Onkohan täällä sellaisia naisia, joiden mielestä miehen ja naisen välillä ei voi pelkkää ystävyyttä? Että aina siihen kuuluu jokin jännite, ja lopulta sitten mennään sänkyyn tms...
Aina välillä tälläisiä naisia tulee vastaan, ei juurikaan oikeassa elämässä mutta täällä netissä he välillä pitävät kovaakin meteliä asiasta. Toki samanlaisia miehiäkin on, mutta nyt haluankin keskustelua nimenomaan naisen logiikasta.
Onneksi itselläni ei ole sellaista tyttöystävää joka kieltäisi minua tapaamasta/soittelemasta kavereilleni, jotka ovat naisia. Olisipa aika ahistavaa sellaisen kanssa elää.
Naisten kanssa on oikeasti todella mukava jutella. Kun miesten kesken puhun peleistä, ryyppäämisestä, koulusta/työstä ja musiikista, niin naisten kanssa voin paljon helpommin jutella uskonnoista, parisuhteesta, kavereista/tutuista (eli siis juoruilla) ja vaikka omasta menneisyydestä. Onkohan kukaan muu huomannut saman?
En haluaisi, että oma tyttöystäväni on ainoa jonka kanssa voisin näistä jutella. Tai voihan noista miestenkin kanssa puhua, mutta se ei oikein aina meinaa onnistua...
Annatko (mahdolliselle) poikaystävällesi/puolisollesi luvan pitää muita naisia ystävinä? Tunnetko mustasukkaisuutta tai pahaa mieltä jos poikaystäväsi soittaa tai menee käymään ystävänsä luona, joka sattuu olemaan nainen? Onko itselläsi miespuolisia ystäviä, jos on, niin mitä heidän kanssaan teet tai juttelet?
Ja kertokaa miehetkin kokemuksenne tästä naisten logiikasta. Ja yleensäkkin kaikki negatiiviset ja positiiviset kokemukset vastakkaista sukupuolta olevista ystävistä (tai seurustelukumppanin ystävistä) ovat tervetulleita.
Aina välillä tälläisiä naisia tulee vastaan, ei juurikaan oikeassa elämässä mutta täällä netissä he välillä pitävät kovaakin meteliä asiasta. Toki samanlaisia miehiäkin on, mutta nyt haluankin keskustelua nimenomaan naisen logiikasta.
Onneksi itselläni ei ole sellaista tyttöystävää joka kieltäisi minua tapaamasta/soittelemasta kavereilleni, jotka ovat naisia. Olisipa aika ahistavaa sellaisen kanssa elää.
Naisten kanssa on oikeasti todella mukava jutella. Kun miesten kesken puhun peleistä, ryyppäämisestä, koulusta/työstä ja musiikista, niin naisten kanssa voin paljon helpommin jutella uskonnoista, parisuhteesta, kavereista/tutuista (eli siis juoruilla) ja vaikka omasta menneisyydestä. Onkohan kukaan muu huomannut saman?
En haluaisi, että oma tyttöystäväni on ainoa jonka kanssa voisin näistä jutella. Tai voihan noista miestenkin kanssa puhua, mutta se ei oikein aina meinaa onnistua...
Annatko (mahdolliselle) poikaystävällesi/puolisollesi luvan pitää muita naisia ystävinä? Tunnetko mustasukkaisuutta tai pahaa mieltä jos poikaystäväsi soittaa tai menee käymään ystävänsä luona, joka sattuu olemaan nainen? Onko itselläsi miespuolisia ystäviä, jos on, niin mitä heidän kanssaan teet tai juttelet?
Ja kertokaa miehetkin kokemuksenne tästä naisten logiikasta. Ja yleensäkkin kaikki negatiiviset ja positiiviset kokemukset vastakkaista sukupuolta olevista ystävistä (tai seurustelukumppanin ystävistä) ovat tervetulleita.
Vastaukset 10
Vanhimmat
...että ainakin itse en koe minkäänlaista mustasukkaisuutta poikaystäväni naispuolisista ystävistä. Eihän tuollaisia voi alkaa päättämään, se tukehduttaa koko suhteen. Eihän se parisuhde voi olla ainut kontakti toisiin ihmisiin.
Omassa suhteessani kumpikin aluksi "koitteli" tilannetta kertomalla esim. käyneensä, tai soitelleensa nais/miespuolisen kaverinsa luona.
