Miksi naiset menevät armeijaan? Onko syynä näyttämisen halu, tasa-arvon kaipuu, pätemisen tarve, vai mikä? Puolustusvoimat kohottaa imagoaan mainoskampanjalla "tee työtä, jolla on tarkoitus". Varusmiesaika ei takuulla mitään tällaista tarjoa. Ei sen enempää miehille, kuin naisillekaan. Mitkä siis ovat ne perimmäiset syyt, jotka ajavat tähän epätoivoiseen ratkaisuun. Olisi mukavaa kuulla kommentteja erityisesti asepalveluksen suorittaneilta naisilta tai sitä suunnittelevilta.
Naiset armeijassa...
Leksa
342395
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 34
Vanhimmat
Olen nainen ja suoritin asepalvelukseni vuonna 2000! Itse halusin sitä kovasti, halusin koulutuksen itselleni, jolla voisin sodan tullessa puolustaa rakasta Isänmaatani! Mutta kuinka moni mies uskoo naisen menevän tämän takia asepalvelukseen? Molemmat ukkini ovat veteraaneja ja he ovat erittäin ylpeitä minusta! Olen yksi niistä joka puolustaa tätä maata kuolemaan asti!
Se siitä sinulle, olisitko itse valmis kuolemaan Isänmaasi puolesta vai lähtisitkö Ruotsin kautta Jenkkilään pakoon?
Onnittelut vaan sinullekin asepalveluksen suorittamisesta. Tuskin kovin monella noin ylevä syy on armeijaan lähteä. Näin rauhan aikana kyllä tuo kyllä kuulostaa aika kaukaa haetulta. Motiivinsa kullakin.
Itsekin olen armeijan käynyt ja valmis maata puolustamaan, mutta tästä nyt ei ollut kysymys.
Itse motiivini oli täsmälleen sama. aliupseerikouluun, ja 11 kuukautta palveluksessa. Syy: Puolustaa rakasta Isänmaatani niin sodan kuin rauhankin hetkellä. Ja varusmiespalvelu valmensi minua nimenomaan tuohon ensimmäiseen vaihtoehtoon. Jos nainen haluaa suorittaa asepalveluksen, ja uskoo kestävänsä rintamalla sodan kauhut, niin ehdottomasti armeijaan. Muussa tapauksessa ei kannata mennä, koska silloin se on puolustusmäärärahojen haaskausta. Periaatteessa olisi hyvä, jos armeijaan ei pakotettaisi niitä miehiäkään, jotka rehellisesti sisimmässään tietävät, etteivät kestäisi ensimmäistäkään kranaattikeskitystä, tai rynnäkköä vihollisen asemiin kuoleman suhistessa ympärillä.
Joku saattaa ajatella, mistä minä itse voin tietää kestänkö johtaa ryhmääni sodan hetkellä? En voikaan sitä tietää, mutta yhden sotaveteraanin pojanpoikana ja yhden tyttärenpoikana, en yksinkertaisesti kestäisi sitä häpeää. Eli uskon vakaasti kykeneväni puolustamaan kotimaatani myös kuoleman ollessa lähellä.
PS. Sodanaikainen tehtäväni on Porin Prikaatissa, viidennessä jääkärikomppaniassa, ryhmänjohtajana. 5JK:n tehtävä on suorittaa vastahyökkäys, kun vihollinen on hyökännyt maahamme.
Miksi miehet menevät inttiin?
On siinäkin vaihtoehtoja - esim siviilipalvelus, ja jos "pakollisuus" inhottaa niin äänestäkää pois päivänjärjestyksestä.
Miten voin äänestää pakollisuuden pois?
Muutahan pakkoa tässä maailmassa ei ole kuin kuolla. Siviilipalveluksesta ei kovin houkuttelevaa vaihtoehtoa ole tehty, eikä mielestäni tarvitsekaan. Sivareiden mukaan kutsunnoissa ei vaihtoehtona edes esitellä siviilipalvelusta... :)
Mutta tarviiko sitä kaikkea aina rautalangasta vääntääkään. Armeijaan menee ne jotka eivät ole tottuneet ajattelemaan, valitsevat vain yhdestä annetusta vaihtoehdosta.
Ja armeijahan tekee nuoristamiehistä lapsia ja tytöistä miehiä. On siinäkin sitten jotain järkeä.
Vaikka eihän sivarissakaan ollut: 16 kuukautta duunia olemattomalla palkalla (silloin kun minä kävin). Hyvän työtodistuksen toki sain mutta varsinaiseksi työkokemukseksi sitäkään ei lasketa eikä ikälisiäkään niistä tipu.
Joka tapauksesssa, mitä enemmän ikää ja viisautta ihmiselle tulee sen vähemmän armeijassa koetaan olevan minkään valtakunnan järkeä.
