My story!

En mäkään ymmärrä miks uudelleen alotettiin kaikki. Kai mä halusin uskoa ja luottaa ku rakastin/rakastan kuitenki!

Kaverin luo olis hyvä mennä jos semmosia olis, ne vaan on matkan varrella kaikonnu ja lopettanu yhteydenpidon.

Tuli ihan itku kun tätä tekstiä luin.

Myähästyneet Juhannukset myös sulle!! =)

Onhan kaikkia vaihtoehtoja pyörinyt mielessä jo pidemmän aikaa, mutta kaikki on vaan tuntunut niin turhilta. Muita ystäviä ei ole kun tämä tietokone ja kerran eksyin tänne keskusteluihin ja päätin kertoa itestäni. Sekin jo helpotti,koska enole voinu puhua näistä kenenkään kanssa oikeestaan ikinä. Ihanaa että jotkut haluavat auttaa.

Turvaodista...Onko se oikeasti TURVALLINEN paikka? Pääseekö se sinne jos tajuaa missä olen? Älkääkä nyt naurako, mutta hävettää ajatuskin, että menisin sinne. Muuta vaihtoehtoa ei kai kuitenkaan ole jos järkevästi yrittää ajatella.

Pakottaako ne siellä ilmottamaan poliisille? EN haluais kuitenkaan mitään poliisihässäköitä. Älkääkä sanoko että olen hullu, mut olen monta kertaa vetänyt jo syytteet takaisin pahoinpitelystä, ei se kuitenkaan mitään auttais ja uskon myöskin vahvasti et se olis mun loppuelämän viiminen päivä ja oikeusjutun tekisin.

Lapsia ei ONNEKSI ole tässä "perheessä", eikä tule. Haluaisin kylläkovasti itselleni pari pientä päivänsädettä, mutta tässäkin kohdassa on järki ollut päässä, ettei semmosia ole tullut.

1.Unohdan koko jutun.

2.Mutta sehän on vaan paperilappu(?), ei se sitä estä, päinvastoin.

3.Työpaikka on, mutta en ikinä enää kyllä sinne uskalla mennä jos täältä lähden. Sinne se tulee/menee ensimmäisenä kun huomaa.

4.Samaa juttua olen miettinyt että kauas vaan, nimenvaihtokin pyöriny mielessä. Eikä mua mikään estä toiselle paikkaunnalle muuttamasta, ei mulla täälläkään mitään ole.

5.Niinpä kai. Siltä ei vaan oikeen tunnu.

6.KIITÄN JO NYT!! =)

Ehkä mä nyt rupean tekemään asioille jotain, jätän kaikki ja lähden. Mut koska? Pitäis työpaikalle ilmottaa etten yksinkertasesti tuu enää. Ne kysyy miks..mitä sanon? Onhan niillä jonkunnäkönen aavistus siitä ettei mun parisuhteessa kaikki oo kohdallaan, mut ei ne siellä tiedä läheskään kaikkea. Edes puolia.

Tää sun kirjotuksen oli oikeesti joku valonpilkahdus jossain kaukana. Vaikeeta selittää. Nyt jopa hymyilen jo.

Nyt kun vielä sais aikaseks. Mut nyt on vaan jo "syyllinen" olo kuitenkin ku tämmöstä teen toisen selän takana. Mut kai mä olen siihen oikeutettu....

PASKA ELÄMÄ! kirjoitti:

Tuli ihan itku kun tätä tekstiä luin.

Myähästyneet Juhannukset myös sulle!! =)

Onhan kaikkia vaihtoehtoja pyörinyt mielessä jo pidemmän aikaa, mutta kaikki on vaan tuntunut niin turhilta. Muita ystäviä ei ole kun tämä tietokone ja kerran eksyin tänne keskusteluihin ja päätin kertoa itestäni. Sekin jo helpotti,koska enole voinu puhua näistä kenenkään kanssa oikeestaan ikinä. Ihanaa että jotkut haluavat auttaa.

Turvaodista...Onko se oikeasti TURVALLINEN paikka? Pääseekö se sinne jos tajuaa missä olen? Älkääkä nyt naurako, mutta hävettää ajatuskin, että menisin sinne. Muuta vaihtoehtoa ei kai kuitenkaan ole jos järkevästi yrittää ajatella.

Pakottaako ne siellä ilmottamaan poliisille? EN haluais kuitenkaan mitään poliisihässäköitä. Älkääkä sanoko että olen hullu, mut olen monta kertaa vetänyt jo syytteet takaisin pahoinpitelystä, ei se kuitenkaan mitään auttais ja uskon myöskin vahvasti et se olis mun loppuelämän viiminen päivä ja oikeusjutun tekisin.

Lapsia ei ONNEKSI ole tässä "perheessä", eikä tule. Haluaisin kylläkovasti itselleni pari pientä päivänsädettä, mutta tässäkin kohdassa on järki ollut päässä, ettei semmosia ole tullut.

1.Unohdan koko jutun.

2.Mutta sehän on vaan paperilappu(?), ei se sitä estä, päinvastoin.

3.Työpaikka on, mutta en ikinä enää kyllä sinne uskalla mennä jos täältä lähden. Sinne se tulee/menee ensimmäisenä kun huomaa.

4.Samaa juttua olen miettinyt että kauas vaan, nimenvaihtokin pyöriny mielessä. Eikä mua mikään estä toiselle paikkaunnalle muuttamasta, ei mulla täälläkään mitään ole.

5.Niinpä kai. Siltä ei vaan oikeen tunnu.

6.KIITÄN JO NYT!! =)

Ehkä mä nyt rupean tekemään asioille jotain, jätän kaikki ja lähden. Mut koska? Pitäis työpaikalle ilmottaa etten yksinkertasesti tuu enää. Ne kysyy miks..mitä sanon? Onhan niillä jonkunnäkönen aavistus siitä ettei mun parisuhteessa kaikki oo kohdallaan, mut ei ne siellä tiedä läheskään kaikkea. Edes puolia.

Tää sun kirjotuksen oli oikeesti joku valonpilkahdus jossain kaukana. Vaikeeta selittää. Nyt jopa hymyilen jo.

Nyt kun vielä sais aikaseks. Mut nyt on vaan jo "syyllinen" olo kuitenkin ku tämmöstä teen toisen selän takana. Mut kai mä olen siihen oikeutettu....

Lue lisää

Hyvä jos kirjoituksestani oli jotain apua! Tärkeintä siinä oli että saisit selvennettyä omia ajatuksiasi ja huomaisit että vaihtoehtoja on. Nyt voi tuntua, että niitä vaihtoehtoja ei ole paljoa, mutta tässä tapauksessa yksikin riittää. Olet nyt niin syvällä suossa tuon ongelman (joka ei edelleenkään ole sinun syysi vaan sairaan ja perverssin ihmisen syytä) kanssa, että alat välittömästi nousemaan pinnalle päin kun otat sen ensimmäisen askeleen ja muista sitten vain taivas on rajana! No, se taivas-raja ei varmasti ihan heti tule vastaan, mutta ei sieltä suosta tarvitse nousta kuin pari askelta ylös päin kun varmasti tuntuu jo paremmalle ja oma elämisen laatu kohoaa heti ihan toiselle tasolle!

Siitä turvakodista en itse aivan henkilökohtaisesti tiedä, mutta turvakodin ajatus on nimenomaan se että siellä voit olla turvassa ja sinne ei sinun miehesi pääse. Katso tuolta linkistä lähimmän turvakodin numero ja soita sinne (vaikka alkuun nimettömänä) ja kysele sieltä näitä käytännön asioita (esim. sitä poliisille ilmoittamis juttua ja mitä pitää ottaa mukaan ja voiko ne auttaa siinä muutossa toiselle puolelle Suomea yms.). Kirjoita ensin itsellesi ylös niitä asioita mihin tarvitsisit vastauksen ja sitten soitat ja kirjoitat ylös ne vastaukset että muistat sitten.

Sitten noihin numeroituihin kohtiin:

1. OK. Et nosta syytettä. Siitä voisi olla apua jollekkin toiselle ihmiselle, jos miehesi alkaa toteuttaa myöhemmin perversioita jollekin toiselle. Nyt kuitenkin on tärkeintä saada sinut turvaan ja turvallisen elämän alkuun.

2. Jep. Lähestymiskielto on vain paperilappu, mutta se on sellainen paperilappu johon voit vedota jos miehesi alkaa yrittää ottaa sinuun yhteyttä. Sinun on silloin helppo marssia poliisin puheille (ja se pitää sitten tehdä) ja mies saa siitä rangaistuksen. Kyllä kovapäisinkin kaveri jossain vaiheessa periksi antaa.
Mutta tosiaan se ei ole sinun henkivakuutus. Paljon parempi henkivakuutus sinulle on se muualle muutto (paikkaan jota mies ei tiedä) ja niinkin yksinkertainen asia kuin turvasuihke (lisää sekä sinun turvallisuuttasi että myös turvallisuuden tunnettasi) jota sitten pidät käsilaukussa mukana alkuun (ei hullumpi ajatus pitää myöhemminkin ihan yleisenkin turvallisuuden vuoksi) aina kun liikut ulkona.

3. Kun muutat pois niin joudut jättämään työpaikan (eihän sinulla olisi mahdollista siirtyä työnantajasi palvelukseen jonnekin toiselle puolelle Suomea?). Kun mietit sitä uutta asuin paikkaa, niin ehkä kannattaisi vaikka työvoimatoimiston sinujen kautta selvitellä missä olisi paikkoja auki sellaiseen työhön mihin sinulla on osaamista ja mahdollisuuksia päästä. Ei sitä työpaikkaa tarvitse etukäteen hankkia jos se ei ole mahdollista. Tärkeämpää on nyt vaan ensin päästä pois sieltä maanpäällisestä helvetistä missä nyt olet. Mutta esimerkiksi jos olet muuttamassa toiselle puolelle Suomea, niin voit varmastikin valita sellaisen paikkakunnan missä arvelet että voisit työllistyä (työ on nyt sinulle tärkeä jo ihan sen sosiaalisen verkoston luomisen kannalta, sillä pääsee alkuun).

4. En tiedä olisiko mahdollista, että muuttasit turvakotiin siihen lähelle missä nyt asut ja sitten sieltä muuttaisit sinne uuden paikan turvakotiin josta voisivat sitten auttaa sinua hommaamaan sen uuden oikean asunnon. Sitä voit kysyä kun soitat tuonne turvakotiin. Kun kerrot millaisessa ahdingossa elät, niin ei pitäisi olla kovin hankalaa saada asuntoa ensi alkuun vaikka sosiaalihuollon kautta (siellä uudessa paikassa). Se nimen vaihto on hyvä ajatus samoin kuin salainen puhelin numero tai sitten käytät alkuun näitä pre-paid liittymiä. Ensialkuun kannattaa tyytyä vähän vaatimattomaankin asuntoon, kunhan hommaat sen mieluummin kerrostalosta kuin yksinäisestä talosta keskeltä korpea. Kerrostalossa sinulla on muita ihmisiä ympärillä, jos se mies löytää sinut (lisää myös sekä turvallisuutta että turvallisuuden tunnetta). Sitä parempaa ja hienompaa kotia sinulla on sitten aikaa etsiä kunhan tilanne on ensin rauhoittunut muuten.

5. Joo, ei varmaan tunnu kun ainut läheinen ihminen sinulle käyttää vaan sinua hyväkseen ja pitää sinua täysin vaan omien halujensa tyydyttämisen välineenä. Mutta usko pois sinä olet arvokas yksilö ja niin paljon olet saanut kärsiä, että loppuelämästä kannattaa tehdä elämisen arvoista! Siinä elämän suunnan muuttamisessa sinun itse pitää ottaa ne alkupään askeleet, mutta jo siellä turvakodissa alat saada apua muilta ihmisiltä. Se sosiaalinen turvaverkko sitten karttuu siellä uudella paikkakunnalla työn ja harrastusten kautta. Ja usko pois saat sitten myös uusia ystäviä itsellesi!

6. Paras kiitos minulle on se kun oikeasti otat ne muutamat rohkeat askeleet oikeaan suuntaan ja sitten alat elämään sitä uutta parempaa ja sinun arvoistasi elämää!

Jos tuntuu hankalalle ottaa ne ensimmäiset askeleet niin tee itsellesi lista tähän tyyliin:

28.6 soitan turvakotiin
29.6 ilmoitan töihin
30.6 pakkaan tärkeimmät tavarat ja ilmoitan postille että ottavat postini talteen eivätkä jaa niitä entiseen kotiisi
31.6 lähdet

Tuohon listaan kirjoitat nämä tärkeimmät asiat omille kohdilleen, kun olet ensin puhunut niiden turvakodin ammattilaisten kanssa. Sitten vaan toimit listan mukaisesti. Jos tuntuu hankalalle, niin toimit vaan listan mukaisesti etkä ajattele. Ajatella ehdit myöhemmin. Ainoastaan parempaan suuntaan sinä tällä pääset.

Ja sitten muista että mitään syyllisyyttä sinun EI pidä tuntea. Sinä olet uhri et syyllinen! Sinä olet jo antanut miehelle uuden mahdollisuuden ja kun ei edes siitä halunnut ottaa opikseen, niin sinulla ei ole muuta mahdollisuutta kuin ottaa ohjat omiin käsiin ja siihen sinulle ei ole pelkästään oikeus vaan myös velvollisuus itseäsi kohtaan!!!

3.7
30.6 lähden
Minkäänlaista syy

Mies. kirjoitti:

Hyvä jos kirjoituksestani oli jotain apua! Tärkeintä siinä oli että saisit selvennettyä omia ajatuksiasi ja huomaisit että vaihtoehtoja on. Nyt voi tuntua, että niitä vaihtoehtoja ei ole paljoa, mutta tässä tapauksessa yksikin riittää. Olet nyt niin syvällä suossa tuon ongelman (joka ei edelleenkään ole sinun syysi vaan sairaan ja perverssin ihmisen syytä) kanssa, että alat välittömästi nousemaan pinnalle päin kun otat sen ensimmäisen askeleen ja muista sitten vain taivas on rajana! No, se taivas-raja ei varmasti ihan heti tule vastaan, mutta ei sieltä suosta tarvitse nousta kuin pari askelta ylös päin kun varmasti tuntuu jo paremmalle ja oma elämisen laatu kohoaa heti ihan toiselle tasolle!

Siitä turvakodista en itse aivan henkilökohtaisesti tiedä, mutta turvakodin ajatus on nimenomaan se että siellä voit olla turvassa ja sinne ei sinun miehesi pääse. Katso tuolta linkistä lähimmän turvakodin numero ja soita sinne (vaikka alkuun nimettömänä) ja kysele sieltä näitä käytännön asioita (esim. sitä poliisille ilmoittamis juttua ja mitä pitää ottaa mukaan ja voiko ne auttaa siinä muutossa toiselle puolelle Suomea yms.). Kirjoita ensin itsellesi ylös niitä asioita mihin tarvitsisit vastauksen ja sitten soitat ja kirjoitat ylös ne vastaukset että muistat sitten.

Sitten noihin numeroituihin kohtiin:

1. OK. Et nosta syytettä. Siitä voisi olla apua jollekkin toiselle ihmiselle, jos miehesi alkaa toteuttaa myöhemmin perversioita jollekin toiselle. Nyt kuitenkin on tärkeintä saada sinut turvaan ja turvallisen elämän alkuun.

