SK tänään:Nainen puukotti ex-miestään Porissa.
Nainen puukotti taas
hujju
371707
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 37
Vanhimmat
vinkki vai varoitus?
päätyy aina tänne?
Onko miehillä todellakin itsetunto näin NOLLA ??
Mistäs mahtoi tämä puukottaminen johtua?? Mäkin olen puukottanut mun miestäni ja oikeudessa ei edes liitoiteltu hätävarjelu menny läpi. Mulle ei tullut mitään ja miehelleni sakkoja ja 3kk ehdonalaista tyttöystävänsä hakkaamisesta. Nykyään ollaan kylläkin taas yhdessä ja sama hakkaaminen jatkuu, koskakohan pääsen pois tästä oravanpyörästä.... *huokaa*
Mitä sille naiselle oli tehty ennen ku turvautu puukkoon?? Vói tietysti olla ettei mitään, mutta epäilyt herää ymmärrettävistä syistä.
Ja mirehessä syy!
Vittu mitä horopilluja.
Onko itsetunto noin nolla?
tarkotin kun kysyin, onko miesten itsetunto ihan nolla.
Naisten nimittely ja halventaminen tuntuu olevan ihan normaalia ja hyväksyttävää.
Ja sitte ihmetellään kun ei rinnalle löydy sitä omaa ihmistä. Kuka tuollaista viitsii kuunnella?!
Esitä edes joku oma mielipide asiasta, äläkä nimittele tai lainaile muiden kirjoittamaa.
Niin ja hyvää juhannusta vaan sulle!
Mulle ei kannata vaivautua ärähtämään yhtään mitään, koska mulle selvisi jo mikä olet miehiäsi.
Sulla se itsetunto taitaa nolla olla kun täytyy toisia tulla tänne keskustelupalstoille haukkumaan...vai?
Kyllä mullaki siinä itsetunnossa olis kohottamista, vaikeeta vaan. Sanotaan.
Ihan itsestäänselvää ettei liioiteltu hätävarjelu mennyt oikeudessa läpi.
Kun pari sitten taas palaa yhteen ja sama show jatkuu.
Tässä tapauksessa järkevin "hätävarjelu" naisen puolelta olisi muutto pysyvästi erilleen miehestä. Ei puukkoon tarttuminen.
Tässäkin tapauksessa kaksi todella sairasta ihmistä kiertää todellakin oravanpyörää. Ollaan vieraannuttu normaalista tavasta elää ja kommunikoida.
Miten kaunista jälleen lukea että yhteen on palattu! Aina sama stoori!
Harvinaisia on nämä joilla TODELLA on munaa tehdä jotain elämälleen !Tervemenoa vankilaan, sillä se sua vielä odottaa, ellei oma ruumisarkku.
Tällaista elämääkö lapsena itsellesi toivoit?
No en toivonu tämmöstä elämää lapsena. Enkä tälläkään hetkellä halua tällasta elämää. Yksin ei vaan oo voimia lähtee ja oma HYVÄT YSTÄVÄT olen joutunu aikoja sitten jo hylkäämään.
Ehkä jopa toivoisin sitä omaa ruumisarkkua...
Ei oo voimia lähtee mut on voimia tarttua puukkoon?
Ei ymmärrä miten tollasessa tilanteessa kehtaat elää, varsinkin jos olet ollu käräjillä asti. Etkä ole mitään tehnyt tilanteellesi.
Olet liittynyt tähän jengiin joka kaikki pistää "paskan elämän"-tiliin.
Kun pitäs nostaa perseensä ylös ja oikeesti ITSE tehdä ja miettiä että mikä olis viisainta.
Onkos se väärin että käyttää samaa nimimerkkiä koko ajan...niinhän sen juuri pitää mennä että yks ihminen kirjottaa saman nimimerkin alla..
Puukkoon tarttumisesta on kyllä nyt sit aikaa jo kaks vuotta, sen jälkeen en ole uskaltanu semmosta tehdä, koska siinä voikuitenkin käydä sit pahemmin mitä on tarkotus.
