Mieheni seurusteli 11 vuotta saman naisen kanssa. Erosivat muutama vuosi sitten. Nyt välillä hän, tämä ex tulee mieleeni. Mietin, kuinka paljon mieheni nykyisin häntä ajattelee. Pelkään, että hän kaipaa sitä naista liikaa. Vaikka väittää ettei muistele häntä. Mutta onhan se niin, että ensimmäinen rakkaus/nuoruuden rakkaus ei koskaan unohdu. Kai se pitäisi vain hyväksyä?
Jotenkin kaipaan kauheana tietoa tästä entisestä ja toisaalta en edes haluaisi nähdä häntä tai kuvaa hänestä. Jotenkin niin tuntuu että mies on hänessä vielä kiinni eikä ehkä uskalla sitoutua muhun. Me olemme olleet yhdessä puolitoista vuotta, reilut. Entinen nainen kyllä petti häntä..mutta nyt kun näimme tämän naisen ensimmäistä kertaa yhdessä livenä, minä tosin kaukaa ja takaa ja kun hän käveli jonkun miehen kanssa käsi kädessä kuulin miehen äänestä pienoisen surullisuuden jonka hän peitti nauruun siitä, että tällä naisella on hänen jälkeensä ollut liuta miehiä.
Kai eniten pelkään, että EN OLE HÄNEN VEROISENSA?? Kai hän on kaunis jos miehiäkin ollut. Ja kun kuulen mieheni naureskelevan jollekin mitä minä en osaa, mutta jossa tämä entinen oli "haka" tunnen itseni tosi pieneksi..
Onko kohtalotovereita?
Jotenkin kaipaan kauheana tietoa tästä entisestä ja toisaalta en edes haluaisi nähdä häntä tai kuvaa hänestä. Jotenkin niin tuntuu että mies on hänessä vielä kiinni eikä ehkä uskalla sitoutua muhun. Me olemme olleet yhdessä puolitoista vuotta, reilut. Entinen nainen kyllä petti häntä..mutta nyt kun näimme tämän naisen ensimmäistä kertaa yhdessä livenä, minä tosin kaukaa ja takaa ja kun hän käveli jonkun miehen kanssa käsi kädessä kuulin miehen äänestä pienoisen surullisuuden jonka hän peitti nauruun siitä, että tällä naisella on hänen jälkeensä ollut liuta miehiä.
Kai eniten pelkään, että EN OLE HÄNEN VEROISENSA?? Kai hän on kaunis jos miehiäkin ollut. Ja kun kuulen mieheni naureskelevan jollekin mitä minä en osaa, mutta jossa tämä entinen oli "haka" tunnen itseni tosi pieneksi..
Onko kohtalotovereita?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Varmasti sinulla on kohtalotovereita. Nuo sinun ajatuksesi eivät johdu miehesi exästä tai miehestäsi. Ne johtuvat sinusta ja huonosta itsetunnostasi. Tiedän, että noista ajatuksista on vaikea päästä eroon, mutta kunhan tiedostat, että ne johtuvat sinusta itsestäsi, olet lähempänä ongelman ratkaisua. Sinä pelkäät, ettet ole riittävä miehellesi, ja siksi pelkäät hänen exäänsä.
Sinulla ei käytännössä ole mahdollisuuksia väkisin pitää miestäsi itselläsi. Päinvastoin, jokainen yritys vie häntä kauemmaksi sinusta. Voit vain olla oma itsesi ja luottaa siihen, että miehesi haluaa juuri sinut. Ja arvaapa mitä, sinut hän on valinnut. Hän ei valinnut exäänsä tai ketään muutakaan naista. Hän valitsi sinut. Eikö siinä ole riittävästi syytä luottaa siihen, että sinut hän haluaa.
Niinpä niin...Kiitos kun vastasit. En yritä miestä väkisin pitää itselläni. :) Tuota en ole oikeastaan ajatellut, ehkä se on ollut jossain tuolla pohjalla, mutta kai se on juuri se huono itsetunto ja kun ei ole itse seurustellut ja hänen edellinen seurustelusuhteensa oli niin pitkä niin se laittaa enemmän volyymia minun mustasukkaisuudelleni.
Totta on, että kannattaa olla oma itsensä. Ei sitä kannata yrittää muuttua toista varten. Ei se ole oikein eikä mikään suhteen pelastaja. Vaikka emme nyt ihan sellista tarvitsekaan.
Olen jonkin verran alkuperäistä kirjoittajaa nuorempi, ja tämä on minulle ensimmäinen vakava seurustelusuhde. Poikaystäväni seurusteli exänsä, ensirakkautensa kanssa puolitoista vuotta. Exä jätti hänet niin että oli jo uusi mies katsottuna, he alkoivat seurustella aika pian eron jälkeen. Me aloitimme 3 kk eron jälkeen, nyt 8kk takana... Ja mietin että onko mieheni päässyt exästään oikeasti yli? Tästä on keskusteltukin, ja hän on myöntänyt että joskus asia kummittelee, mutta ei hän exää paljoa ajattele. Olen varma että konkreettisesta pettämisestä tms. ei ole vaaraa, mutta ne ajatukset... Itseäni häiritsee kun he asuvat samalla paikkakunnalla, exä on mieheni siskon paras ystävä ja aina kun sinne (naapurikuntaan) menen käymään, exä putkahtelee eri yhteyksissä esiin, onneksi tosin en ole nähnyt häntä kuin kerran. Tuntuu melkein ylivoimaiselta saada samanlainen asema kuin hänellä on, kun hän nytkin on perheen kanssa tekemisissä.
Sitä olen juuri miettinyt että oma mustasukkainen pääni tässä nyt kehittelee turhaan sotkuja. Se vaan on niin vaikeaa ohjata tunteitaan järjellä.