Perse! Työpaikkasuhde on mennyt sen verran vakavaksi että hän on mielessäni lähes kokoajan. Aluksi se oli pelkkää seksiä mutta nyt parin vuoden jälkeen homma on vähän niinkuin karannut käsistä. Nainen on myös naimisissa omassa suhteessaan, lapsia on tila-autollinen.
Ei kotonakaan huonosti mene ja rakastan häntäkin mutta eri tavalla.
Tässä menee kohta järki, teki mitä vetoja tahansa niin kolikon toinen puoli näyttää liian synkältä. Status quo? Sekin ottaa pannuun :/
Älkää hyvät ihmiset joutuko tähän tilanteeseen!
Ei kotonakaan huonosti mene ja rakastan häntäkin mutta eri tavalla.
Tässä menee kohta järki, teki mitä vetoja tahansa niin kolikon toinen puoli näyttää liian synkältä. Status quo? Sekin ottaa pannuun :/
Älkää hyvät ihmiset joutuko tähän tilanteeseen!
Vastaukset 8
Vanhimmat
Yritin muodostaa sinusta kuvaa ihmisenä viestisi perusteella. Parin sekunnin ponnistelujen jälkeen se onnistuikin. En kuitenkaan viitsi kertoa, millaisen kuvan sain, koska se ei ole sinulle kovin imarteleva.
Mutta älä välitä, jatka sinä vain valitsemallasi tiellä.
Ja mitähän tarkoitusperää tuo kuvanmuodostus palvelisi? Ja muutaman rivin perusteella en lähtisi muodostomaan yhtäänminkäänlaista kuvaa kenestäkään.
Ja luetun ymmärtämistäsi kuvaa se että en tätä tietä ole valinnut. Elämä vain on.
Mihinkähän tuo kommenttisi "en tätä tietä ole valinnut" mahtoi viitata? Annoin itseni ymmärtää että siihen työpaikkaromanssiin, joten siksi kysynkin, että miten niin et ole valinnut?? Kukahan sitten puolestasi valinnan teki? vai ymmärsinkö nyt väärin mistä puhuit? Itsekin olen työpaikkaromanssin kokenut, eikä se ollut mikään vähäpätöinen syrjähyppy, ja kyllä me molemmat ihan itse sen tien valitsimme ja vastuun siitä otimme, ja vaikka emme yhteen lopulta päätyneet, molemminpuolinen hyvä syvä tunne on kovin arvokas. Onko se sinulle/teille, ja mitä se on?
Sellaista se elämä joskus on, että kaksi toisensa toteuttamiseltaan poissulkevaa asiaa vaikuttavat yhtä mielekkäiltä. Vaikea tilanne, eikä asiaa tietenkään helpota, että "radikaali" ratkaisu koskettaisi teidän kahden lisäksi niin montaa muutakin. Mutta, teit niin tai näin, se on elämää ei sen enempää..
Kirjoitin ehkä hiukan sekavasti. Tietysti me kaksi osapuolta olemme tässä vastuulliset mutta homman ei ollut tarkoitus olla pientä kivaa vakavampaa. Eikä meidän todellakaan ollut tarkoitus rakastua toisiimme. Se että suhteesta tuli näinkin syvä oli se yllätys ja tie jota emme (tietoisesti) valinneet.
Mutta niin makaa kuin petaa, en yhtään osaa arvioida mihin homma päättyy. Jos lopetetaan homma järkisyistä niin sydän riutuu. Kestääkö se kuukauden, vuoden vai loppuelämän? Päädytäänkö yhteen 20 vuoden puskissajuoksun kuluttua á la Charles ja Camilla? Vai täräytetäänkö yllätys nyt kaikille silläkin uhalla ettei homma toimi arjessa? Sitäkin jo jonkun verran kokeiltu :)
Jossa me kaksi varattua ihmistä, toisiinsa hullaantuneita, kuvittelemme pitävämme pientä kivaa, salassa muilta toisia loukkaamatta.
Apua mihin minäkin olen joutunut. Haluan, haluan vaan ja unohdan arjen ja muut. Minäkin olen ihan pähkähullu, tunteiden ja suoraan sanottuna "sen" vietävänä.
Kuullostaa vähän samalta tilanteelta. Arki ei voisi tuntua "arjemmalta" kun palaa kotiin vierasreissuilta. *huoks*
ja kumpikin hoitaa tenavansa, kerkiää sitä myöhemminkin. Entinen kahden miehen nainen .
Mitä, jos toinen on 14 vuotta vanhempi ja hänellä lapset jo suht isoja ja minulla lapset vielä pieniä.
Ei jaksaisi odottaa. Sydän tässä särkyy!!