Mieheni kanssa oli sopimus että jatketaan suhdetta ja hän lopettaa väkivallan käytön. Niin ei vaan käynyt ja tässä ollaan...ja mä kyllä tiedän mikä olis viisainta...voimat vaan on aika loppu. Ei sitä semmonen ihminen ymmärrä, joka ei ole itse tämmöstä paskaa kohtelua kokenut...
Joo sun voimat on loppu. Ja ne vähenee mitä kauemmin siinä könnäät.
Mistä sä tiedät kuinka moni on kokenu paskaa kohtelua tai lähtöisin tosi karseista oloista. Aika yllättävän moni. Ne ei vaan viitsi huudella niistä asioista enää.
Äijäs ei pitänyt sopimusta. Eipä tietenkään. Ja susta se on ok? En usko. Sisimmässäs varmaan kapinoit tollasta vastaan.
Kunpa säkin pääsisit tuollaisesta veke. Se on ihan mahdollista. Sua ei saisi kukaan kohdella huonosti. Se on niin väärin ja tekee susta pölvästin tollanen parisuhde.
Mutta oma on valinta millasen elämän haluat elää. Se ukko nyt paskat nakkaa miltä sun elämä näyttää.
Musta vaan tuntus että sussakin olis potentiaalia vaikka mihin.
Mitä jos sunkin elämä olisi toisenlaista?
Se voisi olla.
Ja "PASKA ELÄMÄ" vois muuttua "OK ELÄMÄ"ksi.
Kysymys kuuluu: millainen elämä sun mielestä olisi ok elämä.
Tiedän, että yllättvän moni suomalainen nainen saa suhteessa turpaansa syyttä, ja harvemmin se myöskään jää siihen yhteen kertaan. Myöskin toisinpäin on, että nainen lyö miestä. Oli pakko lisätä toi koska siitä tulis muuten kuitenki joltain sanomista. =)
Ei se oo musta ok, että se ei pitäny sopmiusta ja kyllähän mä sen sillon melkeen tiesinki ettei se lopu, mutta uskoin siihen kovasti koska rakstin ja rakastan vieläki häntä. Paljon. Kapinoin omalla tavallani juu, oelt oikeessa. Mutta ei se auta jos toinen osapuoli on sairas eikä ymmärrä.
Olen pitkään jo miettiny et jos vaan joku kerta lähtis menemään, ottamatta mitään mukaan, ettei se heti tajuu mitä on tapahtunu. Mut mihin menisin, mitä tekisin? Pitäis vaihtaa duuniaki ja paikkakuntaa ja kaikkee. Ja siinäkiolet oikeessa et hulluks mäki olen tulossa, ellen ole jo. Paniikkikohtauksia tulee bussissa ja hississä...ym..
Kyllä mä sen tiedän et mun mies mua rakastaa ja välillä musta tuntuu että kun ensin on tullu turpaan ja viiden minuutin päästä se tulee hlaailemaan ym, että se ei edes oikeen ymmärrä enää mitä se tekee. Kerran se kysyi ku tulin turpaan saannin jälkeisenä päivänä töistä kotiin, et miks mul on poski musta? EN edes viittiny vastata siihen, mut luulen et se ei tosissaan tajunnu. Tai sit silä oli jotai älytöntä taas mielessä. Olen mäki mielestäni "keskivertoa vahvempi" tyttö(?), nainen, mut jotenki tää on vaan vaikeeta ku on "tottunu" tähän kaikkeen shittiin. Haluaisin muuttaa elämääni ja jättää mieheni vaikka sattuis kuinka paljon. Mut jostain ois saatava apua. Mistä? Älkääkä sanoko että poliisilta ym...ei onnistu!
Siis kenen mielipidettä tähän haluut??
Ookoo elämä on saada rakastaa ja olla mitä haluaa tuntematta kipua.