2. Jep. Lähestymiskielto on vain paperilappu, mutta se on sellainen paperilappu johon voit vedota jos miehesi alkaa yrittää ottaa sinuun yhteyttä. Sinun on silloin helppo marssia poliisin puheille (ja se pitää sitten tehdä) ja mies saa siitä rangaistuksen. Kyllä kovapäisinkin kaveri jossain vaiheessa periksi antaa.
Mutta tosiaan se ei ole sinun henkivakuutus. Paljon parempi henkivakuutus sinulle on se muualle muutto (paikkaan jota mies ei tiedä) ja niinkin yksinkertainen asia kuin turvasuihke (lisää sekä sinun turvallisuuttasi että myös turvallisuuden tunnettasi) jota sitten pidät käsilaukussa mukana alkuun (ei hullumpi ajatus pitää myöhemminkin ihan yleisenkin turvallisuuden vuoksi) aina kun liikut ulkona.

3. Kun muutat pois niin joudut jättämään työpaikan (eihän sinulla olisi mahdollista siirtyä työnantajasi palvelukseen jonnekin toiselle puolelle Suomea?). Kun mietit sitä uutta asuin paikkaa, niin ehkä kannattaisi vaikka työvoimatoimiston sinujen kautta selvitellä missä olisi paikkoja auki sellaiseen työhön mihin sinulla on osaamista ja mahdollisuuksia päästä. Ei sitä työpaikkaa tarvitse etukäteen hankkia jos se ei ole mahdollista. Tärkeämpää on nyt vaan ensin päästä pois sieltä maanpäällisestä helvetistä missä nyt olet. Mutta esimerkiksi jos olet muuttamassa toiselle puolelle Suomea, niin voit varmastikin valita sellaisen paikkakunnan missä arvelet että voisit työllistyä (työ on nyt sinulle tärkeä jo ihan sen sosiaalisen verkoston luomisen kannalta, sillä pääsee alkuun).

4. En tiedä olisiko mahdollista, että muuttasit turvakotiin siihen lähelle missä nyt asut ja sitten sieltä muuttaisit sinne uuden paikan turvakotiin josta voisivat sitten auttaa sinua hommaamaan sen uuden oikean asunnon. Sitä voit kysyä kun soitat tuonne turvakotiin. Kun kerrot millaisessa ahdingossa elät, niin ei pitäisi olla kovin hankalaa saada asuntoa ensi alkuun vaikka sosiaalihuollon kautta (siellä uudessa paikassa). Se nimen vaihto on hyvä ajatus samoin kuin salainen puhelin numero tai sitten käytät alkuun näitä pre-paid liittymiä. Ensialkuun kannattaa tyytyä vähän vaatimattomaankin asuntoon, kunhan hommaat sen mieluummin kerrostalosta kuin yksinäisestä talosta keskeltä korpea. Kerrostalossa sinulla on muita ihmisiä ympärillä, jos se mies löytää sinut (lisää myös sekä turvallisuutta että turvallisuuden tunnetta). Sitä parempaa ja hienompaa kotia sinulla on sitten aikaa etsiä kunhan tilanne on ensin rauhoittunut muuten.

5. Joo, ei varmaan tunnu kun ainut läheinen ihminen sinulle käyttää vaan sinua hyväkseen ja pitää sinua täysin vaan omien halujensa tyydyttämisen välineenä. Mutta usko pois sinä olet arvokas yksilö ja niin paljon olet saanut kärsiä, että loppuelämästä kannattaa tehdä elämisen arvoista! Siinä elämän suunnan muuttamisessa sinun itse pitää ottaa ne alkupään askeleet, mutta jo siellä turvakodissa alat saada apua muilta ihmisiltä. Se sosiaalinen turvaverkko sitten karttuu siellä uudella paikkakunnalla työn ja harrastusten kautta. Ja usko pois saat sitten myös uusia ystäviä itsellesi!

6. Paras kiitos minulle on se kun oikeasti otat ne muutamat rohkeat askeleet oikeaan suuntaan ja sitten alat elämään sitä uutta parempaa ja sinun arvoistasi elämää!

Jos tuntuu hankalalle ottaa ne ensimmäiset askeleet niin tee itsellesi lista tähän tyyliin:

28.6 soitan turvakotiin
29.6 ilmoitan töihin
30.6 pakkaan tärkeimmät tavarat ja ilmoitan postille että ottavat postini talteen eivätkä jaa niitä entiseen kotiisi
31.6 lähdet

Tuohon listaan kirjoitat nämä tärkeimmät asiat omille kohdilleen, kun olet ensin puhunut niiden turvakodin ammattilaisten kanssa. Sitten vaan toimit listan mukaisesti. Jos tuntuu hankalalle, niin toimit vaan listan mukaisesti etkä ajattele. Ajatella ehdit myöhemmin. Ainoastaan parempaan suuntaan sinä tällä pääset.

Ja sitten muista että mitään syyllisyyttä sinun EI pidä tuntea. Sinä olet uhri et syyllinen! Sinä olet jo antanut miehelle uuden mahdollisuuden ja kun ei edes siitä halunnut ottaa opikseen, niin sinulla ei ole muuta mahdollisuutta kuin ottaa ohjat omiin käsiin ja siihen sinulle ei ole pelkästään oikeus vaan myös velvollisuus itseäsi kohtaan!!!

3.7
30.6 lähden
Minkäänlaista syy

Lue lisää

Nii-i..tuntuu jo pelkästään paremmalta kun on TOSISSAAN uskaltanu ajatella tämmösiä asioita ja saanu "puhuttua" täällä. Vaikka haukkujakin on tullu, mut en jaksa kiinnostua niistä. Muutenkin tarpeeks murheita.

Niin no nimen mukaan TURVAkoti, mutta on siinäki talossa ovi. Se tässä mietityttää. Kattelin niitä sivuja ku annoit linkin,kai se on silti ainoa järkevä vaihtoehto.

1.Ólishan se reilua muita ihmisiä kohtaan nostaa tietty jonkunnäkösiä syytteitäki sitä ihmistä vastaan, mut parempi et antaa paskan olla kertaheitolla sit kun täältä joskus päästään.

2.Täytyy tulevaisuudessa vaan yrittää luottaa ettei se ikinä kävele mua vastaan.Turvasuihke sinänsä ihan muutenkin hyvä idea. Kaikille.

3.Mulle on loppujen lopuks ihan sama missä päin maailmaa(ehkä nyt Suomessa pysyttelisin) mä asun. Mistään en ketään tunne, töitä vaan on pakko saada tehdä. Muuten hajoo viiminenki sauma.

4.Taidanpa soittaa huomenna töistä sinne ja kysellä paremmin. Eikä mua se maallinen mammona kiinnosta, kunhan katto pään päällä ja suhtkoht lämmin, se riittäis.

5.ITSETUNNON KOHOTUSTA!!! KIITOS!! =) Etkä tiedäkkään kuinka paljon haaveilen oikeasta yhdestä ystävästä.

6.Lupaan yrittää parhaani, mut ei Roomaakaan päivässä rakennettu. Nää alkuviikot on aina semmosia et olen paljon yksin kotona ku mies on pitkään töissä(siitä en tiedä pitääkö paikkansa). Nopeita ratkasuja ehkä kuitenkin vaadittais. Huh...

Et uskokkaan kuinka plajon arvostan tollasia ihmisiä, ku sinä!! Oikeesti.

Huomenna soitan töistä sinne ja kyselen hiukan, lähtöpäivää en lupaa. Vielä.

Enkä muuten syyllisyyttä tunne ja tiedän, etten oikeasti ole tämmöstä kohtelua ansainnu, vaikka joskus niin luulinki. Mutta tuntuu vaan vaikeelta salailla näitä juttuja mun mieheltä. Koko ajan "syyllinen" olo ja semmonen et se tajuaa kohta ja sit heilahtaa...mut kai mä vaan kuvittelen.

Korostan vielä et arvostan sunlaisia ihmisiä oikeesti paljon!Tää keskustelu on tällä hetkellä mun ainoo ystävä ja sen takana olet sinä! =)

PASKA ELÄMÄ! kirjoitti:

Nii-i..tuntuu jo pelkästään paremmalta kun on TOSISSAAN uskaltanu ajatella tämmösiä asioita ja saanu "puhuttua" täällä. Vaikka haukkujakin on tullu, mut en jaksa kiinnostua niistä. Muutenkin tarpeeks murheita.

Niin no nimen mukaan TURVAkoti, mutta on siinäki talossa ovi. Se tässä mietityttää. Kattelin niitä sivuja ku annoit linkin,kai se on silti ainoa järkevä vaihtoehto.

1.Ólishan se reilua muita ihmisiä kohtaan nostaa tietty jonkunnäkösiä syytteitäki sitä ihmistä vastaan, mut parempi et antaa paskan olla kertaheitolla sit kun täältä joskus päästään.

2.Täytyy tulevaisuudessa vaan yrittää luottaa ettei se ikinä kävele mua vastaan.Turvasuihke sinänsä ihan muutenkin hyvä idea. Kaikille.

3.Mulle on loppujen lopuks ihan sama missä päin maailmaa(ehkä nyt Suomessa pysyttelisin) mä asun. Mistään en ketään tunne, töitä vaan on pakko saada tehdä. Muuten hajoo viiminenki sauma.

4.Taidanpa soittaa huomenna töistä sinne ja kysellä paremmin. Eikä mua se maallinen mammona kiinnosta, kunhan katto pään päällä ja suhtkoht lämmin, se riittäis.

5.ITSETUNNON KOHOTUSTA!!! KIITOS!! =) Etkä tiedäkkään kuinka paljon haaveilen oikeasta yhdestä ystävästä.

6.Lupaan yrittää parhaani, mut ei Roomaakaan päivässä rakennettu. Nää alkuviikot on aina semmosia et olen paljon yksin kotona ku mies on pitkään töissä(siitä en tiedä pitääkö paikkansa). Nopeita ratkasuja ehkä kuitenkin vaadittais. Huh...

Et uskokkaan kuinka plajon arvostan tollasia ihmisiä, ku sinä!! Oikeesti.

Huomenna soitan töistä sinne ja kyselen hiukan, lähtöpäivää en lupaa. Vielä.

Enkä muuten syyllisyyttä tunne ja tiedän, etten oikeasti ole tämmöstä kohtelua ansainnu, vaikka joskus niin luulinki. Mutta tuntuu vaan vaikeelta salailla näitä juttuja mun mieheltä. Koko ajan "syyllinen" olo ja semmonen et se tajuaa kohta ja sit heilahtaa...mut kai mä vaan kuvittelen.

Korostan vielä et arvostan sunlaisia ihmisiä oikeesti paljon!Tää keskustelu on tällä hetkellä mun ainoo ystävä ja sen takana olet sinä! =)

Lue lisää

Hei!

Niin se kuuluukin tuntua paremmalta kun olet oikeasti miettinyt sitä vaihtoehtoa, että voisit itse vaikuttaa omaan elämääsi etkä vain olla toisen orjana loppuikääsi. Se nimittäin on juuri oikein tämä "itsekäs" ajattelu tapa. Et vain ole sitä uskaltanut aiemmin kunnolla ajatella, kun olet ollut niin kohtaloosi alistunut. Mutta nyt pidä pääsi kylmänä ja muista että juuri sinä olet itsessäsi se tärkeä, eikä sinun tosiaankaan tarvitse sietää a)yleensäkkään huonoa kohtelua b)sikamaista kohtelua ihmiseltä jolle sinun kuuluisi olla se kaikkein rakkain eikä mikään sylkikuppi. Ja jos saat täältä haukkuja niin anna niiden olla. Ihmiset höpöttää helposti mitä sattuu kun eivät ajattele ennen kuin puhuvat. Hyviä ihmisiä ne on silti suurin osa. Samoin kuin me muutkin ihmiset täällä maan päällä. Ei olla ollenkaan täydellisiä, mutta ihan hyviä tyyppejä. Sinun kohdalle vaan sattui se mätämuna. Mutta suurin osa ihmisistä on ihan hyviä ihmisiä ja vielä osa on oikeinkin hyviä ja sieltä sinä varmasti löydät itsellesi sen hyvän ystävän joka sitten tukee kun on tarve ja jota sinä tuet kun tarve on toisin päin. Eikä hän ikinä enää päästä sinua tippumaan tuollaiseen kuiluun kuin nyt!

Jep. Turvakodissa on ovia, mutta siellä on muitakin ihmisiä, jotka pitävät huolen siitä, että sinä todellakin olet siellä turvassa.

Turvasuihke on pieni asia, mutta niin on monet muutkin asiat joilla voi turvallisuuttaan ja turvallisuuden tunnettaan kohottaa (esim. ovisilmä ja turvaketjut ja maalaisjärki).

Siksi siitä työstä sinulle kirjoitinkin, että se on tärkeä asia muutenkin kuin rahan takia (on sekin tietysti tärkeää että leipää riittää ja asunnossa lämpöä), se kuitenkin pitää ihmisen raiteillaan ja sieltä kuitenkin saa jonkinlaisen sosiaalisen verkoston työkavereista. Sinulla kun nyt ei sellaista verkostoa vielä ole. Mutta ole huoletta saat kyllä sellaisen ja niistä työkavereista se on hyvä aloittaa.

Soita huomenna sinne turvakotiin, mutta mieti kysymyksiä jo etukäteen. Jos eivät kaikkeen osaa vastata, niin pyydä että kertovat keneltä voit kysyä. He ovat asiantuntijoita tällaisissa asioissa, joten kyllä sieltä pitäisi neuvoja tulla ja tietoa miten kannattaa edetä.

Tottakai tuntuu hankalalle pitää sisällään tällaiset asiat ettei mies sitä huomaa, mutta uskon että silti kuvittelet sen että mies tajuaa ja tuohon tietysti auttaa parhaiten se mitä nopeammin pääset pois!

Jep, Roomaakaan ei hetkessä rakennettu ja nyt on kyse kuitenkin SINUN elämästä ja se on niin ISO asia että sen eteen kannattaa toisaalta pitää kiirettä mutta myös käyttää viileää harkintaa ja suunnitella asioita etukäteen ja sitten antaa vaan mennä. Elämää kohti kuitenkin olet menossa joten sen eteen kannattaa tehdä töitä!

Mies. kirjoitti:

Hei!

Niin se kuuluukin tuntua paremmalta kun olet oikeasti miettinyt sitä vaihtoehtoa, että voisit itse vaikuttaa omaan elämääsi etkä vain olla toisen orjana loppuikääsi. Se nimittäin on juuri oikein tämä "itsekäs" ajattelu tapa. Et vain ole sitä uskaltanut aiemmin kunnolla ajatella, kun olet ollut niin kohtaloosi alistunut. Mutta nyt pidä pääsi kylmänä ja muista että juuri sinä olet itsessäsi se tärkeä, eikä sinun tosiaankaan tarvitse sietää a)yleensäkkään huonoa kohtelua b)sikamaista kohtelua ihmiseltä jolle sinun kuuluisi olla se kaikkein rakkain eikä mikään sylkikuppi. Ja jos saat täältä haukkuja niin anna niiden olla. Ihmiset höpöttää helposti mitä sattuu kun eivät ajattele ennen kuin puhuvat. Hyviä ihmisiä ne on silti suurin osa. Samoin kuin me muutkin ihmiset täällä maan päällä. Ei olla ollenkaan täydellisiä, mutta ihan hyviä tyyppejä. Sinun kohdalle vaan sattui se mätämuna. Mutta suurin osa ihmisistä on ihan hyviä ihmisiä ja vielä osa on oikeinkin hyviä ja sieltä sinä varmasti löydät itsellesi sen hyvän ystävän joka sitten tukee kun on tarve ja jota sinä tuet kun tarve on toisin päin. Eikä hän ikinä enää päästä sinua tippumaan tuollaiseen kuiluun kuin nyt!