Kun joku vielä osaisi kertoa yhdenkin asian jonka siellä oppii, hyödyllisen asian jota ei muuten oppisi.
Siellä oppii ampumaan aseella ,jotta voi ampua tollasen maanpetturisivarihomosamin.
Kuinkahan sen tähtäyksen kanssa on, kun pienen pilkunkin laittaminen oikeaan kohtaan on sinulle ylivoimaisen vaikeaa. Itse opin ampumaan kahdessa päivässä.
Valitettavasti en enää armeijaan ikäni vuoksi pääse. Mutta jos pääsisin, menisin sen vuoksi, että sitten tietäisin tehtäväni mahd. sodan syttyessä. Vaikka se näissä oloissa tietenkään ei todennäköistä ole. Eikä niistä maastotaidoistakaan haittaa ole ja yleensäkin tekisi naisille hyvää elää vähän "kovempaa" elämää jonkun aikaa.
Ei oppi ojaan kaada... Hyödyllisiä nuo maastotaidot voivat joskus olla, mutta yhtä hyvin (ja paremminkin) niitä voi opetella myös siviilissä. Sillä hyvin paljon varusmiesaikaan kuitenkin sisältyy kasarmilla oloa ja aamujen laskemista, vaikka muuta mainostetaankin.
Välttämättä tehtäväsi ei sodan aikana muuttuisi miksikään, vaikka armeijan kävisit. Nykyisin kun ollaan entistä enemmän panostamassa valmiusyhtymiin, helikoptereihin, ym. Kansan armeijat näyttäisivät vaipuvan vähitellen historian hämyyn, myös täällä kaukana pohjolassa. Eli siis kaikkia varusmiespalveluksen käyneitä ei mahd. sodan syttyessä tarvita, vaikka nyt "sodan ajan tehtävä" määrätäänkin. Eihän kyseistä joukkoa, johon esim. sinä yksittäisenä taistelijana kuuluisit, silti ole pakko perustaa kriisitilanteessa, jos sille ei ole käyttöä. Ei sota yhtä miest... henkilöä kaipaa. :)
Totta on kyllä että vähän "kovempi" elämä tekee hyvää. Hyvin kasvattava kokemus. Osaapahan sitten arvostaa asioita, joita ennen piti itsestään selvinä.
Minun puolestani voit onnitella itseäsi kaksin käsin siitä ettet enää armeijaan pääse :)
Kyllä nykyään itse asiassa varusmiespalvelusta vietetään suurin osa metsässä. Varsinkin loppupuolella. Siihen en sinänsä ota kantaa onko niistä maastotaidoista hyötyä siviilissä, mutta sitä en tajua, miksi armeijaan menemiselle pitää olla syy. Eikö syyksi riitä isänmaallisuus ja halu olla Suomen turvana mahdollisen kriisin syttyessä. Toki armeijaa käymättömätkin ovat Suomen turvana (paitsi ehkä looserisivarit, jotka karkaavat Ruotsiin), mutta armeija on yksi lisä niihin vaihtoehtoihin, mitä nainen voi sodan aikana tehdä.
"Kyllä nykyään itse asiassa varusmiespalvelusta vietetään suurin osa metsässä."
Ei vietetä edelleenkään, loppupuolella tosin suurin osa ajasta.
"mutta sitä en tajua, miksi armeijaan menemiselle pitää olla syy."
Koska "toiminta" lähentelee lähinnä masokismia, ja on kaukana siitä "partio-toiminnasta", jota monet armeijaakäymättömät kuvittelevat sen olevan. Kyllä siinä henkisesti kehittyy, kun odottelee koko yön kolmenkymmenen asteen pakkasessa ilman ruokaa vain, että pääsee aamusella kaivamaan kolmen metrin kinokseen telttapaikkaa ja pystyttämään telttaa, puhumattakaan kaikesta muusta "tärkeästä" oheistoiminnasta, joka menee syömisen ja nukkumisen edelle. Ja kun työt on lopulta saatu tehtyä, on aivan liian väsynyt syödäkseen...
Syy, miksi kävin armeijan, oli se, että yksikään kavereistani (piiri on laaja), ei käynyt siviilipalvelusta, ja monet läheiset ystäväni tuomitsevat sivarit luusereiksi.
Kirjoitit ihan asiaa. Mutta oman mielenrauhan kannalta noin oisin tehnyt.
Koska en armeijaan pääse enää, siksipä harrastankin eräilyä yms. vapaa-aikanani.
Minä kyllä ainakin tiedän ettei armeija mitään partiotoimintaa ole.