Toiveajattelua. Mut ehkä joku päivä. =)
Jotenkin susta huokuu se että oot miettiny asioita ja jotain "on käynnistymässä".
Mun mielestä toi sun nimimerkki "paska elämä" kertoo siitä, että sulla on tervettä uhoa tallella ja sitä tää sun sairas ukko ei oo saanu hakattua susta veke.
Sussa on potkua.
Se on väärin että sä olet joutunut jos jonkinlaiseen liemeen tämän sairaasti käyttäytyvän ukon takia.
Hyvä muija menee ihan hukkaan jonku hullun nyrkkeilysäkkinä joka mäiskii ja ei muka tajua mitä tuli tehtyä.
Sun ei tarvitse hei muuttaa paikkakuntaa tai duuniasi. Mutta asunto tarttis hommata salavihkaa ja häipyä. Et ole eka joka noin toimii. Lappu pöydälle ja bye-bye.
Eikä mitään yhteydenottoja sen jälkeen.
Sitten keräät voimia ja parantelet rauhassa.
Mä ainakin uskon että sä pystyt vaikka mihin.
Kiitos paljon rohkaisusta! Mutta kyllä paikkakunnan ja duunin vaihtaminen olis pakollista. Joskus kun olen(aikoja sitten) sanonut etten jaksa enää ym ym ni se on heti ruvennu uhkailemaan että tekee mun elämästä vielä paskempaa(jos mahdollista) ja hankkii mulle potkut töistä ym ym. Ja uskon että se sen myöskin tekis. Vaikkei uskois ni se ihminen on riippuvainen musta ja kai mäki jotenki siitä ku en uskalla/osaa lähteä.
Joku päivä haluan sen tehdä. Tai tänään jo haluaisin, mutta en vaan uskalla. Pelkään että mitä sit.
Kiitos kun täällä ihmiset ymmärtää. =) Olette ihania vaikken tunnekkaan! En vaan tiedä missä muuallakaan puhuisin ku ystävät on kaikonnu aikoja sitten. Jäljellä on enää miehen kaveripiiri ja ne ei tajua mitään eikä niille voi puhua!
Teitä itsekkäitä läheisriippuvaisia masokistinaisia.
Toivottavasti teillä ei ole eikä tule lapsia.
Itse olen kasvanut tuollaisessa kauhuperheessä, aivan sama kuvio.
Olen äidilleni hyvin katkera lapsuudestani, enkä vuosien terapian jälkeenkään ole pystynyt unohtamaan enkä anteeksi antamaan.
Minä en ainakaan mielestäni ole "itsekäs läheisriippuvainen masokistinainen"...
Ei ole lapsia, eikä tule. Ainakaan tässä suhteessa. Jotain järkeä mullakin on vielä tallella. Saatko jotain mielihyvää siitä että haukut täällä muita joilla menee huonommin ku sulla?? ilmeisesti.
mielihyvää kyllä täytyy myöntää, ei vaan mene selitykset läpi ja tekosyyt minulle, miksi sairaita ja tuhoavia suhteita ei voi lopetaa.
Ottakaa turpaan vaan rauhassa jos lapsia ei ole, lienee jokaisen oma asia, jos on se on lastensuojelun ja poliisin asia se.
asioista, se ei ole haukkumista!
PA hyökkää heti kimppuun ja loukkaantuu, jos joku uskaltaa olla eri mieltä??????
Tottakai ihmisten kuuluu olla eri mieltä asioista. Haukkuminen ja ivaaminen on taas asiat ihan erikseen, jota näissä keskusteluissa jotkut harrastaa. Se ei ole kivaa.
Kyllä ei voi sanoin kuvailla kuinka paljon ainakin itse säälin lapsia, jotka on vanhempiensa armoilla.
Ja tarina on suurinpiirtein AINA samaa kertojilla:
Lapsi/lapset on pakotettu katsomaan kun isä yhtäkkiä tirpasee turpaan, aivan varoittamatta,äitiä ja sitten isä vaan toteaa äidille: hei mikä sulle nyt tuli?