Jep. Turvakodissa on ovia, mutta siellä on muitakin ihmisiä, jotka pitävät huolen siitä, että sinä todellakin olet siellä turvassa.

Turvasuihke on pieni asia, mutta niin on monet muutkin asiat joilla voi turvallisuuttaan ja turvallisuuden tunnettaan kohottaa (esim. ovisilmä ja turvaketjut ja maalaisjärki).

Siksi siitä työstä sinulle kirjoitinkin, että se on tärkeä asia muutenkin kuin rahan takia (on sekin tietysti tärkeää että leipää riittää ja asunnossa lämpöä), se kuitenkin pitää ihmisen raiteillaan ja sieltä kuitenkin saa jonkinlaisen sosiaalisen verkoston työkavereista. Sinulla kun nyt ei sellaista verkostoa vielä ole. Mutta ole huoletta saat kyllä sellaisen ja niistä työkavereista se on hyvä aloittaa.

Soita huomenna sinne turvakotiin, mutta mieti kysymyksiä jo etukäteen. Jos eivät kaikkeen osaa vastata, niin pyydä että kertovat keneltä voit kysyä. He ovat asiantuntijoita tällaisissa asioissa, joten kyllä sieltä pitäisi neuvoja tulla ja tietoa miten kannattaa edetä.

Tottakai tuntuu hankalalle pitää sisällään tällaiset asiat ettei mies sitä huomaa, mutta uskon että silti kuvittelet sen että mies tajuaa ja tuohon tietysti auttaa parhaiten se mitä nopeammin pääset pois!

Jep, Roomaakaan ei hetkessä rakennettu ja nyt on kyse kuitenkin SINUN elämästä ja se on niin ISO asia että sen eteen kannattaa toisaalta pitää kiirettä mutta myös käyttää viileää harkintaa ja suunnitella asioita etukäteen ja sitten antaa vaan mennä. Elämää kohti kuitenkin olet menossa joten sen eteen kannattaa tehdä töitä!

Lue lisää

Noniin...

Oli vähän vaikeet kolme päivää tossa, enkä uskaltanu edes ajatella et avaisin koneen saati näitä lukea tai kirjottaa.

Soitin sinne turvakotiin ja juttelin pitkän aikaa sen naisen kanssa, joka sieltä vastas ja kyselin kaiken maailman juttuja. Sain paljon vastauksia ja rohkasua siltä. Kehotti tulemaan jo samana päivänä(keskiviikkona), mutta enpäs mennyt. Eikä kuulemma tarvii poliiseja sotkea koko hommaan, mutta kehotti kyllä senkin tekemään. Kuulosti hiukan liian hyvältä ollakseen totta se puhelu. Ystävällisiäkin ihmisiä on!!

Ajatukset on ihan sekasin tällä hetkellä, en oikein tiedä mihin pitäs katsoa. En kehtaa kattoa miestäni edes silmiin ja sen takia tässä "pientä kränää" on nyt kolme päivää ollut, ku en kuulemma osaa käyttäytyä niin ku naisen kuuluu. Enkä kunnioita häntä lainkaan.

Ja semmonen pyörii mielessä, et mitäs jos tää kaikki yritys epäonnistuu jollain tavalla kuitenkin. Jään kiinni tolle tästä tai jtoain. Sen jälkeen oon meinaa mennyttä, mut enää ei kai voi peruuttaakkaan. Eikä kyllä mitään menetettävääkään oo. Who cares!

PASKA ELÄMÄ! kirjoitti:

Noniin...

Oli vähän vaikeet kolme päivää tossa, enkä uskaltanu edes ajatella et avaisin koneen saati näitä lukea tai kirjottaa.

Soitin sinne turvakotiin ja juttelin pitkän aikaa sen naisen kanssa, joka sieltä vastas ja kyselin kaiken maailman juttuja. Sain paljon vastauksia ja rohkasua siltä. Kehotti tulemaan jo samana päivänä(keskiviikkona), mutta enpäs mennyt. Eikä kuulemma tarvii poliiseja sotkea koko hommaan, mutta kehotti kyllä senkin tekemään. Kuulosti hiukan liian hyvältä ollakseen totta se puhelu. Ystävällisiäkin ihmisiä on!!

Ajatukset on ihan sekasin tällä hetkellä, en oikein tiedä mihin pitäs katsoa. En kehtaa kattoa miestäni edes silmiin ja sen takia tässä "pientä kränää" on nyt kolme päivää ollut, ku en kuulemma osaa käyttäytyä niin ku naisen kuuluu. Enkä kunnioita häntä lainkaan.

Ja semmonen pyörii mielessä, et mitäs jos tää kaikki yritys epäonnistuu jollain tavalla kuitenkin. Jään kiinni tolle tästä tai jtoain. Sen jälkeen oon meinaa mennyttä, mut enää ei kai voi peruuttaakkaan. Eikä kyllä mitään menetettävääkään oo. Who cares!

Lue lisää

No joo, johan on tarina...Miten olet joutunut moisen miehen matkaan? Minä olin aikanani pakosta miehen kanssa jota inhosin ja pelkäsin. Kyseinen mies vainosi minua jo koulu aikana jakun en ollut enää sakkolihaa raiskasi ja pakoitti seurustelemaan kanssaan. Mies uhkasi tappaa jos en suostuisi. olin hölmö ja uskoin ja alistuin henkiseen ja fyysiseen väkivaltaan ja alistamiseen. 5 vuotta.

Sitten päärin ,että ennemmin kuolen kun alistun ja läksin kävelemään kun ukko oli töissä muutin toiselle paikkakunnalle salasin osoitteen ja puhelimen. En antanut numeroa ja osoitetta kuin
harvoille ja vannotin,ettei saa antaa miehelle. Onnistuin. Ukolla kuulemma uusi uhri...

NEPPI kirjoitti:

No joo, johan on tarina...Miten olet joutunut moisen miehen matkaan? Minä olin aikanani pakosta miehen kanssa jota inhosin ja pelkäsin. Kyseinen mies vainosi minua jo koulu aikana jakun en ollut enää sakkolihaa raiskasi ja pakoitti seurustelemaan kanssaan. Mies uhkasi tappaa jos en suostuisi. olin hölmö ja uskoin ja alistuin henkiseen ja fyysiseen väkivaltaan ja alistamiseen. 5 vuotta.

Sitten päärin ,että ennemmin kuolen kun alistun ja läksin kävelemään kun ukko oli töissä muutin toiselle paikkakunnalle salasin osoitteen ja puhelimen. En antanut numeroa ja osoitetta kuin
harvoille ja vannotin,ettei saa antaa miehelle. Onnistuin. Ukolla kuulemma uusi uhri...

Lue lisää

Tohon sun kysymykseen ku tietäis vastauksen ni viisas olisin...

PASKA ELÄMÄ! kirjoitti:

Noniin...

Oli vähän vaikeet kolme päivää tossa, enkä uskaltanu edes ajatella et avaisin koneen saati näitä lukea tai kirjottaa.

Soitin sinne turvakotiin ja juttelin pitkän aikaa sen naisen kanssa, joka sieltä vastas ja kyselin kaiken maailman juttuja. Sain paljon vastauksia ja rohkasua siltä. Kehotti tulemaan jo samana päivänä(keskiviikkona), mutta enpäs mennyt. Eikä kuulemma tarvii poliiseja sotkea koko hommaan, mutta kehotti kyllä senkin tekemään. Kuulosti hiukan liian hyvältä ollakseen totta se puhelu. Ystävällisiäkin ihmisiä on!!

Ajatukset on ihan sekasin tällä hetkellä, en oikein tiedä mihin pitäs katsoa. En kehtaa kattoa miestäni edes silmiin ja sen takia tässä "pientä kränää" on nyt kolme päivää ollut, ku en kuulemma osaa käyttäytyä niin ku naisen kuuluu. Enkä kunnioita häntä lainkaan.

Ja semmonen pyörii mielessä, et mitäs jos tää kaikki yritys epäonnistuu jollain tavalla kuitenkin. Jään kiinni tolle tästä tai jtoain. Sen jälkeen oon meinaa mennyttä, mut enää ei kai voi peruuttaakkaan. Eikä kyllä mitään menetettävääkään oo. Who cares!

Lue lisää

Hei!

Hieno juttu että soitit sinne turvakotiin! Sieltä varmasti ne parhaat vastaukset saat, kun ovat ammattilaisia tällaisissa tilanteissa. Se poliisi juttu on sitten sinun itse mietittävissä, mutta niin kuin siellä sieltä sanoivat, niin ei tarvitse ilmoittaa, joten sitä ilmoittamista ei sinun tarvitse pelätä.

Ajatukset on ihan varmasti sekaisin, nyt. Se on kuitenkin iso hyppäys tuntemattomaan sinulla nyt edessä! Mutta muista että tilanne mihin miehesi on sinut ajanut on niin ahdistava ja ihmisarvoa alentava, että se vaatii oikeasti isoja askelia nyt alkuun. Myöhemmin sitten kun tästä suurimmasta hätätilanteesta olet päässyt eteenpäin voit rakentaa sitä sinun UUTTA ja OMAA elämääsi pienemmillä askelilla ja sitten on aikaa mietiskelläkin enemmän, kun voit itse tehdä jokapäiväistä elämääsi koskevat ratkaisut.
Huomaathan että tuo tilannekin: kun et ole pystynyt muutamana päivänä katsomaan miestäsi silmiin ja mies kääntää sen asian niin että et kunnioita häntä lainkaan ja et osaa käyttäytyä kuten naisen kuuluu, kuvastaa että miehesi silmissä sinä olet olemassa HÄNTÄ itseään varten! Nyt ota elämä omiin käsiisi ja opettelet elämään itseäsi varten!

Varmasti pelottaa että mitäs jos kaikki epäonnistuu, mutta kun teet oikeasti niin kuin aiemmin oli puhetta, että muutat kauas sieltä missä mies on ja salaat olinpaikkasi mieheltä (siihen varmasti osaavat auttaa siellä turvakodissa) niin alkaa olla aika pieni mahdollisuus, että hän kävelisi kadulla vastaan. Ja sitten kun panostat siihen pieneen arkipäivän turvallisuuteen (tyyliin se turvasuihke yms.). Niin kyllä sinä alat vahvoilla olemaan.
Ja sinun tilanne on itseasiassa nyt sellainen että se tulee varmasti jossakin vaiheessa epäonnistumaan. Väkivaltaisella ihmisellä tahtoo olla taipumus koventaa otteitaan ihan huomaamattaankin ja joku kerta siinä vaan käy niin, että sinun fysiikkasi ei sitä kestä. Miehellä kun ei ole halua muuttaa tilannetta (eikä tule todellista halua olemaankaan, koska ei välirikostakaan oppinut), niin joku kerta vaan käy niin että miehellä on muuten vähän normaalia huonompi päivä ja sitten jostakin syystä et pysty häntä riittävästi miellyttämään ja se voi olla sitten se viimeinen kerta...

Anna mieluummin edellisen kerran olla se viimeinen kerta, pidä pää kylmänä, kerää tärkeimmät tavarat ja lähde heti vaan pois! Kyllä se tulevaisuutesi huomattavasti turvallisemmalta vaikuttaa ilman miestä kuin hänen kanssaan. Ja sen turvallisemman vaihtoehdon sinä olet ansainnut!

Mies. kirjoitti:

Hei!

Hieno juttu että soitit sinne turvakotiin! Sieltä varmasti ne parhaat vastaukset saat, kun ovat ammattilaisia tällaisissa tilanteissa. Se poliisi juttu on sitten sinun itse mietittävissä, mutta niin kuin siellä sieltä sanoivat, niin ei tarvitse ilmoittaa, joten sitä ilmoittamista ei sinun tarvitse pelätä.

Ajatukset on ihan varmasti sekaisin, nyt. Se on kuitenkin iso hyppäys tuntemattomaan sinulla nyt edessä! Mutta muista että tilanne mihin miehesi on sinut ajanut on niin ahdistava ja ihmisarvoa alentava, että se vaatii oikeasti isoja askelia nyt alkuun. Myöhemmin sitten kun tästä suurimmasta hätätilanteesta olet päässyt eteenpäin voit rakentaa sitä sinun UUTTA ja OMAA elämääsi pienemmillä askelilla ja sitten on aikaa mietiskelläkin enemmän, kun voit itse tehdä jokapäiväistä elämääsi koskevat ratkaisut.
Huomaathan että tuo tilannekin: kun et ole pystynyt muutamana päivänä katsomaan miestäsi silmiin ja mies kääntää sen asian niin että et kunnioita häntä lainkaan ja et osaa käyttäytyä kuten naisen kuuluu, kuvastaa että miehesi silmissä sinä olet olemassa HÄNTÄ itseään varten! Nyt ota elämä omiin käsiisi ja opettelet elämään itseäsi varten!

Varmasti pelottaa että mitäs jos kaikki epäonnistuu, mutta kun teet oikeasti niin kuin aiemmin oli puhetta, että muutat kauas sieltä missä mies on ja salaat olinpaikkasi mieheltä (siihen varmasti osaavat auttaa siellä turvakodissa) niin alkaa olla aika pieni mahdollisuus, että hän kävelisi kadulla vastaan. Ja sitten kun panostat siihen pieneen arkipäivän turvallisuuteen (tyyliin se turvasuihke yms.). Niin kyllä sinä alat vahvoilla olemaan.
Ja sinun tilanne on itseasiassa nyt sellainen että se tulee varmasti jossakin vaiheessa epäonnistumaan. Väkivaltaisella ihmisellä tahtoo olla taipumus koventaa otteitaan ihan huomaamattaankin ja joku kerta siinä vaan käy niin, että sinun fysiikkasi ei sitä kestä. Miehellä kun ei ole halua muuttaa tilannetta (eikä tule todellista halua olemaankaan, koska ei välirikostakaan oppinut), niin joku kerta vaan käy niin että miehellä on muuten vähän normaalia huonompi päivä ja sitten jostakin syystä et pysty häntä riittävästi miellyttämään ja se voi olla sitten se viimeinen kerta...

Anna mieluummin edellisen kerran olla se viimeinen kerta, pidä pää kylmänä, kerää tärkeimmät tavarat ja lähde heti vaan pois! Kyllä se tulevaisuutesi huomattavasti turvallisemmalta vaikuttaa ilman miestä kuin hänen kanssaan. Ja sen turvallisemman vaihtoehdon sinä olet ansainnut!

Lue lisää

Alko sitten tämäkin viikko sairaslomalla ja puhuin aika avoimesti niiten lääkärienki kanssa mun tilanteesta, turvakotia neki ehdotti. Lääkäri olis kirjottanu enemmänki sairaslomaa, mutten halunnu ku nää pari päivää vaan, ettei ne töissä ihmettele mikä mulla on.

Isoja askelia pitäis ottaa juu, mutta en mä näköjään saa sitä aikaseks. Oon vaan niin jumittunu ja tottunu tähän vaikka järki käskee tekemään päätöksiä ennen ku on liian myöhästä.