*Koska "toiminta" lähentelee lähinnä masokismia, ja on kaukana siitä "partio-toiminnasta", jota monet armeijaakäymättömät kuvittelevat sen olevan. Kyllä siinä henkisesti kehittyy, kun odottelee koko yön kolmenkymmenen asteen pakkasessa ilman ruokaa vain, että pääsee aamusella kaivamaan kolmen metrin kinokseen telttapaikkaa ja pystyttämään telttaa, puhumattakaan kaikesta muusta "tärkeästä" oheistoiminnasta, joka menee syömisen ja nukkumisen edelle. Ja kun työt on lopulta saatu tehtyä, on aivan liian väsynyt syödäkseen...*
Tuliko itsellesi koskaan mieleen miksi se on tuollaista? Oisko siksi että oikeassa sodassa se on juuri tuota ja se on vain kestettävä:)
Ei kait sen armeijan tarkoitus mikään lepoloma olekaan olla. Kyllä normaali mies/ nainen kestää tuollaisen ihan kevyesti, tai no nykysukupolvi ei näytä oikein kestävän...
Osuit naulan kantaan. Ei se Todellinen sotakaan mitään jatkuvaa hyökkäilyä ole, luotien viuhinaa ja sankaritekoja. Kyllä sielläkin joutuu odttamaan, makaamaan munat turpeessa tuntikaupalla, että tuleeko mitään, vai ei.. ruokaa saa odottaa joskus pitkänkin aikaa, eikä ole varmaa, tuleeko sitä sittenkään. Armeijassa on se ero, että sieltä tietää pääsevänsä pois, mutta sodassa sitä ei voi tietää..puupalttoossa vai ilman.
Kyse on asennoitumisesta. Päivärahoista vielä. Olin itse armeijassa 96-97. Silloin saatiin tarkalleen sen verran, että sai tupakka-askin. Aliupseerina ollessa sai 50 penniä enemmän päivältä. Eli älkää rutkuttako, nykyään siellä saa 10 euroa päivässä, ruoan ja täyden ylläpidon. Ikävää, kun teillä nuorilla jätkillä ja vähän vanhemmillakin tuntuu olevan se asenne että: mitä mää siitä hyödyn..muuten kyllä, mutta mitä hyötyä mulle siitä on.. Jumalauta! Ei edes tänä nykyisenä itsekkyyden ja omanedun tavoittelun aikakautena JOKA asiasta tarvitse löytää sitä HENKILÖKOHTAISTA hyötyä.
Kiitos sekoboltsi! Hetken jo luulin, ettei täällä kukaan ymmärtänyt mitä alunperin viestilläni hain.
"Kyllä normaali mies/ nainen kestää tuollaisen ihan kevyesti"
Varmasti kestää, mutta kyse ei olekaan siitä kestämisestä, vaan siitä, kuka ihmeen masokisti haluaa tuota vapaaehtoisesti... En minä VAPAAEHTOISESTI istu jossain poterossa pakkasessa montaa tuntia odottamassa vihollista jota ei ole olemassa. Valitsin kahdesta huonosta vaihtoehdosta sen lyhyemmän (eli armeijan).
Ainoa JÄRKEVÄ syy, miksi voisin ymmärtää naisen haluavan vapaaehtoisesti armeijaan, on etu armeijan käymisestä tulevissa työtehtävissä (esim. poliisi). Muuten, se on turhaa ajan tuhlausta.
En siis kritisoinut armeijaa (kuten jotkut lukutaidottomat ymmärsivät), vaan kritisoin armeijaan TÄYSIN vapaaehtoisesti (armeija/siviilipalvelus-vaihtoehto ei ole vapaaehtoinen) haluavia. Kritisoidaanpa tässä sitten vielä armeijaakin hieman...
Jos sota todellakin syttyisi, niin suuri osa suomalaisista jouduttaisiin kuitenkin kouluttamaan uusiksi, koska tiedot ja taidot ovat vanhentuneet. On vain valtion rahojen tuhlausta, kouluttaa suurta määrää ikäpolvesta erikoistehtäviin, jotka vaativat erityistä laitetuntemusta, kun laitekanta kuitenkin uudistuu jatkuvasti (vaikkakin näennäisen hitaasti).
"Koska en armeijaan pääse enää, siksipä harrastankin eräilyä yms. vapaa-aikanani. "
Armeija on KAUKANA eräilystä, ainakin sitä se oli minulla. Väitit aiemmin, että kuka tahansa kestää armeijan, mutta et ole itse armeijaa edes käynyt. Taidat kuulua juuri siihen joukkoon, joka pitää armeijaa partiotoimintaa vastaavana... Armeijan kuitenkin keskeyttää joka viides, ja se on melko paljon (naisista vielä suurempi osa).
En väittänyt luulevani armeijaa partiotoimintaa vastaavaksi. Jos olisit lukenut tarkemmin olisit sen huomannut.
