Tuli tuossa äskettäin mieleen sellainen asia, että teinivuosien jälkeen kukaan ei ole tietääkseni ollut muhun ihastunut. Käytännössä en siis yhtään tiedä, miltä se tuntuu kun joku toinen ihminen on ihastunut minuun. Veikkaisin, että se tuntunee aika hyvältä, vaikka itse ei tuntisikaan ihan samoin. Naisethan saavat keskimäärin paljon huomiota osakseen, niin kommenttien kuin ihastumisten muodossa. Varmasti juuri tästä syystä moni nainen on ulospäin hyvin itsevarman oloinen. Vaikka todellinen itsevarmuus syntyy ihmisestä itsestään, eikä ulkoisista kommenteista ymv., niin silti keskimäärin naisten itsetunto nousee varmasti kohtuulliselle tasolle ilman mitään henkilökohtaista vaivannäköä.
Miehenä varsinkin jos ei harrasta bilettämistä yms., voi helposti elellä varmaan läpi koko elämän, ilman että törmää yhteenkään naiseen joka osoittaisi kiinnostuksensa arkielämässä. Mitään kommentteja ei myöskään luonnollisesti saa mistään, koska Suomessa ei arkielämässä ole normaalia tehdä tai sanoa mitään epäformaalia. Tästä syystä on aika huvittavaa, että miehen tulee aina olla superitsevarma naisten kanssa. Töissäkin itsevarmuus tulee vasta kokemuksen ja onnistumisten kautta. Jos kokematon työntekijä käyttäytyisi erittäin itsevarmasti olemattomalla kokemuspohjalla, niin sitä pidettäisiin aika outona missä tahansa firmassa.
Itse tunnen olevani jo kyllästynyt koko pariutumissirkukseen, vaikka en ole edes vielä koskaan ollut siinä itse mukana. Tuntuu vaan niin älyttömältä se, että miehiä ja naisia syntyy lähes täsmälleen saman verran, mutta silti naisilla on tuhatkertaa enemmän kysyntää kuin miehillä. Kilpailu on niin vääristynyttä, että mielestäni parisuhdemarkkinoissa ei ole enään nykyään mitään järkeä.
Miehenä varsinkin jos ei harrasta bilettämistä yms., voi helposti elellä varmaan läpi koko elämän, ilman että törmää yhteenkään naiseen joka osoittaisi kiinnostuksensa arkielämässä. Mitään kommentteja ei myöskään luonnollisesti saa mistään, koska Suomessa ei arkielämässä ole normaalia tehdä tai sanoa mitään epäformaalia. Tästä syystä on aika huvittavaa, että miehen tulee aina olla superitsevarma naisten kanssa. Töissäkin itsevarmuus tulee vasta kokemuksen ja onnistumisten kautta. Jos kokematon työntekijä käyttäytyisi erittäin itsevarmasti olemattomalla kokemuspohjalla, niin sitä pidettäisiin aika outona missä tahansa firmassa.
Itse tunnen olevani jo kyllästynyt koko pariutumissirkukseen, vaikka en ole edes vielä koskaan ollut siinä itse mukana. Tuntuu vaan niin älyttömältä se, että miehiä ja naisia syntyy lähes täsmälleen saman verran, mutta silti naisilla on tuhatkertaa enemmän kysyntää kuin miehillä. Kilpailu on niin vääristynyttä, että mielestäni parisuhdemarkkinoissa ei ole enään nykyään mitään järkeä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Itseasiassa miehiä ja naisia ei synny yhtä paljoa, vaan naisia syntyy n. 4% vähemmän kuin miehiä.
Toinen juttu mikä pitää huomata on se, että nuorista naisista taistelevat niin omanikäiset kuin hieman vanhemmatkin miehet. Nuoret miehet eivät vastaavasti ole samalla tavalla kiinostuneita vanhemmista naisista (poikkeuksia toki on), joten nuorten naisten kysyntä on paljon suurempi mitä miesten.
Tuo 4% ero ei vielä olisi kovin merkittävä sellaisenaan, mutta on tosiaan totta, että parikymppisiä naisia yrittää myös moni vanhempi mies, ihan tositarkoituksellakin. Lisäksi käsittääkseni naiset on miehiä useammin kiinnostuneita samoista yksilöistä, mikä tietysti rajoittaa pariutumisia huomattavasti. Jos 100 naista haluaa parisuhteen jonkun tietyn alfauroksen kanssa, niin selvähän on, että korkeintaan yksi voi onnistua.
Moni myös väittää, että naiset bilettävät usein aika rankasti tuon n. 16-30v ajan, jolloin usein juuri kilpailevat niistä tietyistä miehistä. Sitten 30v+ kun naisen ulkonäkö alkaa rapistua ja kysyntä markkinoilla laskea, niin monet ottavat sen normaalin insinöörin tmv. aviomiehekseen. Aika oksettavaa, halveksuttavaa sekä säälittävää toimintaa, jos pitää paikkaansa. :-) Tietysti naisissakin on yksilöitä, joten ei pidä liikaa yleistää.
Sanotaan myös niin, ettei baareista kuitenkaan koskaan mitään vakavaa löydy.(En tiedä kotibileiden kantaa). Suomalaiset tuntuvat olevan monesti aika ujoja menemään puhumaan tuntemattomille ihmisille. Selvinpäin. Mutta tuntuu, että biletyksen yhteydessä toinen osapuoli on aina liian päissään, yhdenkin jälkeen:D
Onko se itsevarmuus sitten niin arvokasta. Tiedä häntä. Mielestäni oma itseys ja persoona merkitsee enemmän loppupeleissä. Miesten tulisi ehkä näyttää yleisesti oma epävarmuutensa, naisillekin tulisi helpommaksi ottaa yhteys.
Jos on niin, että naiset ajattelevat miesten olevan syntymä itsevarmoja, niin mitenkäs epävarma nainen uskaltaisi aloittaa..(hmm.. pitääkö naisen myös olla itsevarma..)
Yhteiskunta kuiten kasvattaa asenteet niin, että nainen on se, jota tullaan pyytämään. Mies on Tarzan, joka tulee ja valloittaa naisen sydämen. Monesti kohtaan asenteita, että jos naiselle ei se tarjonta kelpaa, on hän kevytkenkäinen(lutka, Sen perään tms.) tai muuten virheellinen. Eli naisen tulisi ottaa se, mitä saa.