Se epäonnistuminen kaivaa kokoajan mieltä, vaikka semmonenki on mielessä käyny että mitäs sillä sit on niin väliä jos epäonnistuu. Sama paska jatkuis vaan senkin jälkeen sit, kolme kertaa rajumpana jos se vaan on mahdollista. Eikä sillä mitään haluja oo muuttua, sen tiesin jo kuukauden jälkeen siitä ku päätettiin jatkaa suhdetta ja siitäki on nyt jo kaks vuotta aikaa. Sairas se ihminen on. Eilen illalla kun mentiin nukkumaan, ni se kiltisti ehdotteli siinä seksiä, kieltäydyin ja sanoin et haluaisin nukkua ku on aamulla töitä. No se ei tietenkää sille sopinu ja otti musta kunnon kuristusotteen, semmonen kuitenki ettei se juurikaan sattunu jos olin paikallani, mutta jos yritin liikkua ni sit sattu. Naureskellen se otti mut väkisin, vaikka itkin ja pyysin että lopettais ja kun HERRA oli tyytyväinen ni sit sai nukkua. Aamulla olin vielä töihin menossa, mut mainitsin ihan ohimennen vaan että onpas kahvi kuumaa ni sain neki sitte naamalleni ja tiskipöytä tuli vastaan ku vastomaisesti yritin väistää. Äsken tuli puhelu, että aikoo viedä mut syömään johonki ku tulee kohta töistä, hyvitykseks kuulemma, mut saa nyt nähdä miten käy.

Keskiviikkona ku meen taas töihin ni jos vaan uskallan ni kerron pomolle mun tilanteen ja kysyn miten nopeesti ne saa mun tilalle uuden, sit on pakko ruveta tapahtumaan, jos koskaan. =/

PASKA ELÄMÄ! kirjoitti:

Alko sitten tämäkin viikko sairaslomalla ja puhuin aika avoimesti niiten lääkärienki kanssa mun tilanteesta, turvakotia neki ehdotti. Lääkäri olis kirjottanu enemmänki sairaslomaa, mutten halunnu ku nää pari päivää vaan, ettei ne töissä ihmettele mikä mulla on.

Isoja askelia pitäis ottaa juu, mutta en mä näköjään saa sitä aikaseks. Oon vaan niin jumittunu ja tottunu tähän vaikka järki käskee tekemään päätöksiä ennen ku on liian myöhästä.

Se epäonnistuminen kaivaa kokoajan mieltä, vaikka semmonenki on mielessä käyny että mitäs sillä sit on niin väliä jos epäonnistuu. Sama paska jatkuis vaan senkin jälkeen sit, kolme kertaa rajumpana jos se vaan on mahdollista. Eikä sillä mitään haluja oo muuttua, sen tiesin jo kuukauden jälkeen siitä ku päätettiin jatkaa suhdetta ja siitäki on nyt jo kaks vuotta aikaa. Sairas se ihminen on. Eilen illalla kun mentiin nukkumaan, ni se kiltisti ehdotteli siinä seksiä, kieltäydyin ja sanoin et haluaisin nukkua ku on aamulla töitä. No se ei tietenkää sille sopinu ja otti musta kunnon kuristusotteen, semmonen kuitenki ettei se juurikaan sattunu jos olin paikallani, mutta jos yritin liikkua ni sit sattu. Naureskellen se otti mut väkisin, vaikka itkin ja pyysin että lopettais ja kun HERRA oli tyytyväinen ni sit sai nukkua. Aamulla olin vielä töihin menossa, mut mainitsin ihan ohimennen vaan että onpas kahvi kuumaa ni sain neki sitte naamalleni ja tiskipöytä tuli vastaan ku vastomaisesti yritin väistää. Äsken tuli puhelu, että aikoo viedä mut syömään johonki ku tulee kohta töistä, hyvitykseks kuulemma, mut saa nyt nähdä miten käy.

Keskiviikkona ku meen taas töihin ni jos vaan uskallan ni kerron pomolle mun tilanteen ja kysyn miten nopeesti ne saa mun tilalle uuden, sit on pakko ruveta tapahtumaan, jos koskaan. =/

Lue lisää

niin, se on uskomatonta miten vaikea on itsensä repiä irti tuollaisesta suhteesta.
sillähän sitä ei sivulliset meinaa tajuta.

lamaantuminen, pelko.

mutta, on paljon muitakin jotka ovat olleet samassa tilanteessa kuin sinä nyt.

vastuu itsestäsi on sinulla. sinä olet itse vastuussa minkälainen elämä sinulla tulevaisuudessa on.

itse koin turvakodin turvallisemmaksi paikaksi kuin esim äidin luona olemisen. kotona en voinut olla ollenkaan koska asuntoni oli maan tasalla eikä tarvetta turvallisempaan asuntoon ymmärretty silloin eikä edes lähestymiskieltoa ollut silloin vielä.

lähestymiskielto auttaa kyllä monesti sillä se antaa jonkin keinon tarttua asiaan.

tulee vaatimaan työtä päästä tuollaisesta luuserista koska hän ei pärjää ilman kynnysmattoa.

jos oikeasti lähdet hän hätääntyy ja lupaa vaikka mitä jotta menisit takaisin.

tarvitset voimaa, ota vaan pitkä sairasloma.

asia kerrallaan kaikki selviää. joudut pelkäämään, mutta sekin loppuu aikanaan. ukko haihtuu kun tajuaa ettet oikeasti tule ja ehkä löytää uuden (valitettavasti) alasimen.

jos pilaat lopun elämäsi tuollaisen kanssa, muista että sinulla olisi ollut mahdollisuus valita toisin ja saada ihana vapaa elämä.

uskalla!
niin minäkin tein vaikka melkein sairastuin kuoleman pelossa.

PASKA ELÄMÄ! kirjoitti:

Alko sitten tämäkin viikko sairaslomalla ja puhuin aika avoimesti niiten lääkärienki kanssa mun tilanteesta, turvakotia neki ehdotti. Lääkäri olis kirjottanu enemmänki sairaslomaa, mutten halunnu ku nää pari päivää vaan, ettei ne töissä ihmettele mikä mulla on.

Isoja askelia pitäis ottaa juu, mutta en mä näköjään saa sitä aikaseks. Oon vaan niin jumittunu ja tottunu tähän vaikka järki käskee tekemään päätöksiä ennen ku on liian myöhästä.

Se epäonnistuminen kaivaa kokoajan mieltä, vaikka semmonenki on mielessä käyny että mitäs sillä sit on niin väliä jos epäonnistuu. Sama paska jatkuis vaan senkin jälkeen sit, kolme kertaa rajumpana jos se vaan on mahdollista. Eikä sillä mitään haluja oo muuttua, sen tiesin jo kuukauden jälkeen siitä ku päätettiin jatkaa suhdetta ja siitäki on nyt jo kaks vuotta aikaa. Sairas se ihminen on. Eilen illalla kun mentiin nukkumaan, ni se kiltisti ehdotteli siinä seksiä, kieltäydyin ja sanoin et haluaisin nukkua ku on aamulla töitä. No se ei tietenkää sille sopinu ja otti musta kunnon kuristusotteen, semmonen kuitenki ettei se juurikaan sattunu jos olin paikallani, mutta jos yritin liikkua ni sit sattu. Naureskellen se otti mut väkisin, vaikka itkin ja pyysin että lopettais ja kun HERRA oli tyytyväinen ni sit sai nukkua. Aamulla olin vielä töihin menossa, mut mainitsin ihan ohimennen vaan että onpas kahvi kuumaa ni sain neki sitte naamalleni ja tiskipöytä tuli vastaan ku vastomaisesti yritin väistää. Äsken tuli puhelu, että aikoo viedä mut syömään johonki ku tulee kohta töistä, hyvitykseks kuulemma, mut saa nyt nähdä miten käy.

Keskiviikkona ku meen taas töihin ni jos vaan uskallan ni kerron pomolle mun tilanteen ja kysyn miten nopeesti ne saa mun tilalle uuden, sit on pakko ruveta tapahtumaan, jos koskaan. =/

Lue lisää

Otan osaa kun alkoi tämäkin viikko noin kurjasti! Mies on sairas ja vieläpä pahemman kerran. Sääli ettei tuosta sairaudesta voi parantua ilman omaa tahtoa ja sitähän ei kyllä tahdo olla. Tilanne on vähän sama kuin alkoholistilla. Hän sairastuttaa läheiset (tällaisessa psykopaatti-tapauksessa tosin se sairastuttaminen on usein paljon nopeampaa, rajumpaa ja fyysisempää).

Kun nyt tuntuu hankalalle tehdä tuo muutos elämällesi, niin kerronpa sinulle miten itse toimin joskus aikoinaan vähän vastaavassa tilanteessa (korostan sanaa VÄHÄN), kun piti irtautua hankalasta parisuhteesta. Minun oli myös pakko saada elämään muutos, mutta vastapuolen mielestä asiat oli muka niin hyvin, ettei niistä kannattanut puhua ollenkaan. No sitten viimeisen talven aikana aloin saada tarpeekseni (tilanne paheni koko ajan). Ongelma oli kuitenkin juuri se että tällaisesta takertuvasta ihmisestä on hankala päästä eroon ja itse tahtoo olla myös liian takertunut siihen totuttuun (vaikka huonoksi tietämäänsä) tilanteeseen. No, kun en muuten saanut itseäni niskasta kiinni, niin tein samanlaisen listan mitä sinulle ehdotin ja siihen kiinnitin lähtöpäivämäärän ja ne asiat jotka piti hoitaa ennen sitä. Niitä ennen lähtöä hoidettavia asioita sitten karsin pois kun huomasin, että joukossa oli turhanpäiväisiä asioita joita voi hoitaa myöhemminkin. Olin laittanut niitä jotenkin alitajuntaisesti ihan vaan siksi, että niiden kanssa sählätessä voin venyttää lähtöä. No, ne otin pois ja sitten sain listan missä lähtö oli kolmen päivän päästä, siihen tyyliin, että kun aamulla lähden töihin, niin illalla en tule takaisin. Ne, kolme päivää sitten tein niitä listan asioita (yleensä työaikana ja silloin kun vaimo ei ollut kotona) ja kotona olin olevani ihan normaalisti (tosin varmaan olin ulos päin vähän kylmempi). Pyrin ajattelemaan niinä päivinä koko asiaa mahdollisimman vähän, koska tiesin että se on oikein ja ainut järkevä vaihtoehto silloin piti vaan toimia. Sitten kun tuli se aamu niin reppu selkään ja lähdin pois. Sitten vasta jälkeen päin asiaa mietin ja silloin oli jo helppo sanoa miten hyvä ratkaisu se oli (vaikka tilanteeni ei mikään helppo ollut sittenkään, mutta eron entiseen kyllä huomasi).
Minun tilanne oli toki helpompi kuin sinun, koska vaikka vaimo oli jonkin verran väkivaltainen, niin ei hän ihan sen takia että oli fyysisesti heikompi kuin minä pystynyt minun turvallisuutta uhkaamaan vakavasti. Mutta juuri tuosta johtuen, sinulle on vielä tärkeämpää lähteä, vaikka sitten tekisit sen lähdön tuolla tavalla konemaisesti kuin minä tein ja ajattelisit vasta sitten jälkeen päin. Senhän sinäkin jo varmasti tiedät, että ainut oikea ratkaisu on lähteä ja vieläpä pian, kun kerran jatkuvasti on tilanne päällä.

Tuossa joku toinen kertoi omasta kokemuksestaan turvakodissa ja olet sinne ollut itsekin yhteydessä. Kyllä se nyt varmasti on sinulle se oikea tie jonka kautta löydät sitten sen oman tiesi. Niin kuin kirjoitit soitettuasi sinne turvakotiin, että hieno asia kun mukaviakin ihmisiä on. Niinpä, kyllä niitä mukavia ihmisiä löytyy sinun ympärille, kun vaan hankkiudut niitten joukkoon!

sen tehnyt kirjoitti:

niin, se on uskomatonta miten vaikea on itsensä repiä irti tuollaisesta suhteesta.
sillähän sitä ei sivulliset meinaa tajuta.

lamaantuminen, pelko.

mutta, on paljon muitakin jotka ovat olleet samassa tilanteessa kuin sinä nyt.

vastuu itsestäsi on sinulla. sinä olet itse vastuussa minkälainen elämä sinulla tulevaisuudessa on.

itse koin turvakodin turvallisemmaksi paikaksi kuin esim äidin luona olemisen. kotona en voinut olla ollenkaan koska asuntoni oli maan tasalla eikä tarvetta turvallisempaan asuntoon ymmärretty silloin eikä edes lähestymiskieltoa ollut silloin vielä.

lähestymiskielto auttaa kyllä monesti sillä se antaa jonkin keinon tarttua asiaan.

tulee vaatimaan työtä päästä tuollaisesta luuserista koska hän ei pärjää ilman kynnysmattoa.

jos oikeasti lähdet hän hätääntyy ja lupaa vaikka mitä jotta menisit takaisin.

tarvitset voimaa, ota vaan pitkä sairasloma.

asia kerrallaan kaikki selviää. joudut pelkäämään, mutta sekin loppuu aikanaan. ukko haihtuu kun tajuaa ettet oikeasti tule ja ehkä löytää uuden (valitettavasti) alasimen.

jos pilaat lopun elämäsi tuollaisen kanssa, muista että sinulla olisi ollut mahdollisuus valita toisin ja saada ihana vapaa elämä.

uskalla!
niin minäkin tein vaikka melkein sairastuin kuoleman pelossa.

Lue lisää

hmm...KIITOS kannustuksesta. Hiljaa hyvää tulee. Ehkä.

Mies. kirjoitti:

Otan osaa kun alkoi tämäkin viikko noin kurjasti! Mies on sairas ja vieläpä pahemman kerran. Sääli ettei tuosta sairaudesta voi parantua ilman omaa tahtoa ja sitähän ei kyllä tahdo olla. Tilanne on vähän sama kuin alkoholistilla. Hän sairastuttaa läheiset (tällaisessa psykopaatti-tapauksessa tosin se sairastuttaminen on usein paljon nopeampaa, rajumpaa ja fyysisempää).

Kun nyt tuntuu hankalalle tehdä tuo muutos elämällesi, niin kerronpa sinulle miten itse toimin joskus aikoinaan vähän vastaavassa tilanteessa (korostan sanaa VÄHÄN), kun piti irtautua hankalasta parisuhteesta. Minun oli myös pakko saada elämään muutos, mutta vastapuolen mielestä asiat oli muka niin hyvin, ettei niistä kannattanut puhua ollenkaan. No sitten viimeisen talven aikana aloin saada tarpeekseni (tilanne paheni koko ajan). Ongelma oli kuitenkin juuri se että tällaisesta takertuvasta ihmisestä on hankala päästä eroon ja itse tahtoo olla myös liian takertunut siihen totuttuun (vaikka huonoksi tietämäänsä) tilanteeseen. No, kun en muuten saanut itseäni niskasta kiinni, niin tein samanlaisen listan mitä sinulle ehdotin ja siihen kiinnitin lähtöpäivämäärän ja ne asiat jotka piti hoitaa ennen sitä. Niitä ennen lähtöä hoidettavia asioita sitten karsin pois kun huomasin, että joukossa oli turhanpäiväisiä asioita joita voi hoitaa myöhemminkin. Olin laittanut niitä jotenkin alitajuntaisesti ihan vaan siksi, että niiden kanssa sählätessä voin venyttää lähtöä. No, ne otin pois ja sitten sain listan missä lähtö oli kolmen päivän päästä, siihen tyyliin, että kun aamulla lähden töihin, niin illalla en tule takaisin. Ne, kolme päivää sitten tein niitä listan asioita (yleensä työaikana ja silloin kun vaimo ei ollut kotona) ja kotona olin olevani ihan normaalisti (tosin varmaan olin ulos päin vähän kylmempi). Pyrin ajattelemaan niinä päivinä koko asiaa mahdollisimman vähän, koska tiesin että se on oikein ja ainut järkevä vaihtoehto silloin piti vaan toimia. Sitten kun tuli se aamu niin reppu selkään ja lähdin pois. Sitten vasta jälkeen päin asiaa mietin ja silloin oli jo helppo sanoa miten hyvä ratkaisu se oli (vaikka tilanteeni ei mikään helppo ollut sittenkään, mutta eron entiseen kyllä huomasi).
Minun tilanne oli toki helpompi kuin sinun, koska vaikka vaimo oli jonkin verran väkivaltainen, niin ei hän ihan sen takia että oli fyysisesti heikompi kuin minä pystynyt minun turvallisuutta uhkaamaan vakavasti. Mutta juuri tuosta johtuen, sinulle on vielä tärkeämpää lähteä, vaikka sitten tekisit sen lähdön tuolla tavalla konemaisesti kuin minä tein ja ajattelisit vasta sitten jälkeen päin. Senhän sinäkin jo varmasti tiedät, että ainut oikea ratkaisu on lähteä ja vieläpä pian, kun kerran jatkuvasti on tilanne päällä.