Enkä kuvittelekaan tuon "eräilyni" mitenkään armeijan oloja vastaavan. Mutta onpahan edes jotain siihen suuntaan ettei tulisi miksikään avuttomaksi pullanpurijaksi...
Olen kuitenkin tehnyt elämässäni raskasta fyysistä työtäkin lähes fyysisen sietokyvyn äärirajoilla ja kuvittelisin armeijassa joutuvan vieläkin huomattavasti kovemmalle. Ihminen kestää mitä vain kun on pakko.
Totta kai nykyajan pullamössösukupolvi herkästi keskeyttää armeijan, tietäähän sen.
Niin, nykyäänhän nuorisosta ainakaan kukaan ei tee mitään mistä ei ole hyötyä. Ja varsinkaan mitä ei halua tai huvita.
Kyllä luulisin armeijakokemuksen olevan kasvattava kokemus jos sen niin osaa ottaa. Kyllä varmaan luulisi pistävän elämänarvoja uusiksi kokemus fyysisen ja henkisen sietokyvyn äärirajoilta. Voihan täällä syntyä muukin tilanne, kuin sotatila, jossa ihmiset joutuvat koville. Minusta ainakin tuntuisi helpommalta kun tietäisi jo omasta kokemuksesta miten vaikeasta tilanteesta sitä voikaan selvitä.
Äsh, turha kait yrittää selittää sinulle moista. Tee sinä vain sitä mikä on kivaa ja mukavaa ja helppoa ja mistä on sinulle hyötyä.
Joku armeijan upseeri sanoi minusta aika hyvin tyyliin: armeija on nykynuorisolle ainoa paikka jossa heille sanotaan EI.
Tottahan varmasti tuon "koulutuksen" tarkoitus on valmentaa sotaa varten. Tässäpä kuvitteellinen esimerkkipätkä tuollaisesta harjoittelusta:
Herään aamulla neljän aikaan jossain keskellä korpea (=SA-intin harjoitusalue) siihen että joku huutaa "Nyt on kiire!". Pakkasta 23 astetta lunta reilut 30 senttiä. Teltassa ja pihalla on säkkipimeää. Unta sai jotain 2 tuntia, "Kyllä sissi jaksaa vartin yöunilla" kouluttajan motivointisanat kaikuvat päässäni. Alan pukemaan vaatteita päälle toista villasukkaa ei löydy missään.("Kyllä sissi pärjää vaikka alasti". Seisonkin jo puolialasti ulkona. Paleltaa.
Kello on puoli viisi teltta on purettu ja vaatteet on saatu päälle. Toista villasukkaa ei sitten löytynyt. "No eipä ole näissä vehkeissä penniäkään kiinni" motivoin itseäni. Aika kuluu. Paleltaa. Nuotiota ei saa tehdä näkymätön vihollinen näkee kaikkialle... Odotellaan Trallalaa, 12 aamua lomille, tumtedidum..." hyräilen itsekseni.
Kolmen tunnin kuluttua alkaa sitten tapahtua. Vieläkin ihmetyttää mihin oli aamulla kiire. Odottelemaan? Ah, niinpä tietysti! UAZ-
maastohenkilöauto möyryää metsätietä. Krapulainen nuori vänrikki astuu ulos autosta. "Nonniin poijjat, vihollista on nähty liikkeessä...", valistaa vänrikki viinanhuuruisten taikalasiensa läpi...
Jos joku jaksoi lukea tänne asti, ja jäi ihmettelemään miten tuo villasukka liittyi tarinaan. Voin nyt paljastaa että tuota kadonnutta villasukkaa lähdettiin myöhemmin yöllä klo 23.20 etsimään kolmenkymmenen varusmiehen voimin seitsemän kilometrin hiihtomatkan päästä. Kello 02.28 vänrikki saapui UAZilla paikalle ja
kahdenkymmenen minuutin puhuttelun jälkeen
julisti sukan kadonneeksi. :(
Mutta ei armeijassa oikeasti näin kivaa ole kuin tämä tarina antaa ymmärtää... Menkää itse kokemaan intin ihanuus! Kertokaa sitten millaista oli.
Itselläni ei koskaan armeija-aikana ollut kiire odottamaan (paitsi kerran kun piti käydä vaihtamassa kledjut ja 1.JK kiilasi edelle meidän vuorolla). Toisaalta se, ettei tässä kuvitteellisessa esimerkissä tehty nopean teltan purkamisen ja lähtövalmistelun jälkeen mitään ei vähennä itse nopean teltan purkamisen harjoittelun merkitystä. Ts. mielestäni sopii kuvaan aivan hyvin, että herätys tapahtuu realistisesti, vaikkei sodassa ollakaan. Pitäisi olla tyytyväinen siitä, ettei tarvitse heti sykkiä sen enempää. Ilmeisesti sinäkään et sitä paitsi osannut oikein toimia, kun olit jo sukkasi hävittänyt. Oikeassa sodassa olisit voinut menettää jalkasi pakkasukolle sen takia!
