Kertoisiko joku mistä löytäisi naisen, joka osaa rakastaa? Netissä tapaa vain naisia, jotka etsivät itselleen ja lapsilleen elättäjää. Lisäksi siellä on naisia, jotka ovat kiinnostuneita vain sellaisista miehistä joilla on ollut yli sata seksikaveria. Lisäksi siellä on naisia, jotka vaativat että miehellä on oltava iso talo ja auto. Vaatimuksia on vaikka millaisia. Mutta mistä löytäisi naisen, joka osaa rakastaa miestään? Hänestä saisi tukea elämässään niin myötä- kuin vastakäymisissäkin. Tämän netin naiset takuulla lähtevät karkuun, jos jotain ikävää miehelle sattuu.
toinen pettynyt
suuresti pettynyt
162938
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Minulla on ollut netissä ilmoitus jo pitkään siinä toivossa että löytyis miestä joka olisi tosissaan liikkeellä eikä vaan hakee helppoa seksiseuraa, kuten se minusta vaikuttaa.
Minä olen yksinhuoltaja ollut jo monta vuotta ja olen pärjännyt hyvin siinä "roolissa", enkä ole etsimässä itselleni elättäjää vaan elämänkumppania. En ole etsimässä lapselleni isää, koska sitä hänellä jo on ja itse en tarvi ketään joka huolehtii mun kuluista vaan hoidan niitä ihan itse kuten tähänkin mennessä.
Sitä miestä joka olisi tarpeeksi aikuinen että osaa elää normaalissa suhteessa missä on yhteisymmärrystä ja kunnioitusta jne, niin hänet en ole löytänyt. Tosin olen löytänyt niitä jotka haluavat tavata ja ensi alkuun lupaavat tarjota lounaan, illallisen tai ravintola illan ym. Mutta tosipaikan tullen kun pitäisi tavata niin tavataan kumminkin jossain kahvilassa missä äkkiä juodaan kahvit ja sitten se on hei nähdään joskus tyyli....siinä sitä ollaan oltu "tutustumassa" korkeintaan puolisen tuntia ja mun järjen mukaan siinä ajassa ei kyllä opitaan ketään tuntemaan. Syy siihen miksi tämmöinen tyyli miehillä ei ole minulle selvinnyt vielä...
Syy ei voi olla se että olisin niin kauhean näköinen että rupea etomaan ym koska usein saan kuulla että olen hyvännäköinen ja se ei ole mun mielipide, itse sanoisin että olen ihan normaalin itseni näköinen ja viihdyn sillä.
Minä en ikinä ottais miestä jolla on ollut paljon naisia, se kertoo vaan miehestä sen ettei pysy kauan suhteessa vaan on koko ajan etsimässä jotain muuta.
En myöskään vaadi että miehellä olisi iso talo tai autoa, mutta sen vaadin että hänellä on tarpeeksi omaisuutta/rahaa ettei mun tarvii hänet ruveta elättämään. Sellainen joka ei viitsi töitä tehdä vaan ainoastaan löhöilee kotona ja pubeissa päivät pitkät niin en huolis.
Jos todella täältä löytyis miestä joka olisi rakastamisen arvoinen niin pitäisin kiinni kynsin hampain ja joka näyttää että on ihan aidosti kiinnostunut MINUSTA ihmisenä, eikä vaan seksikumppaniksi.
Pentu pelottaa monia. Poitsut ajattelee, että sen kanssa ne joutuu väkisin tekemisiin jos sun kanssa alkaa seurustelemaan.
Ne lapset onkin niin kauheen pelottavia. Itsekin täällä kotona säikyn jatkuvasti.
Olisko kuitenkin niin, että mies joka "pelkää" naisen lapsia, on itsekin lapsi vasta.
ei se ettei halua jonkun toisen lapsia kasvattaa tai hoitaa sitä tarkoita että olisi itse lapsi tms.
Näin naisena voin kertoa ,että kun itse aloin olemaan exäni kanssa (mietippä sitä miksi hän on nyt se ex....) hänellä oli kaksi lasta joiden kanssa oli aika vaikeaa tulla toimeen vaikka kuinka yritti,oli mustasukkaisuutta isästä,oli katkera ex-vaimo joka löi kapuloita kaikkiin mahdollisiin rattaisiin....yms.yms.
