Niin, miksi on niin hankalaa lopettaa suhde, jonka tietää tuhoon tuomituksi ja tulevaisuutta ei ole? Miksi joihinkin ihmisiin jää kiinni, onko se vain itsekurin/-kunnioituksen puutetta ettei lähde huonosta suhteesta?
Minäkin roikun "suhteessa", jossa ei näy valoa tunnelin päässä, mutta en osaa päästää irti. Kerronpa nyt vähän taustoja.
Mies on 24 ja viinaan menevä, joka viikonloppu sama baarikierros. Jos huomautan asiasta, olen rajoittamassa hänen elämäänsä. Emme asu yhdessä, näemme todella harvoin ja silloinkin vain vähän aikaa kun miehellä muka niin paljon tekemistä.
Eilen satuttiin samaan baariin ja hän kävi vain pikaisesti tervehtimässä minua ja käski viettää hauskan illan. Sen jälkeen olin kuin ilmaa. Hän jutteli vain toisen naisen kanssa eikä edes huomannut kun lähdin. Olipa hauska juhannus... Miehen mielestä kuulemma seurustelemme (ei tämä oikein siltä tunnu), mutta en saa rajoittaa hänen vapauttaan. Olen yhdentekevä. Ja onneton.
Tiedän kyllä että on tosi typerää toivoa parempaa huomista, jota ei ikinä tule. Miksi minulla ei ole voimia sanoa hyvästi? Puhelimen pirinä saa minut säpsähtämään, en vastannut. Osavoitto. Mies sanoo rakastavansa minua. Mitäpä se rakkaudesta tietää? Sanoi että olen enkeli ilman siipiä. No, ne paloivat jo vuosia sitten.
Sitä parempaa huomista odotellessa...
Minäkin roikun "suhteessa", jossa ei näy valoa tunnelin päässä, mutta en osaa päästää irti. Kerronpa nyt vähän taustoja.
Mies on 24 ja viinaan menevä, joka viikonloppu sama baarikierros. Jos huomautan asiasta, olen rajoittamassa hänen elämäänsä. Emme asu yhdessä, näemme todella harvoin ja silloinkin vain vähän aikaa kun miehellä muka niin paljon tekemistä.
Eilen satuttiin samaan baariin ja hän kävi vain pikaisesti tervehtimässä minua ja käski viettää hauskan illan. Sen jälkeen olin kuin ilmaa. Hän jutteli vain toisen naisen kanssa eikä edes huomannut kun lähdin. Olipa hauska juhannus... Miehen mielestä kuulemma seurustelemme (ei tämä oikein siltä tunnu), mutta en saa rajoittaa hänen vapauttaan. Olen yhdentekevä. Ja onneton.
Tiedän kyllä että on tosi typerää toivoa parempaa huomista, jota ei ikinä tule. Miksi minulla ei ole voimia sanoa hyvästi? Puhelimen pirinä saa minut säpsähtämään, en vastannut. Osavoitto. Mies sanoo rakastavansa minua. Mitäpä se rakkaudesta tietää? Sanoi että olen enkeli ilman siipiä. No, ne paloivat jo vuosia sitten.
Sitä parempaa huomista odotellessa...
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kauniita sanoja ne miehet osaa, mutta rakastaminen näkyy teoissa. Jos rakastaa kohtelee sitä toista ihmistä rakastaen, välittäen, kunnioittaen ja huomioiden ja sen tuntee kun on toiselle tärkeä. Sitä sinä et näköjään ole miehellesi.
hyvänen aika sentäään....HERÄÄ. Elätkö jossain mielikuvitusmaailmassa? Mikest hommaa itsellesi oikeaa poikakaveria joka on sun kanssas kun menette baariinja jok atekee muitakin juttuja sun kanssas yhdessä. Tuo sun kuvaama järjestly ei ole seurustelua vaan toisen ihmisen narutusta, hyväksikäyttöä, valehtelua, vedätystä yms. Uskonpa että ainut syy sille että et ole lopettanu tota juttua on se että plekäät nähdä totuuden eli sen että kun olet ehnyt bänksit hän ei anelekaan takas vaan jatkaa onnellista elämäänsä kuten tähänkin asti mutta avoimesti muiden naisten kanssa.
Mulla on ihan samanlainen tarina, kirjoitin äsken, en huomannut tuota sun viestiä, mut kohtalotovereita ollaan..
Tuossa saimme sinun näkökulmasi asiasta. Miksi mies ei sitten laita poikki? Minä roikun huonossa suhteessa koska yksin olisi vielä hirveämpää. Nyt saan seksiä ja läheisyyttä sentään joskus.
huonossa suhteessa just tuota syystä.
Mutta ei sitä loputtomiin JAKSA!!
Parempi yksin kuin huonossa suhteessa. Voipa sitten ainakin toivoa, että kohdalle osuisi jotain parempaa.
koska sä olet sen vakipano, kun ei muuta saa. Lemppaa se, niin se huomaa sun arvon. Tai sitten ei, mutta tuon kusipään kynnysmattona et ole minkään arvoinen.
Minäkin pelkään kai yksin oloa ja sen takia minusta ei ole jättäjäksi... Kiitoksia kaikille vastanneille, kiva tietää ettei ole yksin säälittävä. No, ehkä joku kaunis päivä löydän taas voimia tehdä sen mitä täytyy.
ihmiset eivät osaa olla yksin ja takertuvat ennemmin
huonoihin suhteisiin. Aika säälittävää...
Itse kuuluin ennen muinoin em. kastiin ja voin sanoa että nykyään kun joku huomaa olevansa paskasuhteessa ja haluaa irti mutta jahkaa koska pelkää jäävänsä yksin tai koska niitä onnenmurujakin on (ja paskoja muistoja 13 tusinassa)... annan neuvon lähteä, koska itsekin sen tein, muutuin ihmisenä, tutustuin itseeni ja sain selville mitä elämältäni haluan, tulin ONNELLISEKSI. Jos ruikuttaja ei ota onkeensa vaan ruikuttaa lisää niin kunnioitus loppuu siihen paikkaan... ruikutus on heikkouden merkki. Se ei auta, koska tapahtuminen lähtee itsestä. Tukea voi hakea mutta kukaan ei sitä lähtöä tee sun puolesta, ihan oot omillasi kasvamassa ihmiseksi tässä maailmassa.
geenit
olette olleet yhdessä? Tosi oudolta kyllä kuulostaa miehen käytös, jos hänen mielestään kuitenkin seurustelette..
Tietysti suhteessa on hyvä käydä erikseenkin baarissa jne, mutta vaikuttaa vähän siltä että teilä ei ole ihan kyse kuitenkaan siitä..Väkisin tulee mieleen ettei mies ole kovinkaan täysillä mukana. Paha siitä on toisaalta kyllä mitään sanoa, tai neuvoja antaa kun ei tunne miestä eikä teidän tilannetta muuten. Tässä nyt vain minun mielipiteeni.
Ihan totta, mitä joku aikaisemmin tuolla sanoi: Rakkaudesta ei niinkään kerro sanat vaan teot.