Yksin on niin perseestä, että ei voi sanoin kuvailla. Enkä tarkoita tätä kaverimielessä vaan seurustelu. Kun porukat oli kmäpästä poissa muutaman päivän niin oli ihan mielettömän yksinäistä.
Saa nähdä sitten kun muutan pois kotoa niin varmaan menee mielenterveys kun tuo yksinäisyys on niin perseestä. Olen oma toiminen ja pärjään, tosta yksinäisyydestä se on kiinni...Mut ei voi mitään, ei ole niin ei ole. Ihme, että olen edes joskus seurustellutkin.
Saa nähdä sitten kun muutan pois kotoa niin varmaan menee mielenterveys kun tuo yksinäisyys on niin perseestä. Olen oma toiminen ja pärjään, tosta yksinäisyydestä se on kiinni...Mut ei voi mitään, ei ole niin ei ole. Ihme, että olen edes joskus seurustellutkin.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Yksin olemisen vaikeus on myös luonteesta kiinni. Olen tuntenut ihmisiä, jotka eivät kestä olla yksinään juuri yhtään. Esimerkiksi olen tuntenut sellaisen naimisissa olleen miehen, joka ei kestänyt yksinäisyyttä ollenkaan. Jos töistä tullessa kotona ei ollut ketään, niin tunnin sisään oli pakosti lähdettävä esim. kavereiden luokse. Näille ihmisille yksinäisyys on todella ahdistavaa. Itse olen onnekseni enemmän erakko. Vaikka näin about 30 vuotiaana miehenä kaipaisin todella kovasti läheistä naispuolista elämänkumppania, niin silti tarvittaessa pystyn kyllä istumaan tämän kakun yksinkin. Kakku sitä paitsi varmasti lyhenee joka vuosi :)