Avoimuus tässäkin asiassa on se tärkein pointti, jos ystävyys on pelkkää ystävyyttä, eihän sitä tarvitse salata niin läheiseltä ihmiseltä? Herättää enemmän epäilyksiä, jos on vain jotakin epämääräisiä "menoja" silloin tällöin, toinen soittaa ja taustalta kuuluu vieraan naisen tai miehen ääniä...jne. eikä löydy mitään selitystä. Silloin varmasti alkaa epäilemään jossakin vaiheessa.
Tunnen kyllä muutamia miehiä, jotka ovat olleet niin mustasukkaisia naisystävistään, että ovat laittaneet esimerkiksi exänsä "vartioimaan" nykyistä tyttöystäväänsä ja raportoimaan toisen menemisistä. Tällainen käytös tuo mieleen, että kuinka vain mahtaakaan olla...Miehet valittavat yleisesti naisten olevan mustasukkaisia, eiköhän se taida usein olla toistepäin:D
ilman muuta. Myös itselläni on miespuolisia kavereita, joiden kanssa on helpompi jutella mm. autoista, tietokoneista ym. Jotkut ovat niin hyviä ystävia, että heidän kanssaan pystyn puhumaan myös henkilökohtaisemmista jutuista elämässäni. En näe asiassa minkäänlaista ongelmaa, kunhan näistä ystävistä ja heidän tapaamisistaan kerrotaan avoimesti.
eikä niiden kanssa mitään viritellä. Kuitenkin ystäviksi on jotenkin omituisesti valikoituneet sellaiset, joita voisi käydä panemassa eli rumat eivät meikäläisen kavereiksi pääse.
Pinnallista ehkä mutta minkäs teet kun ei kiinnosta pätkääkään jutelle ei-pantavan naisen kanssa...
Samoin täällä, taidan tietää miksi näin on: Gutaahan tuo tekee itsetunnolle, kun liikkuu näyttävän naisen kanssa ulkosalla, muuthan eivät tiedä ettei hommassa ole minkäänalkuista viritystä takana. Ja pysyy hommassa mukana, jos sitten tulee todella tyrmäävä tapaus kylkeen kiinni niin ei häkelly. Kuivaharjoitteluksi taitavat nimittää. Pariutuneilla nuo ystävät taitavat olla tulleet ennen pariutumista, olettaisin lonkalta.
Ja kyllä se naisseura kavereina vaan on erilaista kuin ukkoseura. Molempia tasaisesti niin pysyy jalat maassa ja mieli virkeänä. Toiselta puolelta olen kuullut samankaltaisia kommentteja.
Olin (ja olen vieläkin) hyvin ihastunut erääseen mieheen, joka on yksi parhaimmista ystävistäni. Vietimme paljon iltoja yhdessä, pidimme hauskaa, ja koskaan ei välillämme tapahtunut mitään sellaista. Mutta piti sekin mennä sitten pilaamaan sänkyyn menemällä. Nyt en tiedä ollenkaan, missä mennään. En tiedä pystyykö hän enää katsomaan minua samoin kuin ennen tätä tapahtunutta.
Seurusteletko jonkun muun kanssa tällä hetkellä? Sillä jos et, niin mikäänhän ei ole silloin esteenä että ystävyydestä voisi kehittyä jotain muutakin. Ja monet kestävät parisuhteet ovat juuri kehittyneet ystävyydestä.
Itse en myöskään ole koskaan ymmärtänyt tätä tilannetta missä itse olet: Ensin ollaan hyviä ystäviä, sitten jostain syystä harrastetaan seksiä, ja sen jälkeen ei pystytä jostain syystä enää puhumaan. Harvinaisen paljon ihmisillä näyttää olevan kommunikaatio-ongelmia.