Tuossa joku toinen kertoi omasta kokemuksestaan turvakodissa ja olet sinne ollut itsekin yhteydessä. Kyllä se nyt varmasti on sinulle se oikea tie jonka kautta löydät sitten sen oman tiesi. Niin kuin kirjoitit soitettuasi sinne turvakotiin, että hieno asia kun mukaviakin ihmisiä on. Niinpä, kyllä niitä mukavia ihmisiä löytyy sinun ympärille, kun vaan hankkiudut niitten joukkoon!

Lue lisää

Eilen: Mies tuli illalla kotiin ja kysyi, että onko nälkä ja haluanko lähteä sen kanssa johonkin, ku oli puhelimessa oli puhe semmosesta. Kiltisti sanoin että jos vaikka tilattais pitsaa himaan tai jotain, et ei oikeen haluttais lähteä ihmisten ilmoille. No se sopi sille ja tilattiin pitsaa. Ku ruoka tuli, menin avaamaan oven ja maksoin ruuat. Pitsakuski heitti jonkun vitsin ja siihen sitten naurahdin jotain ja hymyilin ku hän lähti. Sanin miehelleni, että oli kerranki ihminen oikeessa ammatissa ja hyvä asiakaspalvelija. Mies ei noteerannu sitä mitenkää, syötiin rauhassa ja katottiin elokuvaa. Kerkes kerranki tulemaan ns. "normaali" olo. Mut erehdyin sitten sanomaan, että olipas hyvää pitsaa ja heitin vitsinä et tarvii varmaan tilata toiset. Ensin tuli vaan haukkuja "vitun huara, luuleksä et se pitsakuski susta olis kiinnostunu", "älä edes kuvittele lähteväs kenenkään toisen äijän matkaan", "paneksä posteljooniaki ku oon töissä" jne jne... Yritin sanoo et se oli vitsi vaan, enkä oo ikinä edes kuvitellu olevani muitten miesten kanssa ym ym ja sit sama tilanne kun su-iltana toistu, paitsi etten ole nukkunu yhtään viime yönä, vaan miellyttänyt miestäni erilaisin tavoin.

Nyt olen yksin kotona kun on sairaslomaa vielä tää päivä ja mies on töissä. Repun laitoin HETI aamulla ensimäisenä valmiiksi, ku mies lähti töihin. Soitin turvakotiinkin taas. Puhuin sen saman naisen kanssa puhelimessa aika kauan ja se kehotti tulemaan sinne samantien, mutten saa aikaseksi lähteä. Olen kävelly jo monta kertaa ovelle ja ollu laittamassa kenkiä jalkaan mut joku saa aina vaan jäämään. Ajatukset on ihan sekasin päässä ja ahdistaa.

PASKA ELÄMÄ! kirjoitti:

Eilen: Mies tuli illalla kotiin ja kysyi, että onko nälkä ja haluanko lähteä sen kanssa johonkin, ku oli puhelimessa oli puhe semmosesta. Kiltisti sanoin että jos vaikka tilattais pitsaa himaan tai jotain, et ei oikeen haluttais lähteä ihmisten ilmoille. No se sopi sille ja tilattiin pitsaa. Ku ruoka tuli, menin avaamaan oven ja maksoin ruuat. Pitsakuski heitti jonkun vitsin ja siihen sitten naurahdin jotain ja hymyilin ku hän lähti. Sanin miehelleni, että oli kerranki ihminen oikeessa ammatissa ja hyvä asiakaspalvelija. Mies ei noteerannu sitä mitenkää, syötiin rauhassa ja katottiin elokuvaa. Kerkes kerranki tulemaan ns. "normaali" olo. Mut erehdyin sitten sanomaan, että olipas hyvää pitsaa ja heitin vitsinä et tarvii varmaan tilata toiset. Ensin tuli vaan haukkuja "vitun huara, luuleksä et se pitsakuski susta olis kiinnostunu", "älä edes kuvittele lähteväs kenenkään toisen äijän matkaan", "paneksä posteljooniaki ku oon töissä" jne jne... Yritin sanoo et se oli vitsi vaan, enkä oo ikinä edes kuvitellu olevani muitten miesten kanssa ym ym ja sit sama tilanne kun su-iltana toistu, paitsi etten ole nukkunu yhtään viime yönä, vaan miellyttänyt miestäni erilaisin tavoin.

Nyt olen yksin kotona kun on sairaslomaa vielä tää päivä ja mies on töissä. Repun laitoin HETI aamulla ensimäisenä valmiiksi, ku mies lähti töihin. Soitin turvakotiinkin taas. Puhuin sen saman naisen kanssa puhelimessa aika kauan ja se kehotti tulemaan sinne samantien, mutten saa aikaseksi lähteä. Olen kävelly jo monta kertaa ovelle ja ollu laittamassa kenkiä jalkaan mut joku saa aina vaan jäämään. Ajatukset on ihan sekasin päässä ja ahdistaa.

Lue lisää

Hei, kuule nyt tee niin kuin minä tein joskus: lakkaa hetkeksi ajattelemasta sitä kotia, puolisoa, ympäristöä yms... Lopeta kokonaan ajattelu, ota vain reppu selkään ja kävele tiehesi ja sinne turvakotiin! Katsos tämä elämä on joskus niin hassua että voidakseen ajatella itseään parhaiten pitää hetkeksi lopettaa ajattelu kokonaan!!! Nyt reppu selkään hop hop, ei enää yhtään samanlaista iltaa ja yötä sinulle!!!

PASKA ELÄMÄ! kirjoitti:

Alko sitten tämäkin viikko sairaslomalla ja puhuin aika avoimesti niiten lääkärienki kanssa mun tilanteesta, turvakotia neki ehdotti. Lääkäri olis kirjottanu enemmänki sairaslomaa, mutten halunnu ku nää pari päivää vaan, ettei ne töissä ihmettele mikä mulla on.

Isoja askelia pitäis ottaa juu, mutta en mä näköjään saa sitä aikaseks. Oon vaan niin jumittunu ja tottunu tähän vaikka järki käskee tekemään päätöksiä ennen ku on liian myöhästä.

Se epäonnistuminen kaivaa kokoajan mieltä, vaikka semmonenki on mielessä käyny että mitäs sillä sit on niin väliä jos epäonnistuu. Sama paska jatkuis vaan senkin jälkeen sit, kolme kertaa rajumpana jos se vaan on mahdollista. Eikä sillä mitään haluja oo muuttua, sen tiesin jo kuukauden jälkeen siitä ku päätettiin jatkaa suhdetta ja siitäki on nyt jo kaks vuotta aikaa. Sairas se ihminen on. Eilen illalla kun mentiin nukkumaan, ni se kiltisti ehdotteli siinä seksiä, kieltäydyin ja sanoin et haluaisin nukkua ku on aamulla töitä. No se ei tietenkää sille sopinu ja otti musta kunnon kuristusotteen, semmonen kuitenki ettei se juurikaan sattunu jos olin paikallani, mutta jos yritin liikkua ni sit sattu. Naureskellen se otti mut väkisin, vaikka itkin ja pyysin että lopettais ja kun HERRA oli tyytyväinen ni sit sai nukkua. Aamulla olin vielä töihin menossa, mut mainitsin ihan ohimennen vaan että onpas kahvi kuumaa ni sain neki sitte naamalleni ja tiskipöytä tuli vastaan ku vastomaisesti yritin väistää. Äsken tuli puhelu, että aikoo viedä mut syömään johonki ku tulee kohta töistä, hyvitykseks kuulemma, mut saa nyt nähdä miten käy.

Keskiviikkona ku meen taas töihin ni jos vaan uskallan ni kerron pomolle mun tilanteen ja kysyn miten nopeesti ne saa mun tilalle uuden, sit on pakko ruveta tapahtumaan, jos koskaan. =/

Lue lisää

ilmeisesti sulla olis vielä tähän aikaan iltapäivästä aikaa tehdä lähtö.

onnistuu jos jätät aivot narikkaan.

sinulla sentään on paljonkin helpompi kun ei tarvitse huolehtia kuin itsestäsi. monilla on liuta lapsia joista huoli.

itselleen sitä löytää ja pärjää vaikka vaatimattomammassakin kämpässä lähdön jälkeen kunnes ehtii järkätä asiat.

minusta nyt näyttää siltä, että sinä tarvitsisit jonkun ystävän nyt just siihen vierelle joka taluttaa sinut ulos sieltä asunnosta.

ja jos ja kun lähdet, älä lankea mahdollisiin lohduttelijoihin vaan ole tarkka vastaisuudessa kenen vuoksi vapautesi uhraat. älä päästä kanssasi ketään asumaan vähän pidemmänkään tuttavuuden jälkeen. opi olemaan varovainen ja luottamaan vain itseesi.

olet jo nyt altis ja mahd lähtösi jälkeen vielä alttiimpi.

kun menet siitä ovesta ulos ja kuljet mitään ajattelematta turvakotiin asti, on siellä sinua heti samantien vastassa henkilö jolle tälläinen on jokapäiväistä ja joka osaa tukea ja kertoa mitä sinun pitää tehdä.

keräät siellä voimia muutaman päivän ETKÄ TAPAA MIESTÄSI. ET ANNA HÄNEN TULLA KESKUSTELEMAAN MISTÄÄN!!! et vaikka henkilökunta tätä systeemiä on käyttänyt ainakin ennen. hän pääsisi vain vaikuttamaan taas sinus alttiiseen mieleesi.

no niin, tässä menee aika hukkaan...

ala mennä jo, kerran se kirpaseen mut enemmän kirpasee kun kuristetaan.

Mies. kirjoitti:

Hei, kuule nyt tee niin kuin minä tein joskus: lakkaa hetkeksi ajattelemasta sitä kotia, puolisoa, ympäristöä yms... Lopeta kokonaan ajattelu, ota vain reppu selkään ja kävele tiehesi ja sinne turvakotiin! Katsos tämä elämä on joskus niin hassua että voidakseen ajatella itseään parhaiten pitää hetkeksi lopettaa ajattelu kokonaan!!! Nyt reppu selkään hop hop, ei enää yhtään samanlaista iltaa ja yötä sinulle!!!

Lue lisää

Enhän mä luuseri mihinkään päässy. Kotona istun vieläki ja mies soitti äsken et on tulossa kotiin päin jo töistä. Pomolle soitin ja kerroin sille että on vähän ongelmia miehen kanssa enkä tuu huomennakaan töihin. Täytyy aamulla hakea lisää sairaslomaa, jospa sais sieltä mentyä suoraan sit sinne turvakotiin. En tiedä.

Olen niinku varmaan arvaatte niin aika paljon funtsinu asioita ja tekis mieli nostaa kissa pöydälle ja sanoa sille suoraan päin naamaa, että aion lähteä ja takas en tule, mut en voi sitäkään tehdä. Itsesuojeluvaistoa kuitenki löytyy vielä. Tää on varmaan ensimmäinen kerta meijän "suhteen" aikana kun en oo kertonu miehelleni kaikkea. Ette varmaan tajuu, mut mul on tosi huono omatunto.

Toivon, että huomenna jaksaisin ottaa niskasta kiinni itteeni ja mennä suoraan sairaalasta sinne turvakotiin. Toivon.

Kiitos sinne rohkaisuista!!!! PALJON!!! =)

sen tehnyt kirjoitti:

ilmeisesti sulla olis vielä tähän aikaan iltapäivästä aikaa tehdä lähtö.

onnistuu jos jätät aivot narikkaan.

sinulla sentään on paljonkin helpompi kun ei tarvitse huolehtia kuin itsestäsi. monilla on liuta lapsia joista huoli.

itselleen sitä löytää ja pärjää vaikka vaatimattomammassakin kämpässä lähdön jälkeen kunnes ehtii järkätä asiat.

minusta nyt näyttää siltä, että sinä tarvitsisit jonkun ystävän nyt just siihen vierelle joka taluttaa sinut ulos sieltä asunnosta.

ja jos ja kun lähdet, älä lankea mahdollisiin lohduttelijoihin vaan ole tarkka vastaisuudessa kenen vuoksi vapautesi uhraat. älä päästä kanssasi ketään asumaan vähän pidemmänkään tuttavuuden jälkeen. opi olemaan varovainen ja luottamaan vain itseesi.

olet jo nyt altis ja mahd lähtösi jälkeen vielä alttiimpi.

kun menet siitä ovesta ulos ja kuljet mitään ajattelematta turvakotiin asti, on siellä sinua heti samantien vastassa henkilö jolle tälläinen on jokapäiväistä ja joka osaa tukea ja kertoa mitä sinun pitää tehdä.

keräät siellä voimia muutaman päivän ETKÄ TAPAA MIESTÄSI. ET ANNA HÄNEN TULLA KESKUSTELEMAAN MISTÄÄN!!! et vaikka henkilökunta tätä systeemiä on käyttänyt ainakin ennen. hän pääsisi vain vaikuttamaan taas sinus alttiiseen mieleesi.

no niin, tässä menee aika hukkaan...

ala mennä jo, kerran se kirpaseen mut enemmän kirpasee kun kuristetaan.

Lue lisää

Enhän mä mihinkään uskaltanu mennä. ks. kirjotus "toivotonta"!

Mä olisin valmis asumaan vaikka taivasalla, jos saisin olla varma ettei tarttis enää ikinä pelätä. En kylläkään kai osaa enää olla pelkäämättäkään.

Ystävä olis kiva olla juu, semmoset vaan on kaikonnu matkan varrella ja nyt ei ole yhtään. Ainoot kontaktit ulkomaailmaan tulee lähikaupan kassalta ja töistä. Niuittenkään kanssa en juuri muusta puhu ku "onpas kiva ku aurinko paistaa" tai "harmi ku sataa taas"... =(

Jos ja KUN tästä hevletistä joskus pääsen ni mä en uhraa vapauttani kenellekkään. Toivon vaan etten epäonnistu kaikessa. Kunhan nyt ensin pääsisin pois täältä.

