Olemme seurustelleet vuoden verran, mutta en pääse tasapainoon miehen entisten naissuhteiden kanssa. Hänellä on ollut vaimo, avovaimo ja erinäinen määrä ystävättäriä. Ex-vaimo soittelee lähes päivittäin, joululahjoja tuli kolmelta eri naiselta, jotkut muutkin lähettelevät tekstareita, soittelevat, mistä lie syystä.
Kerran sanoi minua vahingossa erään exän nimiseksi. On yhteydessä joidenkin sukulaisiin edelleen.
Ei kerro aina näistä yhteydenotoista. Jos saan tietää, selittää ettei halunnut pahoittaa mieltäni. Jos ihmettelen, miksi pitää näitä naisia roikkumassa, miksei lopeta suhteita, sanoo niin tehneensäkin, mutta minkä voi jos joku soittaa/tekstaa. Minä kyllä keksisin konstit/sanat saada toinen jättämään itseni rauhaan.
Sanoo rakastavansa vain minua, haluavansa jakaa elämänsä kanssani yms. Jostain syystä en usko paljonkaan hänen sanojaan. Tuntuu, että hänellä vain pitää olla joku ja minä satuin nyt kohdalle. Luulen niiden entisten kuulleen samat rakkaudentunnustukset ja vakuuttelut, mistä niitä aitoja enää minulle riittäisi?
Ennen kaikkea tunnen itseni hölmöksi ja hyväuskoiseksi, varmaan hänen lähiympäristönsäkin naureskelee taas uuden bimbon löytyneen rinnalle.
Sitten taas toisaalta, meillä on ihan mukavaa kahdestaan, seksi sujuu, harrastukset ja kotityöt luonnistuvat hyvin yhdessä.
En halua mitään haukkumisia siitä, että olen omistushaluinen ja mustasukkainen, sen tiedän itsekin. Haluaisin keinoja, millä pääsen selville vesille menneisyyden kanssa, vai onko tämä sittenkin minulle liian vaikea pala ja parasta olisi lähteä omille teilleen.
Kerran sanoi minua vahingossa erään exän nimiseksi. On yhteydessä joidenkin sukulaisiin edelleen.
Ei kerro aina näistä yhteydenotoista. Jos saan tietää, selittää ettei halunnut pahoittaa mieltäni. Jos ihmettelen, miksi pitää näitä naisia roikkumassa, miksei lopeta suhteita, sanoo niin tehneensäkin, mutta minkä voi jos joku soittaa/tekstaa. Minä kyllä keksisin konstit/sanat saada toinen jättämään itseni rauhaan.
Sanoo rakastavansa vain minua, haluavansa jakaa elämänsä kanssani yms. Jostain syystä en usko paljonkaan hänen sanojaan. Tuntuu, että hänellä vain pitää olla joku ja minä satuin nyt kohdalle. Luulen niiden entisten kuulleen samat rakkaudentunnustukset ja vakuuttelut, mistä niitä aitoja enää minulle riittäisi?
Ennen kaikkea tunnen itseni hölmöksi ja hyväuskoiseksi, varmaan hänen lähiympäristönsäkin naureskelee taas uuden bimbon löytyneen rinnalle.
Sitten taas toisaalta, meillä on ihan mukavaa kahdestaan, seksi sujuu, harrastukset ja kotityöt luonnistuvat hyvin yhdessä.
En halua mitään haukkumisia siitä, että olen omistushaluinen ja mustasukkainen, sen tiedän itsekin. Haluaisin keinoja, millä pääsen selville vesille menneisyyden kanssa, vai onko tämä sittenkin minulle liian vaikea pala ja parasta olisi lähteä omille teilleen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Nuo eksät ovat hankala ihmisryhmä.
Voisit sanoa miehellesi ettei vastaa jokaiseen edellisen eksänsä puheluun. Ymmärräthän ettei parisuhde välittämättä lopu eron jälkeen, vaan saattaa jatkua ystävyyssuhteena. Sinänsä ok, mutta rajansa kaikella.
