei kukaan muista nytkään. Ei ainakaan tekemänsä taiteen ansiosta..

Kyseiseltä herralta unohtui kolummissaan tyystin että kaiken musiikin, jopa klassisen juuret, ovat rytmimusiikissa. Tiedettävästi ensimmäiset soittimet ovat olleet lyömäsoittimia. Kaikkien alkukansojen musiikki tänä päivänäkin perustuu tähän alkurytmimusiikkiin. Kuin meidän nykyihmistenkin.
Siksipä ei olekkaan ihmeellistä että suuriin kansanjoukkoihin vetoaa rytmimusiikki sen ihmisen elämän ja histosian kannalta katsottu iankaikkisuus. Eli se on lähes vaiston varaista ja mielissä sukupolvien mukana tulleena perintönä. Rytmimusiikilla on suora vastaavuus mielen syviin sopukoihin joka hyvin pitkälti puuttuu taidemusiikista. Ja tältä kannalta katsottuna taidemusiikki on vain musiikin yksi pieni sivujuonne ja haara, ei emopuu tai valtavirta, ei edes latva. Lähionnä katkennut oksa josta vielä viiemisillä voimilla versoo joitakin hentoja oksantynkiä.
Edes lannoittaminen ei sitä pelasta. Itse puun kannalta voisi olla parasta leikata se kokonaan pois mutta vanhan puun vanhoilla katkenneilla ja jopa lahoillakin oksillakin voi olla merkitystä, lähinnä esteettistä enää. Puun kasvun ja kukoistuksen kannalta ei.

On valtava, niin valtava että sitä on oikeastaan mahdoton edes verrata, ero tänä päivänä rytmimusiikkiin käytetyn luomisvoiman määrässä verrattuna taidemusiikkiin.

Taidemusiikki on pyrkinyt nostamaan ja varmistamaan omaa asemaansa akatemisoitumalla ottaen mallia yhteiskunnan muista sektoreista.
Sen negatiivisena kääntöpuolena on ollut selkeästi samalla se että musiikkin on akatemisoitunut ja samassa suhteessa siirtynyt kauemmaksi ihmisistä. Vähän kuin on käynyt arkkitehtuurin kanssa. Arkkitehdit eivät enää panosta siihen että he piirtäisivät ihmisä miellyttäviä taloja vaan tekevät "ammattilaisia" miellyttäviä POP - taloja ( jotka vuoden pari valmistumisensa jälkeen ovat jo viimeistään rumia, mm. kiasma, tai ooppera ). Siinä on sitä samaa harhaa ja harhaisuutta kuin taidemusiikissa ja klassisessa musikiissa, sitä ei enää tehdä ihmisille vaan lähinnä toisille ammatilaisille.

Surkuhupaisaa sinällään on että arkkitehti polot eivät enää tosin edes osaa piirtää vaan kaikki täytyy tehdä tietokoneella ja kaikki on sen kapasiteetistä kiinni, kuin alkaa nykyisen taidemusiikinkin säveltäjien ongelma.

Odotan vain sitä päivää että julkisuudessakin alkaa esiintymään lausuntoja että sävellytyö on kiinni tietokoneiden kapasiteetistä ja ohjelmien tasosta ja kyvyistä, niin kuin on käynyt arkkitehtien osalla.

Missä on siis ne nerot ? Aikanaanhan niitä oli.

Ehkä taidemusiikin, siinä ohessa klassisen taidemusiikinki, näivettymisen ja paikalleen pysähtymisen ( yksi parhaimpia esimerkkejä tästä on 4,33 .. vau, todellista taidetta ??! ) syy ehkä löytyy siitä että taide on vapautettu vastuusta. Sen ei enää tarvitse elättää itseään ja saada ihmisten hyväksyntä. Aikanaan, kaikki suuret ja merkittävät säveltäjät, maalarit yms. joutuivat elättämään itsensä töillään ja menestys muodostui taidosta ja kyvystä markkinoida itseään, lyödä kilpailussa jokin toinen. Siinä oli mukana vielä se ikiaikainen moottori joka pakotti pyrkimään parempaan ja parempaan, eli turvaamaan oma toimeentulonsa ja menestyksensä. Moni sortui mutta parhaat selvisivät sen takia että olivat parhaita. Nyt sitä moottoria ei taiteessa ole ja lähes mitä tahansa voidaan väittää taiteeksi. Ja jos et sitä taidetta sitten ymmärrä, olet henkisesti köyhä ja sivistymätön ( vaikea on ymmärtää karjalanpiirakoiden naulaamista seinään ).

Rytmimusiikin puolella moottori on olemassa ja siitä syystä rytmimusiikki elää vahvasti.
On liian helppoa perustella asioita kaupallisuudella, rahalla ja sen vaikutuksilla. Sen toteamuksen käyttäminen on samaa kuin lakaisisi roskat maton alle tai sulkee silmät todellisilta syiltä.
Kaupallisuutta on mukana aina silloin kun jokin asia on haluttua, on älyllistä köyhyyttä ja populismia väittää että asia olisi toisin päin eli että kaupallisuus tekisi jostain asiasta haluttua.
Siksi toisekseen, taidemusiikin edustajien märkä uni ja salainen alitajuntainen toive olisi se että taidemusiikissakin olisi jotain yleistä vetovoimaa ja sen mukana kaupallisuus iskisi siihen. Sen näkee ja kuulee erilaisista lausunnoista ja teoista alvariinsa mediasta...
Jos sitä himoitaan, niin samaan aikaan ei voi vihata. Jos kumarrat yhteen suuntaan, pyllistät toiseen...

Lopuksi voisi todeta että taidemusiikin edustajilla yleensä ottaen on ollut viimevuosina paljon suurempi tarve yrittää tehdä rytmimusiikista taideversioita kuin rytmimusiikin edustajilla tehdä taidemusiikista rytmimusiikkia. Mistähän tämäkin johtuu ?