Turvakotiin kun soitin ni ei ne mitään puhunu myöhemmästä tapaamisesta mieheni kanssa. Kyllähän mä miestäni rakastan, tai kai se on semmosta pakkorakastamista. En tiedä, mut koskaan en voi sitä enää lähdön jälkeen nähdä tai sama paska alkaa taas. Tiedän sen. Kerran jo kuitenki kävi niin, sillon ku suostuin yrittämään sen kanssa, kun HÄN oli ensin jättäny mut. Koska olin väkivaltanen ja hullu. Kuulemma. Se oli ensimmäinen ja viiminen kerta kun puolustin oikeasti itteeni.

Jos huomenna...kun...joku tietää.

PASKA ELÄMÄ! kirjoitti:

Enhän mä luuseri mihinkään päässy. Kotona istun vieläki ja mies soitti äsken et on tulossa kotiin päin jo töistä. Pomolle soitin ja kerroin sille että on vähän ongelmia miehen kanssa enkä tuu huomennakaan töihin. Täytyy aamulla hakea lisää sairaslomaa, jospa sais sieltä mentyä suoraan sit sinne turvakotiin. En tiedä.

Olen niinku varmaan arvaatte niin aika paljon funtsinu asioita ja tekis mieli nostaa kissa pöydälle ja sanoa sille suoraan päin naamaa, että aion lähteä ja takas en tule, mut en voi sitäkään tehdä. Itsesuojeluvaistoa kuitenki löytyy vielä. Tää on varmaan ensimmäinen kerta meijän "suhteen" aikana kun en oo kertonu miehelleni kaikkea. Ette varmaan tajuu, mut mul on tosi huono omatunto.

Toivon, että huomenna jaksaisin ottaa niskasta kiinni itteeni ja mennä suoraan sairaalasta sinne turvakotiin. Toivon.

Kiitos sinne rohkaisuista!!!! PALJON!!! =)

Lue lisää

Vai niin siinä kävi, että et vielä lähtenyt. No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan (sinun tapauksessa tosiaankin parempi, en haluaisi edes ajatella sitä "ei milloinkaan" vaihtoehtoa, kun se ei tosiaankaan ole mikään kestävä vaihtoehto).

Ota se reppusi mukaan sinne lääkäriin ja mieti kun sieltä lähdet, että kumpaan sinuun parempi mennä turvalliseen paikkaan turvakotiin jonka kautta saat mahdollisuuden itse oman elämäsi hallintaan vai palata sinne entiseen missä sama vanha meno jatkuu päivästä toiseen, viikosta viikkoon, kuukaudesta seuraavaan ja vuodesta vuoteen eikä ainakaan tule helpottumaan sinun osaltasi!

Itsesuojeluvaistoa on nyt ihan hyvä pitää yllä, kun vastassa on kuitenkin noin agressiivisesti käyttäytyvä henkilö joka ei omaa minkäänlaista empatian tunnetta edes omaa puolisoaan kohtaan. Omaatuntoasi sinun on ihan turha vaivata tällä asialla. Sellaisen kynnysmaton virkaa olet joutunut hoitamaan, että ei sinun tosiaankaan tarvitse kertoa miehellesi, että olat ajatellut päästä ihmisarvoiseen elämään kiinni. Varsinkin, kun mies ei sitä varmastikkaan pysty käsittelemään, ilman että samalla uhkaisi sinun turvallisuutta.

Ihan selvästikin sinulla pitäisi olla se yksi ihan fyysinen ystävä, joka sinut kädestä pitäen sieltä kotoa pois kiikuttaa, mutta kun ei nyt sellaista ole, niin ihan itsesi takia: Usko meitä, lopeta asioiden miettiminen ja kävele vaan sinne turvakotiin ja anna sitten niiden ihmisten ottaa homma käsiinsä!

Mies. kirjoitti:

Vai niin siinä kävi, että et vielä lähtenyt. No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan (sinun tapauksessa tosiaankin parempi, en haluaisi edes ajatella sitä "ei milloinkaan" vaihtoehtoa, kun se ei tosiaankaan ole mikään kestävä vaihtoehto).

Ota se reppusi mukaan sinne lääkäriin ja mieti kun sieltä lähdet, että kumpaan sinuun parempi mennä turvalliseen paikkaan turvakotiin jonka kautta saat mahdollisuuden itse oman elämäsi hallintaan vai palata sinne entiseen missä sama vanha meno jatkuu päivästä toiseen, viikosta viikkoon, kuukaudesta seuraavaan ja vuodesta vuoteen eikä ainakaan tule helpottumaan sinun osaltasi!

Itsesuojeluvaistoa on nyt ihan hyvä pitää yllä, kun vastassa on kuitenkin noin agressiivisesti käyttäytyvä henkilö joka ei omaa minkäänlaista empatian tunnetta edes omaa puolisoaan kohtaan. Omaatuntoasi sinun on ihan turha vaivata tällä asialla. Sellaisen kynnysmaton virkaa olet joutunut hoitamaan, että ei sinun tosiaankaan tarvitse kertoa miehellesi, että olat ajatellut päästä ihmisarvoiseen elämään kiinni. Varsinkin, kun mies ei sitä varmastikkaan pysty käsittelemään, ilman että samalla uhkaisi sinun turvallisuutta.

Ihan selvästikin sinulla pitäisi olla se yksi ihan fyysinen ystävä, joka sinut kädestä pitäen sieltä kotoa pois kiikuttaa, mutta kun ei nyt sellaista ole, niin ihan itsesi takia: Usko meitä, lopeta asioiden miettiminen ja kävele vaan sinne turvakotiin ja anna sitten niiden ihmisten ottaa homma käsiinsä!

Lue lisää

Nyt on reppu pakattuna uudestaan. Valvoin melkeen koko viimeyön ja mietin mitä teen. kohta lähden lääkäriin hakemaan sitä sairaslomaa ja sieltä kävelen suoraan bussipysäkille, joka vie mut sinne turvakotiin. Mä teen sen. Pakko.

Eilen oli kylläkin hyvä päivä tai siis ilta. Pieni sanominen vaan tuli, mutta siitä päästiin sillä että mies lähti baariin.

Teitä olen uskonu koko ajan, yksin vaan on vaikeeta. Fyysinen ystävä olis kiva ja toivon että joskus sellaisen saan.

Menen nyt. Pitäkää peukkuja pystyssä. Ja kiitos paljon!!! SUURESTA avusta! Oikeesti.

Janina

PASKA ELÄMÄ! kirjoitti:

Nyt on reppu pakattuna uudestaan. Valvoin melkeen koko viimeyön ja mietin mitä teen. kohta lähden lääkäriin hakemaan sitä sairaslomaa ja sieltä kävelen suoraan bussipysäkille, joka vie mut sinne turvakotiin. Mä teen sen. Pakko.

Eilen oli kylläkin hyvä päivä tai siis ilta. Pieni sanominen vaan tuli, mutta siitä päästiin sillä että mies lähti baariin.

Teitä olen uskonu koko ajan, yksin vaan on vaikeeta. Fyysinen ystävä olis kiva ja toivon että joskus sellaisen saan.

Menen nyt. Pitäkää peukkuja pystyssä. Ja kiitos paljon!!! SUURESTA avusta! Oikeesti.

Janina

Lue lisää

Hyvä juttu!
Joskus se vaan vaatii saada sitä rohkeutta kerättyä, vaikka suunta olisi kuinka itsestään selvä. Olet ansainnut tasapainoisen loppuelämän eikä pelkäämistä kenenkään varjon alla!

Onnea sinulle matkaan, äläkä ala yhtään epäröimään! Pidetään täällä sulle yhdessä peukkuja!!!

PASKA ELÄMÄ! kirjoitti:

Nyt on reppu pakattuna uudestaan. Valvoin melkeen koko viimeyön ja mietin mitä teen. kohta lähden lääkäriin hakemaan sitä sairaslomaa ja sieltä kävelen suoraan bussipysäkille, joka vie mut sinne turvakotiin. Mä teen sen. Pakko.

Eilen oli kylläkin hyvä päivä tai siis ilta. Pieni sanominen vaan tuli, mutta siitä päästiin sillä että mies lähti baariin.

Teitä olen uskonu koko ajan, yksin vaan on vaikeeta. Fyysinen ystävä olis kiva ja toivon että joskus sellaisen saan.

Menen nyt. Pitäkää peukkuja pystyssä. Ja kiitos paljon!!! SUURESTA avusta! Oikeesti.

Janina

Lue lisää

Pidäthän meidät ajan tasalla? Itseäni ainakin ilahduttaisi suuresti kuulla, että elämäsi on nyt paremmilla raiteilla.

Mies. kirjoitti:

Hyvä juttu!
Joskus se vaan vaatii saada sitä rohkeutta kerättyä, vaikka suunta olisi kuinka itsestään selvä. Olet ansainnut tasapainoisen loppuelämän eikä pelkäämistä kenenkään varjon alla!

Onnea sinulle matkaan, äläkä ala yhtään epäröimään! Pidetään täällä sulle yhdessä peukkuja!!!

Lue lisää

ZAU! Onpas tänne tullut kivoja viestejä, kuulumisia:

Pääsinhän mä tänne turvakotiin keskiviikkona. Huomenna tulee viikko kun olen täällä ollu. Nyt vasta uskalsin kysyä pääsenkö koneella käymään. Puolt tuntia kuulemma aikaa.

Olen viikon aikana oikeestaan vaan nukkunu ja koonnu ajatuksia. Vaikeeta tää on täälläkin, pelkään kokoajan, mutta silti on kyllä olo helpottunukki. Ihmiset täällä on ihania. Kerran ehdottivat että voisivat ottaa mun mieheen yhteyttä ja kertoa sille missä oon, mut sanoin heti niinku täällä neuvottiin ettei se käy niin ne unohti sen sit heti. Lapun jätin pöydälle sillon ja kerroin vaan että oli pakko lähteä ja ettei se voi soittaa mulle. Todisteeks jätin puhelimen pöydälle. Hänenhän se oli.

Ei oo päivääkää etten miettis mitä mun mies tekee jne, mutta olen tyytyväinen kuitenki tämänhetkiseen ratkasuun. Lääkäri määräs mulle heti jotain masennuslääkkeitä kun tulin tänne,mut en mä kyllä niistä oo mitään muutosta huomannu. Ihan sama. Ens viikolla alan säännöllisesti käymään jossain "terapiassa". En oikeen tiedä et mikä sen homman nimi on mutta täytyy kysyä tolta mun tukihenkilöltä. Kai se kertoo. Tai siis tietenki kertoo.

Kesän saan kuulemma ainakin olla täällä ja sitten ruvetaan kattomaan mulle mitä seuraavaks...niin pitkälle en uskalla vielä edes ajatella. Päivä vaan kerrallaan. Huh! =)

Janina

Aiwendil kirjoitti:

Pidäthän meidät ajan tasalla? Itseäni ainakin ilahduttaisi suuresti kuulla, että elämäsi on nyt paremmilla raiteilla.

Hiljaa hyvää tulee. Toivon. Ks ylempi viésti.

PASKA ELÄMÄ! kirjoitti:

ZAU! Onpas tänne tullut kivoja viestejä, kuulumisia:

Pääsinhän mä tänne turvakotiin keskiviikkona. Huomenna tulee viikko kun olen täällä ollu. Nyt vasta uskalsin kysyä pääsenkö koneella käymään. Puolt tuntia kuulemma aikaa.

Olen viikon aikana oikeestaan vaan nukkunu ja koonnu ajatuksia. Vaikeeta tää on täälläkin, pelkään kokoajan, mutta silti on kyllä olo helpottunukki. Ihmiset täällä on ihania. Kerran ehdottivat että voisivat ottaa mun mieheen yhteyttä ja kertoa sille missä oon, mut sanoin heti niinku täällä neuvottiin ettei se käy niin ne unohti sen sit heti. Lapun jätin pöydälle sillon ja kerroin vaan että oli pakko lähteä ja ettei se voi soittaa mulle. Todisteeks jätin puhelimen pöydälle. Hänenhän se oli.

Ei oo päivääkää etten miettis mitä mun mies tekee jne, mutta olen tyytyväinen kuitenki tämänhetkiseen ratkasuun. Lääkäri määräs mulle heti jotain masennuslääkkeitä kun tulin tänne,mut en mä kyllä niistä oo mitään muutosta huomannu. Ihan sama. Ens viikolla alan säännöllisesti käymään jossain "terapiassa". En oikeen tiedä et mikä sen homman nimi on mutta täytyy kysyä tolta mun tukihenkilöltä. Kai se kertoo. Tai siis tietenki kertoo.

Kesän saan kuulemma ainakin olla täällä ja sitten ruvetaan kattomaan mulle mitä seuraavaks...niin pitkälle en uskalla vielä edes ajatella. Päivä vaan kerrallaan. Huh! =)

Janina

Lue lisää

No, olipa mukava kuulla sinusta! Pelastui ihan oma päiväkin, kun kuulin, että olet päässyt paikkaan, jossa ilmeisesti sinun on tällä hetkellä parempi ja turvallisempi olla!

Varmasti se vieläkin pelottaa, kun on tottunut pelkäämään, mutta nuo terapiat ja muut on varmaan tehty juuri sitä varten, että ajan mittaan alkaisi pelkääminenkin jäämään taka-alalle. Hyvä että ihmiset on mukavia ja ammattitaitoisiakin ja tuo on hyvä, että kuuntelevat sinun omaa tahtoa (niin kuin esimerkiksi siinä miehellesi ilmoittamis-asiassa).

Voi, kuullostaa vähän oudolta, mutta ota nyt kaikki "ilo" irti siellä olosta. Se paikka on kuitenkin varmasti paljon turvallisempi, kuin mihin olet tottunut. Ja päivä kerrallaan!

Kerro taas kuulumisia, kun haluat ja pystyt ja hyvää kesää sinulle!!!

Mies. kirjoitti:

No, olipa mukava kuulla sinusta! Pelastui ihan oma päiväkin, kun kuulin, että olet päässyt paikkaan, jossa ilmeisesti sinun on tällä hetkellä parempi ja turvallisempi olla!

Varmasti se vieläkin pelottaa, kun on tottunut pelkäämään, mutta nuo terapiat ja muut on varmaan tehty juuri sitä varten, että ajan mittaan alkaisi pelkääminenkin jäämään taka-alalle. Hyvä että ihmiset on mukavia ja ammattitaitoisiakin ja tuo on hyvä, että kuuntelevat sinun omaa tahtoa (niin kuin esimerkiksi siinä miehellesi ilmoittamis-asiassa).

Voi, kuullostaa vähän oudolta, mutta ota nyt kaikki "ilo" irti siellä olosta. Se paikka on kuitenkin varmasti paljon turvallisempi, kuin mihin olet tottunut. Ja päivä kerrallaan!

Kerro taas kuulumisia, kun haluat ja pystyt ja hyvää kesää sinulle!!!

Lue lisää

Juu, päivä kerrallaan! Huomenna tulee kaks viikkoa täyteen ku lähdin. Hankalalta ja jollain tapaa epäreilulta se tuntuu, soitin kerran mun miehelle mut löin heti luurit korvaan ku se vastas. En kai sit kehdannu sanoa sille mitään. Toivon ettei se odota mua kotiin. Sinne en enää oo menossa.

Se terapia alko eilen. Huhhuh.. =) Jotain ryhmähommaa, oli vähän liikaa mulle. Täällä ei oikeen oo semmosia ihmisiä lainkaan joille ois käyny niinku mulle, osa on vastasynnyttäneitä yh äitejä, muutama ex narkkari ym ym. Ei kauheesti niitten kuullen kiinnosta kertoa mitään yksityiskohtia mistään.