Kyllä todella kuule muutaman kerran kannattaa miettiä mihin pas*** kätensä työntää,jos sinusta omat lapsesi ovat "herranterttuja" eivät he sitä samaa välttämättä ole sille jota kohtaan tuntevat mustasukkaisuutta ja jopa vihaa,varsinkin jos se ex:s siellä taustalla tukijoukkoineen provosoi jatkuvasti...
Kyllä voin sanoa ,että tuskin olen ainoa ihminen jolla suhde kaatui ennenkaikkea niiden olemassa olevien lasten kautta tulleisiin riitoihin ja ristiriitoihin,ja tämä ei tarkoita että tässä syyttäisin lapsia asiasta vaan AIKUISIA jotka eivät osanneet elää aikuisten/vanhempien tavoin vaan työnsivät omat ongelmansa syyttömän niskoille...
On helppo kuvitella ,että kun rakastaa omaa lastaan kaikki muutkin rakastavat totuus kuitenkin voi olla aika karu....
Itse en toista kertaa edes aloita suhdetta miehen kanssa jolla pieniä tai murrosikäisiä lapsia se on sama kuin tahallisesti kerjäisi verta nenästään!
minullakin seurustelusta "lapsellisen" miehen kanssa. Miehellä oli kaksi lasta. Ex-vaimo asui muutaman kilometrin päässä ja ex-anoppi sekä appiukko naapurissa. Eli soppa oli valmis.
Kaiken lisäksi ex-vaimo oli sanonut haluavansa tulla takaisin, vaikka oli aikoinaan itse miehen jättänyt. Toinen lapsista sai hirveitä raivokohtauksia, ja sain usein kuulla kunniani. Ex-vaimon työt sanelivat sen missä lapset kulloinkin olivat.
Se osapuoli, jolla on lapsia ei voi käsittää millaiseen tilanteeseen lapseton kumppani voi joutua. Eikä sitä miten yksin toinen on omien tunteidensa kanssa.
Jossain vaiheessa tulee se hetki, kun pitää tehdä päätöksiä loppuelämänsä suhteen. Ei ole pelkästään kyse sitoutumisesta siihen kumppaniin, vaan myös hänen lapsiinsa. Se on kova valinta, varsinkin tilanteissa joissa lapset oireilevat ja tuntuu siltä, että itsellä ei ole mitään päätösvaltaa asioihin.
Uusperhekuviot ovat niin vaativia, että en edes usko, että niistä selviää ilman ulkopuolista tukea jonkun ryhmän muodossa tms. Tilanne voi tuntua ahdistavalta vankilalta, ja joskus on pelastettava itsensä, jotta ei masentuisi ja katkeroituisi lopullisesti.
Itse kierrän nykyään kaukaa miehet joilla on alaikäisiä lapsia. En kestäisi samaa taistelua uudestaan sekä lopulta sitä surua ja syyllisyyttä omasta ratkaisusta.
Mitähän se muuten tarkoittaa, kun mies luulee että nainen hakee itselleen elättäjää? Tarkoittaako se sitä, jos nainen odottaa että mies maksaisi ihan miehen omat menot?
Nimittäin minäpä olen tapaillut muutamaa miestä netin kautta, ja heissä on ollut sellaista piirrettä että ovat viettäneet aikaansa minun luonani, minun ruokiani syöden ja juomia juoden, minun saunassa saunoen ja muutenkin minun omaisuuttani kuluttaen. Missään vaiheessa eivät ole ehdottaneet, että toisivat vaikka jotain ruokaa tullessaan taikka tarjoaisivat sitten joskus vastalahjaksi vaikka ruoan ulkona. Ehei, suomalaismiehen käsitys siitä että nainen on omillaan toimeentuleva tarkoittaa sitä, että mies pääsee elämään naisen siivellä. Ja tiedoksi nyt, että näillä tapaamillani miehilläni ainakin on ollut avioeroa ja muita ongelmia, enkä minä ole juossut karkuun! Mutta sitä juoksen, jos kumppanilta vain otetaan ja otetaan, eikä tilalle anneta mitään :|
Itse olen lopettanut juuri suhteen jossa mies "käytti hyväkseen" useamman vuoden,maksoin laskuja,tein ruuan,pesin pyykit,hoidin kotia jotta toinen voisi omien töittensä jälkeen "rentoutua" oluen ja tietsikan äärellä...
