Olen tapaillut erästä naista about 2.5 kk:tta ja kaikki sujuu ihan mukavasti hänen kanssaan. Ongelmana on, että alussa oli tunteita häntä kohtaan ja sitten se lopahti. Viimeinen kuukausi olen vaan tapaillut häntä ja alitajuisesti vältellytkin jos on ollut mahdollisuus johonkin muuhun menoon. Eli, ei ole tunteita, ei intohimoa enää.. se intohimo kaiketi sammuu ainakin useissa suhteissa, mutta ei kai se nyt näin nopeasti. Tämä on ollut meikäpojan ongelma aina.. lähen kälppimään aika nopeasti. Etsin kai liikaa intohimoa! Haluaisin etsiä intohimoa muualta ja tavata uusia naisia, ja sitten ihastua.. kysymys siis on pitäiskö kertoa naiselle tunteeni.. siis ettei niitä ole, vai pitäisikö odottaa josko vaikka ihastuisin jossain vaiheessa?
kun ei tiä, ni ei tiä..
paaso
11724
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Jos jo nyt alkuvaiheessa sulla on sellainen olo, ettei löydy sitä intohimoa (ainakaan mitä itse kaipaisit), niin onko siinä sitten oikeastaan mitään järkeä lähteä kiusaamaan itseään tai saatika sitä toista ihmistä?
Ymmärrän hyvin, ettet haluaisi luovuttaa (?) näin helpolla, varsinkin kun "kipinöitä" on esiintynyt, mutta entäs sitten vuosien päästä?
Jos et kokonaan halua haudata juttua, niin puhu ainakin vastapuolen kanssa. Avoimmuus ja rehellisyys palkitaan. Jos ei heti, niin ainakin jossain vaiheessa.
Onnea joka tapauksessa matkaan!
Aivan oikein ja kiitos vastauksestasi. Puhun, ja otan asian esille seuraavan kerran tavatessamme. Ei ole järkeä kiusata toista saati sitten itseään vielä kun hän on ollut mulle tosi hyvä. Sen vuoksi tunnen lievää paskiaismaisuuden tuskaa.. siis, sellaista etten haluaa satuttaa häntä kertomalla tunteeni, koska hän kuitenkin olettaa minun pitävänsä hänestä paljon. Sen sijaan mä mietin sitä vaihtoehtoa, että jos vaikka etääntyisin tahallisesti hänestä, enkä olisi yhteydessä niin useasti ja tätäkautta hän saisi "vihiä" tunteistani..? Ehkä se olisi helpompaa näin.. Höh, taidan kuulostaa siltä stereotyyppi-mies-sialta?
Ei nyt sentään ihan stereotyyppi-mies-sialta... ;) Luulen kuitenkin, että se toinen osapuoleen sattuisi enemmän se, ettet pystynyt kertomaan hänelle meneillään olevista asioista. Jos päätät kertoa hänelle avoimesti tuntemuksistasi voit tehdä sen vaikka tyylillä: " Kerron tämän, koska en halua satuttaa sinua jne...".
Sitähän ei kukaan voi ennustaa mitä asioista seuraa, mutta ainakin voisit olla hyvin mielin (tai paremmin mielin) asiasta, koska olet toiminut kuin mies. Isolla ämmällä...
Kumpaakohan nyt etsit, ihastumista vai rakastumista? Sinulla on tainnut mennä nämä tunteet sekaisin.. Et ole varmaan koskaan rakastunut. Ihastuminen on upea tunne, mutta valitettavasti lyhyt. Toki voi ihastua samaan ihmiseen uudestaankin, mutta se edellyttää jo oikeaa rakkautta, joka ei vaadi itselle mitään, ei ihastumisen kuumaa huumaa, ei hyvää oloa, vain iloa ja onnea siitä, että tuo rakastettu on olemassa.
Jos haluat etsiä vain tuota hetken huumaa, ihastumista, niin vaihda kumppania kuukauden välein. Suosittelen kuitenkin, että uskaltaisit antaa itsesi myös rakastua. Se tunne voittaa kaiken muun!