Oma eksäkin jatkoi pitkään viestittelyä ja soittelua eikä suorista vihjeistä huolimatta vähentänyt niitä. Enkä halunnut kuitenkaan loukata häntä. Tyttöystävä tietysti oli loukkaantunut niistä viesteistä/soitoista mitkä oikeasti olivat ihan viattomia. kaverijuttuja.
En kuitenkaan haluaisi katkaista täysin välejä eksään, meillä oli yhteinen elämä ja pitkä historia takana, ei sitä voi pois pyyhkiä.
Aloin tekemään niin että vähitellen "unohdin" vastata osaan viesteistä, varsinkaan illalla en vastannut ollenkaan puheluihin..
Jossain vaiheessa eksä käsitti sen että minulla oikeasti on toine suhde joka on tärkeämpi kuin meidän entinen.
Eikä loukkaantunut, vaan tekstittelee enää satunnaisestsi, harvemmin enää soittelee.
Puhu miehellesi ja kysy häneltä että miltä tuntuisi jos sinä pitäisit yhteyttä ex poikaystäviisi päivittäin, tuntuisiko se hyvältä?
Jos vastaus on, ettei ole väliä niin voisit kysyä että minkälaista rakkautta se on jossa ei välitetä toisen tunteista...
nimim. kokemusta on. teet selväks et jos ne suhteet ei lopu nyt heti ni sä lähet. ja seuraavan kerran ku tulee joku epäilyttävä puhelu txt tapaaminen ni pakkaat kamas ja häivyt ja etsit ittelles miehen joka arvostaa SINUA. jos miehellä ja naisilla ei ole yhteisiä lapsia, toi ei ole hyväksyttävää. jos voisin palata ajassa taaksepäin.... mut en voi, sä voit vielä tehdä jotain. teil ei oo vielä mitään mikä tekis erosta hankalaa, mut kyl tos vaihees pitäis jo ne exät saada pois nurkista. äläkä kuuntele mitään selityksiä. ole vahva!
tuollaista..
Miehelläsi ei pitäisi olla mitään syytä pitää yhteyttä exiinsä kun kerran ne suhteet on loppu (vai onko) ja on sun kanssasi.
Sulla on täysi syy olla loukkaantunut.
Olisit omistushaluinen ja mustasukkainen jos kuvittelisit nuo jutut, mutta kun ne on totta.Ei ole hyväksyttävää mieheltäsi. Ei todellakaan.
ja sitoutumista odotan suhteelta. Tämä mies kyllä sitoutuu: ollut naimisissa, kihloissa ja kosinut yhtä edeltäjääni, joka ei kuitenkaan suostunut ja kosinut minuakin.
Kuinka montaa ihmistä sitä muka voi oikeasti rakastaa ja haluta jakaa elämänsä? Uskottavuus on todella koetuksella.
Toisaalta tässäkin, onhan se surullista jos aina menee suhteet piippuun. Huonoa ihmistuntemusta, mutta mikä tekisi poikkeuksen minun kohdallani?
Sitoutuminen ei aina tarkoita juridista sitoutumista. Krostan enemmän henkistä sitoutumista. Sitä kun tuntee sisällään läheisyyttä toiseen. Ei ole väliä avioliitoilla yms. mutta jos on tuo tunne, niin ei voi ajatellakaan ketään muuta siinä mielessä. Sitä ikään kuin automaattisesti alkaa ajatella "meitä". Kaikille se ei luonnistu. Meitä on ihmisiä niin erilaisia. Mies voi sanoa olevansa vaikka mitä, mutta käytännön elämässä huomaat millainen hän oikeasti on. Voi olla ettei mies itsekään ymmärrä omaa käytöstään. Tai sitten ymmärtää. Ole realisti ja katso totuutta silmiin. Tuolla menolla sinusta tulee todella kiukkuinen ja kärttyinen, ellei mies muutu tai sinä muutu. Mutta onko suhteenne tarkoitus että vähintään toinen muuttuu?
Kun sitä totuutta juuri haen, mutta en ole löytänyt. Miksi joku haluaisi kerta toisensa jälkeen sitoutua juridisesti, jos ei halua sitä myös henkisellä tasolla?