"Niin, nykyäänhän nuorisosta ainakaan kukaan ei tee mitään mistä ei ole hyötyä."
Kukapa haluasi tuhlata vuotta elämästään mihinkään täysin hyödyttömään... (aivottomat ihmisyksilöt, joilla ei ole muuta elämää?) Jotkut voivat oikeasti pitää armeijasta, en vain ketään ole vielä tavannut.
"Kyllä luulisin armeijakokemuksen olevan kasvattava kokemus jos sen niin osaa ottaa."
SINÄ et ole käynyt armeijaa... joten et voi ymmärtää, kuinka kieroon kasvattava kokemus se voi olla. Armeijassa voi todellakin oppia välttelemään työntekoa, ja siinä ei ole mitään kasvattavaa. Syy, miksi monet pitävät juuri armeijaa kasvattavana kokemuksena, johtuu siitä, että kun nuoret ovat vuodenkin poissa kotoa, ja kasvavat tuona aikana henkisesti (koska heille tulee lisää ikää), pidetään juuri armeijaa henkisenä kasvattajana...
"Kyllä varmaan luulisi pistävän elämänarvoja uusiksi kokemus fyysisen ja henkisen sietokyvyn äärirajoilta."
Unohda kaikki sietokyvyn kestämiset, ja itsensä löytämiset... Armeija on kuin vankila... Muut määräävät tekemiset, aikataulun, missä olet, milloin heräät, milloin syöt, mitä teet... Armeijan tarjoama "vapaus" on hyvin rajallista. Menisitkö vapaaehtoisesti vankilaan vuodeksi, kokeilemaan rajojasi? Ja vankilassa on sentään enemmän lomia.
"Voihan täällä syntyä muukin tilanne, kuin sotatila, jossa ihmiset joutuvat koville. Minusta ainakin tuntuisi helpommalta kun tietäisi jo omasta kokemuksesta miten vaikeasta tilanteesta sitä voikaan selvitä."
Pitäisikö siis KAIKKIEN käydä armeija, vain, että he oppivat tietämään kuinka "rankkaa" elämä voi olla? Ei elämää voi elää, ajatellen jatkuvasti "mahdollista uhkaa". Rankkoja ja kasvattavia kokemuksia, kun voi hankkia muualtakin kuin armeijasta... vieläpä kokemuksia, jotka ovat mielekkäitä ja henkisesti kasvattavia.
"Äsh, turha kait yrittää selittää sinulle moista."
Niin taitaa olla turha selittää sinullekaan asiaa, koska et ole armeijaa käynyt. Ja koska sinulla on täysin virheelliset käsitykset armeijan kasvattavuudesta, ja "hyödyllisyydestä".
"Tee sinä vain sitä mikä on kivaa ja mukavaa ja helppoa ja mistä on sinulle hyötyä."
Ei elämän tarvitse olla helppoa (en minä helposta ole kertaakaan puhunutkaan), vaan elämän pitää olla mielekästä. Elämän ei pidä olla kuin vankila, vaan minä ainakin haluan päättää mitä teen työkseni, vaikka työni ei aina niin helppoa olisikaan.
"Joku armeijan upseeri sanoi minusta aika hyvin tyyliin: armeija on nykynuorisolle ainoa paikka jossa heille sanotaan EI."
Armeijassa on vain KYLLÄ ja EI, ei ole välimuotoja. Jos joku kapiainen antaa käskyn (ja käsky on suoraan sanottuna idioottimainen), ei älykkäämmällä alaisella ole mitään mahdollisuutta esittää omaa mielipidettään asiasta.
Tottahan armeijassa löytyy niitäkin, jotka pistävät vastaan ilman järkevää syytä, mutta jos kuria ei saada pidettyä, johtuu se täysin armeijan opetuksen muuttumisesta. Ennen armeijassa SAI käskeä, sai huutaa, ja se tehosi. Nykyään pitää pyytää "kauniisti", ja silloin joillekin saattaa tulla idea, että komennot "ovat neuvoteltavissa". Mutta tämä ei johdu nykynuorista, vaan armeijan koulutuksen muuttumisesta.
Oliko haastattelu sattumoisin sama, jossa kyseinen upseeri haukkui kaikki nykynuoret onnettomiksi ja laiskoiksi velttoilijoiksi? Ja hän jätti kuitenkin täysin huomiotta, että nykynuoret ovat älykkyydeltään ja tiedoiltaan aivan toista tasoa, kuin kaksikymmentä vuotta sitten armeijan käyneet (ei ihmisillä VOI aika riittää kaikkeen). Jättäisin kyseisen upseerin kommentit täysin omaan arvoonsa.