Tai isä on leiponut äidin naaman mustelmille ja seuraavana päivänä ihmettelee (lasten aikana) äidille: hei mistä toi on tullu sun naamaan?
Lapset pissaa öisin housuun kun pelottaa ja ottaa hermoille aikuisten sairaat kuviot ( "ei ne lapset mitään oo ikinä nähny, se on lyöny aina salassa" "ei oo pitkään aikaan lyönyt kasvoihin, vatsaan ja reisiin vaan on potkinu")
"Lapsille se kyllä on mitä parhain isä, ei se niihin oo koskenu".
"se lupas mennä terapiaan, jos vielä kerran yritetään yhdessä, mutta nyt se vaan hermostuu kun sen terapia-asian ottaa esiin ja alkaa läiskiä tai hajottaa jotain, niin mä sitten ajattelin, että antaa olla kun ei meinaa jaksaa".
"Se sano et jos lähden niin tekee mun elämästä helvetin,tappaa,pilaa suhteet työpaikalla/kavereiden kanssa/sukulaisiin".
"Mut lapsille se on hyvä isä. Ei musta oo perhettä hajottaan. "
"Lasten takia tässä yhdessä pysytään."
Totta. Haukkumisessa ei ole mitään järkeä.
Maailman eniten itse arvostan niitä monia naisia jotka on lähtenyt vaikeista oloista. Lopullisesti.
Siis että ne on löytänyt rohkeuden rippeitä jostain ja pikkuhiljaa rakentaneet aivan uudennäköisen elämän.
Ne on todellisia sankareita ja taistelijoita.
Oishan se hienoa jos "resurssit" riittäis...
Kaikkeen paskaanki valitettavasti tottuu...toivotonta.
Tiedän monta hyvää muijaa jotka on menny ihan pilalle ja muuttunu tahdottomiksi tomppeleiksi (zombeiksi) kun ottivat väkivaltasen miehen joka on päästään dingdong.
Eihän siinä mitään tulevaisuutta voi suunnitella tai normaaleja juttuja kun koko aika on pelko perseessä.
Kaikki säälii niitä ja osa tietysti haukkuu että ootko tyhmä kun oot tollasen kanssa, koska se on ihmisten tapa suhtautua tollasiin järkyttäviin asetelmiin. Ja sen haukkumisen alla on syvä huoli siitä että joskus se vielä läppäsee tuota liian lujaa, sitäkö toi odottaa...
Ei sitä oo kiva kattella kun esimerkiksi kaveria alistetaan ja läiskitään ja huoritellaan, ja kaveri vaan pysyy siinä ja hokee että "tätä tää ny on mun elämä".
Ahdistaa tuollaista todistaa siinä vieressä vaan että aha, joo,vai niin..
Kyllä sitä hakeutuu sitten toisenlaisten kavereiden luo joiden elämään kuuluu kaikkee kivaa eikä numero yksi ole hullu äijä jota pitää pelätä.
sitte kun ne muijat on tarpeeksi kauan jonkun osa-aikahullun kans, niin ei ne jotkut osaa seurustella enää normaalisti tuntevan ja käyttätyvän jätkän kanssa.
Ja kaikki vaan sen takia että uhras hienon elämänsä jonkun pöntön sylykupiksi kun se niin rakastaa.
sitte vanhempana pukkaa armoton katkeruus kun huomaa että muut ikäset on eläny täyttä elämää ja nähny vaikka mitä, ja saanut vaikka mitä aikaan kun ovat saaneet vapaasti elää ja olla ilman tollasta stressiä...sillä aikaa kun itte on ollu hiukkasen kyseenalaisen rakkauden kohteena.