Koskaan en ole sanonut kellekään naiselle rakastavani häntä.. kupletin juoni tuntuu olevan aina sama - siis tämä josta alunperin keskustelu lähti. Saatat olla oikeassa, yleensä olen tosin syyttänyt eräitä tuttujani etteivät tiedä mitä rakkaus on, kun väittävät olevansa rakastuneita kuukauden tai kahden jälkeen. Mun mielestä se vaatii enemmän aikaa. Siis, en, en ole koskaan ollut rakastunut, en tiedä miltä se tuntuu. Hienoa kuulla jos se on parempaa kuin ihastuminen.. sitä kuitenkin mietin, että kyllä mielestäni erotan rakkauden ja ihastumisen eron vaikken ole kuin viimeksi mainitun kokenut. Miten se sitten tapahtuu, "että annetaan itsensä rakastua" kuten sanoit??? Sorry, mutta mulle pitää hieman vääntää rautalangasta:-)
Sitä sitä nykyaikana kaikki metsästävät hullun lailla ja käteen jää vain kapinen luu.
Oisko yksi syy noihin tunteittesi lopahtamiseen se, että etenet liian nopeasti noissa suhteissasi? Olet ilmeisesti tyyppiä, joka ajattelee, mulle kaikki heti ja vielä lisää... Sitten kun kuumin intohimo on laimenemassa, niin mikään ei enää tunnu miltään. Syviä tunteita et löydä itsestäsi.
Tämä nykyinen suhteesi lienee kaluttu loppuun, mutta satsaappa seuraavaan eri asenteella. Toimi täysin erillä tavalla kuin aikaisemmin olet toiminut. Tutustu siihen ihmiseen, hae sielusi kumppania. Aluksi tapaille harvakseltaan ja rakenna jotain pysyvää, äläkä ensimmäisenä ole lakanoiden väliin hyppäämässä. Ole siis kärsivällinen ja yritä löytää suhteesta muita arvoja kuin seksi ja intohimo. Voit jopa yllätty, jos olet valmis muutokseen...
No saatat olla oikeassa. Voi olla, että kuulun näihin jotka ottavat övereitä tästäkin asiasta. "Mikään ei tunnu miltään", se on jo klisee mutta sopinee tähänkin. Se kuvaa hyvin mun tunteita.. ai mitä tunteita? Eihän niitä ole. Syviä tunteita, mitähän ne on? Vääntäisitkö mulle rautalangasta, että mistä ne löytää ja millaisia ne on, missä ne asuu ja miten niiden luo pääsee kylään ja ehkä asumaankin?
Pelkään hankkia uuden suhteen kun tiedän, että jos se ei onnaa niin taas pitää kertoa hänelle että ei ole tunteita..? Vaikeaa.. yksinkin on tosi tylsää!
Join the Team ! Mulla ollut toi kierre 3 vuotta ja nyt olen tavannut aivan jumalallisen naisen. Kerrankin olen itse hieman altavastaajana :-(
Uusi kokemus ja nyt voin kuvitella miltä niistä naisista on tuntunut joita olen tapaillut ja käyttänyt ilman vakavampaa suhtautumista...
Hymyile niin kauan kuin hymyilyttää ja katso mitä edestäsi löydät
Siinäpä se onkin, kun ei hymyilytä!
Onnea sulle ja jumalalliselle naisellesi!
Itse olen nainen ja ihastun äärimmäisen harvoin. Ja yleensä on käynyt vielä niin, että silloin harvoin kun edes tapaan kiinnostavan miehen niin nekin kiinnostuksen tunteet häntä kohtaan ovat hävinneet kovin nopeasti. Toisaalta en tästä nyt kovin suuria paineita ota, sillä olen kokenut myös yhden ihastumisen jossa ne tunteet eivät sitten kadonneetkaan vaan roihusivat kunnolla. Mutta aikansa se otti että tähän ihmiseen törmäsin.
Neuvoni onkin että ota rauhallisesti, ainakin itse olen päätynyt siihen lopputulokseen, että en ole kylmä, vaadin vain sen oikean ihmisen! Valitettavasti niitä "oikeita" ei kävele vastaan edes joka toinen vuosi, mutta onhan tässä loppuelämä aikaa!
intohimoa,vaikka ollaan oltu yhdessä jo yli kymmenen vuotta.Ensimmäiset vuodet perhoset pörräsivät vatsassa aina tavattaessa.Kyllä sen tuntee kun oikea osuu kohdalle.Tottakai vuosien saatossa intohimo vähenee,ei siis ole jatkuvaa.Mutta mihinkään se ei häviä,ainakaan meille ei ole käynyt niin.Rakastuttiin ensisilmäyksellä.Muita kohtaan ei sitä tunnetta tullut.Voihan se olla että sussakin voi olla jotain"vikaa"mutta luulen että se oikea ei vain ole osunut kohdallesi.Jatka etsimistä.