Onko nyt niin, että elämästä haetaan päällimmäisenä vain intohimoa? Että kun se loppuu, niin sitten taas eiku pari vaihtoon. Intohimovaatimuksella parisuhde kestäisi todennäköisesti vuoden pari ja sitten taas uutta etsimään. Ja ne lapset????!!!
KUn ihminen pitää salasuhdetta, se salailu, "synnillinen" vivahde tuo sen intohimon. Kun se paljastuu, useimmiten intohomokin lässähtää lähinnä noloksi oloksi ja häpeäksi.
KUn ihminen pitää salasuhdetta, se salailu, "synnillinen" vivahde tuo sen intohimon. Kun se paljastuu, useimmiten intohomokin lässähtää lähinnä noloksi oloksi ja häpeäksi.
Vastaukset 17
Vanhimmat
näin se on.Itsekkyys on muotia.Muista viis.Kun tavara tai soiro vaatii lisää panoja.Sairasta.
Niin se on ollut koko ihmiskunnan olemassa olon ajan. Vahvin on siittäjä. Alkuihmiset ovat kierrelleet ympäriinsä ja nussineet ristiin rastiin. Ei silloinkaan ole ollut mitään "uskollisuusperiaatetta". Se on yksi ihmisen kehityksen avaimia.
Myös monissa eläinlajeissa naaras tekee vain yhden pentueen saman uroksen kanssa, samoin uros siittää vain kerran yhden naaraan.
Ja sun mielestä se on sairasta? Pitäisi ilmeisesti koko ihmiskunta sun mielestä tuhota maan päältä?
aina ajatellut, mutta nyt tuntuu aika pahalta, kun mieheni rakastajatar haluaa siltä lapsen ja ehkä sen myötä ajattelee saavansa aikanaan koko miehen.
Biologiaa olen aina ymmärtänyt ja miehen halun valloittaa naisia ja eikä siinä mitään, tähän asti on anteeksi annettu. Nyt tuntuu vaan aika paksulta, että on luvannut vielä ruveta isäksi omiensa lisäksi.
Mun ex tais kaivata sitä intohimoa ja jännitystä. Muuten ihan ok suhde meni persiilleen, kun piti päästä remuamaan baareihin naisiin. Jospa se siitä saa nyt tyydytyksen ja rauhottuu sitten vanhemmiten jonku lyylin kanssa. Intohimo on sitäpaitsi asia, joka kasvaa ja kehittyy ja saatta löytyä ajoittain pitkästäkin suhteesta..kuitenkin vielä aikaisemman suhteen kokemuksella uskon näinkin ;)
on tahdon asia. Tahdotaan rakastaa. Tahdotaan kunnioittaa. Tahdotaan toiselle hyvää. Tahdotaan. Intohimo on olemassa oleva tunne, mutta ei se ole elämässä tärkeintä. Rakastuminen on eri asia kuin rakastaminen. Rakastaminen on tahdon asia.
Ai sitä voi tunteitaan ohjailla tahdonvoimalla? Että sitä voi itse määrätä, kenestä tykkää ja kenestä ei?
Johan pomppas...
Mitäs jos toinen muuttuu suhteen kuluessa täydeksi ämpäripääksi? Pitääkö vaan itselleen selittää, että tahdon rakastaa tota kitisevää, narisevaa, ryyppäävää kumppania? Edelleenkin toi sun "kun vaan tahtoo" teoria toimii?
Jos toinen alkaa ärsyttää eikä enää rakkautta riitä, niin silloin on parasta erota. Ei siihen pettäminen auta. Kummallista ajattelua täällä ihmisillä. Mitä helvettiä sitä ollaan toisen kanssa, jos ei ei välitetä enää toisista. Ei se ole kuin pelkuruutta ja itsekkyyttä, että aletaan pettää. Erotkaa ja etsikää sitten se "oikea". Aivan tajutonta tämä pettäjien ja kakkoste selittely tunteista ja siitä, ettei niille mitään voi. Ei tarvitse voidakaan, vaan voi toimia oikein ja jättää sen "ykkösen", kertoa hänelle, että nyt on meidän suhde tullut siihen pisteeseen, että se ei toimi. Tähän pettäjillä ei vain rohkeus riitä, pitää jättää takaportti auki, jos uusi suhde ei toimikaan.