Yhden tytön kanssa oon tutustunu hiukan paremmin, ihan kivaa saada samanikästä seuraa. Voisin EHKÄ jopa uskaltaa kutsua sitä mun kaveriksi. =)

Mitäs mulla muuta, valonpilkahduksia on ollu tunnelin päässä. Kai ne siitä kirkastuu.

Heippa!!!

Janna

Pikku hiljaa...epävarma olo, mutta toivon parasta. ks tuolta ylhäältä kuulumiset. =)

Moi

Onhan mulla omalla tavalla ikävä, mutta en uskalla kuvitellakkaan meneväni "kotiin" enää takas. Kerran soitin yleisöpuhelimesta sille, mutta ku se vastas ni löin luurit kii. En tiä miksen puhunu mitään. En kai kehdannu. Tai jotain.

Jonkunlainen valo tuolla jossain tunnelin päässä näkyy jo. Ihmiset täällä on oikein mukavia ja tää nyt voi kuulostaa ihan tyhmältä, mutta luulen että olen saanut ehkä yhden "kaverinki" täältä. =)

Hyvät kesän jatkot!!

johan, repesin täysin...
hyvä Marianna.

EI NAISEN PAIKKA OLE NYRKIN JA HELLAN VÄLISSÄ!!! EI MIEHETKÄÄN ANNA SILLOIN KUN EI NIITÄ HUVITA MIKS NAISEN SITTEN PITÄISI ANTAA AINA KUN MIES HALUAA????

ssL kirjoitti:

EI NAISEN PAIKKA OLE NYRKIN JA HELLAN VÄLISSÄ!!! EI MIEHETKÄÄN ANNA SILLOIN KUN EI NIITÄ HUVITA MIKS NAISEN SITTEN PITÄISI ANTAA AINA KUN MIES HALUAA????

No se nyt vain oli minun mielipide. Olis tuokin tyttö säästynyt monelta pahalta jos olisi antanut miehelleen joskus. Jolloin mies ei olisi ottanut häntä väkisin ja pahoinpidellyt. Seksi kun kuitenkin on kivaa. Varmasti myöskään tämän viestiketjun aloittaneella tytöllä ei ole siitä toista mielipidettä. Paitsi ehkä nykyään kun uhmasi miestään.

Marianna kirjoitti:

No se nyt vain oli minun mielipide. Olis tuokin tyttö säästynyt monelta pahalta jos olisi antanut miehelleen joskus. Jolloin mies ei olisi ottanut häntä väkisin ja pahoinpidellyt. Seksi kun kuitenkin on kivaa. Varmasti myöskään tämän viestiketjun aloittaneella tytöllä ei ole siitä toista mielipidettä. Paitsi ehkä nykyään kun uhmasi miestään.

Lue lisää

Paitsi että ei silloin, jos siihen pakotetaan...

Marianna kirjoitti:

No se nyt vain oli minun mielipide. Olis tuokin tyttö säästynyt monelta pahalta jos olisi antanut miehelleen joskus. Jolloin mies ei olisi ottanut häntä väkisin ja pahoinpidellyt. Seksi kun kuitenkin on kivaa. Varmasti myöskään tämän viestiketjun aloittaneella tytöllä ei ole siitä toista mielipidettä. Paitsi ehkä nykyään kun uhmasi miestään.

Lue lisää

Uhmasi miestään???!!! Älä nyt naurata, jos ei paneta just silloin kun ukkoo panettaa, niin EI TODELLAKAAN tarvi levittää jalkojaan!!! Eikä seksistä kieltäytyminen ole mitään uhmaamista.

Marianna kirjoitti:

No se nyt vain oli minun mielipide. Olis tuokin tyttö säästynyt monelta pahalta jos olisi antanut miehelleen joskus. Jolloin mies ei olisi ottanut häntä väkisin ja pahoinpidellyt. Seksi kun kuitenkin on kivaa. Varmasti myöskään tämän viestiketjun aloittaneella tytöllä ei ole siitä toista mielipidettä. Paitsi ehkä nykyään kun uhmasi miestään.

Lue lisää

Aika jyrkkä mielipide sulta. Toivottavasti itse et koskaan joudu kokemaan mitään pahaa.

Piiitkästä aikaa taas.... =)

Ihan alkuun, se siitä kaverista. Lähti menemään yks aamu. Noh, onhan täällä muitakin ihmisiä joihin olen tutustunut.

Joo se ryhmäterapia jäi heti sillon ensimmäisen käynnin jälkeen. Nyt olen käynyt ihan oikeella psykiatrilla 3krt/viikko. Se on ihan mukava, mut kauheet määrät ihminen näyttää tarvitsevan lääkkeitä. On unilääkkeitä, paniikkilääkkeitä, rauhottavia...emmä tajuu. Kysyin et onko niitä pakko syödä ni se sano, että jos haluaa parantua ni sit kannattaa. Vähän outoa. =O

Kyllämä vaivaan päätäni "mun miehestä". SOitin sille tossa viikko sitten ja kysyin mitä kuuluu jne jne jne. En kertonu missä olen mut kyllä se sen arvas. Pyyteli tulemaan takas kotiin ja lupas mennä itse hoitoon ym, mut on toi psykiatri saanu mut sen verran jo "aivopestyä" etten enää takas mee vaikka jollain tapaa ikävä onki sitä syliä ja halia, mut sit musitan taas kaiken muun. KIITOS EI!!

Kyselin tossa että miten sieltä pois sit lähdetään ja koska on sen aika...täällä sanottiin että saan lähteä vaikka heti jos haluan, mutta ei kannata pitää kuulemma kiirettä. Enkä mä aiokkaan pitää. Tykkään jopa olla täällä, mut noi kaikenmaailman pillerit ihmetyttää. Parempi mielihän tässä on ollut ja nukuttuaki olen saanu, mut en mä noita jaksais koko loppuelämää vedellä. Muutama kymmenen vuotta tässä kuitenki toivottavasti on vielä edessä. Onnellisena!!! =)

Hmm..heiipppa taas!!

Janina

PASKA ELÄMÄ!! kirjoitti:

Piiitkästä aikaa taas.... =)

Ihan alkuun, se siitä kaverista. Lähti menemään yks aamu. Noh, onhan täällä muitakin ihmisiä joihin olen tutustunut.

Joo se ryhmäterapia jäi heti sillon ensimmäisen käynnin jälkeen. Nyt olen käynyt ihan oikeella psykiatrilla 3krt/viikko. Se on ihan mukava, mut kauheet määrät ihminen näyttää tarvitsevan lääkkeitä. On unilääkkeitä, paniikkilääkkeitä, rauhottavia...emmä tajuu. Kysyin et onko niitä pakko syödä ni se sano, että jos haluaa parantua ni sit kannattaa. Vähän outoa. =O

Kyllämä vaivaan päätäni "mun miehestä". SOitin sille tossa viikko sitten ja kysyin mitä kuuluu jne jne jne. En kertonu missä olen mut kyllä se sen arvas. Pyyteli tulemaan takas kotiin ja lupas mennä itse hoitoon ym, mut on toi psykiatri saanu mut sen verran jo "aivopestyä" etten enää takas mee vaikka jollain tapaa ikävä onki sitä syliä ja halia, mut sit musitan taas kaiken muun. KIITOS EI!!

Kyselin tossa että miten sieltä pois sit lähdetään ja koska on sen aika...täällä sanottiin että saan lähteä vaikka heti jos haluan, mutta ei kannata pitää kuulemma kiirettä. Enkä mä aiokkaan pitää. Tykkään jopa olla täällä, mut noi kaikenmaailman pillerit ihmetyttää. Parempi mielihän tässä on ollut ja nukuttuaki olen saanu, mut en mä noita jaksais koko loppuelämää vedellä. Muutama kymmenen vuotta tässä kuitenki toivottavasti on vielä edessä. Onnellisena!!! =)

Hmm..heiipppa taas!!

Janina

Lue lisää

Olipa taas mukava kuulla sinusta! Ja hienoa, että homma on hallinnassa. :)

Joo, tokihan se on paikka missä ihmiset vaihtuu, että saattaa ne kaveri-suhteetkin vähän vaihtua. No, olet kuitenkin päässyt alkuun, kun olet tuttavuutta tehnyt toisen ihmisen kanssa.

Tuo pillerimäärä on kyllä vähän outo juttu. Onko sinulla esim. ongelmia nukkumisen/nukahtamisen kanssa? Jos ei ole, niin unilääkkeet tuntuu turhilta ja kannattaa siitä puhua sille psykiatrille. No, seuraile kuitenkin niitä ja pitemmällä tähtäimelllä niitten pitäisi vähetä ja loppua sitten kokonaan, että ei niitä varmaan koko loppuelämäksi ole tarkoitettu.

Niin, kyllä se mies tietysti siellä mielessä "kummittelee", mutta yritä silti vaivata päätäsi sillä mahdollisismman vähän. Ja, tottakai mies sinut haluaisi takaisin. Koekaniiniksi miehen teatteriin ei kuitenkaan kannata mennä enää. Olet jo sen uran nähnyt. Miehen toki kannattaa hakeutua aiheen tiimoilta hoitoon jo ihan itsensä takia. Jossain vaiheessa tuollainen peli kun karkaa käsistä, niin se on jollekin kohtalokasta ja sitten on ongelmissa myöskin mies. Mutta sinun ei sitä hoidon onnistumista kannata testata. Joo ja kyllä se tuttu syli ja hali tietysti sinua houkuttaa, mutta tiedätkö?! Ihmisellä on oikeus saada syliä ja halia, ihan ilman pelkoa, että kohta se syli muuttuu turvattomaksi ja hali nyrkinlyönniksi!

Se on hyvä että sinun on siellä hyvä olla (pillereistäkin huolimatta) ja että voit kuitenkin (periaatteessa) lähteä kun haluat, niin et ainakaan ole vangittuna. Keräät nyt voimia ja siihen, että pärjäät sitten omillasi. Ei kannata kiirehtiä kerran saat olla siellä, mutta sitten kun se on ajankohtaista niin ala katsella ajoissa minne menisit ja mitä tekisit sen jälkeen. Olisiko se asunto toiselta paikkakunnalta (sellaiselta mistä vaikka saisi töitä) niitä ensimmäisiä asioita, mitä kannattaisi miettiä?!

Hyvää jatkoa taas sinulle ja ilmoittele kuulumisiasi taas kun ehdit!

Mies. kirjoitti:

Olipa taas mukava kuulla sinusta! Ja hienoa, että homma on hallinnassa. :)

Joo, tokihan se on paikka missä ihmiset vaihtuu, että saattaa ne kaveri-suhteetkin vähän vaihtua. No, olet kuitenkin päässyt alkuun, kun olet tuttavuutta tehnyt toisen ihmisen kanssa.

Tuo pillerimäärä on kyllä vähän outo juttu. Onko sinulla esim. ongelmia nukkumisen/nukahtamisen kanssa? Jos ei ole, niin unilääkkeet tuntuu turhilta ja kannattaa siitä puhua sille psykiatrille. No, seuraile kuitenkin niitä ja pitemmällä tähtäimelllä niitten pitäisi vähetä ja loppua sitten kokonaan, että ei niitä varmaan koko loppuelämäksi ole tarkoitettu.

Niin, kyllä se mies tietysti siellä mielessä "kummittelee", mutta yritä silti vaivata päätäsi sillä mahdollisismman vähän. Ja, tottakai mies sinut haluaisi takaisin. Koekaniiniksi miehen teatteriin ei kuitenkaan kannata mennä enää. Olet jo sen uran nähnyt. Miehen toki kannattaa hakeutua aiheen tiimoilta hoitoon jo ihan itsensä takia. Jossain vaiheessa tuollainen peli kun karkaa käsistä, niin se on jollekin kohtalokasta ja sitten on ongelmissa myöskin mies. Mutta sinun ei sitä hoidon onnistumista kannata testata. Joo ja kyllä se tuttu syli ja hali tietysti sinua houkuttaa, mutta tiedätkö?! Ihmisellä on oikeus saada syliä ja halia, ihan ilman pelkoa, että kohta se syli muuttuu turvattomaksi ja hali nyrkinlyönniksi!

Se on hyvä että sinun on siellä hyvä olla (pillereistäkin huolimatta) ja että voit kuitenkin (periaatteessa) lähteä kun haluat, niin et ainakaan ole vangittuna. Keräät nyt voimia ja siihen, että pärjäät sitten omillasi. Ei kannata kiirehtiä kerran saat olla siellä, mutta sitten kun se on ajankohtaista niin ala katsella ajoissa minne menisit ja mitä tekisit sen jälkeen. Olisiko se asunto toiselta paikkakunnalta (sellaiselta mistä vaikka saisi töitä) niitä ensimmäisiä asioita, mitä kannattaisi miettiä?!

Hyvää jatkoa taas sinulle ja ilmoittele kuulumisiasi taas kun ehdit!

Lue lisää

Oma koti kullan kallis. Muutin eilen omaan kotiin. Toiselle paikkakunnalle. Ne siellä turvakodissa alkoivat puhua että olis varmaan taas aika truveta kokeilemaan omia siipiä. Yhdessä hankittiin mulle tommonen pieni yksiö viereiseltä paikkakunnalta. Eihän siellä juuri mitään huonekaluja ole. Jotain lahjoituksia mitä turvakodeille annetaan. Soitin entiselle pomolle, mutta mun tilalla on jo joku uus. hyvä sinänsä, ei se mikään unelmaduuni ollut.

Tää on ihan outoa. Nyt käyn turvakodilla päivittäin juttelemassa, mutta silti mulla on oma koti. Se on ihan kivaa, tässä vaan vähän tyhjän päällä nyt. Jotain töitä pitäis ettiä, psykiatri kyllä yrittää etten vielä hakis töihin. Mikä sit on parasta. En tiedä.

Se pillerihomma. Nyt syön masennuslääkkeitä ja unilääkkeitä. Yritin olla ilman niitä unilääkkeitä ni eihän siitä nukkumisesta tullut mitään. Eli kai mulla sit oli jotain vaikeuksia sen nukkumisen kanssa kuitenkin. Vähän sekavaa.

Turvakodissa ne yrittää nyt että tekisin rikosilmotuksen, en kuitenkaan sitä tee. Mies on käynyt kerran turvakodissa juttelemassa psykiatrin ja mun kanssa. Nyt haluais lisää niitä juttukertoja. Saan kuulemma ite päättää haluanko sitä vai en. En ainakaa vielä. Se oli kauhee kakstuntinen. Mut nyt se tietää ja ymmärtää mitä se on tehny. Haluais mut takas, hetken jopa uskoin et se vois muuttua, mut jäin kuitenkin turvakotiin.

Mut nyt huomaan että yksin on vaikeempi olla. Vaikka tää porukka turvakodissa on ihan mukavaa ni ne on kuitenki töissä täällä. Ku ne menee kotiin ni ne alkaa elää omaa elämää. Onnellista.

Tänään pitäis nukkua eka yö uudessa kodissa, viime yönä en uskaltanu jäädä vielä yöksi. Saa nähdä kuin tänään käy. Jään varmaan turvakotiin. Pelottaa jos mies sittenkin tietää että mulle hankittiin asunto. Vaikkei se varmaan uskaltais sinne tulla. Ne on tommosia tukiasuntoja missä on apu lähellä. Mut kuitenki. Höh.