*Muut määräävät tekemiset, aikataulun, missä olet, milloin heräät, milloin syöt, mitä teet... Armeijan tarjoama "vapaus" on hyvin rajallista.
Eiköhän tuo ole selviö, miten armeija voisi toimia jos kukin saisi tehdä tahtonsa mukaan. Ei luulisi tuottavan vaikeuksia, paitsi näille nykynuorille, jotka ovat saaneet aina tehdä kaiken niin kuin haluavat.
*Rankkoja ja kasvattavia kokemuksia, kun voi hankkia muualtakin kuin armeijasta... vieläpä kokemuksia, jotka ovat mielekkäitä ja henkisesti kasvattavia.*
Eiköhän näitä extreme-Duudsoneita ole jo ihan tarpeeksi. Paljonpa on hyötyä ja henkistä kasvua tulee jonkun kaupunkihemmon vuorikiipeilyistä tms.
*Armeijassa on vain KYLLÄ ja EI, ei ole välimuotoja. Jos joku kapiainen antaa käskyn (ja käsky on suoraan sanottuna idioottimainen), ei älykkäämmällä alaisella ole mitään mahdollisuutta esittää omaa mielipidettään asiasta.*
Kuten jo tuolla aiemmin sanoin, näinhän armeijassa sotatilassa täytyy toimia. Ei siellä jokainen urpo voi alkaa inisemään vastaan ja esittämään omia mielipiteitään. Kai sinä nyt sen tajuat. Vai oletko oikeasti mitään armeijaa käynytkään?
Että hyvin usein ne kaverit, jotka eivät armeijassa pärjänneet, syystä tai toisesta, puhuvat siitä vähättelevään ja halveksivaan sävyyn. Se on täysin ymmärrettävää. Ihmisen puolutusmekanismi. Jos epäonnistuu, esim. fyysisissä tehtävissä, ammunnoissa, ei pääsekkään haluamaansa koulutukseen, aliupseerikouluun, saatikka sitten RUK:kiin, mieli kääntää helposti armeijan "turhaksi" ja "mitättömäksi" kokemukseksi. Hyvin harvoin tapaa armeijassa pärjänneiden keskuudessa nurkumista jälkeenpäin. Päinvastoin, varsinkin reservin upseerit pitävät kohtalaisen tiiviisti yhtä. Ja kyllä me aukin käyneetkin silloin tällöin saunailtoja järkätään..=)
Armeija on ihan hyvä mesta, ja jos ei muuta tee, niin vähentääpä ainakin sellaista neitimäistä nurisemista hetkeksi osalla porukasta, että: voi v*ttu, mitä mää taas tästääki hyöryn, kiva kun ei saa ees rahaa paljoo täältä, ja höh, taas on jotain v*tun hermesoppaa, vaikka mun tekkee pitsaa mieli..
Ainakaan tuo nurina ei kantaudu skappareiden korviin.
Elämä on hieno asia, ja siitä pitää nauttia. Mutta jos kokee väh.6kk. ajan elämästään Isänmaan velvollisuudeksi uhrattuna suureksi menetykseksi, niin silloin kannattaa mennä itseensä. Ehkä tällaisen kaverin ei kannata mennä edes töihin, vaan kysyä isiltä ja äitiltä, jos ne elättäis, kun tää mun elämä on niiin arvokas, että pittää nauttia joka hetkestä.
Ei ainakaan minun tuttavapiirissä olevat miehet ole esittäneet moisia valituksia kuten Sekoboltsi tuossa edellä.
Johtunee juuri siitä, ettei heillä ollut mitään vaikeuksia selviytyä armeijasta.
"Että hyvin usein ne kaverit, jotka eivät armeijassa pärjänneet, syystä tai toisesta, puhuvat siitä vähättelevään ja halveksivaan sävyyn."
Eihän suomen PYHÄÄ armeijaa saa MISSÄÄN TAPAUKSESSA arvostella!!! Tällaiset maanpetturit kuten minä, pitäisi varmaan viedä ladon taakse ja ampua.
"Se on täysin ymmärrettävää. Ihmisen puolutusmekanismi. Jos epäonnistuu, esim. fyysisissä tehtävissä, ammunnoissa, ei pääsekkään haluamaansa koulutukseen, aliupseerikouluun, saatikka sitten RUK:kiin, mieli kääntää helposti armeijan "turhaksi" ja "mitättömäksi" kokemukseksi."
Sehän on selvä, että armeijaa ei voi MITENKÄÄN arvostella, jos on menestynyt hyvin.