Tällä menolla minusta tuleekin kiukkuinen. Eikö jokainen suhde kasvata ja sillä tavalla muuta ihmistä.
.. NOT.
Lähde kävelemään ellet sitten haluakin olla marttyyri.
luottamus kasvaisi pikkuhiljaa ja heitänkin omien traumojeni ja epävarmuuksieni takia hyvän miehen menemään?
oletko seuraa vailla?
hyvä mies ei aiheuta paskaa oloa jatkuvasti.
olisit, who knows, epävarman ja mustasukkaisen naisen seuraa vailla? Hip hei, tästä se elämä kirkastuu.
ansaitset sen miehen. oikeesti.
Luultavasti se on sinulle vaikea pala. Luultavasti mies ei osaa sitoutua, ei koe syvällisiä tunteita naisia kohtaan. Valitettavasti, ei ehkä sinuakaan kohtaan. Jos toista rakastaa ei ensinnäkään tee mitään mistä tietää tai olettaa että toinen pahoittaisi mielensä. Ja jos tekisi, kertoisi kyllä. Rehellisyyden ja luottamuksen säilyttämiseksi.
Erosin itse tuollaisesta tuuliviiristä taannoin. Se oli kauhea paikka. Tiesin jo kolme vuotta ennakkoon että meidän on erottava. En vain tiennyt miten. Vielä avioliiton aikana aloin "tehdä eroa". Kieltäydyin kaikesta ihanasta mikä välillämme oli. Seksi alkoi maistua puulle kun rakastellessa muistelin miten hän oli pari päivää aikaisemmin pahoittanut mieleni. Taas. Ja juuri kuten kerroit. Esim. ex avovaimo soitti ja siinä mies kertoi sitten että olivat edellisenä päivänä sopineet että mies lähtee naisen kanssa katsomaan autoa naiselle. Meilläkin oli sovittu meno mutta tuo nainen meni meidän edelle. "meillä on aina aikaa, mutta heillä ei". Pian mies huomasi ettei välit ole kunnossa ja tietysti se oli minun vikani kun en halunnut häntä lähelleni. opin kovettamaan itseni noita syytöksiä vastaan. Lopulta olin jo niin turta että sain voimia hakea itselleni uutta asuntoa.
Itsekseni itkin joskus, koska olin pettynyt. Luullut kohdanneeni elämäni rakkauden. Mutta ei. Nöyryytystä kerta toisen jälkeen. Se ei ole rakkautta. Pidin itseäni idioottina kun koskaan olin tuohon mieheen langennut. Niin hyvä ja hellä kui nhän olikin. Pari vuotta kunnes mentiin naimisiin. Ikään kuin avioliitto oikeuttaisi toiselle nöyryytyksen. Seitsemän vuotta kaikkiaan elämästä meni. Olin aina halunnut lasta, mutta mies ei sitent halunnutkaan enää avioliitossa. Ennen sitä kyllä.
En halunnut jäädä hänen "ystäväksi" enkä olla missään tekemisissä hänen exien ja sukulaisten kanssa. Miehen sisko oli ihan mukava, mutta lopetin yhteydenpidon häneenkin. Yksin asuessani pääsin jaloilleni ja vähitellen unohdin koko miehen. Erosimme vasta paljon myöhemmin, mutta siinä vaiheessa miehellä olikin jo seuraava nainen kainalossa. Itse en ole pariin vuoteen halunnutkaan vakiintua. On niin vaikea päästää ketään edes lähelle. Haluan uskoa että voitan tämän kammoni. Mutta pitää olla kyllä aikamoinen mies ja aikamoiset näytöt monogamiasta.
Ei tekisi mitään mikä pahoittaa mielen, totta, mutta kun se on yleensä sitä, että salaa asioita. Sitten julki tultuaan pahoittavat mieleni viisi kertaa enemmän kuin muuten.
Siinä ei enää anteeksipyynnöt auta yhtään mitään, päinvastoin.
Nyöryytys ja idiootiksi itsensä tunteminen on pahinta.
Mikä ihmeen tarve on ympäröidä itsensä entisten sukulaisillakin? Ilmeisesti ovat kosketuspinta siihen entiseen.
