Olen menossa treffeille mukavan ja fiksun oloisen miehen kanssa, ja mieltäni askarruttaa erilaiset taustamme.
Olen yksinhuoltaja, kerran jo naimisissakin ollut, opistoasteen koulutuksen saanut nainen.Asustelen lähestulkoon maalla ja olen koti-ihminen. Mies jota menen tapaamaan, on akateeminen, sinkku eikä hänellä ole lapsia. Lisäksi hän on urbaani city-ihminen ja viihtyy harrastusten ja ystäviensä kanssa.
Kiinnostaisi tietää, voiko kahden näin erilaisen ihmisen kemiat kohdata?
Kertokaa kokemuksia, oletteko tavanneet vastakohtanne treffeillä ja miten sujui? Kaikenlaisia pariskuntiahan on olemassa, mutta itse olen aivan ymmälläni, kuinka tämä jatkuu.
Olen muutoin hänestä todella kiinnostunut, enkä toisaalta halua rakentaa ennakkoluuloja tai mielikuvia ennenkuin tapaan hänet kasvotusten.
Olen yksinhuoltaja, kerran jo naimisissakin ollut, opistoasteen koulutuksen saanut nainen.Asustelen lähestulkoon maalla ja olen koti-ihminen. Mies jota menen tapaamaan, on akateeminen, sinkku eikä hänellä ole lapsia. Lisäksi hän on urbaani city-ihminen ja viihtyy harrastusten ja ystäviensä kanssa.
Kiinnostaisi tietää, voiko kahden näin erilaisen ihmisen kemiat kohdata?
Kertokaa kokemuksia, oletteko tavanneet vastakohtanne treffeillä ja miten sujui? Kaikenlaisia pariskuntiahan on olemassa, mutta itse olen aivan ymmälläni, kuinka tämä jatkuu.
Olen muutoin hänestä todella kiinnostunut, enkä toisaalta halua rakentaa ennakkoluuloja tai mielikuvia ennenkuin tapaan hänet kasvotusten.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Hei, kuuntele sydäntäsi ja järkeäsi. Kun nuo molemmat sanovat kyllä muutaman kerran tavattuasi, niin homma skulaa. Jos ristiriitaiset tunteet jatkuvat se on merkkinä sinulle, että homma ei suju.
Pidän itse tärkeämpänä sitä, että teillä synkkaa hyvin yhteen. Sen huomaa ensitreffien aikana. Täällä netissä saadaan ihmisestä tietoja, mutta hänen perusolemus jää arvailujen ja unelmien varaan.
Jos toisesta välittää kovasti ja suhde lähte viriämään, niin on kyllä valmis luopumaan asuinpaikastaan ja jostain toimintamalleistaan. Ei nuo esittämäsi asiat armaankaan ole este.
Ei muuta kuin treffeille! Onnea matkaan!
"yhdistelmiä" on nähty :-). Itse olen pyryharakka ja aikas boheemi eläjä - ja sielunveljekseni paljastui Suomen puolustusvoimain säntillinen, velvollisuudentuntoinen yliluutnantti. Ratkasevaa on se miten toinen toisiinne suhtaudutte, ei ulkoset seikat. Vastakohdat voi täydentää toisiaan, kunhan sitä yhteistä on pohjalla tarpeeksi.. Rohkeasti päin vaan, älä missään nimessä ainakaan tunne mitään vähemmyyttä erilaisuudestanne. Se mikä on sulle tuttua ja tavallista omaa arkea voi olla toisen mielestä eksoottista. :-)
Joskus voi tosiaan kolahtaa päällisin puolin ihan erilaisilla ihmisillä. Ja se "kolahdus" vielä kestääkin.
Silloin tarvitaan sitä, että se yhteys ja samanlaisuus on jossain pinnan alla sielun syvyyksissä. Jotain yhteistä kyllä on oltava, jotta pystytään yhdessä olemaan.
"Jotain yhteistä kyllä on oltava, jotta pystytään yhdessä olemaan."
Olen samaa mieltä. Oikeasti täysin erilaiset ihmiset eivät selviä pitkässä suhteessa.