En halua itselleni elättäjää,en paapottavaa vaan tasavertaisen suhteen jossa molemmat rakastaa toisiaan uskalta/osaa näyttää tunteensa myös ne huonot ilman että eronuhka heti leijuu pään päällä!
En ole missi enkä muutoinkaan nainen joka pystyy/haluaisi kilpailla nuorten,kauniiden ja rohkeiden maailmassa olen 43v. omillani toimeentuleva, lapseni on aikuinen, käyn töissä ja hoidan omat sotkuni itse.
Minun suurin ongelmani taitaa olla se että OSAAN rakastaa mutta en löydä sitä miestä joka sen saman osaisi myöskin,on vain sitoutumiskammoisia seksiä hakevia miehiä jotka kohtelevat kuin vähän kulahtanutta rukkasta!
En tuijota ulkoiseen etsin "soulmatea" :-D
Tehtäväni lienee mahdoton vaikka Helsinki on iso kaupunki ja Suomikin kohtuullisen iso maa....
Aikoinaan tapasin miehen netistä joka vaikutti kaikinpuolin ihan mukavalta ja oli jopa hyvännäköinen, mutta selvisikin syy miksi oli edelleen vapaalla markkinoilla. Tavattiin ensimmäisen kerran ihan vaan Hesellä ja siellä jo rupesi hälytyskellot soimaan...
asuttiin parin tunnin ajomatkan päästä toisistaan niin hän päätti tulla mun paikkakunnalle tapaamaan minut.
Ensitöikseen valitti että oli niin lihava (lievä ylipaino) ettei voi syödä kuin salaatin, sitten valitti että oli kallista (huom! oli kyse hesen salaatista). Ei edes ehdottanut että olisi tarjonnut minulle sen hampurilaisen jonka itse söin, ehei...sain maksaa sen itse.
Sitten meidän piti mennä elokuviin ja arvatkaa mitä...??? Aivan oikein, sain maksaa lippuni itse koska sehän on niin kallista käydä elokuvissa....
Yritin hillitä itseäni ja laskea kymmeneen (tosin jouduin tekemään sitä monta monta kerta...). Sitten oli ennestään sovittu että hän voi yöpyä mun luo ja lähteä sitten seuraavana päivän kotiin, koska minulla oli vierashuone. Jäi sitten yöksi ja kun aamu tuli niin alkoi valittaminen taas....nyt minulla taas ei ollut kaikki tarpeellinen kotona aamupalaksi, piti olla kananmunia, tuoremehua, paahtoleipää, marmelaadia ym. Mulla kun oli kotona vaan tavalliset sämpylät juustot ja makkaraleikkeleet kahvin kanssa.....
Silloin jo rupesin ottamaan tulta ja pinna oli kireänä, mutta kaiken huippu oli kun mentiin kauppaan koska hän päätti että vielä syö mun luo ennen kuin jatkaa matkaa. Käytiin kaupassa, hän suunniteli mitä syötäis ja laittoi kärryyn ja minä melkein jo rupesin leppymään kunnes kassalle päästiin.....arvatkaa kuka maksoi sen kauppareissun??? Aivan oikein taas, minä sen kaiken maksoin!!! Silloin mä räjähdin ja sanoin että nyt riittää!
Mies ei tajunnut mistä mellastin koska hän perusteli kaiken sillä että hän oli tullut pitkän matkan autolla ja bensa on kallista, ellen nyt sitä tiennyt niin enhän minä voinut vaatia että hän kustantaisi kaikkea! Selitti mies joka ei toista kerta ollut tervetullut käymään minua tapaamaan. Kaiken huippu ole se ettei hänellä ollut mitään mukanaan vaikka tiesi tulevansa kylään, ei kukkia tai edes kahvipaketin tai viinipullon tai jotain. Minut on ainakin kasvatettu niin että jos menen jonnekin kyläilemään ja jään yöksi niin en varmasti mene sinne tyhjin käsin, se on epäkohteliasta.
Että tämmöinen tapaus mun kohdalla.