Janina

PASKA ELÄMÄ!! kirjoitti:

Oma koti kullan kallis. Muutin eilen omaan kotiin. Toiselle paikkakunnalle. Ne siellä turvakodissa alkoivat puhua että olis varmaan taas aika truveta kokeilemaan omia siipiä. Yhdessä hankittiin mulle tommonen pieni yksiö viereiseltä paikkakunnalta. Eihän siellä juuri mitään huonekaluja ole. Jotain lahjoituksia mitä turvakodeille annetaan. Soitin entiselle pomolle, mutta mun tilalla on jo joku uus. hyvä sinänsä, ei se mikään unelmaduuni ollut.

Tää on ihan outoa. Nyt käyn turvakodilla päivittäin juttelemassa, mutta silti mulla on oma koti. Se on ihan kivaa, tässä vaan vähän tyhjän päällä nyt. Jotain töitä pitäis ettiä, psykiatri kyllä yrittää etten vielä hakis töihin. Mikä sit on parasta. En tiedä.

Se pillerihomma. Nyt syön masennuslääkkeitä ja unilääkkeitä. Yritin olla ilman niitä unilääkkeitä ni eihän siitä nukkumisesta tullut mitään. Eli kai mulla sit oli jotain vaikeuksia sen nukkumisen kanssa kuitenkin. Vähän sekavaa.

Turvakodissa ne yrittää nyt että tekisin rikosilmotuksen, en kuitenkaan sitä tee. Mies on käynyt kerran turvakodissa juttelemassa psykiatrin ja mun kanssa. Nyt haluais lisää niitä juttukertoja. Saan kuulemma ite päättää haluanko sitä vai en. En ainakaa vielä. Se oli kauhee kakstuntinen. Mut nyt se tietää ja ymmärtää mitä se on tehny. Haluais mut takas, hetken jopa uskoin et se vois muuttua, mut jäin kuitenkin turvakotiin.

Mut nyt huomaan että yksin on vaikeempi olla. Vaikka tää porukka turvakodissa on ihan mukavaa ni ne on kuitenki töissä täällä. Ku ne menee kotiin ni ne alkaa elää omaa elämää. Onnellista.

Tänään pitäis nukkua eka yö uudessa kodissa, viime yönä en uskaltanu jäädä vielä yöksi. Saa nähdä kuin tänään käy. Jään varmaan turvakotiin. Pelottaa jos mies sittenkin tietää että mulle hankittiin asunto. Vaikkei se varmaan uskaltais sinne tulla. Ne on tommosia tukiasuntoja missä on apu lähellä. Mut kuitenki. Höh.

Janina

Lue lisää

Onnea paljon uudesta kodista!!! Vaikka ei ole paljon huonekaluja niin on se ainakin nyt sinun oma koti ja eiköhän vielä aika turvallinenkin.

Nyt varmaan tuntuu tosiaankin aika tyhjältä, kun oikeastaan kaikki asiat sieltä vanhasta elämästä on jäänyt pois (koti, työ yms...). Mutta ajattele asiaa, niin että se vanha elämä oli sinulle aika hankala ja siellä et paljon voinut omiin valintoihisi vaikuttaa. Tässä kohdassa voit sitten alkaa tehdä valintoja jolla ohjaat sitä sinun tulevaa elämää sinne suuntaan, minkä haluaisit sen olevan jatkossa, puolen vuoden päästä, vuoden päästä, kymmenen vuoden päästä...

Ja vaikka tuntuu tyhjältä, niin mieti miten paljon olet jo saanut aikaan omalle elämällesi, kun sieltä suosta olet noussut. Nyt ne ensimmäiset askeleet kuivalla maalla voi olla vähän haparoivia, mutta kyllä se oikea suunta alkaa löytyä ja askeleet sitä mukaa varmenee, kun vaan sinne suohon päin et enää talsi, äläkä edes vilkuile sinne suuntaan.

Varmaan ne uni lääkkeet on nyt ihan hyvä juttu niin saat nukuttua. Katso vaan että saat annoksen hiljalleen pienenemään, niin et jää niihin kiinni. Sulle on tapahtunut niin paljon, että eipä se ole ihme jos se nukkumisessakin tahtoo näin alkuun tuntua.

Jos et sitä rikosilmoitusta halua tehdä, niin anna sen sitten olla ja unohda se juttu kokonaan. Unohda myös ne miehen selittelyt siitä miten haluaa sut takaisin. Tottakai haluaa takaisin! Mies sai kuitenkin jo silloin aiemmin sen uuden mahdollisuuden ja kun ei ollut silloin valmis muuttumaan, niin eipä se muutos helposti tule nytkään. Tokihan alussa voi näyttää hyvältä, mutta tällaiset asiat, tahtoo sitten vaan luisua vanhoihin uomiinsa, kun mitään ratkaisevaa askelta ei varmaankaan miehesi ajattelutavassa ole tapahtunut. Se vaatisi aikamoisen aivopesun sinun miehen ajatuksille, asenteille ja arvoille, että voisi sanoa, että nyt tämä olisi turvallinen kumppani... Toki hänen sinne hoitoon kannattaisi hakeutua, mutta niin kuin aiemmin oli puhe niin sen toimivuutta ei kannata sinun testata. Sinä olet siihen tutkimukseen jo varmasti oman osasi antanut. Ja mieti jos homma palaisi vanhoihin uomiinsa taas vaikka viiden vuoden päästä, niin miten sitten pääsisit suosta ylös...

Ei, nyt sinun pitää alkaa keskittymään uuteen elämääsi. Mitä jos vähän alkaisit tutkia työnsaanti mahdollisuuksia? Kävisit työvoimatoimistossa tai niitten netti-sivuilta katselemassa olisiko missä saatavilla sinun alan töitä jotka kiinnostaisi. Vai olisiko nyt se kohta että haluaisit vaikka vähän opiskella, vaihtaa alaa? Tai opiskella ja siinä sivussa tehdä vähän töitä. Nythän sinua ei pidättele mikään lähteä vaikka muualle työn/koulun perässä. Kouluja alkaa taas vuoden vaihteessa jos sellainen kiinnostaa. Sitten toki nyt kun ei vielä sitä vakityötä ole, niin kannattaa harrastaa sellaisia asioita mitkä kiinnostaa. Ei niitten asioitten isoja tarvitse olla, mutta täyttävät päivän ja alkaa muistumaan mieleen ne asiat mitkä on mukavia ja mitkä kiinnostaa...

Mutta, hyviä öitä ja unia sinulle sinne uuteen kotiin! Lainaa kirjastosta vähän kirjoja, niin voit lukea, jos ei tahdo uni tulla! Ilmoittelehan taas itsestäsi, kun haluat. Minä pidän täällä sinulle peukkuja ja varmaan muutkin tätä seuranneet pitää ja toivoo sinulle kaikkea hyvää!

Mies. kirjoitti:

Onnea paljon uudesta kodista!!! Vaikka ei ole paljon huonekaluja niin on se ainakin nyt sinun oma koti ja eiköhän vielä aika turvallinenkin.

Nyt varmaan tuntuu tosiaankin aika tyhjältä, kun oikeastaan kaikki asiat sieltä vanhasta elämästä on jäänyt pois (koti, työ yms...). Mutta ajattele asiaa, niin että se vanha elämä oli sinulle aika hankala ja siellä et paljon voinut omiin valintoihisi vaikuttaa. Tässä kohdassa voit sitten alkaa tehdä valintoja jolla ohjaat sitä sinun tulevaa elämää sinne suuntaan, minkä haluaisit sen olevan jatkossa, puolen vuoden päästä, vuoden päästä, kymmenen vuoden päästä...

Ja vaikka tuntuu tyhjältä, niin mieti miten paljon olet jo saanut aikaan omalle elämällesi, kun sieltä suosta olet noussut. Nyt ne ensimmäiset askeleet kuivalla maalla voi olla vähän haparoivia, mutta kyllä se oikea suunta alkaa löytyä ja askeleet sitä mukaa varmenee, kun vaan sinne suohon päin et enää talsi, äläkä edes vilkuile sinne suuntaan.

Varmaan ne uni lääkkeet on nyt ihan hyvä juttu niin saat nukuttua. Katso vaan että saat annoksen hiljalleen pienenemään, niin et jää niihin kiinni. Sulle on tapahtunut niin paljon, että eipä se ole ihme jos se nukkumisessakin tahtoo näin alkuun tuntua.

Jos et sitä rikosilmoitusta halua tehdä, niin anna sen sitten olla ja unohda se juttu kokonaan. Unohda myös ne miehen selittelyt siitä miten haluaa sut takaisin. Tottakai haluaa takaisin! Mies sai kuitenkin jo silloin aiemmin sen uuden mahdollisuuden ja kun ei ollut silloin valmis muuttumaan, niin eipä se muutos helposti tule nytkään. Tokihan alussa voi näyttää hyvältä, mutta tällaiset asiat, tahtoo sitten vaan luisua vanhoihin uomiinsa, kun mitään ratkaisevaa askelta ei varmaankaan miehesi ajattelutavassa ole tapahtunut. Se vaatisi aikamoisen aivopesun sinun miehen ajatuksille, asenteille ja arvoille, että voisi sanoa, että nyt tämä olisi turvallinen kumppani... Toki hänen sinne hoitoon kannattaisi hakeutua, mutta niin kuin aiemmin oli puhe niin sen toimivuutta ei kannata sinun testata. Sinä olet siihen tutkimukseen jo varmasti oman osasi antanut. Ja mieti jos homma palaisi vanhoihin uomiinsa taas vaikka viiden vuoden päästä, niin miten sitten pääsisit suosta ylös...

Ei, nyt sinun pitää alkaa keskittymään uuteen elämääsi. Mitä jos vähän alkaisit tutkia työnsaanti mahdollisuuksia? Kävisit työvoimatoimistossa tai niitten netti-sivuilta katselemassa olisiko missä saatavilla sinun alan töitä jotka kiinnostaisi. Vai olisiko nyt se kohta että haluaisit vaikka vähän opiskella, vaihtaa alaa? Tai opiskella ja siinä sivussa tehdä vähän töitä. Nythän sinua ei pidättele mikään lähteä vaikka muualle työn/koulun perässä. Kouluja alkaa taas vuoden vaihteessa jos sellainen kiinnostaa. Sitten toki nyt kun ei vielä sitä vakityötä ole, niin kannattaa harrastaa sellaisia asioita mitkä kiinnostaa. Ei niitten asioitten isoja tarvitse olla, mutta täyttävät päivän ja alkaa muistumaan mieleen ne asiat mitkä on mukavia ja mitkä kiinnostaa...

Mutta, hyviä öitä ja unia sinulle sinne uuteen kotiin! Lainaa kirjastosta vähän kirjoja, niin voit lukea, jos ei tahdo uni tulla! Ilmoittelehan taas itsestäsi, kun haluat. Minä pidän täällä sinulle peukkuja ja varmaan muutkin tätä seuranneet pitää ja toivoo sinulle kaikkea hyvää!

Lue lisää

Noniin...

Jouduin takas puoleen väliin. Ei asuntoa. Ei kavereita. Jouduin muuttamaan takas turvakotiin. En pystyny lainkaan nukkumaan yksin ja seinät kaatu päälle, pelkäsin niin paljon. Haluisin töihin, mutta en uskalla töihinkään hakea. Jos en pystykkään siihen.

Eli siis ei niin hyvää kuulu...

Mitäköhän tästäki tulee...??

Janina

PASKA ELÄMÄ! kirjoitti:

Noniin...

Jouduin takas puoleen väliin. Ei asuntoa. Ei kavereita. Jouduin muuttamaan takas turvakotiin. En pystyny lainkaan nukkumaan yksin ja seinät kaatu päälle, pelkäsin niin paljon. Haluisin töihin, mutta en uskalla töihinkään hakea. Jos en pystykkään siihen.

Eli siis ei niin hyvää kuulu...

Mitäköhän tästäki tulee...??

Janina

Lue lisää

No niin, sinulle tuli vähän takapakkia, mutta älä vaivu synkkyyteen. Olet vieläkin reippaasti plussan puolella verrattuna alkuperäiseen tilanteeseen! Ilmeisesti tuo takapakki tuli siitä, että sinulla on pelkoja etkä uskaltanut sitten olla yksistään siellä. Sinullahan oli ne unilääkkeet. Eikö nekään auttaneet nukkumista? Nyt teidän on syytä jutella sen turvakodin psykiatrin kanssa niistä peloista ja saada niitä purettua pois. Alappas harrastamaan jotain josta pidät. Mikä olisi sellainen asia jota haluaisit harrastaa? Saat siinä itsellesi mieleistä tekemistä ja muuta ajateltavaa. Se voisi sitten madaltaa kynnystä lähteä töihinkin. Oletko muuten hankkinut sen turvasuihkeen? Jos et ole, niin hanki se tuomaan turvallisuuden tunnetta ja turvaakin.

Vaikka vähän otit askelia taakse päin niin pidä oikea suunta silti mielessä ja lippu korkealla. Et vaan ihan vielä ollut valmis omaan kotiin, mutta tulee vielä päivä kun olet valmis!!

Mies. kirjoitti:

No niin, sinulle tuli vähän takapakkia, mutta älä vaivu synkkyyteen. Olet vieläkin reippaasti plussan puolella verrattuna alkuperäiseen tilanteeseen! Ilmeisesti tuo takapakki tuli siitä, että sinulla on pelkoja etkä uskaltanut sitten olla yksistään siellä. Sinullahan oli ne unilääkkeet. Eikö nekään auttaneet nukkumista? Nyt teidän on syytä jutella sen turvakodin psykiatrin kanssa niistä peloista ja saada niitä purettua pois. Alappas harrastamaan jotain josta pidät. Mikä olisi sellainen asia jota haluaisit harrastaa? Saat siinä itsellesi mieleistä tekemistä ja muuta ajateltavaa. Se voisi sitten madaltaa kynnystä lähteä töihinkin. Oletko muuten hankkinut sen turvasuihkeen? Jos et ole, niin hanki se tuomaan turvallisuuden tunnetta ja turvaakin.

Vaikka vähän otit askelia taakse päin niin pidä oikea suunta silti mielessä ja lippu korkealla. Et vaan ihan vielä ollut valmis omaan kotiin, mutta tulee vielä päivä kun olet valmis!!

Lue lisää

Tämä keskustelu kun taitaa kohta hävitä, niin laita tänne uusi keskustelu vaikkapa samalla otsikolla (My story), jos vielä haluat jutella/kertoa asioistasi. Mutta jos et enää halua, niin joka tapauksessa Hyvää Joulua sinulle ja Onnea elämässä eteenpäin! Usko itseesi!

Mies. kirjoitti:

Tämä keskustelu kun taitaa kohta hävitä, niin laita tänne uusi keskustelu vaikkapa samalla otsikolla (My story), jos vielä haluat jutella/kertoa asioistasi. Mutta jos et enää halua, niin joka tapauksessa Hyvää Joulua sinulle ja Onnea elämässä eteenpäin! Usko itseesi!

Lue lisää

Lähtöviivalla. Ei varmaan tarvi selitellä. En mä pystynykkään siihen.

Kiitos. Homma hoidossa jos olet kaikki nää jutut lukenu!! =)

Kiitos paljon!! Kyllä tässä päivä kerrallaan mennään. Hitaasti JA varmasti!! =)

Katsohan tuolta lisää, turhaan toistelen itseäni. =) =) =)

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=119&conference=1500000000000009&posting=22000000018844033