En tiedä, uskottelenko itselleni jotain muuta kuin mikä on totuus. Ehkä HALUAN kaiken sujuvan hyvin, mutta järki sanoo vastaan.
entisten lisäksi olisi vielä miehen etniset ...
Itsellä oli sama juttu ennen, tosin vaivana oli vaan yksi exä joka pompotti miestäni edelleen, piti kuskina ja talonmiehenä suorastaan ja kauppakassejakin piti olla kantamassa ja vaikka mitä. Vaikka nainen itse seurusteli omalla tahollaan. Kunhan vaan hyväksikäytti kilttiä luonnetta. Naikkoselle tuli useamman kerran tässä vuoden kuluessa sanottua itse, että jättää meidät rauhaan, mutta hän ei nähnyt tehneensä mitään väärää. Lopulta sitten päässäni napsahti ja sanoin miehelle, että jos se ei lopu, niin minä lähden. Kerroin miten paljon hän on satuttanut teoillaan ja että en enää jaksa tätä. Mies sitten katkaisi välit. Ruma riita siitä tuli meidän ja sen naisen välillä, mutta nyt on kaikki paremmin. Älä välitä siitä, mitä muut puhuvat, että olisit mustasukkainen jne. Sinulla on oikeus vaatia, että saatte olla rauhassa exiltä. Ukkos pärjää vallan mainiosti ilman exiään. Ja jos hän sinua todella rakastaa, hän tekee sen mitä pyydät. Ja sano sekin, että hänen ei kannata salailla, sillä saat tietää sen kuitenkin. Valheilla on tapana tulla julki, ennemmin tai myöhemmin. Ja salailu on aina pahempi, kuin totuuden kertominen. Pistä se mies lujille.
kun epäilen koko ajan ja heitän huomaamattani kummallisia huomautuksia.
Kyselin saamastani suvun sormuksesta keillä kaikilla se on ollut ennen minua, koriste-esineistä haluan tietää kenen kanssa hankittu, samoin kukat, kuka on kasvattanut.
Vaikuttaa jo itsestänikin melko epäterveeltä, mutta kun en halua ja on painostavaa asua haamujen kanssa. Muualla ollessamme asia ei niinkään vaivaa, meillä on mukavaa ja rentoa ja rakastavaa.
Ettekö voi rakentaa ja perustaa omaa yhteistä tulevaisuuttanne muualle sen sijaan että elätte vanhoissa kulisseissa?
Meillä oli vähän saman tapaisia ongelmia kun miehen oli tavallaan pakko asua jonkin aikaa siinä talossa jossa eksänsä oli myös asunut. En viihtynyt siinä alkuunkaan, mutta siedin sen mikä oli pakko. Mies itse sitten ehdotti heti kun tilaisuus tuli että muutetaan muualle. Hänkään ei halunnut että vanhat "muistot" ovat ympärillä. Meitä hämmästytti kun miehen lapsi ilahtui uuteen paikkaan muutosta. Hän ei tykännyt myöskään että asutaan heidän vanhassa kodissa. Lapsi ilahtui entistä enemmän kun luokkakaveri sattui asumaan naapurissa siinä uudessa kodissamme. Oli mukava tulla yhteishuolto-viikonloppuihin kun oli kavereitakin. Vanhan kodin lähellä ei asunut enää kavereita kun oli koulutkin vaihtuneet. Meille siis uudet kuviot oli kaikille tervetullutta. Miehen eksälläkin on nyt helpompi omalta osaltaa tuoda ja viedä lasta.
muuttaa muualle, talo on sukutila.
Vaihtoehtoni: sopeudu tai lähde.
En vieläkään tiedä konsteja kestää tilannetta, joten taitaapi vaihtoehdot pienentyä entisestään.
Niin surullista, mutta jos hän on tuomittu asumaan vaihtelevien naisten kanssa kauniissa haamulinnassaan, paljonko voin tehdä.
Kyllä ainut hyväksyttävä syy pitää jatkuvaa yhteyttä exiin, on yhteishuoltajuus. Ei se nyt haittaa, jos hyvät joulut toivotellaan, mutta ei päivittäinen yhteydenpito ole normaalia.