Miehen juomisesta

Toiseen kiinnikäyminen ei ole millään tapaa hyväksyttävää. Ei tuollaista elämää tarvitse sietää, anna miehesi "örveltää" itsekseen mutta älä sinä tuhlaa energiaasi häneen enempää. Ehkä hänellä on ongelma jota hän ei halua myöntää. Pointti on kuitenkin se että sinä et saa muutosta hänessä aikaan vaan hänen pitää itse tajuta ongelma ja ennenkaikkea hänellä pitää olla itsellään halua tehdä asiat toisin. Voimia sulle :)

Ihan oikeasti, MIKSI olet mennyt hankkiutumaan raskaaksi moisen ääliön kanssa?

Jätä se mulkvisti, tee abortti ja aloita uudestaan jonkun toisen kanssa.

No, ei tuo kyllä vaikuta millään muotoa "kaikin puolin ihanalta ja täydelliseltä" tapaukselta... juokse hyvä tyttö karkuun!

geenit

potslojot vaan ja henkselit paukkuen paskalle

Vaikka miehesi olisi kuinka pois omasta kontrollistaan alkoholin vuoksi, eikä siten "oma itsensä", syöt omaa päätäsi jos jatkat suhdetta ilman että juomisasiaan tulee muutos NYT HETI, eikä vasta ensi viikonloppuna!

Parisuhteeseen ei kuulu pelko omasta turvallisuudesta tai nolatuksi tulemisen pelko ainakaan tuossa määrin. Minä en suosittelisi aborttia, mutta mieti vakavasti, onko tuollaisesta isästä enemmän haittaa vai hyötyä lapsenkaan kehitykselle. Lapsen on voitava luottaa vanhempiensa riittävän arvattavaan käytökseen, eikä pieni lapsi ymmärrä, miksi isä yht'äkkiä räyhää tai satuttaa äitiä.

Voi olla, että miehellesi ei yksinkertaisesti viina sovi. Silloin hänen on valittava juomisen ja parisuhteen väliltä. Erittäin arveluttavana pitäisin myös, ellei mies osaisi pitää hauskaa tai rentoutua ilman tuhannen kännejä.

päätin suoraan sanoa heti mitä aattelen. Jos katsot tuota sormien läpi nyt niin katsot vielä 20 vuodenkin päästä. Jossain vaiheessa alat kostamaan etkä itse kestä ehkä itseäsi enää.


Eli nostahan nyt jo kissa pöydälle, se on nyt 20 vuoden kuluttua hieman raskaampaa...

Hei vaan!
ei kuulosta kivalle tuollainen käytös, mutta kysynpä kuitenkin. onko tällä miehelläsi tapana juoda useinkin? Miksi hän on käynyt sinuun kiinni, oletko itse väkivaltainen? Mitenkäs nämä sinun omat hauskanpitotottumukset ovat, onko niistä selvitty ongelmitta?

Ihan vaan tutkimustietoa, perheväkivalta alkaa useimmiten heti ensimmäisen lapsen synnyttyä. Sinuna en aikailisi vaan muuttaisin heti uuteen kotiin niin et saa itse turpaasi ja pieni lapsesi saa turvallisen kodin. Tuollainen tyyppi jolla jo on väkivaltaisia piirteitä kannattaa lempata samantien. Jos jäät suhteeseen niin muista että sinua on varoitettu kun saat ensimmäisen mustan silmäsi. Ihan pienellekään lapselle ei ole hyväksi nähdä väkivaltaa.

Juu, eli meillä menee myöskin jokseenkin noin, paitsi lasta ei ole tulossa.

Tuntuu, että olen yrittänyt ihan kaikkeni ja aina uskon vaan parempaa, tosin sekin on nyt jo melkein taakse jäänyttä. Uskominen siis. Avoni _aina_ juo itsensä niin känniin, että hänestä ei ota mitään selvää. Hänet on nyt meidän seurustelumme aikana (3v.) hakattu ainakin 2-3 kertaa, jäänyt auton alle, ryöstetty 3 kertaa, käynyt minuun käsiksi ja uhkaillut muutamaan otteeseen ja aiheuttanut tuhannet itkut ja pettymykset eikä läheskään aina tiedä missä on jos kysyy. En edes ymmärrä, eikä hänkään, miten olen jaksanut katsella tätä touhua näin pitkään.