Olet kyllä täysin oikeassa. Noin se menisi täydellisessä maailmassa. Mutta kun maailma ei vain ole sellainen.
Usein takana voi olla useita vuosia yhdessä. Yhteiset velat, lapset, omaisuus. Lisäksi sosiaaliset paineet ovat varmasti kovat. Uskoisin, että tällaisessa tilanteessa helposti retkahtaa siihen väärään ratkaisuun.
Ei maailman tarvitse ollakaan täydellinen. Tympii vain pettäjien ja kakkosten selittelyt ja ykkösten haukkuminen. Ei ole miestä/naista sen vertaa, että ottaisi vastuun omista tekemisistään. Sysätään syyt ykkösten niskaan; ykkönen on pihtari, nalkuttaja, pirttihirmu ja mitä kaikkea vielä..pettäjässä ei ilmeisesti ole mitään vikaa.
Tosiasia on, että pettämisessä syyllinen on itse pettäjä ja osasyyllinen ja myös vastuussa teosta on se, joka ryhtyy suhteeseen varatun kanssa. Mikään asia maailmassa ei oikeuta ketään pettämään. Jos asiat ovat huonosti suhteessa, siitä pääsee irti eroamalla. Eivät yhteiset vuodet, lapset ym. tule mieleen silloin, kun ryhdytään pettämään, silloin niillä ei tunnu olevan mitään merkitystä. Aika outoa. Kukaan ei ole täydellinen, mutta edes lähemmäksi sitä voidaan pyrkiä. Eikä se vaadi suuriakaan ponnisteluja: kunnioittaa toisia ja tekee sen minkä haluaa itselleen tehtävän.
suhteessa mikään ei toimi pitäisi väkin olla yhdessä, halusit kai lukea sen noin. Mutta liian helpolla annetaan hetken ihastuksen ja hurman tai miksi sitä nyt sitten halutaan kutsua, viedä mukanaan ja sitten jälkeenpäin huomataan että se oma mies/nainen onkin se rakas. Nykyään luovutetaan liian helpolla jos ei ole "kivaa" toisen kanssa tai arki tuntuu tyhmältä. Jos tahtoa rakastaa toista kuitenkin on vielä olemassa niin kuuntelemalla sitä voi ainakin yrittää selvittää ongelmat. Siis jos on sitä tahtoa tähän asiaan. Jos kummaltakaan ei tahtoa enää löydy kannattaa erota ennen kuin loukkaa toista pettämällä. Se ei ole mikään keino ratkaista ongelmia.
Totta sekin, että usein syy sysätään sen "ykkösen" niskaan. Toisaalta, ihminen voi olla tuollaisessa tilanteessa sokea itselleen. En usko, että pettäminen on hetken prosessi, paitsi patologisille pettäjille. Luulisin, että pettäminen on loppujen lopuksi pitkään harkittu teko. Tietysti se näin äkkiseltään tuntuu, että vain julmentaa tekoa. Mutta minä en näkisi asiaa aivan niinkään.
Suhteessa on voinut olla pitkään alamäki. Eroaminen ei ole niin helppoa, kun se on tänne kirjoittaa. On todella helppoa sanoa, että kamat jakoon ja eri teitä etenemään. Ulkopuolisten on helppo antaa neuvoja. Niiden toteutus vaan ei ole aina niin helppoa.
Varmasti sitä haluaa etsiä jotain pakotietä siihen huonoon oloon. Ja pettäminen vain on se helppo ratkaisu omalla tavallaan. Ymmärtänet mitä tarkoitan? Ei eroa, ei omaisuuden jakoa, ei eroa lapsista. Se on typerä ratkaisu, mutta helppo. Ainut on kiinnijäämisen riski.