"Hyvin harvoin tapaa armeijassa pärjänneiden keskuudessa nurkumista jälkeenpäin. Päinvastoin, varsinkin reservin upseerit pitävät kohtalaisen tiiviisti yhtä. Ja kyllä me aukin käyneetkin silloin tällöin saunailtoja järkätään..=) "
Tottahan toki ystäviin pidetään yhteyttä edelleen. Kun vuoden on samojen naamojen kanssa tekemisissä, niin siinä oppii tuntemaan ihmiset, joiden kanssa on käynyt samaa läpi, melko perusteellisesti.
Rehellisesti vastattunu, MINÄ en "nurissut" kertaakaan armeija-aikana. Enkä valita edelleenkään, etenkään armeijakavereideni kuullen. Syy on tähän se, että kaikki ne armeijakaverini kävivät läpi saman paskan. Kaikki he, olivat siellä koska heillä ei ollut mahdollisuutta valita.
Mutta palataan takaisin alkuperäiseen otsikkoon... Edelleenkään en ymmärrä, miksi joku masokisti haluaa VAPAAEHTOISESTI armeijaan. Montaa "järkevää" kommenttia ei ole tullut, eikä niitä tule sinultakaan.
"Armeija on ihan hyvä mesta, ja jos ei muuta tee, niin vähentääpä ainakin sellaista neitimäistä nurisemista hetkeksi osalla porukasta, että: voi v*ttu, mitä mää taas tästääki hyöryn, kiva kun ei saa ees rahaa paljoo täältä, ja höh, taas on jotain v*tun hermesoppaa, vaikka mun tekkee pitsaa mieli.."
Kaverini eivät olleet neitejä ennen armeijaa, eivätkä he ole sitä edelleenkään. Joillekin, se voisi hyvinkin olla selkää suoristava kokemus, mutta he saattavatkin helpommin valita sitten sen siviilipalveluksen. Suurin osa, on kuitenkin keskivertoja suomalaisia "jätkiä", joille armeija on enemmän tai vähemmän ajan tuhlausta.
"Elämä on hieno asia, ja siitä pitää nauttia. Mutta jos kokee väh.6kk. ajan elämästään Isänmaan velvollisuudeksi uhrattuna suureksi menetykseksi, niin silloin kannattaa mennä itseensä."
Väitätkö siis todella, että kaikki ne naiset, jotka eivät omasta vapaasta tahdosta mene armeijan "harmaisiin", ovat maanpettureita, tai velttoilijoita... Luin tarkoituksella tekstisi väärin, koska olet niin sivulla alkuperäisestä otsikosta kuin mahdollista.
Alle puolet pääsee kuudella kuukaudella, siinä ei ole paljon valintaa. Kuinka moni OIKEASTI kävisi armeijan, jos se olisi vapaaehtoinen? Ja jos sinä kävisit, kuulut kyllä reiluun vähemmistöön.
Minä en marise, että jouduin käymään armeijan. Jos joku niin on ymmärtänyt, hän kärsii varmasti lukihäiriöstä tai aivojen vajaatoiminnasta... Armeija on kuitenkin "pakollinen" (pl. siviilipalvelus) kaikille nuorille miehille. Ja edelleenkään, et antanut yhtään lisää perustetta, miksi naisten pitäisi käydä armeija.
"Ehkä tällaisen kaverin ei kannata mennä edes töihin, vaan kysyä isiltä ja äitiltä, jos ne elättäis, kun tää mun elämä on niiin arvokas, että pittää nauttia joka hetkestä. "
Hyvä, olet hukannut pointin jo täydellisesti... Onneksi olkoon! Jos vielä kerrot, miten vuodatuksesi liittyy naisten armeijan käymiseen, niin olet saavuttanut jotain.
"Ei ainakaan minun tuttavapiirissä olevat miehet ole esittäneet moisia valituksia kuten Sekoboltsi tuossa edellä.
Johtunee juuri siitä, ettei heillä ollut mitään vaikeuksia selviytyä armeijasta."
Ei, vaan johtunee siitä, että sinä et ole käynyt armeijaa, ja tuollaisia "armeijajuttuja" ei moni armeijaa käymätön kestä, joten siksipä niitä ei sinulle pahemmin kerrota. Jos olisit todellakin mennyt armeijaan, niin monet armeijan käyneet ystäväsi olisivat VARMASTI (ainakin selkäsi takana) ihmetelleet outoa päätöstäsi.
VARMASTI kaikilla armeijan käyneillä, on armeijasta hyviä ja huonoja kokemuksia. Joillekin armeija oli helpompaa kuin toisille, mutta koska he kaikki kävivät läpi saman "koulun", ei tuollaisesta marista. Enkä marise minäkään, mutta annoinpa vain esimerkkejä, miksi pidän armeijan TÄYSIN vapaaehtoista käymistä masokismina.