Jos hän lähtee ryyppyreissulle, hänen puhelimesta loppuu joka ikinen kerta akku eikä voi luottaa, että hän tulee yöksi kotiin vaikka lupaisikin. Sitten valvon koko yön ja olen huolissani. Seuraavana päivänä herra tulee kotiin joko katuen tai yrittää olla niin kun mitään ei olisi tapahtunut. Kiertelee aihetta ja kaikkea muuta mukavaa. "Ei musta tarvii olla huolissaan, ei mulle mitään ikinä tapahdu", eipä joo... "Miks aina kyttäät mun tekemisiä? Miks pitää aina olla tavotettavissa?" "Minkä mä sille voi jos sammun enkä pääse kotiin!", kunnon vastuun vierittämistä muualle.. jne. jne. Tuntuu jotenkin, että hänellä ei ole minkäänlaista hajua miltä minusta tuollainen tuntuu ja mitä seurustelu oikeasti on. Hän elää kuin poikamies.

Hänen perheessään on alkoholismia, joten se on veressä. Ollaan pariin otteeseen (hah, pariin muka vain?!)sovittu, että hän juo vain 6-9 olutta kun lähtee/lähdemme viihteelle. Tämä ei ole tähän asti ikinä pitänyt kuin illan kerrallaan. Aina määrää vähän lisätään pikkuhiljaa muka huomaamatta..."No kun 6-päkin hinnalla saa mäyräkoiran." No voivoi! Siinä säästää myös kun jättää kokonaan ostamatta!
Kerran hän jopa meni salaa alkoon ostamaan viinaa ja sen juotuaan ihan pokkana väitti, että on juonut vain 6 olutta.

Viime viikonloppu oli minulle ihan se vihoviimeinen niitti. Hommattiin juuri koira, jota ei vielä pysty jättämään yksin kotiin. Mies lähti sunnuntaina kaveriensa kanssa taas kerran ryyppäämään, tulivat meille kännissä sotkemaan kun olin juuri siivonnut. Tästä kun luonnollisesti suutuin ja hän päätti sanoa: "Sä voit kyllä täältä painua muualle jos et kestä!". Aloin pakkaamaan suutuspäissäni samantein ja siitä hän vasta suuttuikin. "Ootko sä jättämässä mua? Miks ihmeessä?", juuri kun oli itse käskenyt lähtemään. Tästä seurasi se, että mies lähti erittäin vihaisena menemään ja sammui lopulta kaverilleen eikä taaskaan puhelinta mukana. Minulla oli seuraavana päivänä töitä, miestä näy missään eikä saa kiinni. Jouduin koiran ottamaan siis mukaan töihin, mikä ei ollut mitenkään mielekästä minulle taikka koiralle. Maanantaina pistin miehen kuuntelemaan ja valitsemaan, että joko juo ja elää yksin tai sitten elää minun kanssani ja on kokonaan juomatta. Juomatta hän on nyt luvannut olla, mutta tässä on sen verran epätoivoinen olo jo, että en tiedä uskoakko enää.

Sinun olisi parasta tehdä samoin. Joko sinä ja lapsi, tai sitten viina. Kumpaakin ei voi saada. Jotkut ihmiset ei vain osaa juoda alkoholia kohtuudella eikä ikinä opikaan. Ei mies voi tuollalailla juosta ympäriinsä jos teillä on lapsi tulossa. Ei todellakaan. Täytyy osata kantaa vastuu omasta perheestä ja käyttäytyä kuten aikuinen ihminen.

olen 19vuotias ja minun isäni joi ja lopulta hänestä tuli alkoholisti. äitini huomasi isän juomisen kun odotti minua he ovat suhteensä aikana tapelleet monia kertoja ja meinanneet erota. Minulle äiti on antanut neuvon että jos mies ei hallitse viinaa ni siitä pitää pysyä kaukana. säästyy monilta sydän suruilta. puolitoistavuotta sitten äitiäni kadutti kauheasti että hän ei ollut lähtenyt isäni luota kun olin pieni. ja se mitä olen veljeni kanssa joutunut kokemaan ja näkemään olemaan välillä piilossa ja lähtemään kotoa pois. rahaa isä aina on meille tuonut työtä hän ei ole koskaan jättänyt. vuosi sitten isä teki viinasta lopun ja meni AA :han ylpeänä voin sanoa että hän ei ole siitä kertaakaan retkahtanut, ja perhe elämä on taas hyvin. mutta kaikki ei pääty näin hyvin. vasta nyt isä on alkanut puuttumaan meidän lapsien elämään ja kuriin. mutta minun on niin vaikea uskoa isääni koska hän ei ole ikinä ennen sanonut mitään rajaa, äiti joutu huolehtimaan meistä viime kesään asti itse. nyt olen jo aikuinen ja vaikka vaikeaa on ollut isääni en vaihtaisi. tovottavasti tästä oli apua ja toivotan onnea teille vauvan johdota. ja toivottavasti viina jää toiseksi.