Ja nää muijat on tosi ilkeitä ja hermoheikkoja vanhoina (jos ne nyt vanhoiksi elää, kun osa niistä saattaa jäädä esimerkiksi kirjahyllyn alle jonka elämän rakkaus on hermona kaatanu päälle, tai sitte ne juoksi vähän liian kovaa sen nyrkkiin, oma vika mitäs juoksi eiks niin)
Pelottavaa,mutta niin tuttua tekstiä...
Toikin paska elämä (voi juma mikä nimimerkki) on kietoutunut marttyyriuden silkkiseen viittaan, se antaa sille kiksit kun saa antaa anteeksi hullulle ja kestää..
turhaa lässyttää jostain halusta muutokseen, helvetti jäätyy ennenkuin tollaset jättää dorkan äijän. Paitsi no, voittihan Suomi euroviisutkin, mistä sitä tietää jos toikin jonain päivänä tekee täyskäännöksen noin niin kuin ihan piruuttansa, mut en usko.....
Voi kuule, ei mun ole syytä olla mikään marttyyri. Tämä vain on tällä hetkellä ainoa paikka missä olen voinut puhua näistä asioista. Ystävät on kaikonnu aikoja sitten vanhempia ei kiinnosta. Haittaako se sua millään lailla...
Suurin osa ihmisistä näissä keskusteluissa on kuitenkinonneksi asiallisia ja kilttejä ihmisiä. Paljon olen voimia saanut ja jotain tapahtuu vielä. Hyvää mulle. Olen varma siitä!
sitä vaan et meinaatsä jäädä odotteleen että jotain hyvää tapahtus sulle, räkii kattoon kaikes rauhas ja kenties siinä samalla ottaen edelleen lättyyn siltä uunolta tosta noin vaan niinku ohimennen, mut kallo halki on aika paha sitten alottaa mitään uutta. Tietysti aivovammanaki voi haaveilla että hei wautsi vielä mä lähen, joopa joo
mä lyön vetoo ettet oo tikkua ristiin osannu laittaa tulevan lähtös eteen -tai saanu yleensä mitään muutakaan aikaan-paitsi ootellu äijäs seuraavaa räjähdystä.
ystävät on kaikonnu ja vanhempii ei kiinnosta...mitä sitte??? Sua pitäs hittovie ittees kiinnostaa sun oma elämä.
Mut ei näköjään paljo kiinnosta.
Marttyyri viitan alla on lämmintä. Saa ainaski huomiota jollain.
p.s mut jotenkin mä tykkään susta kuitenkin ja siitä että sä olet alkanu funtsiin asioita!!!!!!
Niitä on niin paljon surullisia tarinoita ja p.a. on vaan yksi meressä. Kuinkahan sen kohdalla käy? Toivottavasti hyvin.
Aika usein niiden elämä jatkuu samaa rataa vaan vuodesta toiseen...kevät,kesä,syksy,talvi...ei väliä mikä vuodenaika niin aina yhtä tympeää...
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=119&conference=1500000000000009&posting=22000000017371585
Käykääkäpäs lukemassa tuo koko keskustelu. Siellä se PA kertoo enemmänkin asioistaan. Ei kenenkään kuuluisi tuollaista kestää. Nuori tyttö. Sääliksi käy.
Kunpa kerrankin saisi lukea tältä palstalta että hei mä olen se joka notku täällä aina ja luki näitä kipeitä viestejä ja itekin elin kipeen tyypin kanssa, mutta sitten potkasin itseeni perseelle ja muutin hiukkasen elämääni ja nyt menee hyvin.
Nää tyypit tykkää notkua ja kommentoida perheväkivaltapalstalla, sitten ottaa välillä lättyyn ja olla idiootti-suhteessa muttei tehdä oikeesti mitään tilanteelle kun ollaan niin lötköjä henkisesti.
Hakkaaja valitsee uhrikseen vaistonvaraisesti lötkön?
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=119&conference=1500000000000009&posting=22000000017371585
Toi rupee olemaan jo vähän sinne päin! VÄHÄN.
Sääliksi käy. Tyttöraukka.
kaikkea kanssa on taivaan alla!