No sen verran sanon, että kun naiset hyvin helposti ihastuvat juttelevaan ja avoimeen mieheen.. Ja monesti juuri siitä, et ne oppii tuntemaan toisen hyvin ja siitä hyvästä kaveruudesta ihastuu aina kuitenkin jossain vaiheessa tai jonkun verran ja vaikka mies ei millään tavalla ajattelisi kaveristaan niin, niin se nainen hyvin helposti voi ajatella kuitenkin, vaik mies ei ajattelis niin. Sit senkin tietää, et jos mies alkaa puimaan oman parisuhteen karikoita muiden kanssa.. Siinähän ekaks se varsinainen tyttöystävä on syyllinen kaikkeen, tai mihin hyvänsä jos miehellä ei ole kaikki hyvin. Ja vaike ei olis kysymys parisuhteesta. Ja vaikka kuulostaa kyyniseltä, niin totta on, että useammin ne hyvät kaverit kuitenkin ei ole niin hyviä kavereita, etteikö moni suhde kuitenkin myrkyttyis sillä, et siihen aletaan ottaa jonkun toisen naisen mielipiteitä ja sekaantumista mukaan ja aletaankin pitämään ensisijaisesti sitä suhdetta niinkuin liian tärkeänä, niin että se lopulta syö seurustelusuhteen. Mä olen kokenut niin, että vaikka mies ei sitä sillä tavalla ajattelisi, niin naiset ajattelee.
Ja vaikka luottais hyvin, niin kuitenkin senkin olen nähnyt, että vaik ei sillä tavalla mitään suhdetta syntyis tai muuta, mut jos miehellä on kaks naista sanomassa, niin se ei repeä joka puolelle koskaan.
Sit sekin ihmetyttää, että miksi ne pitää olla vain sen miehen kavereita, kun ainakin mä olen siis molempien kaveri mielellään jos on joku pari tuttuna. Jos se ei onnistu, niin tuntuu, että jotakin mätää siinä on, jos ei voi olla oikeasti aivan avoimesti kolmistaankin.. En mä olis mustasukkainen, mut ehkä siinä suhteessa sit voisi olla jotenkin muuten jotain häikkää sitten, että vähän epäilyttäisi.
EN tiedä, miten sen pitäisi mennä, saahan kavereita tapailla, mut jos kaverit on tavallaan vaihtoehto parisuhteelle ja sen ajalle.. Ja kyllä mä ihmettelisin jos mun pitäis olla poissa silloin kun toinen tapaa kavereitaan. En mä itse kehtais enkä haluis tehdä sitä niin, ettei toinen vois olla myös mukana, jos näkis omia vanhoja kavereita. Eri asia on tietysti kiinnostaisiko sillä.
No tuota tosiaan en ole tullut ajatelleeksi. Kun ei sitä oikein helposti tiedä että mitä naisten päässä oikein liikkuu, ja sitähän tulin tänne vähän selvittämäänkin :)
Itselläni ei kaverisuhteet juurikaa syö aikaa varsinaiselta parisuhteeltani, ja tyttöystäväni on tainnut jopa tavata kaikki naispuoliset ystäväni. Ja ei minulla sitä mitään vastaan ole, vaikka joskus kolmistaankin oltaisiin.
Itse en myöskään siedä sellaisia ihmisiä kavereikseni, jotka alkaisivat neuvomaan minua elämässäni tai parisuhteessani (olivat he miehiä tai naisia). Paitsi tietenkin jos itse kysyn heiltä mielipidettä, harvemmin kuitenkin kysyn.
Kyllähän siinä varmaan itse kullakin alkaa hälytyskellot soida, jos mies tapaa naisystäviään salaa, tai ei halua että oma tyttöystävä heitä tapaisi. Tämähän kuitenkin on vain flirttailun tai pettämisen peittämistä ystävyydellä, eli siis kaukana varsinaisesta ystävyydestä.
Itse voin olla ystävä miesten kanssa, mutta esim. eräs mun naisystävä ei voi, on itsekin niin sanonut kun ollaan juteltu aiheesta. Ja ystävälläni on joku kumma tarve flirttailla kaikille ja saada miehet kiinnostumaan itsestään naisena, mikä on aiheuttanut mustasukkaisuutta joidenkin miestuttujen kumppanien keskuudessa.
Helposti kai ystävällisyyttä sekoitetaan ihastumiseen ja paha sanoa etukäteen kuka osaa olla ystävä ja kuka ei. Tai no ehkä sen huomaa siitä flirttaako, jos osaa erottaa flirtin normaalista kanssakäymisestä.
Vastasinkohan ees lähellekään kysyttyyn..
Se voi hyvinkin olla niin, että joiltakin se ystävyyssuhde ei vain niin helposti luonnistu, etenkin jos on kyse sinkusta.