Onko se nyt ihan niin, että jos mennään ekaa kertaa vielä hieman vieraan ihmisen luo, niin pitäisi olla jotain tuliaisia??? Eikö siinä tule hieman vaivaantunut olo puolin ja toisin, niin mä kuvittelisin.
Ette nyt kumpikaan vaikuta tuon tarinan perusteella kovinkaan mukavilta ihmisiltä. Väsynyt tilitys tässä kohtaa iltaa, mutta eivät nuo sinun ajatusmaailmasi anna ihan lämpimintä kuvaa. Siis haluat hänen kustantavan sinun syöminkisi mutta räjähdät, kun saisit hänelle tehdä juuri vastaavan? Tyypin kyllä olisi suonut suhtautua auliimmin yösijan antajansa ruokailutottumuksiin.
Hyviin tapoihin todella kuuluu viedä jotain pientä tuliaisiksi. Eihän nykyajan ihmiset edes osaa alkeellisimpia käytöstapoja, mutta mehän olemmekin suomalaisia!
...ja joissain maissa kotiväki antaa lahjoja myös vieraille tervetuliaisena. Eihän me suomalaiset näitä maailmantapoja opita niin millään.
Maailmalta tuli vieras ensivisiitille tuliaisina omasta maastaan kertova kirja, emännälle koru, lapselle vaatteita ja yhteiseen ruokahetkeen paikallinen viinipullo.
Jos jotain rakastat aidosti, ei ole väliä vietkö jonkin kahvipaketin tai suklaakonvehdin. Tärkeintä on, että tulet rakkaasi luo.
Tähän ketjuun on jo moni viisas nainen vastannut aivan kuten minäkin ajattelen ja olen kokenut. Minäkin olen kauhukseni huomannut, kuinka itsestäänselvänä pidetään sitä, että syödään naisen jääkaapista. Ensin sitä tietysti ajattelee, että kyllähän vieraalle tarjotaan, mutta tilanne pysyy ikuisesti samana, mikäli nainen vain alkaa elättämään. Varokaa miehiä, jotka ostavat vain kaljansa ja tupakkansa. Voisi luulla, että tapaukset ovat poikkeuksia, mutta en usko. heistä ei moni vain kehtaa edes kertoa, että on moisiin sortunut.
Siihen mitä tulee miehen murheiden kuunteluun. Olen aikaherkkäkorvainen näille marinoille, että kun vaimo ei ymmärtänyt -murheille. On minullakin murheita ollut, mutta päivä kerrallaan olen niistä irti taaperrellut. En voisi kuvitellakaan, että tapaamalleni miehelle alkaisin surkutella menneitä jo tutustumisvaiheessa, en tykkää niistä edes muutenkaan puhua. Kaikillahan meillä on kuolemaa, on eroa, on henkistä a joillakin fyysistäkin väkivaltaa sinne polun varrelle jäänyt. En etsi mitään terapeuttia, enkä itsekään sellaiseksi ala.
Kyllähän näitä tarinoita rittää. Itsekin olen kokenut aikamoisia yllätyksiä. Treffeillä kuitenkin olemme jakaneet (pienet)kustannukset puoliksi tai itse olen maksanut juomat, vaikka olenkin ajanut vielä päälle pitkiäkin matkoja. Täytyy muistaa, että on niitä "hieman" pihimpiäkin ihmisiä olemassa. Eikö se jo kerro ihmisestä jo paljon, jos jättää kaiken toiselle maksettavaksi.
Eräs nettituttavuteni on työtön, mutta häntä kiinnosti kovasti kysellä minun omaisusasioitani: auto, asunto, palkka... No se tuttavuus jäi lyhyeen.
Täytyy muistaa, että tämä on vain tapa tutustua ihmisiin ja EI KANNATA MENNÄ TREFFEILLE LIIAN SUURIN ODOTUKSIN, vaikka nettikirjoittelun myötä henkilö tuntuu ihanalle.
Olen huomannut, että nettituttavuudet eivät todellakaan osaa objektiivisesti kertoa itsestään. Esimerkiksi joku on mielestään erittäin urheilullinen, kun käy kerran viikossa pelaamassa lentopalloa, mutta on 20 kg ylipainoinen. Joku omaa terveelliset elämäntavat, vaikka tupakoi, syö mitä sattuu..jne.