Pettäjä on toki vastuussa omasta teostaan. Mutta siihen, mikä johtaa pettämiseen, onko pettäjä yksin vastuussa siihen? Tähänkin taas sanoisin, että ei. Yhtä syyllistä tilanteeseen johtaneisiin tapahtumiin ei voida hakea. Edelleeen, vastuu teosta on pettäjällä täysin. Mutta on myös otettava huomioon, että jokin asia on johtanut tähän. Siihen pettäjä ei välttämättä ole yksin syyllinen.
Tietenkään tämä ei päde kaikkiin tapauksiin.
En vain ymmärtänyt, enkä ymmärrä vieläkään, mita tarkoitat sanoilla "tahtoo rakastaa". Ainakin mun korvaan se kuulostaa todella kornilta. Kun ei rakkautta voi pakottaa, eikä sitä tahtomalla tule. Ei rakkaus ole tahdon asia, sitä joko on, tai ei. Toi tahtominen kuulostaa jotenkin siltä, että ei uskalla luopua siitä vanhasta tutusta ja turvallisesta ja heittäytyä uuteen elämään.
"Tahtoa rakastaa" tarkoittaa juuri sitä mitä vihkikaavassa sanotaan "Tahdotko ottaa mieheksi/vaimoksi" "Tahdotko rakastaa häntä niin myötä -kuin vastoinkäymisissä" Eli siis tarvitsee vain tahtoa rakastaa eikä pelkästään rakastamista. Vaikka toinen olisi välillä sietämätön ja esittäisi ärsyttäviä oman mielen vastaisia mielipiteitä, niin siitä huolimatta voi "tahtoa rakastaa" häntä, vaikkei tulisi mieleenkään sanoa hänelle juuri sillä hetkellä "voi kuinka rakastakaan sinua".
onpa se ero noiden kahden sanan välillä tullut selvitettyä. Miehelläni tahdon- sana ei selvinnyt. Kun ei ollut kuulemma ei mitään yhteistä, niin oli kivempi sanoa satunnaiselle lomamökkisiivoojalle:"Rakastan sinua NIIN paljon." No nyt ei sitten kuuleman mukaan ihan niin rakastakaan. Kolmenkymmenen vuoden avioliitto takana. Tekis mieli heivata...todella.
ymmärsi mitä tarkoitin. Näinhän se on. Ja ketä sitä ei ymmärrä, ei ehkä haluakkaan ymmärtää.
Olet ihan oikeassa tuosta vastuusta ja sen jaosta. Juuri oma tekstisi puolestaan todistaa oikeaksi sen väitteen, että rakkaus on tahtolaji. Sitä tahtoa vaaditaan molemmilta puolisoilta, jotta parisuhde säilyisi hyvänä ja onnellisena. Molempien pitää tahtoa rakastaa toista ja tahtoa yrittää yhdessä.
Nyt ei oikein ymmärretä tai haluta ymmärtää sitä, että pettämiseen ei aja mikään, se ei ole ratkaisu mihinkään - ei henkilökohtaiseen kriisiin, ei parisuhdekriisiin. Jos on huono olla, ei sitä hoideta pettämällä, siitä pitää puhua puolison tai jonkun ystävän tai peräti ammattiauttajan kanssa. Tämä ihmisten pitäisi tajuta. Nyt vain käytetään helppona selityksenä sitä, että kun meillä oli suhde niin väljähtynyt/surkea/jne, se ajoi minut toisen syliin. Vastuu parisuhteen laadusta on tottakai molemmilla osapuolilla, mutta ei sillä petetyllä ole vastuuta siitä, että toinen "ajautuu" pettämään.
Pettämiselle on monia syitä ja vain pettäjä itse tietää syyn - jos hänkään. Jokainen tapaus on erilainen eikä kukaan ulkopuolinen voi sanoa, mikä suhteessa on pielessä ja miksi petetään.