Ja jos kuvittelet, että minulla oli vaikeuksia selvitä armeijasta, olet melko väärässä... Ammuin hyvin ammunnoissa (merkki on tallessa, vaikka se ei mitään merkitsekään), juoksin Cooperin testissä 3000, voitimme jonkun suunnistuskilpailunkin, ja papereissani on kiitettävät. Ja koska haluan pitää oman vuodatukseni mielellään anonyyminä, niin jätänpä muut yksityiskohdat kertomatta.
On edelleenkin hyvin merkillistä, ettei armeijaa SAA kritisoida, vaan kaikki kritiikki nähdään pelkkänä "valituksena".
Olet oikeassa. Alkuperäisestä keskustelusta on eksytty hieman sivuraiteelle. Onko se niin vaarallista? Keskusteluissa usein käy niin, alkuperäinen otsikko saattaa hukkua alaotsikoiden paljouteen... Olen pahoillani, että tein näin sinun kanssasi, koska sinä vedit siitä selkeästi herneen nenääsi. Ja pärjäsit nyt sitten miten tahansa siellä, se ei ole tärkeää..Jostakin syystä tunnut ottavan vain hyvin henkilökohtaisesti tämän asian..
Toisaalta, miksi kiukkuat niin kovasti siitä, jos joku nainen haluaa vapaaehtoisesti asepalveluksen suorittaa? Ok, sinusta se on masokismia, mutta me ihmiset ollaan erilaisia..kuten varmasti olet huomannut.=)
Enpä menisi allekirjoittamaan tuota väitettäsi, jos armeija olisi vapaaehtoinen...että vain murto-osa nuorista miehistä, suomalaisita kävisi sen. Suomessa on kohtalaisen korkea maanpuolustustahto, verrattuna esim.hurreihin. Syykin on selkeä: sota-ajat eivät ole satojen vuosien takana, kuten länsinaapurissamme. Mutta kävisi sen nyt sitten 5, 10, tai 55 prosenttia, niin toisistamme sentään tiedämme jotain. SINÄ et olisi käynyt, jos vapaaehtoisuus olisi ollut. MINÄ olisin käynyt, myös siinä tapauksessa.
Tunteesi kuumenevat selkeästi, kun pidät minua idioottina...ehkä osoitan sinulle armeijasta olleen minulle jotakin hyötyä, ja jätän sanomatta ääneen mitä sinusta ajattelen...;) (älä tartu tuohon viimeiseen liian kirjaimellisesti..poju..siinä on provoilun makua)
En mäkään harrasta paskan syömistä vain sen tähden, että joskus tulevaisuudessa voin pienellä todennäköisyydellä joutua mussuttamaan kasan lantaa. Jos on oikeasti pakko syödä paskaa, niin mä kyllä syön sen ilman vuoden päiviä kestävää etukäteisharjoittelua.
"Paljonpa on hyötyä ja henkistä kasvua tulee jonkun kaupunkihemmon vuorikiipeilyistä tms."
Vuori-, korostan VUORIkiipeilyn sinä kyllä alta aikayksikön asetat lasten touhuksi, mutta oma eräilysi, se se vasta onkin varsinaista selviytymistaistoa.
Jos nyt ensiksi arvon hienohelma Diana-prinsessaisemme katsoisit peiliin ja miettisit vasta sitten, onko syytä lähteä sokeasti solvaamaan koko nykynuorisoa, joka muuten tutkimusten mukaan on älykkäämpi/kielitaitoisempi/osaavampi kuin keski-ikäisten työtä vieroksuvien ryyppyrinki. Se mihin sinä kuulut?
Piti sitä käydä katsomassa mitä se on ettei jää vanhemmiten harmittamaan. tuli katsottua ja todettua, että olisi ollut järkevämpää jäädä vaikka kotiin. Turha vuosi kaikin tavoin. Ampumaankin oppii siviilissä paremmin. Usko miehiin meni kyllä hetkeksi, siis ei tietysti kaikkiin vaan tähän isottelevaan appelsiinit-kainalossa-macho-macho-miestyyppiin.
Ei siis itselläni ollut mitään elämää suurempaa syytä tai kaunista isänmaallista ajatusta. Menin kun kiinnosti katsoa. Mielummin sitä kokeilee ja erehtyy kuin kiikkustuolissa katuu tekemättömiä tekojaan.
Se on helppo puhua isänmaallisuudesta ja uhrautuvaisuudesta pullapöydän takaa.
Sitten kun tosi on kyseessä ja todellisuus painaa päälle,kaikkine kauhuineen,silloin,vasta silloin katsotaan se isänmaallisuus oikealla tavalla.Sitä ennen on turha uhota sillä.
Olen sodan nähnyt/kokenut ja kyllä se vetää hiljaiseksi.En tosin Suomessa,vaan muualla.
Rauhaa teille kaikille ja olkaa iloisella mielellä.